Viikonlopulle olikin luvassa mukavaa ohjelmaa.
Perjantaina Miniäinen sai kylään ystävänsä Onnin. Onni ja Emil ovat Miniäisen eskaribestikset. Tytöistä kivoin on Aura, mutta sen sijaan Vilman kanssa ne on pussanneet.
Lauantai alkoi Käävän ja Minikäävän Unicef-kävelyllä. Kumpikin keräsi kuusi tarraa ja sponsorit, eli minä ja Mies, köyhtyivät yhteensä kuusikymppiä. Hyvää työtä lapset!
Klo 11 menimme Toukolaisen kanssa koululle, keräsimme Käävän ja Miniäisen mukaan ja aloitimme Marrasmarkkinat. Ensin kokeilimme 2D:n onnenpyörää ja voitimme ison kasan karkkia, poppareita ja myös tavara-aarteita.
Seuraavaksi suuntasimme onkimaan. Lisää aarteita ja kirjabongaus: kirppispöydältä löytyi uudenveroinen Marikki kahdella eurolla!
Nyt meillä onkin sitten meneillään Pohjoismaisen lastenkirjallisuuden projekti. Mäkkäristä on nimittäin saanut taas kirjoja ja Ruotsin matkamme innosti lukemaan vihdoin Astrid Lingrenit. Kun Veljeni Leijonamieli ja Marikki on luettu, teemme reissun Junibackeniin ystäväperheemme kanssa.
Mutta siis Marrasmarkkinat olivat aika hulinaa ja illalle oli luvassa vielä ohjelmaa: Kaapo pääsi Aslanin luo ja minä lasten talvivaateostoksille Käävän kanssa, Kääpä tosin päivysti eläin- ja fudiskaupoissa ja käväisi sovittamassa vain pyydettäessä.
Kun ostokset oli tehty, hain vielä Toukolaisen ja lähdimme Gongeille kylään. Lapset kiipeilivät kattoon ja pomppivat sängyllä eli normisettiä.
Sunnuntaina suuntasimme Saunalahteen. Saimme kavereiksi Gongit ja osallistuimme Halloween-hulinoihin. T&T olivat pukeutuneet tiikereiksi ja K&K olivat demoni ja noita. Noista kemuista saimme saaliiksemme heijastimia, lakuja, tarroja, pienen vatupassin, kaulanauhan, pelipaidan ja Toukolaiselle passelin anti age -käsivoiteen. Kun K&K voittivat vielä ison nallen ja koiran naamiaisista, meillä alkaakin olla mukavasti pakattavaa muuttoa varten.
Sillä mehän muutamme Tillinmäkeen joulukuussa.
Saunalahdesta ajoimme Friisilän Mäksyyn, sieltä Rastaalaan äänestämään ja kotona kohtasimme jo ruotsalaistuneen S-kummin. Oli mukava nähdä ja ehdittiinhän me hyvin herkutellakin.
Niin, me kävimme tosiaan Ruotsissa muutama viikko sitten. Saimme seuraksemme A:n, A:n ja R:n. Kuuden hengen lapsikatraan kanssa oli luonnollisesti varsin leppoisa reissu. Itse asiassa kyseessä oli 75 % osalta ensimmäinen ulkomaanmatka. Kääpähän on ollut Kreikassa vuonna 2005, mutta muille reissu oli ensimmäinen.
Laivalla oli lapsille paljon ohjelmaa. Perjantai-iltana pääsimme heti buffettiin ja Miniäinen sai maistaa mustekalaa. Herkut maistuivat kaikille. Lauantai- ja sunnuntaiaamuina söimme myös buffetissa. Uskomatonta, miten vähän formaatti on muuttunut sitten 80-luvun!
Ja hytitkin olivat entisellään. Saimme laivan kaksi viimeistä hyttiä, C4-hytit kakkoskannelta :) Ensi kerralla osaa sitten arvostaa ylempien kansien hyttejä. Tilan puolesta C-luokka oli ihan jees, mutta hankaluuksia tuotti rattaiden ja kaikkien lasten sullominen hissiin. Ja toki muu jengi ördesi enemmän tai vähemmän.
Lauantaina piipahdimme Stokiksessa. Kävimme BR-lelukaupassa shoppailemassa ja ostimme Halloween-asuja, roskishemmoja, ponin ja petsejä. Illalla pikkuruinen demoni säikytteli humalaisia ja krapulaisia ja noita ja vampyyri osallistuivat ristikkokisaan.
Minä sain viettää iltaa kolmen isoimman lapsen kanssa. Joimme Ville Viikinki -drinksut ja söimme jädet. Meillä oli palkintolipukkeita, sillä Minikääpä voitti limbokisan ja Kääpä ja Minikääpä piirustuskilpailun. Miniäinen piirsi syksyinen metsän ja Kääpä laivan ja majakan. Kääpä valitsi aiheensa sillä perusteella, ettei ollutkaan koskaan ennen piirtänyt laivaa.
Minä olin kuvitellut, että laivan Tax Free vetäisi kääpiä enemmänkin puoleensa, mutta eihän se ollutkaan niin. Totesimme työkaverini kanssa, että nykymarketissa on isompi namivalikoima, joten karkkipussien seassa valtelu on tämän päivän mukuloille ihan perussettiä.
Mutta nyt tänne minun Pohjoismaisen lastenkirjallisuuden tarinatupaan tupsahti Toukolainen, joten aloitan sadun. Olipa kerran...
Tuesday, October 30, 2012
Sunday, October 14, 2012
Elossa!
Moni varmaan jo luuli, että Kääpälä on kuollut ja kuopattu, mutta ei. Kyllä minä vielä kirjoitan, sillä se on paras tapa nähdä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
Kun istuu kymmenen tuntia päivästä töissä, ei suinkaan unohda sitä, että Mies ja käävät ovat ne elämän tärkeimmät asiat vaan sen, miten mahtavia tyyppejä nuo kaikki viisi ovat. Unohtaa kaksihampaisen ilmeet ja eleet, unohtaa eskarilaisen isouden ja käävän näsäviisauden. Unohtaa Hempon hellyyden.
Mutta nyt koetan kärsivällisesti kirjata taas kaiken ylös, sillä selatessaan tätä Kääpälää myöhemmin huomaa, ettei elämä ollutkaan töihin-tarhaan-kotiin, vaan naurua, halauksia, muksahduksia ja raivareita.
Ja nyt sitten kurotaan umpeen viimeiset 1,5 kuukautta. Keskityn viikonloppuihin, sillä niissä on enemmän tapahtumia. Arjesta sen verran, että Kääpä edistyy viulussaan mukavasti, aloitti Lepassa fudiksen ja jatkaa partiossa Siiseleissä. Minun tavoitteenani on käydä Kaapukan kanssa mahdollisimman usein uimassa, ja Toukolaisen otan mukaan myös.
Kaapon paras ystävä eskarissa on Onni. Ne pelaa paljon fudista Karakallion stadikalla ja tekee myös mielellään muovailuhommia. Käävällä on oma Harry Potter -kerho ja se askartelee puistossa Harry Potter -kamaa. Toukkiksesta on tullut yksi Hempoista ja Taisku on edelleen pienin, mutta nyt jo muutaman askeleen ottava, Hippiäinen.
Onni on ollut kerran meillä ja Miniäinen kerran Onnilla.
Minun ainoa harrastukseni on edelleen Ystävä ja sunnuntaikävelyt. Mutta siinä nyt on harrastusta kerrakseen 36-vuotiaalle neljän lapsen uraäidille. Tai työäidille, piti kirjoittaa, mutta näin YT-neuvotteluiden aikaan on yritettävä edes esittää uraäitiä.
Mutta nyt kahvia. Olen vasta syyskuun alussa, joten kuittaan viikon 36 sanomalla, että olimme L&L:n häissä Kallion kirkossa ja Seurasaaren ravintolassa. Hyvät häät oli!
Sunnuntaina oli Käävän fudis, minä kävin pikku-ukkojen kanssa uimassa ja piipahdimme ystäväperheemme luona, joka on hommannut unelmakämpän Yystä. Seuraavana päivänä saimme vieraita Uusmäestä. Heillä on siellä unelmakämppä myös. Vierailu oli kyllä oikein mukava ja leppoisa. Kuusi lasta leikkivät sopuisasti, mikä on aina pieni ihme.
Syksyyn liittyvät myös olennaisena osana vanhempainillat. Aloitin Käävän luokasta, siirryimme koulun saliin ja kotiin lähtiessä käväisin vielä Minikäävän luokassa. Ope siellä järkkäili pulpetteja, halasi ja oli iloinen, että oli saanut uuden pienen Saarelan luokkaansa. Minikääpä on kuulemma kohtalaisen villi tapaus ja kynäotetta pitää treenata.
Minä pääsin Käävän ja Mies Minikäävän avoimiin oviin. Minä pelasin Käävän ja Villen kanssa tunnin matikkapeliä. Mikään ei rentouta paremmin kuin kakkosluokkalaisten kanssa pelaaminen, sillä siinä ei saa herpaantua hetkeksikään, sillä vastustajalla on koko ajan sata lasissa.
Leivoin viikolla marja- ja kinkkupiirakoita ja kakun, ja lauantaina pääsimmekin sitten juhlimaan Taisku-Paiskua. Pikkuinen oli juhlistaan innoissaan, sai kermakakkua ja tanssi kaikki onnittelubiisinsä. Lahjaksi lapsi sai
-Duplon leivossetin, hamahelmitöitä ja onnittelukortteja meiltä
-Mustan juhlamekon ja prinsessakruunun H&S-kummeilta
-Sydämen muotoisen korurasian H-kummilta
-Duplon Tuhkimo-setin kurpitsavaunuineen M-kummilta
-Fuksian väriset toppahanskat Papalta
Ja niin, aloitin lenkkeilyn! Meillä on sellainen systeemi, että minulla on kaksi viikkoa autoa ja sitten taas Miehellä kaksi viikkoa. Ja lasten kuskaus on niin, että joka toinen viikko minä vien ja Mies hakee ja sitten vaihdetaan. Jos kuljen julkisilla, saan hyvää hyötyliikuntaa: tarhalle on kilsa ylämäkeä ja junalta töihin tulee 20 min lenkki. Mutta kun kuljen autolla, juoksen oman lenkkini. Joka ilta. Ellei sitten olen korvatulehdusta, kuten nyt.
Katsotaan, kuinka käy. Kivempi olisi kyllä käydä salilla tai jossain sisäliikuntajutussa, mutta voi olla, että jää vain haaveeksi.
Viikko 38 oli aika kamala töissä. Perjantaina kolmen aikaan sain viestin, että viikonloppuleirille olisi pari paikkaa peruutuksen vuoksi. Neljän aikaan päätin, että menemme Käävän ja Minikäävän kanssa. Mies jäi kotiin pienten kanssa ja minä otin vähän etäisyyttä arkeen. Se oli oikea ratkaisu se.
Sunnuntaina saimme vielä vieraaksemme U.n ja S:n Yystä. Niille tulee jouluvauva ja sain pistää kaukalon kiertoon.
Ja sitten asuntoasiat: kytistelimme pitkään kuutta huonetta Lintumetsästä, kunnes varasimme neliön Arabianrannasta. Hylkäsimme sen ja päätimme muuttaa Leppävaaraan, mutta nyt meillä on varaus kämppään Tillinmäessä. Luoja yksin tietää, missä asumme ensi vuonna.
Mutta tuo Tillinmäki on nyt vetänyt meitä puoleensa useampana viikonloppuna. Launataina 29.9 kävimme hengaamassa pihalla ja katsomassa koulua. Sunnuntaina kävimme kämpässä sisällä ja kaikki vaikutti oikein passelilta. Seuraavana sunnuntaina Käävällä oli Pinkki, partioskaba, Saunalahdessa. Tarha-, eskari- ja koulupaikatkin meillä on ja nyt puuttuu enää uskallus ja allekirjoitukset. Tai sitten se ei ole meidän paikka ollenkaan.
Mutta joo, 5.10 minulla oli LOMA. K&K meni kouluun ja eskariin ja minä T&T:n kanssa perhekerhoon. Söimme lounaan kerhon päätteeksi ja haimme isot. Ensin hengasimme 1,5 tuntia työpaikallani läppäriä noutassa ja sitten pääsimme HopLoppiin. Istuin lattialle ja päästin käävät valloilleen. Taimi tykkäsi kiikata ja kolme muuta hyppivät, heiluivat ja kiipesivät ihan omaehtoisesti. Ja minä sain vain olla - olla hyvä äiti, joka on tuonut lapset HopLoppiin.
Olemme muuten olleet tosi tyytyväisiä Hippiäisen ja Hempon hoitoon. Niillä on jumppaa, käden taitoja ja musiikkia sekä joka toinen viikko etiikkakasvatusta. Satumetsän väellä menee myös hienosti, ja Kisu Pikkukuu vie jo toisen kääpäläisemme mukaan seikkailuun. Koivet kattoon, kaviot ristiin, harja hauskaan huiskeeseen!
Viikolla 41 pääsin Benjam's bistroon syömään yksikköpäivän merkeissä. Viikon sisään osui myös kolme korvatulehdusta: sunnuntaina Taimin, tiistaina minun ja torstaina sitten Toukon. Pari viikko sitten Käävällä oli ilmeisesti jokin rokko. Ei sille kuumetta noussut, mutta jotain täpliä tuli ja meni. Epäilimme parvorokkoa, mutta tiedä noista.
Toukolaisella oli toinen putki irronnut ja toinen irtoamaisillaan, joten syksyn ohjelmaan kuulunee putkitus.
Ja nyt vihdoin viime viikonloppu.
Perjantaina olimme kaikki aika poikki. Olin tehnyt yhden ekstrapäivän töitä viidessä päivässä, ja se on minulle paljon. Joten perjantain ohjelmassa ei ollut ihmeitä. Lauantaina sain nukkua pitkään, käävät söivät namia ja herättyäni lähdin Miniäisen kanssa Lidliin. Vein tavaraa Fidaan ja lopulta raivasimme koko kämpän.
Sunnuntaina kävimme kirkossa/pyhiksessä ja tapasimme Papan naisystävän. Oikein mukavalta vaikutti! Saimme vieraaksemme A-siskoni, kävimme Tillinmäessä ja Saunalahdessa tarhan pihalla ja pääsin vielä lenkille R-ystävän kanssa.
Siinä sitä olikin viikonloppua kerrakseen. Nyt ainoastaan kolme päivää duunia ja sitten syyslomalle. Lähdemme Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Ruotsiin. Suuri maailma, täältä me tulemme!
Kun istuu kymmenen tuntia päivästä töissä, ei suinkaan unohda sitä, että Mies ja käävät ovat ne elämän tärkeimmät asiat vaan sen, miten mahtavia tyyppejä nuo kaikki viisi ovat. Unohtaa kaksihampaisen ilmeet ja eleet, unohtaa eskarilaisen isouden ja käävän näsäviisauden. Unohtaa Hempon hellyyden.
Mutta nyt koetan kärsivällisesti kirjata taas kaiken ylös, sillä selatessaan tätä Kääpälää myöhemmin huomaa, ettei elämä ollutkaan töihin-tarhaan-kotiin, vaan naurua, halauksia, muksahduksia ja raivareita.
Ja nyt sitten kurotaan umpeen viimeiset 1,5 kuukautta. Keskityn viikonloppuihin, sillä niissä on enemmän tapahtumia. Arjesta sen verran, että Kääpä edistyy viulussaan mukavasti, aloitti Lepassa fudiksen ja jatkaa partiossa Siiseleissä. Minun tavoitteenani on käydä Kaapukan kanssa mahdollisimman usein uimassa, ja Toukolaisen otan mukaan myös.
Kaapon paras ystävä eskarissa on Onni. Ne pelaa paljon fudista Karakallion stadikalla ja tekee myös mielellään muovailuhommia. Käävällä on oma Harry Potter -kerho ja se askartelee puistossa Harry Potter -kamaa. Toukkiksesta on tullut yksi Hempoista ja Taisku on edelleen pienin, mutta nyt jo muutaman askeleen ottava, Hippiäinen.
Onni on ollut kerran meillä ja Miniäinen kerran Onnilla.
Minun ainoa harrastukseni on edelleen Ystävä ja sunnuntaikävelyt. Mutta siinä nyt on harrastusta kerrakseen 36-vuotiaalle neljän lapsen uraäidille. Tai työäidille, piti kirjoittaa, mutta näin YT-neuvotteluiden aikaan on yritettävä edes esittää uraäitiä.
Mutta nyt kahvia. Olen vasta syyskuun alussa, joten kuittaan viikon 36 sanomalla, että olimme L&L:n häissä Kallion kirkossa ja Seurasaaren ravintolassa. Hyvät häät oli!
Sunnuntaina oli Käävän fudis, minä kävin pikku-ukkojen kanssa uimassa ja piipahdimme ystäväperheemme luona, joka on hommannut unelmakämpän Yystä. Seuraavana päivänä saimme vieraita Uusmäestä. Heillä on siellä unelmakämppä myös. Vierailu oli kyllä oikein mukava ja leppoisa. Kuusi lasta leikkivät sopuisasti, mikä on aina pieni ihme.
Syksyyn liittyvät myös olennaisena osana vanhempainillat. Aloitin Käävän luokasta, siirryimme koulun saliin ja kotiin lähtiessä käväisin vielä Minikäävän luokassa. Ope siellä järkkäili pulpetteja, halasi ja oli iloinen, että oli saanut uuden pienen Saarelan luokkaansa. Minikääpä on kuulemma kohtalaisen villi tapaus ja kynäotetta pitää treenata.
Minä pääsin Käävän ja Mies Minikäävän avoimiin oviin. Minä pelasin Käävän ja Villen kanssa tunnin matikkapeliä. Mikään ei rentouta paremmin kuin kakkosluokkalaisten kanssa pelaaminen, sillä siinä ei saa herpaantua hetkeksikään, sillä vastustajalla on koko ajan sata lasissa.
Leivoin viikolla marja- ja kinkkupiirakoita ja kakun, ja lauantaina pääsimmekin sitten juhlimaan Taisku-Paiskua. Pikkuinen oli juhlistaan innoissaan, sai kermakakkua ja tanssi kaikki onnittelubiisinsä. Lahjaksi lapsi sai
-Duplon leivossetin, hamahelmitöitä ja onnittelukortteja meiltä
-Mustan juhlamekon ja prinsessakruunun H&S-kummeilta
-Sydämen muotoisen korurasian H-kummilta
-Duplon Tuhkimo-setin kurpitsavaunuineen M-kummilta
-Fuksian väriset toppahanskat Papalta
Ja niin, aloitin lenkkeilyn! Meillä on sellainen systeemi, että minulla on kaksi viikkoa autoa ja sitten taas Miehellä kaksi viikkoa. Ja lasten kuskaus on niin, että joka toinen viikko minä vien ja Mies hakee ja sitten vaihdetaan. Jos kuljen julkisilla, saan hyvää hyötyliikuntaa: tarhalle on kilsa ylämäkeä ja junalta töihin tulee 20 min lenkki. Mutta kun kuljen autolla, juoksen oman lenkkini. Joka ilta. Ellei sitten olen korvatulehdusta, kuten nyt.
Katsotaan, kuinka käy. Kivempi olisi kyllä käydä salilla tai jossain sisäliikuntajutussa, mutta voi olla, että jää vain haaveeksi.
Viikko 38 oli aika kamala töissä. Perjantaina kolmen aikaan sain viestin, että viikonloppuleirille olisi pari paikkaa peruutuksen vuoksi. Neljän aikaan päätin, että menemme Käävän ja Minikäävän kanssa. Mies jäi kotiin pienten kanssa ja minä otin vähän etäisyyttä arkeen. Se oli oikea ratkaisu se.
Sunnuntaina saimme vielä vieraaksemme U.n ja S:n Yystä. Niille tulee jouluvauva ja sain pistää kaukalon kiertoon.
Ja sitten asuntoasiat: kytistelimme pitkään kuutta huonetta Lintumetsästä, kunnes varasimme neliön Arabianrannasta. Hylkäsimme sen ja päätimme muuttaa Leppävaaraan, mutta nyt meillä on varaus kämppään Tillinmäessä. Luoja yksin tietää, missä asumme ensi vuonna.
Mutta tuo Tillinmäki on nyt vetänyt meitä puoleensa useampana viikonloppuna. Launataina 29.9 kävimme hengaamassa pihalla ja katsomassa koulua. Sunnuntaina kävimme kämpässä sisällä ja kaikki vaikutti oikein passelilta. Seuraavana sunnuntaina Käävällä oli Pinkki, partioskaba, Saunalahdessa. Tarha-, eskari- ja koulupaikatkin meillä on ja nyt puuttuu enää uskallus ja allekirjoitukset. Tai sitten se ei ole meidän paikka ollenkaan.
Mutta joo, 5.10 minulla oli LOMA. K&K meni kouluun ja eskariin ja minä T&T:n kanssa perhekerhoon. Söimme lounaan kerhon päätteeksi ja haimme isot. Ensin hengasimme 1,5 tuntia työpaikallani läppäriä noutassa ja sitten pääsimme HopLoppiin. Istuin lattialle ja päästin käävät valloilleen. Taimi tykkäsi kiikata ja kolme muuta hyppivät, heiluivat ja kiipesivät ihan omaehtoisesti. Ja minä sain vain olla - olla hyvä äiti, joka on tuonut lapset HopLoppiin.
Olemme muuten olleet tosi tyytyväisiä Hippiäisen ja Hempon hoitoon. Niillä on jumppaa, käden taitoja ja musiikkia sekä joka toinen viikko etiikkakasvatusta. Satumetsän väellä menee myös hienosti, ja Kisu Pikkukuu vie jo toisen kääpäläisemme mukaan seikkailuun. Koivet kattoon, kaviot ristiin, harja hauskaan huiskeeseen!
Viikolla 41 pääsin Benjam's bistroon syömään yksikköpäivän merkeissä. Viikon sisään osui myös kolme korvatulehdusta: sunnuntaina Taimin, tiistaina minun ja torstaina sitten Toukon. Pari viikko sitten Käävällä oli ilmeisesti jokin rokko. Ei sille kuumetta noussut, mutta jotain täpliä tuli ja meni. Epäilimme parvorokkoa, mutta tiedä noista.
Toukolaisella oli toinen putki irronnut ja toinen irtoamaisillaan, joten syksyn ohjelmaan kuulunee putkitus.
Ja nyt vihdoin viime viikonloppu.
Perjantaina olimme kaikki aika poikki. Olin tehnyt yhden ekstrapäivän töitä viidessä päivässä, ja se on minulle paljon. Joten perjantain ohjelmassa ei ollut ihmeitä. Lauantaina sain nukkua pitkään, käävät söivät namia ja herättyäni lähdin Miniäisen kanssa Lidliin. Vein tavaraa Fidaan ja lopulta raivasimme koko kämpän.
Sunnuntaina kävimme kirkossa/pyhiksessä ja tapasimme Papan naisystävän. Oikein mukavalta vaikutti! Saimme vieraaksemme A-siskoni, kävimme Tillinmäessä ja Saunalahdessa tarhan pihalla ja pääsin vielä lenkille R-ystävän kanssa.
Siinä sitä olikin viikonloppua kerrakseen. Nyt ainoastaan kolme päivää duunia ja sitten syyslomalle. Lähdemme Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Ruotsiin. Suuri maailma, täältä me tulemme!
Subscribe to:
Posts (Atom)