Ja sitten vielä neljä viimeistä kertaa, kun saimme jättää koko Kääpälän Maijan vastuulle ja lähteä lipettiin.
5. Menimme yhdessä yin-joogaan. Mies tykkäsi, vaikka ei notkea rotta ollutkaan. Ja minä rakastan tuota lajia! Kiva on käydä myös K:n kanssa kahdestaan.
6. Teimme retken Haltiaan. Meiltä ei aja kovin kauaa Nuuksioon ja sitten onkin jo ihan eri tunnelmissa. Söimme ensin hyvin buffasta ja menimme sitten perusnäyttelyn ja vaihtuvan, tällä kertaa luonnossa liikkumiseen keskittyvän, näyttelyn läpi. Olipas ihana reissu! Täytyy tulla tänne pian lasten kanssa.
7. Shoppailimme Iso Omenassa. Söimme ensin Chicosissa ja teimme sitten ostoksia, kaikessa rauhassa, ilman kähiseviä Kääpiä.
8. Shoppailimme Sellossa. Söimme taas Chicosissa ja haalimme sitten kaikkea tarpeellista kaupoista. Ei niin romanttista, mutta kaikin tavoin tarpeellinen reissu. Valitsimme samalla uuden tietsikan, joka on ollut työn alla jo pitkään.
Bonuksena tietenkin vielä Halloween. Luurangot kävivät jo vähän keppostelemassa, Taimilla oli halloweenjuhlat, Kaapo kävi keppostelemassa Aaron kanssa ja K laittautui muuten vaan kamaluudeksi, kun oli ensin käynyt pokkaamassa piirin taitokisoista hopeamerkin. Meidän oli ilo ja kunnia jättää lapset Papan ja Päivin hoitoon ja suunnata Musiikkitalolle Hymnien yöhön. Kävimme myös syömässä Sevillassa ja hengailimme kaupungilla.
Tuesday, December 08, 2015
Sunday, December 06, 2015
Sellanen syksy
Jopas onkin ollut syksy!
Mies palasi töihin elokuun alussa, lapset aloittivat tarhassa, yhdellä alkoi eskari ja kahdella koulu. Minun työni jatkuivat samana, mutta aika härdelliä sekin oli.
Elo-syyskuu olivat ihan kamalia.
Lokakuu oli aivan hirveä.
Marraskuussa helpotti jo vähän.
Ja nyt mennään joulukuussa. Kaksi viikkoa tarhaa/eskaria/koulua ja sitten on homma paketissa. Kaikilla lapsilla on kolmen viikon joululoma: ensin Mies lomailee viikon, sitten minä ja kolmas viikko ollaan koko porukka Kanarialla.
Ai mikä tässä on ollut niin hirveää?
No. Lapset on toki pääasiassa ihania. Poikkeuksena tietenkin korvakierre-Oiva, joka sairasti syksyn kuluessa kolme korvatulehdusta, kärsi pahasta eroahdistuksesta eli roikkui puntissa koko ajan. Ja jos ei roikkunut puntissa, uhmasi. Kokeili rajojaan ja loukkaantui verisesti kiellettäessä. Tarhassa sillä sujuu sen sijaan oikein mukavasti. Oiva on lasten ja hoitajien suosikki, jonka mielestä parasta on päästä Taimin ja Aleksin kanssa pyöräleikkiin.
Toisena poikkeuksena saparopää-Taimi, voimakastahtoinen 4-vuotias. "Minä haluan oppia ajamaan ilman appaleita! Minä haluan oppia hyppäämään keinusta! Minä haluan oppia viheltämään!" Ja kun hommat ei suju, seuraa suurkiukku. Kiukkupylly aloittaa huutonsa ennen seitsemää aamulla ja lopettelee illalla kymmenen maissa. Ja kun sisko huutaa, aistiyliherkkä eskariveli saa raivarit ja huutaa kahta kauheammin. Oiva pelästyy älämölöä ja alkaa itkeä. Soppa on valmis.
Lisäksi T ja T tappelee, aina ja joka asiasta. Ihan joka asiasta. Riitely on tosin helpottanut vähän nyt joulukuussa, koska tontut.
-Tuletko sinä peittelemään minut taas, isoveli?
-Tulen tietenkin, kultaseni.
-Ihanaa!
***
-Minä joudun nyt vähän hyvittelemään, koska olen kiusannut Taimia niin paljon.
Toukolaisesta on kyllä kuoriutunut ihmeeksemme oikein mallikelpoinen eskarilainen. Se sai Kulta Nallen kotiin ensimmäisenä, koska osaa luokasta parhaiten eskarilaisen taidot. Alkusyksystä se oppi lukemaan ja oli huolissaan, kun osaa jo eskarilaisten asiat. Sitten se keksi aloittaa maaprojektin - opettelee eri maita, niiden lippuja ja pääkaupunkeja, ja avaruusprojektin - askartelee ja opettelee planeettoja ja ripustaa niitä roikkumaan sängystään ja on taas tyytyväinen ukkeli. Fudiksessa se on edistynyt hienosti, sekä maalivahtina että kenttäpelaajana, ja ensimmäinen suukkokin on saatu - se kuulemma kutitti. Touko on päässyt Ellan synttäreille ja Aamun ja Onnin luokse leikkimään ja tuntee melkein kaikki lapset Esi A:lta, B:ltä ja C:ltä.
Kaapukka on myös kunnostautunut. Se on saanut kaikista kokeista, matikasta, äikästä, enkusta ja yllistä, lähes täydet pisteet, ja löysi kirjojenkin maailman hurahtamalla Puluboissiin ja Poniin. Kaapo käy mielellään Tempputemmellyksessä ja hioo erilaisia voltteja. Fillarin kanssa se tykkää mennä erilaisista radoista ja nyt ne väsää kavereiden kanssa tuohon metsään omia hyndiä. Kaapolla on tosi laaja kaveripiiri ja liikunnan lisäksi Kaapo harrastaa piirtämistä, ohjelmointia ja musiikin tekemistä. Syksyllä ne kävi Aaron kanssa kokkikerhossa. Muutama tyttö on ollut ilmeisesti ihastunut, mutta Kaapo on pysytellyt sinnikkäästi sinkkuna.
Ja sitten se lokakuu. Lokakuussa elettiin fudisrintamalla jännittäviä aikoja. K:n joukkueella oli kaikkien aikojen ensimmäiset try outit. Try out -treenejä oli neljät ja niiden perusteella lapset jaettiin kolmeen eri ryhmään, punaisiin, valkoisiin ja mustiin. K:n suuri haave oli päästä punaisiin, siihen parhaaseen porukkaan. No, meidän perheessä koettiin elämämme ensimmäinen epäonnistuminen, kun paikka kilpajoukkueeseen ei auennut, vaan lapsi jäi keskimmäiseen ryhmään. Pettymys oli melkoinen. Lasta harmitti ja äitiä toki myös. Muutama päivä murehdittiin, mutta sitten lapsi pakkasi nappiksensa ja lähti treeneihin. Fudis on se juttu.
Eilen olimme turnauksessa tuolla uudella peliryhmälle ja ihan hyvin pelit sujuivat, kotiin tultiin hopeamitalli kaulassa. Monien pelaajien yksilötaidot ovat jo hyvällä tasolla, mutta syöttöpelissä on vielä hiomista, erityisesti hyökkäyspuolella. Joukkue sai myös tosi hyvän veskan, joten nyt on kaikki mahdollisuudet kehittyä joukkueena aimo harppauksin eteenpäin. Go, Tähtitytöt, go!
Minulla on ollut koko vuoden töissä tosi mukava projekti, joka lähenee nyt loppusuoraa. Vähän haikeinkin mielin valmistaudun siirtämään projektini ylläpitoon toiselle organisaatiolle ja suuntaan kohti tulevaa. Mukavia uusia kuvioita on viritteillä, joten eiköhän vuosi 2016 ole töiden suhteen jälleen kiintoisa. Olen ollut tosi tyytyväinen nyt näihin projektipäällikön töihini. Se rooli sopii minulle kuin nenä päähän, vaikka aiemmin en ihan niin ajatellutkaan. Paineensietokyky on kasvanut kummasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, kiitos kultaisien kääpieni!
Tänään juhlitaan 98-vuotiasta Suomea. Puolet porukasta on kuumeessa, Minä, K ja Mies jo sairastettiin. Aika rankka tauti, lauryngiitti, johon liittyy korkea muutaman päivän kestävä kuume. Taimi nukahti sohvalle, Oiva omaan sänkyyn ja Mies katsoo muiden kanssa Tuntematonta.
Onnea Suomi! Onni on vapaa maa, viisi lasta ja kultainen mies.
Mies palasi töihin elokuun alussa, lapset aloittivat tarhassa, yhdellä alkoi eskari ja kahdella koulu. Minun työni jatkuivat samana, mutta aika härdelliä sekin oli.
Elo-syyskuu olivat ihan kamalia.
Lokakuu oli aivan hirveä.
Marraskuussa helpotti jo vähän.
Ja nyt mennään joulukuussa. Kaksi viikkoa tarhaa/eskaria/koulua ja sitten on homma paketissa. Kaikilla lapsilla on kolmen viikon joululoma: ensin Mies lomailee viikon, sitten minä ja kolmas viikko ollaan koko porukka Kanarialla.
Ai mikä tässä on ollut niin hirveää?
No. Lapset on toki pääasiassa ihania. Poikkeuksena tietenkin korvakierre-Oiva, joka sairasti syksyn kuluessa kolme korvatulehdusta, kärsi pahasta eroahdistuksesta eli roikkui puntissa koko ajan. Ja jos ei roikkunut puntissa, uhmasi. Kokeili rajojaan ja loukkaantui verisesti kiellettäessä. Tarhassa sillä sujuu sen sijaan oikein mukavasti. Oiva on lasten ja hoitajien suosikki, jonka mielestä parasta on päästä Taimin ja Aleksin kanssa pyöräleikkiin.
Toisena poikkeuksena saparopää-Taimi, voimakastahtoinen 4-vuotias. "Minä haluan oppia ajamaan ilman appaleita! Minä haluan oppia hyppäämään keinusta! Minä haluan oppia viheltämään!" Ja kun hommat ei suju, seuraa suurkiukku. Kiukkupylly aloittaa huutonsa ennen seitsemää aamulla ja lopettelee illalla kymmenen maissa. Ja kun sisko huutaa, aistiyliherkkä eskariveli saa raivarit ja huutaa kahta kauheammin. Oiva pelästyy älämölöä ja alkaa itkeä. Soppa on valmis.
Lisäksi T ja T tappelee, aina ja joka asiasta. Ihan joka asiasta. Riitely on tosin helpottanut vähän nyt joulukuussa, koska tontut.
-Tuletko sinä peittelemään minut taas, isoveli?
-Tulen tietenkin, kultaseni.
-Ihanaa!
***
-Minä joudun nyt vähän hyvittelemään, koska olen kiusannut Taimia niin paljon.
Toukolaisesta on kyllä kuoriutunut ihmeeksemme oikein mallikelpoinen eskarilainen. Se sai Kulta Nallen kotiin ensimmäisenä, koska osaa luokasta parhaiten eskarilaisen taidot. Alkusyksystä se oppi lukemaan ja oli huolissaan, kun osaa jo eskarilaisten asiat. Sitten se keksi aloittaa maaprojektin - opettelee eri maita, niiden lippuja ja pääkaupunkeja, ja avaruusprojektin - askartelee ja opettelee planeettoja ja ripustaa niitä roikkumaan sängystään ja on taas tyytyväinen ukkeli. Fudiksessa se on edistynyt hienosti, sekä maalivahtina että kenttäpelaajana, ja ensimmäinen suukkokin on saatu - se kuulemma kutitti. Touko on päässyt Ellan synttäreille ja Aamun ja Onnin luokse leikkimään ja tuntee melkein kaikki lapset Esi A:lta, B:ltä ja C:ltä.
Kaapukka on myös kunnostautunut. Se on saanut kaikista kokeista, matikasta, äikästä, enkusta ja yllistä, lähes täydet pisteet, ja löysi kirjojenkin maailman hurahtamalla Puluboissiin ja Poniin. Kaapo käy mielellään Tempputemmellyksessä ja hioo erilaisia voltteja. Fillarin kanssa se tykkää mennä erilaisista radoista ja nyt ne väsää kavereiden kanssa tuohon metsään omia hyndiä. Kaapolla on tosi laaja kaveripiiri ja liikunnan lisäksi Kaapo harrastaa piirtämistä, ohjelmointia ja musiikin tekemistä. Syksyllä ne kävi Aaron kanssa kokkikerhossa. Muutama tyttö on ollut ilmeisesti ihastunut, mutta Kaapo on pysytellyt sinnikkäästi sinkkuna.
Ja sitten se lokakuu. Lokakuussa elettiin fudisrintamalla jännittäviä aikoja. K:n joukkueella oli kaikkien aikojen ensimmäiset try outit. Try out -treenejä oli neljät ja niiden perusteella lapset jaettiin kolmeen eri ryhmään, punaisiin, valkoisiin ja mustiin. K:n suuri haave oli päästä punaisiin, siihen parhaaseen porukkaan. No, meidän perheessä koettiin elämämme ensimmäinen epäonnistuminen, kun paikka kilpajoukkueeseen ei auennut, vaan lapsi jäi keskimmäiseen ryhmään. Pettymys oli melkoinen. Lasta harmitti ja äitiä toki myös. Muutama päivä murehdittiin, mutta sitten lapsi pakkasi nappiksensa ja lähti treeneihin. Fudis on se juttu.
Eilen olimme turnauksessa tuolla uudella peliryhmälle ja ihan hyvin pelit sujuivat, kotiin tultiin hopeamitalli kaulassa. Monien pelaajien yksilötaidot ovat jo hyvällä tasolla, mutta syöttöpelissä on vielä hiomista, erityisesti hyökkäyspuolella. Joukkue sai myös tosi hyvän veskan, joten nyt on kaikki mahdollisuudet kehittyä joukkueena aimo harppauksin eteenpäin. Go, Tähtitytöt, go!
Minulla on ollut koko vuoden töissä tosi mukava projekti, joka lähenee nyt loppusuoraa. Vähän haikeinkin mielin valmistaudun siirtämään projektini ylläpitoon toiselle organisaatiolle ja suuntaan kohti tulevaa. Mukavia uusia kuvioita on viritteillä, joten eiköhän vuosi 2016 ole töiden suhteen jälleen kiintoisa. Olen ollut tosi tyytyväinen nyt näihin projektipäällikön töihini. Se rooli sopii minulle kuin nenä päähän, vaikka aiemmin en ihan niin ajatellutkaan. Paineensietokyky on kasvanut kummasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, kiitos kultaisien kääpieni!
Tänään juhlitaan 98-vuotiasta Suomea. Puolet porukasta on kuumeessa, Minä, K ja Mies jo sairastettiin. Aika rankka tauti, lauryngiitti, johon liittyy korkea muutaman päivän kestävä kuume. Taimi nukahti sohvalle, Oiva omaan sänkyyn ja Mies katsoo muiden kanssa Tuntematonta.
Onnea Suomi! Onni on vapaa maa, viisi lasta ja kultainen mies.
Subscribe to:
Posts (Atom)