Friday, December 30, 2016

Vuoden 2016 reissut

Teimme tänä vuona neljä koko perheen reissua.

1. Gran Canaria, Bahia Feliz, Espanja
2. Legoland, Billund, Tanska
3. Perheleiri Hvittorpissa
4. Junibacken, Tukholma, Ruotsi

Sen lisäksi minulla oli

5. Pajulahtiturnaus Tampereella Kanervan kanssa
6. New Wine Himoksella koululaisten kanssa
7. Partion jouluredu Kiljavalle

Mies oli Kanervan kanssa Pajulahtiturnauksessa ja turnauksessa Myllykoskella ja lisäksi lapsella oli Masto Cup Lahdessa. Minä kävin Toukon kanssa Kanervaa moikkaamassa Roihun vierailupäivänä Hämeenlinnan Evolla.

Ihan hyvä reissuvuosi, vaikka varsinaisesta lomamatkasta onkin jo melkein vuosi. Oltaisiin niin AI-loman tarpeessa: saisi viikon syödä valmista ruokaa eikä tarvitsisi siivota.

Tai edes päivän AI-loma! Kunpa meillä olisi mummola, mihin meidät kutsuttaisiin kylään valmiiseen pöytään.

Lomailua hidastaa Miehen lomattomuus. Se oli Oivan kanssa hoitovapaalla ja lomaa kertyi vain neljä viikkoa, jotka pidimme kesällä yhdessä. Kunpa olisi tajuttu säästää edes viikko syksyyn ja talveen. Nyt joululomaksi se teki kaksi päivää sisään ja oli nyt kaksi päivää töissä meidän muiden lomaillessa.

No mutta huhtikuussa alkaa uusi lomakausi ja sitten kyllä reissataan. Kaikilla on haaveissa matka, johon kuuluisi lämpöä, valoa, hyvää ruokaa ja oma uima-allas. Ja Taimin toive on uinnin lisäksi jätskiä.

Nyt pitäisi saada sen verran tsempattua, että saisimme varattua tuollaisen reissun. Inhoan matkojen suunnittelua ja varaamista, mutta reissaamisesta tykkään. Pakettimatkoissa menee automaattisesti neljän aikuisen ja kolmen lapsen hinta, oli huone/huoneet millaiset hyvänsä. Toisaalta me tarvitaan just se AI + Bamse-klubi + hyvät altaat.

Vuosi 2017 on vielä ihan suunnittelematta. Haaveissa olisi reissu Italiaan tai Kroatiaan ystäväperheen kanssa, matka Muncheniin Kanervan pelikaverin perheen kanssa ja veikan perhettä pitäisi käydä moikkaamassa Abu Dhabissa. Kanervalla on turnausreissu Ruotsiin ja lippukunnan leirille menee meiltä varmaankin neljä partiolaista. Ja Himoksen New Wine on toki must myös.

Tuesday, December 20, 2016

Pelit

Pääsin pelaamaan Kanervaa ja muita Tähtityttöjä vastaan fudista. Minua jännitti ihan sutena. Meitä oli 6 lasta ja 7 aikuista. Aikuisten ei tarvinnut pitää ketään vaihdossa, sillä yhdellä ylimääräiselläkin pelaajalla jouduimme tekemään tosissamme töitä, ettemme olisi hävinneet pystyyn. Onneksi muutamalla oli futistaustaa, mutta taidoissa ja kunnossa jäimme kyllä vastustajista. Lasten arvio oli, että pelasimme paremmin, kuin he olivat odottaneet. Itsekin kyllä ihan rehellisesti hämmästyin, miten hyvin peli sujui. Ja olihan se ihan tosi siistiä!


Kun peli päättyi, kiisin kotiin vaihtamaan lapset. Oli vaarin vuoro pelata lätkää Taimia, Toukoa ja Kaapo vastaan. Kaikki pelaajat olivat ihan täpinöissään. Ja minä olin onnellinen.


Itselleni tämä oli ihan elämää suurempi päivä.


Olin pienenä ihan normilapsi liikunnallisesti. Olin enemmän kiinnostunut lukemisesta, leikkimisestä ja piirtämisestä, mutta kyllä minua vietiin uimaan ja hiihtämään ja isin kanssa opettelin ajamaan fillarilla. Ekalla ja tokalla liikka olikin vielä ihan kivaa. Mutta sitten alkoi kolmas luokka ja meidän luokalle tuli ne kaksi ihan kamalaa tyttöä, jotka olivat muuten normaaleita, mutta muuttuivat liikkatunneilla hirviöiksi. Ja saivat mukaansa melkein kaikki luokan tytöt.


Ja minä pelkäsin niitä tyttöjä. Minä aloin inhota liikkatunteja. Minä pelkäsin virhettä. Mogaamista. Sillä se merkitsi naurua, huomauttelua, pilkkaamista. Eikä se jäänyt siihen liikkatuntiin. Samaa virhettä voitiin muistella pitkään, tosi pitkään.


Pahinta oli tietenkin joukkuejako. Joukkueet valitsivat tietenkin ne kaksi tyttöä, koska ne olivat niin hyviä, ettei niitä voinut laittaa samalle puolelle, koska muuten joukkueista olisi tullut epäreilut. Toinen tytöistä pelasi ringetteä ja toinen korista. Molemmat oli kaikessa tosi hyviä, paitsi toisella oli heikko kohta - uinti. Se pelkäsi, että liikan kymppi laskee uinnin takia ysiin, mutta ei se koskaan laskenut. Minä yritin epätoivoisesti korottaa numeroani seiskasta kasiin. Yläasteella lopulta onnistui.


Minä olin hyvä juoksemaan ja hyppäämään. Kerran minut valittiin viestijoukkueeseen ja pelkäsin sitäkin. Pelkäsin, että kompastun. Tai pudotan kapulan. Ja että vaihto menee pitkäksi. Harkoissa juoksin hitaammin kuin tavallisesti, eikä minun tarvinnut lähteä kisoihin.


Eniten pelkäsin joukkuelajeja. Korista rakastin, mutta siinä oli vaarallisinta mogata, koska koris oli sen toisen tytön laji. Kerran tein oman korin ja se muistettiin monta vuotta. Pesistä inhosin, koska en osunut palloon, enkä päässyt juoksemaan, jossa taas olisin ollut hyvä. Vasta aikuisena selvisi, etten osunut sen takia, että en käyttänyt silmälaseja, jotka olisivat korjanneet hajataiton.


Ala-asteella liikunnantunnit olivat vielä aika monipuolisia, mutta yläasteella pelattiin melkein aina pesistä, koska se oli kaikkien mielestä kivaa. Kukaan ei halunnut minua tietenkään joukkueeseen, koska en osunut siihen palloon. Kerran joku jopa kysyi, onko kaikki pakko ottaa mukaan joukkueeseen. Ja se olin minä. Minua ei kukaan halunnut.


Ala-asteen piinaa jatkui neljä vuotta ja yläastetta kolme vuotta. Ja sitten se oli ohi, peruskoulu. En ollut liikkunut seitsemään vuoteen juuri yhtään. Olin henkisesti ja fyysisesti ihan rapakunnossa, tai sitten sitä kutsuttiin vain murrosiäksi.


Mutta lopulta kaikki muuttui. Hain ja pääsin Ressuun, nörttilukioon. Inhosin liikuntaa edelleen, mutta koska lukiomme oli luokaton, piti vuodessa ottaa vain yksi pakollinen kurssi ja yksi kurssi kesti kuusi viikkoa. Lukiossa minulla oli yhteensä 18 viikkoa liikuntaa. Alkuun tsemppasin ja sain ysin. Tokalla keksin lintsaamisen ja lintsasin toki liikastakin.


Vasta lukiossa aloin viritellä liikuntaharrastusta. Olin vuoden aikidossa ja suoritin viidennen ja kuudennen kyun. Opin ukemin ja perusjuttuja jon ja bokkenin kanssa. Toki myös lumilautailin. Vietimme kymmenen vuoden ajan kaikki talven lomat Rukalla: itsenäisyyspäivä, joulu, hiihtoloma, pääsiäinen, vappu. Uinnista pidin ja kävin pikkuveljen jengin kanssa kuntosalilla.


Kun elämässä on kiireitä, on liikunta aina ensimmäinen, joka jää. Kun saimme lapset, olin ihan rapakunnossa. Menin eteenpäin sokerin ja kahvin voimin.


Kunnes sitten tuli vuosi 2008. Minun lapseni, esikoiseni, ilmoitti pontevasti: "minä haluan alkaa pelata pudista". Siis pudista. Yritimme unohtaa koko jutun, mutta lapsi oli sinnikäs. Hän oli kuullut, että jalkapalloa voi harrastaa, vähän niin kuin muskaria. Että mennään harkkoihin pelaamaan muiden kanssa.


Kävimme neuvotteluja. Jos joku muu harrastus? Joku soitin? Ja itse asiassa alle kouluikäisen ei tarvitse harrastaa vielä mitään.


Hävisimme taistelun. Lapsi lähti FC Hongan kesäkouluun ja sille tielle jäi. Laaksolahdessa se pelasi illat pitkät poikien kanssa ja tuli silmät loistaen sisälle. Se tykkäsi tehdä maaleja ja pelata myös veskana.


Kesällä 2010 se kävi FC Kasiysin kesäkoulun. Pihapelit jatkuivat edelleen. Tokan syksyllä se sai tahtonsa läpi ja meni kokeilemaan LePan harkkoihin. Löysimme vihdoin uuden asunnon loppuvuodesta, eikä Tillinmäestä kannattanut käydä harkoissa Leppävaarassa. Kevääksi se meni EPSin futisfiestaan, Tompan pitämään futiskerhoon, ja aloitti joukkueessa toisen luokan toukokuussa.


Lapsi on harrastanut jalkapalloa nyt kahdeksan vuotta, josta viimeiset 3,5 vuotta joukkueessa. Soimaan itseäni siitä, etten päästänyt lasta aloittamaan joukkueessa aiemmin. Toisaalta tiedän, ettei minun lapsestani tule jalkapalloilijaa, ja harrastukseen ehtii kyllä mukaan myöhemminkin. Mutta toisaalta haluaisin, että lapsi saisi loistaa valitsemassaan lajissa.


Mutta ei tämä minulle helppoa ole. Koko ajan pelkään, että lastani kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Pelkään, että valkut eivät ole reiluja. Pelkään, että sanon tai teen jotain, joka vaikuttaa lapseni harrastukseen. Jännitän puhuessani valkkujen kanssa. En osaa termejä, en ymmärrä lajia, en osaa poimia lahjakkuuksia tuosta 12-vuotiaiden rimppakinttujen joukosta.


Ja silti ne jaotellaan. Kolme tasoryhmää. Ensimmäisillä on paljon harkkoja ja pelejä. On kykypelejä ja taitoharkkoja. Sitten on tämä keskiporukka. Ja sitten vielä kolmas. Kolmannella ryhmällä on peli kerran kuussa, parhailla puolestaan monta peliä viikossa.


Onko 12-vuotiaiden tyttöjen lahjakkuuserot jo niin selvät, että joihinkin kannattaa panostaa ja toisiin ei? Eikö motivaatiolla ole mitään vaikutusta joukkuejakoihin? Entä jos jollekin jalkapallo on sydämen asia ja silmät loistavat kaikkein kirkkaimmin silloin, kun saa tehdä maalin tai voittaa turnauksen?

Jouluredu 2016

Pääsin pitkästä aikaa partioredulle. Lähdimme Kanervan, Kaapon ja Toukon kanssa matkaan jo perjantaina. Osallistuimme ensin isojen kanssa ulkoleikkeihin, piti mm. murtaa Berliinin muuri ja raahata väkeä omiin joukkoihin, ja sitten siirryimme muihin hommiin Toukolaisen kanssa. Kaapo sai osallistua tarpojaohjelmaan ja oli ihan fiiliksissä. Touko sai kaverikseen pienen Emmin, jonka kanssa ne hassuttelivat kaapeissa.


Tutustuimme retkellä myös sisupartiolaisiin ja se oli itselleni hieno kokemus.


Lauantaina ohjelmassa oli erilaisia rasteja ulkona. Sudarit etsivät Pokemoneja, tekivät kepeistä jonoa ja etsivät palapelinpaloja ja tonttuja metsästä. Me saimme M:n kanssa suuren kunnian leikata ja laminoida Pokemonit, tontut ja palapelit. Sudarit leipoivat ja koristelivat myös pipareita ja niitä saimme sitten iltapalalla.


Ruokana oli aamuisin ja iltaisin leipää, puuroa ja hedelmiä ja lounaina ja päivällisinä saimme kinkkukiusausta, kasvissosekeittoa ja lähtöpäivänä liha- ja kasvispiirakoita. Minusta ruuat oli huippuja! Auttelin itsekin vähän keittiöhommissa voitelemalla leipiä ja jakamalla ruokaa.


Retken teemana oli joulupukin katoaminen ja onneksi pukki löytyi sitten iltanuotiolla. Iltanuotiolla oli leikkejä, lauluja ja Pyromaanien mahtava tähtisädetikkushow. Nuotiolle johti kynttiläpolku, jonka lopussa sudenpennut soittivat triangeleita ja pitivät kädessään kynttilöitä. Lopuksi menimme sisälle jakamaan lahjat. Touko sai pieniä kumilenksuja, joista se sitten tehtaisi itselleen ja kavereilleen käsirenksuja.  


Partiolaiset saivat tienata hupihippuja. Vikana päivänä niillä sai sitten ostaa mieleisensä lelun. Minä olin tietäjärobotti ja oli suuri kunnia tulla ostetuksi toisena. Ensimmäinen kysymys koski elämän tarkoitusta ja tiesin toki vastauksen, 42. Kysymyksiä riitti, mutta ehdimme myös leikkiä polea ja rofea.


Olipa kyllä hyvä reissu! Itselleni partioretki on yksi parhaista keinoista irrottautua arjesta. Leirikeskuksessa en voi tehdä töitä enkä kotihommia - eikä myöskään mitään vastuita. Saatoin vain hoitaa minulle annettuja hommia ja mikäli aikaa jäi, tarttua niihin töihin, joita näin. Pystyin olemaan läsnä lapsille ja avuksi lähimmille. Juuri tällaista pitäisi elämän olla aina.

Lomanen

Repäisin kerrankin oikein kunnolla ja pidin saldovapaan 5.12.2016. Sain itselleni neljän päivän loman, jonka käytin seuraavasti:


Perjantai. Lopetin kerrankin työt ajoissa ja lähdin Taimin kanssa hakemaan valokuvia Fotogalleriasta. Löysimme viihtyisän kahvilan ja valitsimme kakkupalat. Taimi otti Brita-kakkua ja minä pähkinähalkoa. Kakut olivat hyviä mutta tuhteja. Illalla oli partion joulujuhla Soukan kappelissa. Touko ja muut Ilvekset antoivat sudenpentulupauksen, Kaapo seikkailijalupauksen ja Kanerva tarpojalupauksen. Päälle vielä glögit ja piparit.


Lauantai. Vein Kaapon, Toukon ja Taimin lätkäharkkoihin. Kaikilla sujui hienosti ja Taimikin meni taas peliin mukaan. Lätkän jälkeen jätimme lapset lastenhoitajan hoiviin ja kävimme katsomassa sen Kusaman näyttelyn Tennarissa. Kaapo kävi E:n kanssa Temppiksessä. Illalla katsomme aina jotain telkkarista - sinänsä ihan sama, kunhan herkkuja riittää.


Sunnuntai. Kalle meni Oivan ja Taimin kanssa katsomaan Pappaa ja P:tä. P oli päässyt kotilomalle ja Taimia ihmetytti kovasti, mikä P:llä oikein on. Minä sain puolestani viedä Kanervan ja E:n Rushiin, tramppapuistoon. Illalla kävimme vielä poikien kanssa Peuriksella. Kaapolla sujui lautailu jo oikein hyvin E:n kanssa ja minä sain laskea Toukon kaverina.


Maanantai. Lähdin yksin Ikeaan hummailemaan ja sain kaiken suunnittelemani. Söin Ikean joululounaan. Illalla vein koululaiset ja kolme kaveria (R&E, R) Omppuun shoppailemaan. Isot pojat halusivat mennä keskenään, isot tytöt itsekseen ja minä sain kaverikseni Toukon. Kaikilla oli joulusalaisuuksia hoidettavanaan.


Tiistai. Vietimme taas Rush-päivää, nyt pääsi meidän kolme koululaista ja kaksi kaveria. Minä kirjoittelin gradua ja katselin aina välillä, missä lapset loikkivat. Keskiviikkona pääsin vielä jatkamaan graduani Hoplopissa, mutta nyt olen jäänyt sen suhteen jo joululomille - ellei sitten joulun pyhinä tule ihan hillitön hinku selvitellä uskonnonfilosofiselta kannalta vanhoillislestadiolaisten ehkäisykysymystä.

Hummailut

Otimme marras-joulukussa kuudeksi lauantaiksi lastenhoitajan, viisi tuntia kerrallaan klo 13-18. Saimme yhteensä kolme eri hoitajaa, vaikka yhtä lupailtiin, mutta hyvin kaikki pärjäsivät. Käytimme tämän 30 h seuraavasti:


1. Haltiassa syömässä, ulkoilua Nuuksiossa ja lopuksi vielä hetki näyttelyssä


2. Ompussa syömässä meksikolaisessa, shoppailua ja kirjastoreissu


3. Syömässä Funky Burgerissa ja keilaamassa Tapiolassa


4. Hammaslääkäripäivystyksessa ja E:n nelikymppisillä


5. Tennispalatsissa HAMissa Kusaman taidenäyttely, nepskiruokaa


6. Jufussa syömässä ja leffassa Star Wars


Se oli sit siinä. Kyllä tätä voisi jatkaakin, mutta koitetaan nyt alkuvuosi pärjäillä taas omin voimin. Parasta olisi, jos saisimme lapsille muutaman vakkarihoitajan ja esim. kerran kuussa oman illan Miehen kanssa. Ei vaan oikeen tunnu löytyvän ketään, mutta ehkä tämäkin asia vielä järjestyy.

Saturday, November 19, 2016

Lunta, vapautta ja haikeutta

Olen ollut viime päivinä vähän haikeissa tunnelmissa. Saimme tänne etelään talven hetkeksi. Kaikki lapset pääsivät pulkkamäkeen ja tytöt olivat siellä joka päivä tuntitolkulla. Kun lumi oli satanut, Kanerva ja Kaapo kävivät ostamassa kaupasta piparkakkutaikinaa, leipoivat pipareita ja keittivät glögiä termariin. Sitten ne pakkasivat ne evääksi ja lähtivät pulkkavaljakkossa retkelle talviseen metsään. Taimi ja Touko kelpasivat matkaan, mutta Oiva jäi meille kotimieheksi.

Seuraavana viikonloppuna pääsimme laskettelemaan Peurikselle. Kanerva oli futisleirillä Eerikkilässä, mutta me muut kävimme rinteessä. Kaapo laski laudalla ja alkuhaasteiden jälkeen homma lähti sujumaan. Emppukin ilmestyi kaveriksi rinteeseen. Touko sai Kaapon viime vuotiset sukset ja sahasi omaa rinnettään tuttuun tapaan. Minä laskin ensin laudalla ja lopuksi Taimin kanssa suksilla. Koska lastenrinne oli vielä suljettu, piti kokeilla teleskooppihissiä. Ja niin se homma lähti sitten sujumaan Taimillakin. Aluksi oli vähän haasteita saada lapsi hissiin, mutta aina se lopulta huipulle saatiin. Rinteen alkuosan me laskimme käsi kädessä ja loppuosan se auraili itse. Lopuksi Taimi laski vielä Miehen kanssa ja lasku laskulta parani.

Olin niin haaveillut, että olisimme päässeet vielä maanantaina uudestaan, mutta ei siitä sitten mitään tullut, olin niin puhki töistä tullessani. Mutta uusia lumia odotellessa, ihanaa, että saatiin hiihtokausi käyntiin jo marraskuussa!

Nyt lumet ovat kokonaan sulaneet, ja ruoho taas vihertää.

Olemme ottaneet loppuvuodeksi lastenhoitajan, kuusi kertaa ja viisi tuntia kerrallaan. Olemme saaneet hoidettua paljon rästihommia, nyt on mm. ylijäämäkaappi roudattu Kierrätyskeskukseen. Mutta olemme myös rentoutuneet. Ensimmäisellä kerralla suuntasimme Nuuksioon. Ulkoilimme ensin ja kävimme katsomassa, kun Swinghilliä lumetettiin. Sitten söimme älyttömän hyvän aterian ja kiersimme vielä Haltian. Vaihtuvassa näyttelyssä oli esillä naiskuvaajien luontokuvia ja näimme myös vuoden luontokuvat. Perusnäyttelyyn oli tullut kokeiltavaksi selostus, ja se oli tosi hyvä.

Toisella kerralla olimme Ompussa. Hoidimme kauppa-asioita, haimme mm. Kanervalle pelipaidan, kävimme kirjastossa ja söimme herkulliset enchilladat uudessa meksikolaisessa. Hengailimme kirjastossa - sain taas pinon gradukirjoja - ja sain shoppailtua ison kassillisen vaatteita itselleni. Pääsinkin sitten Työeläkepäiville ihan uudessa asukokonaisuudessa, jee. Ensi viikolla on vielä projektin päättäjäiset ja nyt on sitten sinnekin vaatetta.

Kun tulimme kotiin, lapset vaikuttuvat jotenkin ihan huippuihanilta. Pelasimme lautapelejä: Toukon kanssa Halliklackia, Taimin kanssa Oppi ja Ilo matikka peliä ja Lentokenttäpeliä. Lentokenttäpeli on mun suosikki. Tontut toi sen lapsille vuosi tai kaksi sitten. Siinä pitää kuskata matkustajia joko kaupunkilomalle, rannalle, laskettelemaan tai metsään. Kaikki kävis mulle.

Kolmannen vapaahetken aloitimme taas asioita hoidellen. Kävimme syömässä Funky Burgerissa ja menimme sitten kahville ja keilaamaan. Keilaaminen on vaan niin siistiä!

Illalla perustimme kotiin kuntosalin. Kalle ja Kanerva veivät ensin Toukon Temppikseen synttäreille ja niiden oli tarkoitus mennä siitä sitten salille. Kuuden jälkeen lauantaina ei päässyt enää mihinkään, ne olivat käyneet Becomessa, Fressissä, uimahallilla, Crossfit8000:ssa ja Kivenlahteen avatulla uudella salilla. No, onneksi saimme tehtyä ihan kunnon lihaskuntotreenit täällä kotonakin. Lapset koristelivat pipareita ja katsoimme taas Possen.

Kun lapset oli laitettu nukkumaan, alkoi meidän leffailta. Katsoimme maailman surullisimman, mutta ihan huippuhyvän piirretyn Tulikärpästen hauta. Itkin leffan melkein alusta loppuun. Noiden leffojen lapsikuvaus on niin loistavaa ja leffan toinen päähenkilö, pieni tyttö, oli kuin meidän Taimi, että leffa ei voinut olla koskettamatta ja syvältä. Mutta tuollaisia leffoja on vaan pakko tehdä, jotta sotien järjettömyys tulee ilmi.

Ja sitten se haikeus. Liittyi tuohon lumien sulamiseen, leffa oli tosi surullinen mutta haikeutta tuo myös lasten kasvu. Ne ovat jotenkin niin pieniä ja hauraita, ja uskomattoman luottavaisia, mutta kuitenkin niin vahvoja ja rohkeita. Jokainen lapsi. Ja niin vaan ne kasvavat, kurkottavat yksi kerrallaan kohti aikuisuutta. Ja meidän homma on saattaa ne matkaan ja vilkuttaa ovelta.

Mutta on sinne sentään matkaa. Matkaa on.


Wednesday, November 02, 2016

Arvojärjestys

Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet aika kamalia. Koko ajan on ollut kamala kiire ja tuntuu, etten ole ollut läsnä enkä ole ehtinyt kuunnella, en töissä enkä kotona. Nyt vasta tajusin, että syynä on se, että arvojärjestykseni on ollut taas rempallaan. Niin käy helposti - työ valtaa yhä enemmän tilaa elämästäni ja tulee lopulta uniin asti. Ja vähän vapaa-aikamme ryöväävät lasten harrastukset: kuskaukset, kannustukset, varustehankinnat ja tasoryhmämurheet.


Toisaalta syksyyn on mahtunut paljon iloa: omia ja lasten onnistumisia.


Se oikea arvojärjestys on tällainen. Opimme tämän avioliittoleireiltä, joilla kävimme vuosina 2007, 2008, 2009 ja 2010.


1. Jumala


Itse uskon kristittyjen Jumalaan, mutta korkeampi voima voi olla mikä tahansa, kunhan se ei ole Minä. Liika minäkeskeisyys johtaa itselläni vääriin valintoihin, omien rajojen ylittämiseen ja ylisuorittamiseen. Kun pitää suhteellisuudentajun mukana, ymmärtää, ettei yksi ihminen tällä planeetalla kovin suurta muutosta saa aikaan, mutta parhaansa pitää toki tehdä.


2. Minä


Oma hyvinvointi ja jaksaminen tulee heti seuraavaksi. Miten minä voin? Mitä minä haluan? Miltä minusta tuntuu tänään? Unohdan helposti itseni kaiken kiireen keskellä.


3. Puoliso


Olen supersuorittaja, supertehokas ja aikaansaapa. Niin tehokas, että helposti teen itse enkä kysele muiden mielipiteitä. Laadin listoja ja suoritan elämääni.


Onneksi puolisoni on erilainen. Parhaimmillaan hän pysäyttää minut hetkeksi, jolloin ehdin kyseenalaistaa aikeeni, tai huonoimmillaan murjottaa ja pakenee pelimaailmaansa, jos viikossamme on liikaa tapahtumia.


4. Lapset


Ne kalleimmat aarteemme tulevat vasta sijalla neljä. Onnelliset lapset kasvavat perheessä, jossa vanhemmilla on aikaa myös itselleen ja parisuhteelleen. Sitten on, mistä antaa lapsillekin. Olen iloinen siitä, että minulla on lasten kanssa niin paljon yhteisiä harrastusjuttuja. Kaikkien kanssa luemme. Kaapon, Toukon ja Taimin kanssa käymme lätkässä, Kanervaa kannustan fudismatseissa. Taimin kanssa käymme tiistaisin uimakoulussa ja Toukon kanssa keskiviikkoisin partiossa. Oivan kanssa sylitellään, hassutellaan ja leikitään junaradalla ja autoilla. Eniten lapset kaipaavat läsnäoloa ja kuulluksi tulemista ja siinä olen huono, mutta yritän kyllä.


5. Työ


Työ on itselleni tosi tärkeä juttu. Haluan oppia uutta, haluan edetä uralla, haluan arvostusta ja valtaakin. Päivitin juuri Linkedinin ja tajusin, että olen tehnyt töitä nyt 18 vuotta. Se on jo aika pitkä aika, mutta edessä on vielä ainakin 25 vuotta työelämää, jos vain elän sinne asti. Mitä haluan työelämältä? Miten paljon olen valmis panostamaan? Tiedän vahvuuteni: hahmotan hyvin suuria kokoaisuuksia ja minun on helppo pilkkoa ne osiin yksittäisiksi tehtäviksi tiimeille ja ihmisille. Olen myös hyvä puhumaan ja kirjoittamaan. IT-ala on tarjonnut minulle ihan sopivia hommia näille ominaisuuksille, mutta mitenkäs seuraavat 25 vuotta?  Olen miettinyt papin ammattia, mutta sen kaavamaisuus hirvittää. Konsultin roolissa työnkuva vaihtelee vuodesta toiseen ja siitä pidän.


6. Omat harrastukset


Minulla on nyt neljä harrastusta: uskonnonfilosofia, uinti, partio ja lumilautailu. Ja tietenkin se lukeminen. Tänä syksynä uskonnonfilosofia, eli se gradun kirjoittaminen, on vaatinut ihan liikaan, ja samoin partio. Lisäksi tein yhden kirjatentin.


7. Lasten harrastukset


Lapsia on paljon, joten harrastuksiakin on paljon. Nyt minusta tuntuu, että tämä osio on ihan balanssissa. Taimilla on uinti ja lätkä, Toukolla partio ja lätkä ja iltiksessä uinti ja kokkis, Kaapolla partio, temppis ja lätkä ja Kanervalla fudis ja temppis.







Monday, October 31, 2016

Halloween 2016

Olipas mukava viikonloppu!

Perjantaina haimme Kanervan treeneistä Kaapon kanssa ja suuntasimme Isoon Omenaan. Olimme kaikki ihan sippejä, mutta suoritimme ostoksemme säntillisesti: noudimme Kanervan pelipaidat, ostimme kengät minulle, Kaapolle ja Toukolle, Kaapolle itse asiassa kahdetkin ja sitten haimme housuja Toukolle ja Taimille, koululaiset saivat uudet hupparit ja Kaapo ja Kanerva löysivät housut itselleen. Sen jälkeen ahkeroimme vielä marketissa ja ostimme tarvikkeet Halloween-aterialle.

Lauantaina lähdimme lätkään Taimin ja Kaapon kanssa. Kaapo lähti innoissaan, tykkää kovasti lätkästä ja sillä sujuikin hienosti. Taimia sen sijaan kiukutti. Lopulta se päätti kuitenkin lähteä kokeilemaan ja sai kaverikseen P:n äidin, joka on kaksinkertainen jääkiekon Suomen mestari. Niillä synkkasikin hyvin ja Taimi kiisi silmät loistaen hirmuista vauhtia ympäri kenttää. Sain niin iloisen tytön mukaani. Taimi selitti, että aluksi häntä kiukutti, mutta lopuksi oli niin iloinen, että melkein poksahti.

Toin luistelijat kotiin, söin pikaisesti ja nappasin mukaani Toukon. Sillä oli fudiksen kauden päättäjäiset Tempputemmellyksessä. Vähän se oli kröhäinen, mutta halusi lähteä mukaan. Siellä se keikkuikin pää alas päin koko tunnin ja lopuksi tarjottiin vielä herkkuja. Minä kävin välissä viemässä Kierrätyskeskukseen autollisen tavaraa. Tulimme hetkeksi kotiin, paketoimme lahjan ja Mies lähti viemään sitä kaverisynttäreille teatteri Hevosenkenkään, jossa meni Tatu ja Patu. Kanervalla oli illalla Halloween-bileet. Se askarteli itselleen verisen paidan ja lähti matkaan.

Kun kaikki lapset olivat kotona, kaiversimme vielä kurpitsalyhdyn. Siitä tuli kyllä hieno!

Tämä Halloween on siitä hauska juhla, että kun siihen ei liity mitään perinteen painolastia, voi sitä viettää miten huvittaa, jos huvittaa. Tänä vuonna päätimme vähän panostaa, ja kyllä kannatti.

Sunnuntaina heräsimme aikaisin, sillä Kanervalla oli peli. Niiden jengi pelaa nyt talvisarjaa vuotta nuorempia poikia vastaan. Minua jännitti tosi paljon, ja taisi lapsiakin vähän jännittää, vaikka eivät ne mitään myöntäneetkään. Peli sujui kuitenkin hienosti. Kanerva aloitti vaihdosta, ja kun pääsi kentälle, täräytti hienon avausmaalin. Peli päättyi tyttöjen voittoon 6-2, Kanerva teki kaksi ja syötti kaksi maalia. Se oli kyllä ihan elementissään. Voitti juoksukilpailut, pisti kärkenä pallon ykkösellä eteenpäin ja teki hienoja haltuunottoja. Kaikki muutkin Tähtitytöt pelasivat kyllä ihan tosi hienosti, tosi taitava porukka. Lapsen analyysin mukaan tytöt pelaavat saksalaista jalkapalloa ja pojat brasilialaista.

Lähdimme juhlimaan voittoa Isoon Omenaan. Söimme ensin thaikkubuffassa ja ostimme sitten uudet nappikset, kun vanhoista tulivat varpaat läpi. Se on näköjään niin, että yhdet kestää puoli vuotta, vaikka jalka ei juuri kasvaisikaan.

Iltapäivällä aloitimme valmistelut: lapset laittoivat itseään kepposkuntoon ja teimme yhdessä ruokaa:

-Vihreää toukkapastaa
-Muumionakkeja
-Kurpitsalyhtypaprikoita ja
-Pimeitä ruutuja

Lapset lähtivät keppostelukierrokselle ja meilläkin kävi erilaisia kummituksia, noitia ja luurankoja.

Illalla jynssäsimme lapset puhtaiksi kasvomaaleista ja saimme ne helposti sänkyyn. Minä ehdin tehdä vielä vähän valokuvahommia: valkkasin mm. Oivan puolivuotiskuvia ja aloitin Junibackenin reissusta valokuvakirjaa.

Ehkä tämä taas tästä asettuu uomiinsa tämä meidänkin arki. Marras-joulukuu vaikuttaa lupaavalta, vaikka erilaisia flunssatyyppejä onkin tiedossa. Nyt on Touko kuumeessa, ensi viikolla varmasti taas joku toinen.

Thursday, October 27, 2016

Tukholma ja Junibacken

Olemme reissaneet laivalla aika vähän, lentokoneella enemmän. 2012 teimme syyslomalla Tukholman reissun A:n, A:n ja R:n kanssa ja seuraavana kesänä kävimme Tallinnassa. Viimeisestä laivareissusta olikin kulunut yli kolme vuotta ja lapset olivat innoissaan. Oiva ja Taimi pomppivat aamulla tarhaan mennessään "Laivalle! Laivalle! Isoon laivaan!" ja jännäsimme, miten ne malttavat olla koko pitkän päivän, mutta hyvin oli mennyt.


Teimme etäpäivän ja haimme puoli kolmelta pienet tarhasta. Isoilla olikin torstai syyslomaa. Menimme satamaan tilataksilla. Minä luin meilejä vielä taksista, mutta sitten en enää kurkkinut vaan aloitin 7,5 tunnin loman.


Veimme ensin tavarat hyttiin. Saimme onneksi vierekkäiset hytit, toinen tytöille ja toinen pojille. Sitten suuntasimme karkkibingoon. Reissumme alkoi onnellisissa merkeissä, sillä Oiva voitti pääpalkinnon, ison Hyvää Makumaasta pussin ja oli syystäkin ylpeä.


Menimme kuudeksi syömään. Ruoka oli hyvää ja jokaiselle löytyi jotain. Minä panostin tapani mukaan kylmiin kalaruokiin, mutta oli muukin toki hyvää. Lapset täyttivät viimeiset kolot lasten pöydän Englannin lakuilla.


Ruuan jälkeen pääsimme sirkuskouluun. Illalla oli vielä koululaisten sirkuskoulu. Opeteltiin pyörittämään lautasta kepin nokassa, jonglööraamista, tasapainoilua, siltaa, niskaseisontaa sun muuta. Kaikki lapset tykkäsivät tosi paljon.


Pienet viihtyivät tietenkin myös leikkihuoneissa. Taimi rakasti pallomerta ja Oiva junaratoja.


Illalla näimme ihan parhaan taikuriesityksen ja Kanerva pääsi vieläpä avustajaksi. Pienet tykkäsivät Ville Vikingi discosta.


Otimme molemmille päiville päivällisen ja aamuiksi aamiaisbuffan. Se oli hyvä, sillä kaikille löytyi helposti sopivaa syötävää. Ja karkkia syötiin tietty kanssa.


Perjantaina lähdimme Tukholmaan. Menimme satamasta bussilla Djurgårdeniin ja kävelimme vaahteranlehtien seassa Junibackeniin, jossa emme olleet kukaan koskaan käyneet.


Aloitimme torilta, jossa tapasimme mm. Mikko Mallikkaan, Katto Kassisen, Viirun ja Pesosen. Seuraavaksi tutustuimme kiertävään näyttelyyn, Muumilaaksoon. Sitten kävimme Satujunan kyydissä, ja se oli ihan huippu. Sitten vielä Peppi Pitkätossun talo, maukkaan lihapullat ja matkamuistot. Mies lähti Oivan kanssa kävelylle ja muut lapset alkoivat lopuksi vielä piilosta Muumimaassa, ja esiintyivätkin oikealla lavalla minulle.


Oli kyllä huippu reissu! Kanervalle piti ostaa huulipuna, huultenrajauskynä ja kajal. Aika liikkistä :) Saimme kyllä asiantuntevaa opastusta, kun minun meikkaustaitoni ovat 0/5. Kaapo löysi korvanapit, Touko Ninjago Legon, Taimi Frozen-namisalkun ja Oiva bussin, joka sillä on ollut nyt joka päivä mukana tarhassa.


Lauantain ja sunnuntain söimme karkkia ja toivuimme reissusta. Nyt aletaan päästä balanssiin.

Lätkää, fudista, uintia, temppistä ja partiota

Nyt on meidän syksyyn tullut rytmi.


Maanantaisin on Kaapon partio R:n kanssa. Molemmat ukot on ihan innoissaan harrastuksestaan. Kaapolla käynnistyi nyt neljäs vuosi, siirtyi seikkailijoihin, ja R aloitti nyt samassa ryhmässä.


Minä käyn tiistaisin Taimin kanssa uimakoulussa, ehdin samalla uida ja vesijuosta reilun puoli tuntia. Torstaisin on Toukon uinti. Se haetaan hallilta puoli viideltä. Joskus käyn samaan aikaan itsekin uimassa tai sitten vasta myöhemmin ystäväni kanssa.


Kanervan, Kaapon ja A:n temppis on keskiviikkona. Me viemme ja A:n isä tai äiti hakee lapset. Me olemme samaan aikaan Toukon kanssa partiossa. Temppis on kyllä tosi kiva harrastus. Kanervalla on siellä kaverina L ja Kaapolla A. Molemmat ovat ihan innoissaan. Kaapo harjoittelee takaperin volttia ja Kanerva flikkiä. Kanerva oppi juuri tekemään putkeen etuperin flikin ja voltin.


Taimi ja Touko jäivät fudiksesta talvitauolle, ihan niin kuin minäkin. Taimin kausi päättyi EPSipäivään ja Toukon kauden päättäjäisiä vietetään lauantaina Temppiksessä. Kanerva päätti kautensa Megazonessa. Niillä menikin hyvin, voittivat ykkösen ja nousivat ensi kaudeksi aluesarjaan. Mutta treenit jatkuvat nyt talvellakin, tiistaisin ja torstaisin niillä on ulkoharkat ja perjantaisin ne pääsevät kuplaan. Viikonloppuisin noin kerran kuussa niillä on pelejä Ratiopharm Arenalla, pelaavat vuotta nuorempia poikia vastaan. Saas nähdä, kuinka niissä käy.


Viikonloppuisin on sitten lätkää Kaapon, Toukon ja Taimin kanssa. Kaapo on siinä ihan huippu, tykkää tosi paljon ja tekee paljon maaleja. Touko on edistynyt huimasti, pääsee jo ihan kivasti peleihin mukaan, mutta on närkästynyt, jos joku tönii. Taiminkin luistelu on mennyt myös kovasti eteenpäin. Pysyy hyvin pystyssä ja luistelee jo pitkiä matkoja, mutta paremmin menisi, jos malttaisi kuunnella ohjeita: jalat koukkuun, ja mailasta kunnon ote. Mutta kyllä se siitä lähtee.


Siinä se meidän viikko aina humpsahtaakin. Iltaisin luemme, teemme läksyjä, lapset ovat kännykällä ja pädillä ja katsomme telkkaa: Lahtinen ja Nieminen show, Vain elämää, Posse ja Talent Suomi ovat saaneet meidät kokoontumaan olkkariin koko perheen voimin nyt, kun telkkarista on taas pyyhitty pölyt ja se on kannettu olkkarin lattialle. Isompien suosittu leikki on ollut pole ja rofe, jota ne käyvät leikkimässä naapuripihassa, mutta vasta sitten, kun ilta on jo hämärtynyt. Taimi viilettää pitkin pihaa uuden otsalamppunsa kanssa ja kattaa hiekkikselle kunnon pöperöt.

Kirjoja, kirjoja, kirjoja

Rakastan lukemista. Raivasin kirjoille tänä syksynä lisää tilaa liikunnan kustannuksella. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta ei niistä sen enempää.


Mutta nyt olen lukenut. Ensinnäkin tenttikirjoja:


1. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011
2.  Käytännöllinen teologia Helsingin yliopistossa
3. Pyhät toimitukset
4. Saarnan käsikirja
5. Rippikoulun käsikirja
6. Auttava kohtaaminen I


Ja sitten tietenkin gradukirjoja:


7. Usko, toivo ja raskaus
8. Anna käsi
9. Taivaslaulu
10. Mahdollisimman monen onnellisuus
11. Kirkko ja nykyajan eettiset kysymykset
12. Johdatus uskonnonfilosofiaan
13. Tuoreet oksat viinipuussa


Ja omiakin kirjoja:


14. Tuomas Nyholm: Jarkko Ruutu Jumalainen näytelmä
15. Tommy Hellsten: Uhanalainen ihminen
16. Hippo Taatila: Isipappa blues
17. Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
18. Fakiiri joka juuttui Ikean vaatekaappiin
19. Tove Jansson: Kesäkirja
20. Pirkko Saisio: Signaali


Ja lastenkirjoja, Taimin ja Oivan kanssa joka ilta unisatu, mm. Samua ja Sallaa, autokirjoja ja prinsessakirjoja. Toukon kanssa lukudiplomikirjoja, mm. Reuhurinnettä, Kapteeni Kalsareita, Urpoa ja Turpoa ja Tiitiäisen satupuuta. Lukudiplomikirjoja myös Kaapon kanssa, niitä Kapteeni Kalsareita, Lasse-Maijan etsivätoimistoa ja tänään valkkasimme vielä muutaman kirjan lisää: Eläimet lähikuvissa, Tatun ja Patun joulukirja, Peppi Pitkätossu. Luemme poikien kanssa kirjoja ääneen vuorotellen ja hiljaa itseksemme, mutta paljon ne pojat lukevat ihan itsekseenkin. Molemmat meinaavat tehdä lukudiplominsa valmiiksi ennen joulua. Ja toki Kanerva myös, se nyt lukee paljon muutenkin, koko ajan joku kirja meneillään.


Mutta syy, miksi lähdin nyt näitä listaamaan, on lukuhaaste: Miehen tavoitteena oli lukea tänä vuonna 20 kirjaa ja eiköhän se multakin onnistu, kun vähän tsemppaa. Lähden vähän takaa-ajoasemasta, kun aloitan nyt 27.10, mutta eiköhän nuo 20 valmiiksi saada tämän vuoden puolella.

Wednesday, October 26, 2016

Partiojuttuja




Partiosyksy alkaa olla puolessa välissä. Paljon ollaan ehditty uuden lauman kanssa.
Minulla on ollut nyt neljä vastuukertaa. Ensimmäisellä kerralla leikimme tutustumisleikkejä, keksimme laumalle nimen ja huudon ja tutustuimme partiohuiviin. Seuraavilla kerroilla me Ilvekset teimme E:n johdolla oman huivikoristeen ja laadimme A:n johdolla lauman säännöt. Olemme keksineet myös omia leikkejä ja leikkineet niitä. Syksyn mittaan tutuiksi ovat tulleet koripallohippa, paritervapata ja pole ja rofe metsässä, myös revontulihippaa on leikitty.
 
Syyskuun lopulla vanhemmatkin olivat mukana. Leikimme ensin ulkona tervapataa, peiliä ja polttista ja siirryimme sitten sisälle. Tutustuimme partiolaisen asuun ja askartelimme Ilves-tauluja. Lopuksi saimme vielä keksiä ja mehua. Illan kruunasi partiohuivien jako ja saimme ihanan kuva ylpeästä rivistöstä.

Seuraavalla kerralla valmistauduimme partiotaitokisaan opettelemalla, mitä varusteita tarvitaan, mitä kannattaa ottaa evääksi ja mitä laittaa päälle. Kisa menikin sitten tosi hienosti. Ilvekset pärjäsivät rasteilla hyvin. Alkuun oli hankala saada pidettyä porukka kasassa - osa vasta pakkaili kamojaan, kun toinen osa porukasta oli jo melkein seuraavalla rastilla, mutta lopulta sekin lähti sujumaan. Lapset ilmoittautuivat rasteille innokkaasti "voima 3+7!" :)

Seuraavalla kerralla A:n johdolla tehtiin oma sudenpentutarina ja sitten omalla vuorollani kuvitimme sen katuliiduilla. Viime kerralla näyttelimme Laupiaan Samarialaisen. Meillä oli Jeesus, opettaja, pappi, temppeliapulainen, samarialainen, aasi, mies, rosvojoukko ja majatalon isäntä.

Minulle kerta oli nostalginen, sillä teimme saman näytelmän aikoinaan Kettu-lauman kanssa Leppävaaran Korvenkävijöissä. Aika samanlaista hulinaa oli nytkin, rosvojoukko kutsuu luonnerooliin tietynlaista porukkaa ja muutenkin meno on aina aika villiä.

Loppuvuodeksi meille on vielä luvassa maastoleikki, fikkarileikki pimeässä sekä puukon ja trangian käyttöä. Pääsemme hyödyntämään koulun pihalta alkavaa kalliosta metsikköä. Koulun piha on tarjonnut myös hyvät puitteet erilaisille perinteisille pihaleikeille.
 
Aloitamme aina kokouksen huudollamme ja päätämme sisaruspiiriin. Lopussa olen lukenut tarinaa Untusta, joka etsii joulun valoa ja kohtaa matkallaan mitä erilaisimpia kulkijoita. Tämäkin tarina on itselleni tärkeä, sillä Saunalahden koululaiset esittivät sen joulujuhlassa muutama vuosi sitten. Meidän Kaapo oli silloin hymisevä muppeli.
 
On ollut haipakka syksy, ja tämä partio siihen vielä päälle, mutta onneksi tuli lähdettyä taas mukaan tähän touhuun.
 
Oma partiotaustani on sellainen, että olin sudarina ja vartiolaisena Kaivokselan Delfiineissä, KaiDessa. Hyvä ja toimiva lippukunta. Murkku-vartiota vedin Tavasteissa. Se oli aika pieni lippukunta ja varsin sotilaallinen, minä olin jossain vaiheessa jojoa, joukkueenjohtajan apulainen. Seuraava kontaktini partioon olikin sitten vuonna 2005-2006, kun aloin vetää Kettu-laumaa LeKossa. Ja kun muutimme Tillinmäkeen, otin akelan pestin MaVan Karhunpennuissa, jossa meidän Kanerva ja Kaapokin oli. Ja nyt sitten Toukon kanssa nämä Ilvekset.
 
 
Murkku-vartion huudon keksimme itse, se meni näin:
 
Vartsoista parhain ja uutterin,
ovat Murkut, aina, tietenkin!
 
Ja nyt sitten
 
Ylisuuret kissat,
hiipivät ja vaanivat,
Ilvekset! Räyh!

p.s. Löysin Kettu-ajoilta mukavan partiomuiston täältä Kääpälästä, postattu 10.11.2005:



"Vietin viikonlopun pienten partiolaisten parissa retkeillen. Teimme viikinkileipiä nuotiolla, lapset valmistivat trangia-aterian ja jäljittivät salapoliiseina, tehtiin vuolukiviamuletteja ja viikinkinauhoja. Kyllä 6-9 -vuotiaat ihmiset on sitten mielettömiä! Kaikki sujui loistavasti, mutta tämä mahakas oli aika sippi kotiin päästyään. Maanantaina laumaillassa pienet partiolaiset esittivät laupiasta samarialaista niin antaumuksella, että meinasi tulla ihan tippa linssiin."





Thursday, October 13, 2016

Oiva puhuu!

Oiva alkoi juttelemaan tosi aikaisin vauvana. No, kun elokuussa sitten alkoi tarha, alkoi myös korvakierre. Korvat olivat tulehtuneet miltei koko ajan neljä kuukautta, kunnes vihdoin saimme putket ennen joulua. Kevät menikin hyvin, kunnes sitten taas alkoi tuntua siltä, ettei ukkeli oikein kuule kunnolla. Toiset putket laitettiin syyskuussa ja siitä se sitten lähti - puhuminen.

Oivalla on paljon asiaa. Kun mennään tarhaan, se katselee isoja kaltseja ja miettii, että koloissa asuu pupuja, mutta ei autoja, sillä autot ovat parkkiksella.

Autoihin Oivalla on hyvin lämmin suhde. Kotona se hoitaa autojaan, erityisesti pieniä vauva-autoja, jotka itkee välillä ja pitää laittaa nukkumaan.

Paloautolla se tykkää leikkiä myös. Kyydissä on palomies ja Nooan vaimo sekä kymmenisen pikkuautoa. Niitä se laittaa kyytiin, välillä ajetaan pieni rundi ja tullaan kyytiin taas. Myös Nooan arkilla reissaa eläinten lisäksi ihmisiä ja autoja.

Oiva on oppinut värit. On punaisia autoja, keetaisia autoja, sinisiä autoja ja vihleitä autoja.

Heti kun putket oli laitettu, Oivalla oli asiaa: Minun nimi on Oiva. Sinun nimi on Touko. Sinun nimi on Taimi. Sinun nimi on Kaapo. Sinun nimi on iskä. Sinun nimi on Kala. Sitten se autteli viemällä karjalanpiirakat pöytään: "minä haluan auttaa äitiä".

Onpas kyllä ihana juttu. Oiva on kyllä ymmärtänyt puhetta pitkään, tosi vaikeitakin lauseita, mutta itse se ei ole juuri jutellut. Mutta mikä huojennus, kun puhetta alkoi tulla - oikeita sijamuotoja ja lauserakenteita.

Ehkä siitä vielä ihan ihminen saadaan.

OPS, EPS, talkoot ja Pinkki

Viime viikon loppu oli aika haipakkaa. Normisetti tietenkin harrastuksia: maanantaina Kaapon partio ja toukon fudis, tiistaina Kanervan partio, keskiviikkona mun ja Toukon partio ja Kaapon ja Kanervan temppis. Torstai olisi ollut tyhjä, mutta nyt meillä oli menoa: koululla järjestettiin OPS-ilta, jossa lapset esittelivät uutta opetussuunnitelmaa.

Mikä parasta, pienimmille oli järjestetty lapsiparkki. Veimme sinne ensin Taimin ja Oivan ja suuntasimme sitten Kanervan luokkaan, jossa tutustuttiin sydämen toimintaan. Ensin mittasimme leposykkeen, sitten jumppasimme viisi minuuttia ja otettiin taas syke. Keskustelimme liikunnan merkityksestä ja teimme sydämen rakenteesta testin. Mies oli puolikuntoinen ja hörppi kahvia, Touko teki saman testin S:n ja B:n kanssa.

Seuraavaksi pääsimme Kaapon luokkaan, jossa minä ja Mies saimme ottaa kertotauluskaban. Kätskitikkuihin oli kirjoitettu kertotauluja, ja niitä nostettiin vuorotellen purkista. Välillä tuli tikku, jossa luki "KABOOM", ja silloin menetti kaikki tikkunsa. Meille tuli tasapeli, mikä oli hyvä jatkon kannalta. Myös Toukolainen laski kertolaskuja ja lopussa heittelimme Toukon kanssa nelisivuisia noppia ja laskimme kertolaskuja. Sekin oli tasaista menoa.

Taimi halusi mennä hoitoon kolme kertaa, hoitoaika oli aina puoli tuntia kerrallaan. Tunnin kuluttua oli buffan vuoro. Minun piti leipoa buffaan mokkapaloja, mutta muistin asian viideltä, kun buffa alkoi kuudelta. No, ostin sitten kaupasta 12 Omar-munkkia ja hyvin ne upposivat kansaan. Pienet valitsivat buffasta pullaa ja herkuttelivat säkkituoleilla.

Viimeisenä pääsimme Toukon luokkaan. Siellä piti nostaa pussista liikkumistapa ja pomppia, pyöriä tai kävellä takaperin lapun luo. Lapun kuvio piti muistaa ja rakentaa se loogisilla paloilla. Olipas kivaa ja koukuttavaa!

Ilta päättyi Taimin osalta vähän surullisesti, kun tarhan satulinnapäivästä saatu hattu hävisi, mutta siitäkin selvittiin.

OPS-ilta kesti kahdeksaan ja menimme siitä vielä piipahtamaan kaupassa. Aamulla olikin sitten väsyneitä lapsia.

Lauantaina oli ensin EPS-päivä, jossa Taimi pelasi ekan futisturnauksensa ja sai päivän päätteeksi mitallin kaulaan. Pojat kävivät samaan aikaan lätkäharkoissa. Ja taas saatiin buffasta pullaa.

Taimi pelasi kyllä tosi hienosti ja reippaasti! Olen niin ylpeä siitä pienestä tytöstä. Se hyökkäsi, puolusti ja pelasi maalivahtina. Mies sai katsoa kaikki matsit, me veimme Oivan kanssa pojat harkkoihin.

Tulimme EPS-päivästä suoraan talkoisiin. Lapset oli ihan sippejä, ja Mies kipeä, joten lähdimme Taimin kanssa edustamaan meidän perhettä. Laitoimme kariketta ja leikkasimme pensaat ja sain myös meidän autokatoksen tyhjennettyä, nyt sinne saa taas autonkin. Lopuksi söimme vielä makkaraa, lapsille oli limua ja mehua ja minä sai  0,6 l kuivaa omenasiideriä, jee.

Sunnuntaina olikin aika aikainen lähtö, meillä oli Toukon kanssa Pinkki, Toukon ensimmäinen partiotaitoskaba. Se kisattiin Kauniaisissa Kasavuoressa. Sää oli ihan täydellinen, kuulas syyssää. Matka oli aika pitkä, mutta hyvin lapset jaksoivat. Ja rastitkin menivät yllättävän hyvin näiltä ekan vuoden sudareilta.

Me jouduimme jättämään vikan rastin väliin, sillä säntäsimme Toukon kanssa suoraan P:n synttäreille. Sinne se ehti riekkumaan vajaaksi tunniksi. Keskiviikkona olikin sitten pidempi sessio E:n synttäreillä asukaspuistossa. Ne oli suunniteltu 2,5-tuntisiksi, mutta Touko sai olla vähän yliaikaa, sillä käytin Kaapon Jorvissa. H:n kynsi osui trampalla silmäluomeen ja oli kyllä suojelusenkeleitä matkassa, sillä kynsi osui luomeen eikä silmään. Silmä teipattiin ja on nyt jo paranemaan päin.

Kanervan silmäkulmassa oli kaksi samanlaista teippiä. Tytöille annettiin rokotus ja se meni hyvin, kunnes oli kaverin vuoro. Kaveri puristi kättä ja Kanerva näki ystävän jännittyneen ilmeen, pyörtyi ja löi päänsä lipaston kulmaan. No, ei onneksi aivotärähdystä, joten tästäkin selvittiin vähällä.

Tätä kirjoittaessani huomaan, että tässä meidän arjessamme minua ei niinkään häiritse alituinen kiire - töissä on hoppu, kotona on paljon töitä ja sitten on vielä nämä lapset harrastuksineen ja alituisine kaverisynttäreineen. Sen sijaan minua rassaa tämä koko tunneskaala, joka on koko ajan läsnä. Oiva uhmaa, Taimi raivoaa, Touko suuttuu, Kaapo murjottaa, Kanerva kapinoi ja Mies on ollut ensin stressaantunut ja nyt 1,5 viikkoa sairaana väsynyt, huolestunut ja tuskainen.

Tämä tunteiden käsittely on minulle rankkaa. Jos tunteita tulee liikaa, menee koko kroppani ahdistustilaan, jossa se vastaanottaa yhtä ainoaa tunnetta, ahdistusta. Siihen ei toki kannata jäädä vellomaan, mutta pitää miettiä, mikä tässä arjessa ahdistaa ja mitä sille voi tehdä.

Tunteille en voi mitään, niitä 7-henkisessä perheessä tulee ja menee. Liika on liikaa. Eniten kaipaisimme Miehen kanssa yhteistä aikaa, ja tähän päätin tarttua. Olimme viimeksi kahdestaan 30.4, vappuaattona, Nuuksiossa. Vapautemme kesti neljä tuntia. Tuosta hetkestä alkaa olla puolisen vuotta, joten on uuden irtioton aika. Nyt otimme hoitajan MLL:ltä. Hoitaja tulee lauantaina 3,5 tunniksi. Mies on edelleen sairaana ja minä flunssainen, mutta se ei vapautta estä. Mitähän oikein tekisimme? Voisimme mennä syömään. Tai leffaan. Keilailu ei taida tulla nyt kysymykseen, mutta ehkä se Nuuksio taas?

No mutta, on tämä välillä aika rankkaa, niin rankkaa, että muistutan joka päivä itseäni siitä, että tässä me nyt olemme, keskellä unelmaamme. Molemmilla on hyvä työ, meillä on kiva koti ja viisi ihanaa lasta. Mitä muuta voisi toivoa?

No sitä lastenhoitoapua, mutta sekin nyt järjestyy. Valoa kohti.

Saturday, October 08, 2016

Nelikymppisen valintoja

Mun isoja haaveita on olleet hyvä työ, iso perhe ja oma asunto. Tämä suuret haaveet on nyt saavutettu ja niiden suhteen tehdään enää vain pieniä viilailuja.

Lasten suhteen asia on ihan selvä: meidän lapset on nyt tässä. Ihania ovat, mutta enemmistä ei selvittäisi. Tai no, kyllä me tietty selvittäisiin, mutta kyllä tämä nyt on tässä. Ja on oikeastikin vahva tunne siitä, että kaikki meidän perheeseen kuuluvat ovat nyt saapuneet.

Ja se asunto. Meillä on 5-6 h 126 neliötä, mutta uusi asunto ja toimivat tilat. Alakerrassa on iso olkkari, keittiö ja pesu- ja kodinhoitotilat, yläkerrassa pelkkiä makkareita 5 kpl. Yksi liian vähän, mutta pienimmät jakavat huoneen. Tässä me nyt sitten asutaan, kunnes osa porukasta on muuttanut pois ja muutetaan sitten lähemmäs keskustaa pienempään kämppään.

Ja työ on sopivan haastavaa, ainakin tällä erää. Viime vuosi oli tosi mukava, tämä on ollut ehkä liiankin hektinen, mutta ei mikään ihan älytön. Työskentelen IT-projektipäällikkönä. Vedin muutaman projektin ennen Oivan syntymää ja tämä on nyt kolmas projekti Oivan syntymän jälkeen. Ihan jees.

Kun aloimme haaveilla Oivasta, halusin vauvanhoidon rinnalle jonkin oman projektin. Oli 28.2.2013 ja huomasin, että juuri sinä päivänä päättyi haku teologisen maisteriopintoihin jonkin muun tutkinnon pohjalta. No, minä olen DI, KTM, FM ja HuK, ja tuo kandi oli teoreettisesta filosofiasta. Ajattelin, että siihen päälle voisi hyvin lukea vielä uskonnonfilosofiaa. Se sopi myös tiedekunnalle ja sain opinto-oikeuden syksyllä 2013. Ensimmäisenä vuotena 2013-2014 luin paljon perus- ja aineopintokursseja, jotka vaadittiin maisterintutkinnon lisäksi. Oivan kanssa kävimme hepreassa 2014-2015 ja sain pakollisen kielikurssin suoritettua. Viime vuonna en opiskellut mitään, mutta nyt päätin taas aloittaa. Tein yhden kirjatentin ja ajauduin keskelle graduprosessia. En ole varma, onko se hyvä juttu vai ei. Se on tämän syksyn pieni valinta - jatkanko gradun työstämistä nyt vai en - mutta ei siitä siis sen enempää. Tarkoitus oli kirjoittaa vähän isommista valinnoista, joita ovat:

a) Papin ammatti. Minulla olisi nyt mahdollisuus hankkia pätevyys papin ammattiin. En ole yhtään varma, haluanko toimia pappina. Toisaalta pidän puhumisesta ja kirjoittamisesta ja ihmisten kohtaamisesta, mutten malta kuunnella. Olen tottunut itse päättämään omasta työstäni ja siitä, miten hommat hoidan, papin työnkuva vaikuttaa kaavamaisemmalta. Toisaalta haaveilen rippikoulupappina toimimisesta, ja yleensäkin kaikista leireistä, joilla voisin toimia pappina.

b) Seurakunta. Olemme ev. lut. -perhe. Emme ole kumpikaan mistään kovin uskonnollisista tai uskovaisista perheistä, mutta meille molemmille se on tärkeä asia. Käymme aina aika ajoin erilaisilla kristillisillä leireillä, kesällä olin isompien lasten kanssa New Wine -tapahtumassa Himoksella ja syksyllä olimme Espoonlahden seurakunnan leirillä Hvittorpissa. Toivon, että lapsille valkenee, mistä kristinuskossa on kysymys, ja saavat siltä pohjalta sitten tehdä aikanaan omat valintansa.

Olemme käyneet nyt muutamia kertoja tässä lähellä helluntaiseurakunnassa. Ajattelin, että siellä voisi olla vähän aktiivisempaa toimintaa. No, seurakunnassa on ihan nuoria parikymppisiä perheitä ensimmäisten lastensa kanssa ja sitten meitä vanhempia. On se vaan niin, että me emme oikein kuulu sinne. Teologiset kysymykset ovat sitten asia sinänsä. Mutta kyllä meidän täytyy löytää joku seurakunta oman kirkkomme sisältä, niin se vaan on.

c) Siirtolapuutarhamökki. Haaveilemme Niipperiin rakennettavasta siirtolapuutarhamökistä. Se olisi ihan pieni eikä siellä olisi mitään turhaa roinaa, vain sängyt tai jotkin makuupaikat ja vain tarvittavat astiat. Mökki tulisi lasten nimiin niin, että jokainen omistaisi 1/5. Tai ehkä meille kaikille seitsemälle? Mökin hinta on noin 60000-70000, ja siinä on vuokratontti. Se vuokratontti vähän ärsyttää, vuokra on 150 euroa kuussa.

Ajatuksenani on, että lapset voisivat vähän isompina käydä Espoon mökillä myös kavereidensa kanssa. Mutta toisaalta vaarilla on mökki Pusulassa. Pusulan mökkiä on rempattu nyt kaksi kesää, mutta ensi kesänä sen pitäisi olla taas käytössä. Kävisimmekö sittenkin vain siellä? Tarvitsemmeko omaa mökkiä, jossa ei ole edes uintimahdollisuutta? Haluammeko hoitaa puutarhaa? Tai no minä en, mutta Kalle?

Mutta nyt on pakko mennä aamupalalle, pt-skaba kutsuu!




Kiekkokoulun startti

Jännitin tosi paljon kiekkokoulun alkua: oliko meillä nyt kaikki tarvittavat vehkeet? Mitä lapset tykkäävät? Osaammeko toimia hallilla oikein?

Kaikki huoli oli turhaa: kiekkokoulussa on tosi hyvä henki ja lapset tykkäävät tosi paljon. Kiekkokoulu alko viikko sitten lauantaina. Kaapo luisteli kuin vanha tekijä ja läiski maaleja, mutta Touko ja Taimi pysyivät alkuun pystyssä vain tuolin kanssa. Treenit kestävät 45 min ja jo loppuajasta ne liikkuivat ilman tuolia. Sunnuntaina jatkettiin ja silloin ei tuolia enää tarvittu, loppuajan ne menivät jo mailan kanssa.

Eilen oli EPSipäivä ja Taimin vika futisturnaus. Se päättyi iloisesti mitalli kaulassa. Kanerva kävi pienellä lenkillä kavereiden kanssa ja tytöt osallistuivat alkulämppään yhdessä, Taimi mukana myös. Sillä aikaa pojat kävivät treeneissä ja taas ne oppivat lisää. Toukokin oli mukana pelissä hienosti, toimi pikemminkin pakkina, kun taas Kaapo hyökkääjänä, teki hienoja läpiajoja ja maaleja.

Tänään ei ole kiekkokoulua kellään, sillä minä ja Touko mennään partiotaitokisaan Pinkkiin ja Kalle saa sillä aikaa elbata muiden kanssa. Eilen oli illalla vielä talkootkin, saatiin piha kuntoon, makkaraa ja mulle kuiva omenasiideri.

Kyllä tää tästä, vaikka vähän haipakkaa onkin. Ensi viikolla loppuu Toukon fudis ja sitten minä, Touko ja Taimi ollaan fudiksesta kesätauolla. Kanerva sentään jatkaa. Ja partiot pyörii normaalisti: maanantaisin Kaapon seikkailujajoukkue Ketut, tiistaisin Kanervan tarpojavartio Minifoonit ja keskiviikkoisin mun ja Toukon sudenpentulauma Ilvekset. Keskiviikkona on Kanervan ja Kaapon Temppetemmellys, tiistaina Taimin uinti ja torstaina Toukon. Näillä mennään tämä talvi.

Friday, September 30, 2016

Vähän ekstraa


Olen ajautunut keskelle ihan älytöntä arjen härdelliä. Joka tuutista punkee jotain pientä kivaa arjen ekstraa – ihan kivoja juttuja, mutta kun elämä muuttuu suorittamiseksi, on niitä kivoja juttuja liikaa. Ihan liikaa.

Mistä tämä kaaos sai alkunsa?

No. Kesäloma eteni ihan suunnitelmien mukaan, oli leirit ja reissut ja sluiba-aikaa.

Mutta sitten alkoi elokuu ja arki. Kalenteriin ilmestyi:

-1 neuvola
-1 hammaslääkäri
-1 ärräkoulu
-1 leirikoulu
-4 oikomishoitoa
-1 korvien putkitus
-5 kehityskeskustelua
-5 vanhempainiltaa (osa skipataan)
-3+2+2 fudistreenit / viikko
-2 peliä / viikko
-3 turnausta (Masto Cup, MyPA-turnaus, Espoon liigan lopputurnaus)
-uinti
-2 telinevoikkaa / viikko
-3 partiota /viikko
-2 sukulaissynttärit (Taimi ja Touko/Kaapo)
-n lasten kavereiden synttärit
-1 partion Alkupamaus
-1 Tubecon
-1 Minimarathon *5



Ja tähän päälle autosta hajosi radio, joku ajoi ruuvin päälle ja nyt sitten paloi lamppu. Ollaan käyty Laakkosella, Vianorilla ja nyt sitten taas Laakkoselle.

Jos tämä olisikin ollut tässä, oltaisiin ehkä selvitty. Sen sijaan kalenteriin ilmestyi myös

-Käytännöllisen teologian aineopintojen kirjatentti 5 op (sieltä olen tulossa) ja
-UFI325 ja UFI 335 5+5+5 op, mikä vaikutti ihan kivalta, mutta tarkoitti käytännössä gradua.

Tähän yhdeksän viikon pätkään on mahtunut

-3 viiden tunnin seminaari-istuntoa
-1 tutkimussuunnitelman laatiminen ja
-1 kirjatentti

Sen lisäksi olin lupautunut vetämään Toukon partiota. Saimme laumaamme kolme aikuista ja 13 lasta. Ihan hyvä porukka! Laumamme nimi on Ilvekset ja huuto kuuluu näin:

Ylisuuret kissat
hiipivät ja vaanivat.
Ilvekset! Räyh!

Meillä on ollut nyt viisi laumailtaa, joista viimeisessä oli mukana myös vanhemmat. Hyvin on mennyt – välillä olen ollut enemmän ja välillä vähemmän läsnä.

Olen pitänyt kaksi ylimääräistä vapaapäivää. Toisen vietin koululaisten kanssa: kävimme uimassa Leppävaarassa, syömässä sushia sellossa ja katsoimme leffan Lemmikkien salainen elämä. Toisen vietin tarhalaisten kanssa: söimme aamiaisen Mäkissä, riekuimme koko päivän HopLopissa ja söimme päälle vielä jätskiannokset.

Lisäksi näihin yhdeksään viikkoon on mahtunut

-1 äidin oma partioretki. Kiersimme Korsolammen, harjoittelimme ensiapua, löysimme geokätkön ja kokeilimme Prison Islandia Flamingossa
-1 yö Vierumäellä Kanervan leirikoulussa
-1 perheleiri Hvittorpissa. Leikimme tutustumis- ja ulkoleikkejä, pelasimme korista, kävimme läpi rastipolun, osallistuimme hartauksiin, uimme ja saunoimme ja paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Olen uinut, lenkkeillyt ja vesijuossut. Olen lukenut ja kirjoittanut. Töissä on ollut hässäkkää – olen tehnyt kahta projektia 50/50, joista kumpi tahansa vaatisi täysipäiväisen panostuksen. Olen tehnyt töitä nopeasti. Olen tehnyt töitä paljon. Olen ollut reipas, ahkera, kiltti ja avulias.

Olen ihan puhki.

 

Ja ette usko, miten tässä tilanteessa toimin – päätän, että kolme lastamme aloittaa jääkiekon! Lätkän, siis lätkän! Kierrän ympäri kyliä haalimassa varusteita. Kolme ristikollista kypärää, kolmet hartiasuojat, kolmet kyynärsuojat, kolmet säärisuojat, kolmet kaulasuojat, kolmet housut, kahdet säärystimet, kahdet sukat, kaksi pelipaitaa, kolmet luistimet. Ja vähän ekstraa päälle on nyt meillä keskellä olkkarin lattiaa. Ne on sortattu kolmen lapsen kasseihin, kypäriä pitää vielä vähän viilailla ja nimikoida myös, ja yhden lapsen luistimet on sovittamatta.

Kukaan, siis kukaan, ei halua aloittaa uutta harrastusta.

No mutta nyt on onneksi perjantai. Menen illalla Taimin kanssa shoppailemaan kaverisynttärirekvisiittaa, pojille Ryhmä Hau ja tytöille Frozen. Pitää ostaa lahjapusseja ja servettejä, mukit, lautaset ja lahjat jo on, jotain namia tarvitaan vielä.

Lähdetään ihan kahdestaan reissuun Lippulaivaan. Käydään ehkä jätskillä, jos 5-vuotias ystäväni jaksaa.

Illalla saan taas kuulla, kun Touko lukee vartin kirjaa Kapteeni Kalsarista ja puhuvista pöntöistä.

Saan katsella, kun Oiva järjestää autojaan riviin ja jonoon. Ja kuuntelen Kaapon ja Kanervan juttuja siitä, mitä uutta tubettajien maailmassa on tapahtunut. Samalla pääsen ehkä vähän kärryille myös 10- ja 12-vuotiaiden omasta elämästä.

Ja illalla saan levittää pyykkejä rakkaan mieheni kanssa. Juttelemme ja nauramme viikon kiireet pois.

Friday, August 19, 2016

Legoland 2016

Tämän kesän reissu suuntautui Legolandiin. Lähdimme sunnuntaina viideltä aamulta kotoa, ajoimme auton lentoparkkiin ja pian olimmekin jo koneessa kohti Billundia.

Majoituimme Hotelli Legolandissa. Pojilla oli Ninjago-huone ja tytöillä Friends-huone. Molemmat oli ihan huippuja!

Vietimme Legolandissa kolme täyttä päivää. Menimme aina kymmeneksi. Sunnuntaina puisto oli auki kahdeksaan, maanantaina yhdeksään ja tiistaina olimme siihen asti, kunnes lento lähti.

Ensimmäisenä päivänä hämmästyimme puiston kokoa. Saimme juuri haravoitua sen päivässä läpi, mutta paljon jäi vielä seuraavalle päivälle. Kolmantena päivänä keskityimme sitten lempilaitteisiimme, kävimme Atlantiksessa kaloja katsomassa ja Mies Taimin ja Kaapon kanssa 4D-leffassa. K ja Touko riekkuivat senkin ajan hurjimmissa vuoristoradoissa.

Mun suosikki oli ehdottomasti Polar Explorer. Siinä mennään ensin kiva vuoristorata, sitten tulee yllätyspudotus ja lopussa voi vielä katsella pingviinejä.

Pingviinejä sai seurata myös syödessään, sillä pitsa- ja pastabuffasta oli isot ikkunat pingviinien valtakuntaan. Kävimme siellä pari kertaa syömässä. Ensimmäisen aterian söimme linnassa ja se olikin oikein maittava. Yhtenä iltana haimme pitsat huoneeseen. Maistoimme myös paikallisia hodareita, mutta ehdottomasti paras hinta-laatusuhde oli meidän porukalle noissa buffissa.

Oivallekin löytyi paljon kivoja laitteita ja nähtävää. Se pääsi katselemaan veneellä Lego-rakennuksia, safarijunaan ja pikkujunaan. Mies kärräsi sitä ympäri puistoa ja Oivuska otti aika lungisti, vaikka ympärillä oli melkoinen hulina ja huiske. Yhdessä ne kävi veneajelulla ja näki merirosvojen luolan.

Taimi oli 100 cm ja pääsi jo vaikka mihin laitteisiin. Sen lemppari oli lohikäärme, linnassa kiertelevä juna, joka alkoi legorakennelmien ihasteluna ja päätyi aika hurjaan vuoristorataan. Taimi rakasti myös hyppiviä sammakoita, joissa pomppi hyvinkin tunninkin putkeen. Ja vieressä oli myös kiva hurja sienirata.

Toukolaisella koitti onnenpäivä, sillä se oli nippa nappa venyttäen 120 cm, joka tarkoitti, että portit kaikkiin laitteisiin avautuivat. Joka kerta se otettiin erikseen tarkempaan neuvolan mittaan, mutta aina se venyi vaadittavat sentit. Touko rakasti Polar Exploreria, ja tykkäsi tietty muistakin hurjista laitteista. Kummitustalo oli ihan hauska ylläripudotuksineen. Ja varmaan vähän jännäkin melkein ekaluokkalaiselle.

Kaapo tykkäsi laitteesta, jossa sai itse ohjelmoida haluamansa höykytykset ja laite sitten kieputti ja keikutti sen mukaisesti. Ja kaikki vuoristoradat käytiin moneen kertaan läpi. Kaapolla oli sama venytysprojekti kuin Toukollakin, sillä hurjimpiin laitteisiin pääsi 130-senttinen ilman aikuista. Yhtä kertaa lukuunottamatta venytys onnistui.

K tykkäsi myös eniten siitä Polar Exploresista, mutta myös muista laitteista. Miehen suosikkeja olivat Ninjago ja Muumio, joissa sai istua rauhassa ja keskittyä ampumiseen.

Kolmen päivän jälkeen oltiin valmiita palaamaan kotiin. Vikana päivänä Oiva ei meinannut millään nukahtaa rattaisiin. Lopulta Mies sai sen kuukahtamaan kärräiltyään melko pitkään. Kentällä odottikin sitten pieni yllätys: neuvottelin juuri siitä, että saisimme check-innissä jättidonitsin käsimatkatavaroihin, kun tajusin samalla riisua Oivalta kurikset ennen koneeseen menoa. Yllätys oli melkoinen, kun kurahousujen sisältä paljastui litimärkä poika. Vaippa oli falskannut ja kosteus levinnyt housujen lisäksi paitaan.

Kuorin lapsen, K etsi samalla vaippoja ja kuivia vaatteita, saimme pojan puettua, donitsin käsimatkatavaroihin ja jatkoimme kohti turvatarkastusta. Sitten koneeseen ja kotiin saavuimme puolilta öin.
  

Oivan jutut

Oiva on pullea, 2-vuotias hassutteleva automies. Sen puhe tulee vähän jälkijunassa, kuten muillakin meidän pojilla. En ole siitä huolissani, kun nämä isommatkin puhuvat ihan sujuvasti, oppivat eskarissa lukemaan ja enkkukin sujuu hyvin tällä isommalla.

Oivalle elämän rakkaita asioita ovat äiti, isi, Kala, Kaapo, Touko ja Taimi - ja ne autot. Oiva osaa kertoa erityisen paljon auto-asioista:

-auto
-autoja
-autolla (ja Lintsillä mentiin rummulla)
-mun auto
-vauva-auto (oooo, vauva-auto ja sitten pientä autoa hoivataan ja hellitään)
-iso auto
-rekka-auto
-kuorma-auto
-pii-paa-auto
-paloauto
-traktori
-automa on auto-ohjelma
-käipi eli bussi
-kakka-auto

Oiva on myös reipas ukkeli, se juoksi minimarathonin, kokonaisen kilometrin isompien peesissä. Isi oli matkakaverina, mutta hienosti se meni koko matkan itse.

Pihassa se menee nyt toista kesää autoilla, mopoilla ja muilla härpäkkeillä ja uudet kengät pitää ottaa käyttöön aika-ajoin, kun edellisistä tulee varpaat ulos.

Hassuttelutaipumus on myös voimakas. Kaikki vessajutut naurattavat kovasti ja se yhdistääkin kivasti kaikkia meidän lapsia.

Saturday, August 13, 2016

Sieniretki

-Hei äiti, voitaisko me mennä nyt sinne kaltseille letkelle?
-No mennään vaan!

-Hei, kanttarelleja!

Poimin kourallisen.

-Hei, mikä sieni tämä on?
-Se on kai joku hapero...
-Sä et tiedä paljoa sienistä. Poimi vaan kanttalelleja.

-Odota siinä, äiti käy tuolta vielä kurkkaamassa. Sienet vähän niinku lymyilee aina jossain piilossa.
-Ja sienet myös hymyilee.

Löysimme vielä muutaman orakkaan. Huomenna tehdään taas sienikastiketta, yhden tein jo toissailtana Saran keräämistä sienistä.

Kuljimme omalta pihalta kaltseille ja sieltä pulkkamäelle, jossa pidimme evästauon. Taimi söi kaksi hedelmätoffeeta ja minä yhden. Paijasin pienen selkää. Se oli juuri juossut Minimaratonin, "niin kovaa kuin kintuista lähti". Sen mielestä Minimaratonissa parasta on, että jos haluaa, voi vaikka rupatella, mutta jos haluaa, voi juosta täysiä.

-Mä tykkään susta ihan tosi paljon.
-Niin mäki susta.

Tuijottelimme Saunalahtea, edessä lainehti pelto.

Lähdimme kävelemään käsi kädessä kotia kohti.

-Mä haluisin laulaa yhden laulun.
-Laula vaan.
-Se on kyllä vähän surullinen.
-Mä tykkää sulullisista lauluista!

Käsi kädessä vielä hetki
tässä yhdessä kuljetaan
kotimatka ja jokainen retki
Taivaan Isä käy siunaamaan.

-Tää oli ihan palas letki!

Sunday, June 12, 2016

Futisviikko, kesähaaveita ja vähän jo syksyäkin

Tämä viikko meni futiksen merkeissä. Minulla oli elämäni eka peli, josta taistelimme tasurin 0-0, Taimin kanssa kävin treeneissä ja peli-illassa, K:lla oli maanantaina treenit ja tiistaista lauantaihin Stadi Cup -pelejä ja Toukolaisellakin olisi ollut kahdetkin treenit, mutta kumpaankaan se ei päässyt. Sen sijaan tänään Touko on pallon kimpussa, kun ne pelaa neljä piirisarjapeliä. Mies ja K toimivat pelinohjaajina kahdessa muussa pelissä. Mä jännään täällä kotona, kuinka niiden käy.

Vielä on kolme viikkoa töitä ennen neljän viikon lomaa, mutta pakko tässä on jo havahtua siihen, että kesä on alkanut ja kovaa vauhtia menossa töistä huolimatta.

Tänä kesänä on pakko päästä monta kertaa Lintsille. K on vihdoin 140 cm ja päästään kiertämään kaikki hurjat laitteet. Kovasti se haluaisi Lintsille kavereidenkin kanssa, mutta on vaan vähän onneton järkkäämään mitään. No, toivottavasti sekin järjestyy. Ja sitten täytyy tietty mennä pientenkin kanssa, voisi jopa tehdä erikseen reissun Taimin ja Oivan kanssa ja sitten poikien kanssa. Toukolainen tosin taitaa olla vielä alle 120, joten kokoonpanoa pitää vielä miettiä, tai sitten venyttää lasta jotenkin viime hetkillä.

Lisäksi haluan Serenaan. Tietty Flamingokin on kiva, mutta sinne pääsee talvellakin. Serenaan pitäisi vielä päästä sellaisena aurinkoisena päivänä. Voisin mennä kolmen isoimman kanssa nelisteen tai sitten mennään kaikki seitsemän, niin pienetkin pääsee.

Mietin myös Puuhamaata ja Muumimaailmaa. Mies ei vain ole kovin innokas kesäreissaaja, joten ehkä ne jää taas tänäkin kesänä käymättä.

Ja sitten mennään taas tuohon saaristoon. Ollaan nyt kahtena kesänä käyty saaristoveneellä Isossa vasikkasaaressa ja sinne mennään varmaan tänäkin vuonna. Moniin muihinkin saariin kyllä pääsisi, mutta tuolla on parhaat palvelut - leikkipaikat, futiskenttä ja jätskikiska. Ja sitten tietty grillataan.

K sai Stadi Cup tsempparina Viikkarin laivareissun ja varasin sen syyslomalle. Päästään vihdoin Juni Backeniin. Ja syödään parina iltana ja aamuna buffassa - vastaa vähän mun AI-lomahaaveeseen.

Mutta sitä ennen käydään Legolandissa. Kun K tulee fudisleiriltä Eerikkilästä ja aikuisten loma alkaa,  lennämme Billundiin ja olemme Hotel Legolandissa kaksi yötä. Pojille on Ninjago-huone ja tytöille Frends-huone. Ehdimme käydä kolmena päivänä huvipuistossa, Oiva ottaa ehkä vähän hillitymmin.

Juhannusreissu meillä on vielä auki. Käydään ehkä Pusulassa mutta ainakin Muurlassa. K:lla on partion suurleiri Roihu ja sen vierailupäivään pitäisi varata liput. K pääsee ehkä pelaamaan Hesa Cuppiin ja sen jälkeen lähden kolmen isoimman lapsen kanssa Himokselle New Wine -kesätapahtumaan. Siellä on ohjelmaa aikuisille ja lapsille, mun leirihaave toteutuu vihdoin.

Nää oli siis mun haaveet ja suunnitelmat. Mun mielestä kesään kuuluu reissut, lukeminen, uiminen ja jätski. Kaapon mielestä taas ehdottomasti Super Park. Siellä se kävikin jo kertaalleen Roopen kanssa, mutta haluaa pian uudestaan. Kaapo harrastaa hurjia temppuja skuutilla, fillarilla tai vaikka trampalla tai keinussa. Kavereiden kanssa ne käy aika usein Temppiksen Oma pompussa ja välillä ne sitten pääsee tuonne Superparkkiin tai vaikka Snadi Stadiin. Ja nyt on avattu joku sisätramppapuistokin, jonne se kovasti haluaisi.

Touko taas haluaisi olla mahdollisimman paljon kotona. Se haluaa rauhassa järkkäillä aarteitaan omassa huoneessaan, rakennella Legoilla ja piirrellä. Sen oman ajan tarve on ihan loputon, mutta kyllä se liikkumistakin kaipaa. Mutta ei välttämättä juuri ma ja to eskarin jälkeen, kun treenit on. Syksy meneekin mukavasti, kun Toukon uintiharrastus tulee ilttikseen, eikä enää ilttiksen jälkeen tarvitse erikseen lähteä mihinkään. Ja syyskuussa pitää sitten miettiä futiksen talvikausi.

Kävin keväällä harrastukset läpi ja totesin, että vähemmän on enemmän. K jatkaa fudista ja Temppistä ja käy partiossa satunnaisesti, jos se ei mene treenien päälle. K:n ainoa ohjattu harrastus on tuo Temppis, mutta talvella se laskettelee paljon ja käy noissa sisäpuistoissa ja uimassa. Toukolle tulee partio ja uinti, alkusyksyllä ainakin on vielä fudista. Taimi lopettaa tarhan tanssin ja käy alkusyksyn fudiskoulussa ja loppusyksystä sitten uimakoulussa. Oiva harrastaa vain tarhaa.

Mutta ei tämä tästä kovin paljon selkiytynyt. Toukon ja Taimin fudis me otetaan aika lungisti. K saa päättää itse, miten harrastukseensa suhtautuu. Minusta se on tosi taitava ja ottaa harrastuksen aika tosissaan, mutta tuntuu, että valkut eivät näe tilannetta ihan samalla tavalla. No, tein periaatepäätöksen, että lapset saavat jatkaa jalkapalloharrastuksiaan niin pitkään, kuin intoa riittää, vaikka eivät missään edareissa pelaisikaan.

Ja se ihana partio. Siinä ei tarvitse pärjätä, suorittaa eikä olla paras. Lapsia ei jaeta laumoihin tai vartioihin taitojen perusteella vaan ihan vaan randomisti. Vetäjä saa porukasta muodostettua ryhmän, joka puhaltaa yhteen hiileen ja nauttii yhdessäolosta laumailloissa, retkillä, kisoissa ja leireillä. Ja samalla lapset sitten vähän kuin vahingossa oppivat elämässä tarvittavia taitoja: yhdessä olemista, ensiapua, luonnossa liikkumista, erätaitoja.

Myös tuo Tempputemmellys on aika lungia. Ryhmissä on eri tasoisia lapsia, mutta ohjaajat eivät vertaa heitä keskenään, vaan lapset saavat valita itse, mitä temppua kokeilevat. Eikä harrastuksessa ole kilpailuja vaan jokainen saa kevään päätteeksi mitalin kaulaan - varmasti jokainen oppi taas jotain uutta.

Mutta ensin se kesä - uintia, jätskiä ja pari hyvää kirjaa, mitkähän ne olis?




Wednesday, June 01, 2016

Kevätjuhlaesitykset 2016

Tämä olikin kiva kevät, sillä kaikki lapset olivat esiintymisvuorossa.


Oiva ja muut Toukat esiintyivät perhosina. Ensin ne olivat toukkia ja menivät harson alle nukkumaan, mutta olivat herätessään perhosia, jotka lähtivät tassuttelemaan kuka minnekin. Hieno esitys! Oiva tosin otti sen aika vakavasti eikä edes huomannut meitä yleisössä. Hämmästys oli suuri, kun kävin vielä nappaamassa siitä kuvan perhosena esityksen jälkeen. Se seisoi yksin aulassa siivet selässä ja ilahtui minut nähdessään: "Äiti!" Minä otin kuitenkin siltä vain siivet pois ja tuuppasin muun porukan mukaan. Ja raukka luuli pääsevänsä kotiin, kerrankin päivä tuntui menneen nopeasti.


Taimi ja muut Meteoriitit esiintyivät puolestaan muurahaisina. Niillä oli päässä tuntosarvet ja kädessä jättimäiset porkkanat ja veitset. Laulu meni näin:


Muurahaisten muori

Muurahaisten muori perunoita kuori.::
Pilkkoi porkkanoita, pani pannuun voita,
porkkanoita ja voita::
Muori koitti ehtiä,
piti kovaa kiirettä.
Lapset huusi nälissään;
"KOSKA PÄÄSTÄÄN SYÖMÄÄN?"


Koululaisten esitys oli tänä vuonna Kolme iloista rosvoa Kasper, Jesper ja Joonatan. Eskarit olivat mukana juhlakulkueessa ja Touko sambasi niin hienosti, että olen nyt ihan varma, että tanssi olisi sen juttu.


Kaapo ja muut kolmoset oli Kardemumman väkeä ja lauloivat kuusi laulua. Eskaritkin olivat mukana muutamassa, ainakin tässä klassikossa:


Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään
Näin Kardemumman yössä.
On kaikki kansa pötköllään,
Vain rosvot raataa työssä.
Kun pakko on, niin siepataan,
Ei tarpeetonta milloinkaan.

Hei, rensselit selkähän,
Nassakat kourahan,
Kasper ja Jesper ja Joonatan!


Kaapo oli hieman tuskaillut sanojen opettelun kanssa ja lauluvihkokin oli miltei aina hukassa, mutta hyvin ne laulut sitten lopulta sujuivat.


K puolestaan oli yksi rosvoista, Jesper. Se eläytyi rooliinsa niin täysillä, ettei muutamaan viikkoon oikeen muuta miettinytkään, paitsi tietty ripsaria ja Avion Boardia. Ja hienosti esitys sitten menikin. Illan näytöksessä oli kolme tyttörosvoa, K, L ja S ja päivällä oli puolestaan esiintynyt kolme poikarosvoa A, B ja J.


Kylläpä nyt on hyvä mieli - kevätjuhlaesitykset onnellisesti takana, enää pari päivää koulua ja lauantaina sitten todistusten jako. Ja sitten koittaa vihdoin koululaisten jo pitkään odotettu loma. Me työläiset, pienet tarhalaiset ja yksi eskari puurramme vielä neljä viikkoa ja sitten koittaa vapaus vihdoin meillekin.


Aurinkoista kesää!

Monday, May 30, 2016

Vähän liiankin rankka viikonloppu


Perjantai alkoi ihan leppoisasti. Minä olin etätöissä ja Mies toi pienet. Ehdimme syödä ennen K:n peliä. Pelipaitaa ei vain meinannut löytyä mistään, lapsi sanoi katsoneena fudisvaatekorin, puhtaat pyykit, likaiset pyykit ja oman kaapin, mutta ei. No, punavalkoinen pelipaita oli ovelasti naamioitunut joulupukkipuvun päälle roolivaatekaappiin. Paita päälle ja menoksi.

Ajoimme Käpylään, siihen Mäkelänkadun ja Hakamäentien kulmaan. Minä lähdin lenkille ja jätin K:n Taran ja Emmin kanssa. Minulla oli Miehen kello mukana, ehtisin juosta 25 min yhteen suuntaan ja sitten taas takaisin saman matkan. Juoksin ensin Kumpulan siirtolapuutarhan portille, kiersin siitä kasvitieteellisen puutarhan ja muistelin: täällä kävelin aikoinaan työkaverini kanssa, tuohon taloon jätin pyynnön tietojenkäsittelytieteen maisterin papereista, tuossa talossa asui Henna ja tuossa pelattiin Toukon KäPa Spring Cup viikko sitten.

Matka kulki mukavasti ja 50 min meni helposti omaan tahtiin. Myöhästyin pelistä minuutin, mutta se ei haitannut, tilanne oli vielä 0-0. Vastassa oli HJK City ja peli oli tasainen. Meillä oli enemmän maalipaikkoja, mutta ei vaan mennyt sisään. Kunnes lopulta toisella puoliajalla KP antoi hyvän keskityksen ja K juoksi maalille ja sai pallon sisään. HJK teki ärhäköitä vastahyökkäyksiä. KP teki pelin toisen maalin, mutta 2-0 kapeni pian 2-1:ksi ja se jäi onneksi myös pelin lopputulokseksi. Tytöillä on nyt takana viisi matsia ja viisi voittoa – kunpa jatkuisi samanlaisena loppuun asti.

Lauantaina oli Taimilla kaverin synttärit. Sitä ennen kävimme kuitenkin ostamassa tyttöjen ja Oivan kanssa namipäivänamit S-marketista ja minä piipahdin Hannalla ihastelemassa sisustusratkaisuja. Kaapo tarvitsisi huoneeseensa väliseinän ja se saadaan varmaankin Ikean liukuovikaapista. Leveys on 150 cm ja syvyyttä vielä mietin, joko 40 tai 60 + liukuovien viemä 6 cm.

Touko oli viime viikolla kaverisynttäreillä myös. Ne sujuivat hyvin ja jäimme vielä juttelemaan ja pelailemaan J, M, A ja L:n kanssa. Me kaikki aikuiset olemme opiskelleen kemmalla ja päätyneet kuka minnekin. Ja lapset harrastavat futista. Olipa mukava rupatella!

Mutta sitten se viikonloppu. Karkkien ja kaverisynttäreiden jälkeen Mies lähti K&K:n kanssa hakemaan grilliä Verkkokaupasta. Sen parissa sujuikin sitten lauantai.

Kun Mies häsäsi grillin kanssa, minä raivasin taloa, raahasin tavaraa ovesta ulos roskikseen ja Kierrätyskeskukseen. Jälkimmäiseen lähti

  • Jätesäkillinen Taimin vaatteita
  • Iso kassi kenkiä
  • Kassillinen pyöräilykypäröitä
  • Sähkökitara ja vahvari – Mies osti sen joskus K&K:n ollessa ihan pieniä, piti saada jotain omaa vauva-arkeen
  • Viulu – Mun viulu, jota soittelin yläasteella, mutta joka odotti aina vuoteen 2010, jolloin K aloitti viulun soiton. Soittelin neljä vuotta K:n kaverina, mutta kun K lopetti, lopetin minäkin.
  • Vanhat lumilautakengät
  • Seisomalauta
  • Vauvapulkka
  • Ruskea hylly
  • Leluja, mm. palkoita ja Muumi-lentolaukut
  • Ilmankostutin
  • Sarastusherätyskello
  • Läppärilaukku
  • Rikkaimuri

Yksi matkasänky sai uuden kodin naapurista ja eilen veimme vielä Sorttiasemalle neljä äitiyspakkauslaatikkoa ja Ikean löva-lehden. Huh, nyt pystyy taas hengittämään.

Mies lähti lauantaina vielä veljensä ja veljenvaimon kanssa kaupungille ja viihtyi ilmeisen pitkään.

Sunnuntaina olikin sitten Naisten kymppi, johon osallistuin K:n kanssa. Lähdimme hyvissä ajoin Stadiin, menimme Kökkelistä junalla, ja ehdimme hyvin hakea paidat, kierrellä kojut ja viedä tavarat säilytykseen. Ennen starttia esiintyi vielä Maija Vilkkumaa, sekin mun nuoruuden musaa.

K juoksi ja minä hölkkäsin. Lähdin vähän liian kovaa ja takareisikin kramppasi. Luulin olevani paremmassa kunnossa kuin viime vuonna, olinhan käynyt talvella pelaamassa sitä fudista, mutta ei, aikani parani minsalla ollen 1 h 28 min. No, ei oo mun laji, mutta tulipa taas käytyä. Jos kympin juoksee kerran vuodessa, ei varmaan mitään hurjaa kehitystä olekaan odotettavissa. Mun treenit oli 6*5 km. Ihan ok kyllä sekin.

K sen sijaan ei käynyt kertaakaan lenkillä, mutta toki ne treeneissä juoksee pallon perässä. Alun viiden minsa jumituksen jälkeen se pääsi karkaamaan omille teilleen ja juoksi hyvän ajan, 56 min. Kun minä saavuin maaliin, se oli ehtinyt jo laittaa Insta-päivityksen ja syödä fetasalaattinsa.

Lähdimme piknikin jälkeen kotia kohti, aurinko helotti jo kirkkaalta taivaalta, juoksun aikana oli pilvisempää. Minä tein vielä kierrätyskeskusreissun ja kävimme Taimin kanssa kirkossa. Se on ihan fiiliksissä pyhäkoulusta, tänään sieltä sai saippuakuplia.

Sunnuntaina olikin sitten takki aika tyhjä. Kämppä raivattu, kymppi juostu – mitä seuraavaksi?

No tietty töitä, lapsia, töitä ja lapsia, kuinkas muuten.

Monday, May 23, 2016

Äiti, Touko ja Turnaus

Toukolaisella oli viikonloppuna eka kaksipäiväinen turnaus, KäPa Sring Cup. Äiti oli ostanut uusia pelisukkia ja nappiksetkin vielä kiiltelivät hienon neonkeltaisina. Uudet sukat on ihan parhaita, Touko saa ne jopa itse jalkaan! Uudet nappikset ja uudet sukat olikin sitten vähän huono yhdistelmä, sillä nappis irtosi yhdessä pelissä ja viikonlopun turnauksesta jäi varpaisiin rakot.


Pelejä oli lauantaina kolme. Lähdimme yhden maissa Kumpulaa kohti ja ajoimme auton Kättärin lähelle parkkiin. Kävelimme kesäisen puutarha-alueen halki ja ihastelimme pitkiä voikukkia, joista saisi hienoja seppeleitä. Touko puhalteli voikukkia ja heitteli varret jokeen.


Pian saavuimme kentille. Kaittimista soi musiikki, aurinko paistoi ja kentillä pyöri pelit. Löysimme Toukon kentän, ekan päivän pelit pelattiin nurtsilla, ja lämppäilimme vähän kahdestaan. Lopulta oli kaikki Haukat koossa, valkut ottivat homman haltuun ja me aikuiset suuntasimme kannustuspaikoille.


Ja hyvin me kannustimmekin, sillä ensimmäinen peli päättyi 3-0 voittoon. Välissä ehti haukata vähän evästä ja sitten olikin seuraava ottelu ja sekin voitettiin. Päivän viimeinen peli meni vähän ihmettelyksi ja päättyi tappioon.


Pelin jälkeen kävimme hakemassa kanttiinista ison pussin metrilakuja ja poimimme tulomatkalla voikukat seppelettä varten. Kotimatkalla kuuntelimme radiosta Suomen matsia, Venäjä johti 1-0. Kun saavuimme pihaan, alkoivat taloyhtiön talkoot olla pulkassa. Mies oli ottanut minulle siiderin ja makkaran, mikä mukava yllätys! Tein vielä vähän pihahommia Taimin kanssa ja järkkäilin ulkovarastoa. Mies lähti K:n, Kaapon ja Toukon kanssa Elastisen keikalle ja minä jatkoin pihahommia pienten kanssa ja laitoin ne kylvyn kautta sänkyyn.


Valvoin myöhään, ja odottelin konserttiväkeä kotiin. Neljä väsynyttä mutta onnellista Ela-fania saapui puoli yhdentoista aikaan.


Meillä oli Toukolaisen kanssa aamulla lähtö yhdeksältä. Ajoimme taas Kumpulaan, saimme auton samalle parkkikselle ja kävelimme kentälle. Tänään pelattiin tekiksellä. Ensimmäinen matsi hävittiin, tokasta tuli tasuri ja kolmas voitettiin. Pojat saivat mitallit kaulaan, fudiskortteja ja alennuskupongin. Touko sai vielä Fair Play -kortin ja Gnistanin viirin - hyvä turnaussaalis!


Touko otti ison päärynäjätskin ja äiti maitokahvin. Nautiskelimme penkillä herkuista ja auringosta. Nyt ei ollut kiire mihinkään.


Alkoi olla nälkä ja ajoimme Selloon. Pääsimme Fukuun lounasbuffaan ja söimme monta lautasellista sushia, minä maistelin kyllä muitakin herkkuja.


Masut täynnä lompsimme kotiin. Hyvä turnaus, ihana viikonloppu, suloinen Touko. Ja se aurinko.

Kohti lomaa



Taas sain vapaapäivän! Nyt käytin sen pienten kanssa. Veimme ensin auton Laakkoselle huoltoon. Vietimme kaksi tuntia leikkien, piirrellen ja eväitä syöden. Siinä vaiheessa, kun meinasi mennä hermot, otimme vielä kuumat kaakaot.


Laakkoselta jatkoimme matkaa Angry Birds -puistoon. T ja O olivat ihan innoissan. Taisku uskalsi laskeutua korkealta pylvästä pitkin ja Oisku olisi tietenkin halunnut mennä perässä joka paikkaan.


Kun olimme kiipeilleet tarpeeksi, jatkoimme matkaa Leppävaaran uimahalliin. Kävimme läpi seitsemän allasta: lasten allas, pikku allas, kaksi poreallasta, iso terapia-allas ja sitten vielä ulkoa löytyvä pikku allas ja terapia-allas. Ja lopuksi sitten saunaan.


Uintiosuus oli yllättävän lungi, kun mukana oli vain nämä kaksi uimataidotonta kääpää. Vaikka kuvittelisi, että kolme uimataitoista siihen päälle ei olisi juttu eikä mikään, niin kyllä siitä syntyy ylimääräistä hässäkkää, kun jokainen käy vuorollaan raportoimassa, mihin altaaseen meinaa mennä vai jokohan olisi sauna-aika.

Kun uinnit oli uitu, söimme vielä jäähilejuomat uimahallin kahviossa, tai no minä valkkasin tietty lohileivän. Ajoimme kotiin ja otimme kaikki kolme pitkät päikkärit. Olipa kyllä onnistunut reissu! Oivuska oli niin suloinen uimari, että meinasi sydän haljeta.


Edellinen viikko olikin ollut korvatulehdusviikko. Ensin tutti pois ja huutoa, sitten huutoa, jota luulimme siksi samaksi tuttihuudoksi, mutta olikin siis korvatulehdusitkua, torstaina tarhassa, illalla lekurissa, antibiootit kehiin ja seuraavana torstain jälkitarkastus. Nyt pitäisi olla korvat kuosissa taas ja putketkin ilmeisesti pysyivät.


K on pelannut futista, piirisarjan ykköstasolla on pelattu kolme peliä ja saatu kolme voittoa, minä olen juossut (5*5 km, aika säälittävä määrä, kun on alle viikko Naisten kymppiin) ja pelannut futista, Toukolainen on pelannut futista ja pieni Taimikin aloittin futiksen kesäkoulun. Kaapo ja sen kaveri miettii futista myös, argh.


Minä pääsin myös kavereiden kanssa teatteriin. Kävimme katsomassa KOM-teatterissa Pasi eas here ja se oli ihan huippu! Söimme vielä Sikalassa, kaikein kaikkiaan oikein onnistunut ilta.


Kävimme myös Leea-serkun synttärillä. Serkuksilla sujuivat leikit ja pöytä notkui herkuista. M, L ja Leea-serkku lähtivätkin nyt vuodeksi Abu Dhabiin, toivottavasti päästään siellä käymään talvella.

Kun juhlat oli juhlittu, kävimme vielä Mummin ja Mummon haudoilla viemässä valkovuokkoja. Tunnelma oli iloinen ja haikea. Oli ihanaa päästä käymään, Mummi niin rakasti valkovuokkoja, mutta samalla surin sitä, että meidän lasten mummot asuu Taivaassa eikä ihan kamalasti voi osallistua tähän meidän arkeen. Ollaan välillä niin yksin tämän revohkan kanssa, että joku varamummo olisi enemmän kuin tervetullut.


Lapsilla on riittänyt kaverisynttäreitä: joka viikolle on muutamat synttärit ja muutama lahjan hankinta. Toukolaisenkin kaverisynttärit saatiin vihdoin buukattua ensi viikolle.

Niin ja pääsi Mieskin vähän viihteelle: se kävi K, K, T -kokoonpanolla Elastisen keikalla. Lapset olivat ihan fiiliksissä!

Ja lätkää me on katsottu toki myös, mutta nyt se on sitten ohi. Pari viikkoa ehtii vetää henkeä ja sitten alkavatkin futikset.


Tulevaisuuskin näyttää valoisalta: Touko lähtee kouluun ja sai iltispaikan ja tarhalaiset vaihtavat tammikuussa naapuritontille valmistuvaan yksityiseen päiväkotiin. Se helpottaa kummasti meidän arkea, kun eskarilaista ei tarvitse kuskata erikseen ja pienten tarha siirtyy pari kilsaa lähemmäksi. Jee!


Ja nyt kohti kesää: koululaisilla on enää kaksi viikkoa koulua eikä tarhalaisillakaan ole kuin enää kuusi viikkoa ennen lomaa. Ja sitten koittaa neljän viikon vapaus, joka aloitetaan Legoland-reissulla.


Lomaa kohti, TJ 28!  

Sunday, May 08, 2016

Äitienpäivä

Kylläpä oli niin hyvä idea ottaa helatorstain jälkeinen perjantai vapaaksi! Tähän pieneen lomaseen mahtui monen moista ja mikä tärkeintä, nyt on taas sellainen olo, että akut on ladattu ja jaksaa seilata työelämän myrskyissä kappaleen matkaa eteenpäin.

Keskiviikkona pääsin seuraamaan K:n matsia, vastustaja HG on tästä läheltä Matinkylästä ja tiukka ottelu päättyi onneksemme 4-2 voittoon. K pelasi ihan kivasti laitaa, on sille ihan luonteva paikka.

Aurinko helli meitä koko loman ja mikäs siinä oli seisoskellessa kentän laidalla. Ehdimme juoda E:n äidin kanssa vielä kahvitkin ennen ottelun alkua. Olo oli sikälikin huojentunut, että olin luopunut huoltajan ja tilastovastaavan tehtävistä. Pikku juttuja, mutta kun tässä elämässä alkaa olla vähän liikaa tavaraa, on jostain karsittava. Olo oli haikea, mutta päätös tuntuu oikealta.

Pikkuiset olivat odottaneet torstaita, sillä luvassa oli kukka- ja jätskiretki Saunalahteen. Lapset valkkasivat kaupan isoimmat jätskit, tietty, ja nautiskelimme niitä penkillä istuskellen auringon paisteessa. K oli tullut paikalle kruiserilla, K&T skuuteilla ja pikkuinen Taimisto fillarillaan, kuinkas muuten. Oiva sai nauttia rataskyydistä, mikä onkin sille ukolle harvinaista herkkua. Paluumatkalla poimimme kukkaset ja lapset olivat silmin nähden tyytyväisiä.

Vietimme loppupäivän ulkona. Oivan kanssa kävimme katsomassa nuijapäät, traktorin, kaivurin ja muurahaiset ja Taimikin halusin samanlaiselle kierrokselle. Se järjestyi. T&T etsivät kaikenlaisia ötököitä ja muita kevään merkkejä. Pihaa mentiin ympäri milloin milläkin vermeellä, pikkuinen Oiva potkumopolla vinhasti huristaen.

Perjantaina  saimme viedä päiväkotiin iloiset tarhalaiset, miehellä oli töitä, mutta minä pääsin viettämään lomapäivää isompien kanssa. K jäi kotiin, ja minä lähdin poikien kanssa Angry Birds -puistoon ja Leppävaaran uusittuun uimahalliin.

Puisto oli taas tosi kiva, ja se aurinko tietty vielä päälle, ja se uimahalli oli ihan huippu! Kävimme ensin lastenaltaassa ja sitten siirryimme hyppyaltaille, jossa vietimmekin sitten suurimman osan ajasta. Pojat hyppivät ja minä vesijuoksin ja lopuksi pääsimme vielä jättimäiseen terapia-altaaseen ja pikaisen poreallaspiipahduksen jälkeen saunaan.

Koukkasimme K:n kotoa ja ajoimme lounaalle Jufuun. Toukolainen sai masun täyteen rakastamaansa sushia, K nuudeleita ja Kaapolainen vähän joka sorttia. Mulla on aina perinteinen: ensin vähän sushia, sitten kinkkiä ja lopuksi pari palaa sushia, niin että tajuaa, että tulipa syötyä vähän liikaa, mutta olipas hyvää.

Haimme vielä Toukolaiselle nappikset naapurikaupasta ja sitten herkkuja S-marketista ja suuntasimme Temppiksen Omapomppuun. K&K osasivat hienosti voltin jaloilleen, monta peräjälkeen, ja K näytti flikin etuperin. On ne sentään jotain oppineet kevään aikana. Huomenna onkin kauden päätös ja saadaan neljälle mukelolle mitskut kaulaan. Se on aina kiva tilaisuus!

Kun oli pompittu tarpeeksi, haimme pienet ja vaihdoimme ne rinkkoihin ja vein K&K:n partiretkelle. Bussi vei ne Kattilajärvelle Nuuksioon. Ne olivat suunnistaneet ja tehneet linnunpönttöjä. Kaapolainen yöpyi kaminateltassa ja K laavussa. Mekin pääsimme vähän partiofiiliksiin, kun koko perheelle oli järjestetty iltanuotio. Oli ohjelmaa ja lauluja, ja meidän lapset pääsivät kisaamaan: K kertoi vitsin, Kaapolainen haki halkoja ja käpyjä ja Taimi pääsi räppäämään (Linnean avustuksella) seikkailijasta. Lopuksi saimme vielä sämpylää, mehua ja teetä ja paistoimme vaahtokarkkeja. Ihan täydellinen ilta!

Lauantaina Mies oli lupautunut ex tempore muuttoavuksi isälleen. Mies otti mukaan T&T:n ja koko porukka lähti kotoa heti aamupalan jälkeen. Me saimme olla Oivuskan kanssa kahdestaan! Vilkutimme heipat ovelta ja aloimme hommiin: laitoimme astiat ja pyykit ja järkkäsimme alakerran. Ja kun kaikki oli valmista, lähdimme retkelle: kävelimme Saunalahteen, ostimme kaupasta eväät ja menimme koulun pihalle leikkimään. Oiva sai laina joltain pojilta kuorma-autoa ja lapparia ja ajeli autollaan ylpeänä ympäri hiekkista. Pienen huudon kanssa sain auton irti ukosta ja pääsimme eväiden kimppuun. Savulohikolmioleipä ei kelvannutkaan, joten haimme kaupasta vielä karjalanpiirakkaa. Törmäsimme kaupassa vielä T:n kaveriin Emilin äiteineen ja sovimme leikkitreffit, kunhan Temppikset on saatu puolin ja toisin päätökseen. Retken jälkeen ei maistunutkaan vielä uni, vaan vuorossa oli mopoilua ja piipahdus sammakkolammella. Lopulta sain ukkelin sänkyyn ja pian muuttomiehet sitten saapuivatkin.

Ja sitten koitti se jännittävä päivä: Äitienpäivä 2016! Sain herkut, lahjat, kortit ja kukat tietenkin vuoteeseen laulun kera ja koko päivä oli täynnä yllätyksiä. Lounaaksi lapset valmistivat itse tortillat tykötarpeineen ja kakkukahvitkin oli tarjolla. Kakku oli tehty lempparijätskeistäni, uutuutena Pätkis-jätski ja kaverina vanha klassikko lakujätski. Olen ihan koukussa Pätkis Mini Biteseihin! Pöytä notkui toki muistakin herkuista.

Illalla lähdimme vielä minun toiveestani kirkkoon. Minua kosketti erityisesti Anja Porion runo äidille, jossa kyseenalaistetaan se, että onko Martan valinta oma vai pakon sanelema. Minä ainakin koen olevani se arkipäivän Martta - teen ja touhuan, häärään ja varmistelen, vien mennessä, tuon tullessa - aamusta iltaan, vuoden ympäri. Enkä ehdi tehdä mitään ikinä.

Ehkä tämän äitienpäivän isoin opetus on olla enemmän Maria ja vähemmän Martta, vaikka sellaiseksi olisikin sattunut syntymään.

Onnellista äitienpäivää kaikille äideille! Olisin halunnut viedä vielä valkovuokkokimput äidin ja anopin haudoille, mutta herra 2-v. päätti toisin karjahtelemalla Burger Kingissä niin, että Mies poistui sen kanssa edeltä autoon.

Mutta ilman kimppujakin, hyvää äitienpäivää sinne pilven reunallekin!