Käävällä on nunnu, ja nykyisin itse asiassa kolmekin. Nunnu on tyynyliina ja se antaa käävälle lohtua, ja kun ensimmäinen katosi kauppareissulla, otettiin varanunnu käyttöön. Nyt nunnuja on kertynyt tosiaan jo se kolme, ja kaikki ovat kerralla käytössä. Onneksi unille mentäessä riittää 1-3 nunnua, eli kaikkia ei tarvitse välttämättä pyydystää. Kääpä on kyllä tosi liikkis huolehtiessaan kolmesta nunnusta. Kömpii unisena huoneestaan ja raahaa kaikkia kolmea nunnua ja ehkä vielä jotain myyrää lisäksi. Niin, vaikka osaa kääpä toki laskea, ainakin siihen kolmeen: rakentaessaan junarataa kääpä totesi ensimmäisen ratapalkin kohdalla "Kaje (=käävän nimitys itsestään) rake.", sitten tuli "toinen" ja kolmannen kohdalla todettiin "lisää".
Tänään kääpä halusi leipää ja huikkasi isille: "anna leipää, iso!" Mutta sitten otsikon aiheeseen. Eli mikään ei ole niin hauskaa ja jännittävää, kun kulkea nunnu päässä. Koska nunnuja on nyt kolme, riittää niistä meille kaikille kävelijöille ja käävän riemastus oli suuri, kun isi ja äiti ilmaantuivat nurkan takaa nunnupäinä. Siinä sitä sitten hiippailtiin koko porukka tyynyliinat päässä ja kääpä nautti. Ja miksei mekin, mutta sitä ei myönnetä.
Kääpä nautti myös hurjasta mäenlaskusta. Vietettiin kavereiden tupla 29-vuotissynttäreitä Ulliksella ja kääpä nauroi pulkassaan ala- ja ylämäet. Myös "nakki" ja "maito" maistuivat. Mäkisession jälkeen käytiin Mäkkärissä. Kääpä nukkui, minikääpä söi ja sitten mentiinkin shoppailemaan, koko perhe tietysti toppatamineissa. Mies sai jotain leffoja (telkkarisarja?, ei kuitenkaan Lost) ja käävälle löytyi ihana ruskeavalkoinen pallopaita.
Minikääpä nukkuu, ihme kyllä. On valvonut pari vuorokautta putkeen, tai huutanut ja torkahtanut, huutanut ja torkahtanut. Tai siis ei niinkään torkahtanut, vaan lopulta saanut unen tolkuttoman rattaiden vispauksen tuloksena. Koska vispausta tarvittiin lopulta myös keskellä yötä, päätimme luopua siitä ja nukuttaa minikäävän omaan sänkyyn. Nyt se alkaa vihdoin ymmärtää, mistä on kyse, ja pari kertaa on nukahtanut jo muutamaan paijailuun, siis ilman huutoa. Nyt miniäinen nukkuu kapalossaan puoliksi naamallaan - taika-asento, johon nukahti ennätysnopeasti.
Mutta nyt ei ajatus kulje pätkän vertaa ja nämäkin rivit olisi pitänyt olla aiheesta "Konstruktivismi luonnontieteissä", joten lopetan suosiolla. En toki siirry tuohon konstruktivismiin vaan jatkan palstailulla.
Saturday, February 25, 2006
Sunday, February 19, 2006
Kääpä häärää:
"Seisoo. Vetää. Hyvää ruokaa. Lisää! Pois! Menee." On mukava, kun voi rauhassa puuhailla omiaan ja kuulee, missä mennään ja mitä tapahtuu. Hiljaisuus on vaaran merkki.
Kääpä ymmärtää, mistä minikäävän maito tulee, sillä jatkuvasti jutellaan siitä, että vauvan maito tulee äidin tissistä ja kääpä saa maitoa nokkamukista. Eilen sitten kääpä kiipesi sohvalle viereeni ja totesi "Nukke. Ruokaa." Kääpä haki imetystyynyn ja asetti nuken siihen. Ihmettelin, että mitenkäs nukelle nyt ruokaa annetaan, kun ei ole tuttipulloa eikä mitään, johon kääpä totesi että "Äiti. Tissi." No, sieltähän se vauvan maito toki tulee. Nukke sai unimaidot.
Kyllä nämä viikonloput ovat ihan luksusta ja erityisesti sunnuntait, kun on saunapäivä. Minikääpä tosin nukkui onnensa ohi eikä päässyt kylpyyn, mutta muu perhe saunoi sitten senkin edestä.
Päästiin tänään kolmistaan ulos, kun mies imuroi. Kääpä laski liukurilla, kuskasi lumikokkareita, pisti lunta ämpäriin, keinui ja kiikkui. Ja minikääpä nukkui vaunuissaan. Olen tullut ihan riippuvaiseksi noista ulkoiluista, vaikka mainiota oli myös aloittaa päivä Teletapeilla ulkoilun sijaan. Kääpä osaa nyt Teletappien ja Maisan ystävien nimet (Maisa, Keke, Nipa, Tevvu ja Tattu). Käävän omia ystäviä ovat mm. Hivva perhekerhosta, Ommi, jonka synttäreillä oltiin perjantaina sekä Imoa, joka on puolestaan serkku. Kääpä osaa myös kieliä ja laulaa "Meisii, Meisii...".
Minikääpä sen kun olla möllöttää. Tai no, onhan se toki hymypoika ja naureskelee keltaiselle naamalle punaisella pohjalla. Ja syö. Ja nukkuu. Mutta kyllä se sentään kasvaa. Ihan jännittää, kun mennään neuvolaan kuun lopussa, että paljonkos se miniäinen on kasvanut. Ja siskollakin on neuvola. Niin ja äidillä myös. Äiti ainakin kasvaa, jos noista kekseistä mihinkään on.
Oi että, olin ystävän kanssa kahvilla! Ihan ihmeellistä puuhaa! Juteltiin kaikessa rauhassa muutama tunti ja hörpittiin samalla teetä ja laskiaispullaakin oli. Eikä kukaan kiivennyt kertaakaan syliin tai halunnut maitoa. Hämmentävää elämää.
No, olenhan sentään päässyt partioonkin muutamaan otteeseen. Ne lapset on kyllä ihan mahdottomia tai sitten minusta vain ei ole noihin hommiin. Onneksi urani opettajana kariutui aikoinaan. Ensi kerralla lasketaan mäkeä, saas nähdä, montako ruumista tulee.
Ai niin, olen nähnyt Poliittisia Unia. Siinä presidenttiehdokkaista oli maalattu muotokuvat. Tarjan taulu oli sellainen, kun se on, mutta Saulin taulu oli koko seinän kokoinen ja Saulia symboloi lämpimänpunainen sydän keskellä. Tapasin näyttelyssä ystäväni, joka oli Matti Vanhasen kaveri.
Miksi kerron unia? No, ensinnäkin, pienten lasten vanhemmille on iso juttu, että unia ylipäänsä näkee, sillä se kertoo siitä, että on edes kerran yön aikana onnistunut pääsemään niin syvään horrokseen, että unien näkeminen on mahdollista. Ja toisaalta, ehkäpä poliittinen kantani on tämän unen myötä muuttumassa. Jos on, en tosin tiedä, mihin suuntaan.
Minikääpä ähisee ja puhisee ja kohta saattaakin olla ruoka-aika. Raivostuttavaa, että kukun vielä tässä, vaikka tarjolla olisi ollut vähintäänkin kolmen tunnin yhtäjaksoinen uniputki. Mutta jos litkii teetä, capua ja cokaa pitkin iltaa, ei voi muuta odottaa.
Niin joo, ristiäiset buukattu ja 3/4 kummeista houkuteltu mukaan minikäävän kasvatukseen. Toivottavasti saamme vielä neljännenkin pyydykseen.
Bis bald!
Kääpä ymmärtää, mistä minikäävän maito tulee, sillä jatkuvasti jutellaan siitä, että vauvan maito tulee äidin tissistä ja kääpä saa maitoa nokkamukista. Eilen sitten kääpä kiipesi sohvalle viereeni ja totesi "Nukke. Ruokaa." Kääpä haki imetystyynyn ja asetti nuken siihen. Ihmettelin, että mitenkäs nukelle nyt ruokaa annetaan, kun ei ole tuttipulloa eikä mitään, johon kääpä totesi että "Äiti. Tissi." No, sieltähän se vauvan maito toki tulee. Nukke sai unimaidot.
Kyllä nämä viikonloput ovat ihan luksusta ja erityisesti sunnuntait, kun on saunapäivä. Minikääpä tosin nukkui onnensa ohi eikä päässyt kylpyyn, mutta muu perhe saunoi sitten senkin edestä.
Päästiin tänään kolmistaan ulos, kun mies imuroi. Kääpä laski liukurilla, kuskasi lumikokkareita, pisti lunta ämpäriin, keinui ja kiikkui. Ja minikääpä nukkui vaunuissaan. Olen tullut ihan riippuvaiseksi noista ulkoiluista, vaikka mainiota oli myös aloittaa päivä Teletapeilla ulkoilun sijaan. Kääpä osaa nyt Teletappien ja Maisan ystävien nimet (Maisa, Keke, Nipa, Tevvu ja Tattu). Käävän omia ystäviä ovat mm. Hivva perhekerhosta, Ommi, jonka synttäreillä oltiin perjantaina sekä Imoa, joka on puolestaan serkku. Kääpä osaa myös kieliä ja laulaa "Meisii, Meisii...".
Minikääpä sen kun olla möllöttää. Tai no, onhan se toki hymypoika ja naureskelee keltaiselle naamalle punaisella pohjalla. Ja syö. Ja nukkuu. Mutta kyllä se sentään kasvaa. Ihan jännittää, kun mennään neuvolaan kuun lopussa, että paljonkos se miniäinen on kasvanut. Ja siskollakin on neuvola. Niin ja äidillä myös. Äiti ainakin kasvaa, jos noista kekseistä mihinkään on.
Oi että, olin ystävän kanssa kahvilla! Ihan ihmeellistä puuhaa! Juteltiin kaikessa rauhassa muutama tunti ja hörpittiin samalla teetä ja laskiaispullaakin oli. Eikä kukaan kiivennyt kertaakaan syliin tai halunnut maitoa. Hämmentävää elämää.
No, olenhan sentään päässyt partioonkin muutamaan otteeseen. Ne lapset on kyllä ihan mahdottomia tai sitten minusta vain ei ole noihin hommiin. Onneksi urani opettajana kariutui aikoinaan. Ensi kerralla lasketaan mäkeä, saas nähdä, montako ruumista tulee.
Ai niin, olen nähnyt Poliittisia Unia. Siinä presidenttiehdokkaista oli maalattu muotokuvat. Tarjan taulu oli sellainen, kun se on, mutta Saulin taulu oli koko seinän kokoinen ja Saulia symboloi lämpimänpunainen sydän keskellä. Tapasin näyttelyssä ystäväni, joka oli Matti Vanhasen kaveri.
Miksi kerron unia? No, ensinnäkin, pienten lasten vanhemmille on iso juttu, että unia ylipäänsä näkee, sillä se kertoo siitä, että on edes kerran yön aikana onnistunut pääsemään niin syvään horrokseen, että unien näkeminen on mahdollista. Ja toisaalta, ehkäpä poliittinen kantani on tämän unen myötä muuttumassa. Jos on, en tosin tiedä, mihin suuntaan.
Minikääpä ähisee ja puhisee ja kohta saattaakin olla ruoka-aika. Raivostuttavaa, että kukun vielä tässä, vaikka tarjolla olisi ollut vähintäänkin kolmen tunnin yhtäjaksoinen uniputki. Mutta jos litkii teetä, capua ja cokaa pitkin iltaa, ei voi muuta odottaa.
Niin joo, ristiäiset buukattu ja 3/4 kummeista houkuteltu mukaan minikäävän kasvatukseen. Toivottavasti saamme vielä neljännenkin pyydykseen.
Bis bald!
Tuesday, February 07, 2006
Mitämitämitä,
miltei kuukauden tauko kääpälöinnissä! No, ei auta kuin selitellä:
-Koulu alkoi, partio alkoi
-Tentin 32 klassikkoa ja hieman teorioita päälle
-Tämä elämä nyt on vaan tällaista haahuilua
-Täällä lappaa vieraita (no ei vaiskaan, aika harvoin meillä kukaan käy, kun vertaa siihen, että jäpitetään täällä päivät läpeensä)
No mutta kumminkin. Jos olisin kirjoitellut, olisin maininnut mm. seuraavaa:
-Minikääpä hymyili!!! 6.2 oli tuo mahtava päivä
-Kääpä on kultainen: rakentaa Duploilla, hoitaa nukkeja, rakastaa minikääpää, juttelee kovasti, hyppää ja pyörii
-Kääpäsanastoa: peipää=leipää, Kikko=Mikko, pyppää=hyppää, kikka=hikka=likka ja kun kerron vielä, että piiloon=piiloon ja lisää=lisää, arvaatte logiikan. Eli kaksoiskonsonantti sanan keskellä lannistaa alkukirjaimen kaltaisekseen ja niin saattaa käydä, vaikka keskellä olisi vain yksöiskonsonantti.
-Sunnuntai oli yllätysten päivä. Ensimmäinen yllätys oli aamiainen ja lahjat vuoteeseen, sitten ("kohde liikkuu!") suihkusta tullessani oli pöytään katettu kakkukahvit ja vielä iltayllätykseksi oli varattu brieä ja kuivaa omenasiiderä. Kunpa aina olisi synttärit! Ja mikä mies!
Niin, ikänestorimme on siis 1 v. 7 kk ja tuo juniorikin täytti jo pyöreän kuukauden. Puhumattakaan äidistä, joka on tosiaan varsin iäkäs. On kyllä mennyt vauhdilla tämä minikäävän ensimmäinen kuukausi. Tänään oltiin neuvolassa ja saatiin mittojakin: 55 cm ja 4965 g eli viiden kilon jäpikkä, painoa oli tullut kilo kahdessa viikossa. Kuten varmaan äidillekin, sillä mätän keksejä ja salmiakkia päivät pääksytysten. Pitäisi ostaa vaaka ja aloittaa laihis. Mutta jotenkin se vaa'an osto aina jää ja painoa nyt ei kannata tarkkailla, jos ei voi kirjata lähtötilannetta, johon verrata. Joten mässäily jatkuu.
Hyvät ihmiset, jos tätä jorinaa nyt joku lukee, vältelkää Pirkka-capua! Sorruin sellaiseen karamelliversioon ja se on ihan kamalaa litkua. Pitäisi olla maidonvaahdotin, jotta siihen saisi edes jotain tolkkua.
Apua, huomenna on viimeinen leppoisa kahden aikuisen ja kahden lapsen päivä, sitten mies menee töihin. No, toisaalta ihan kiva nähdä, miten pärjätään kolmistaan, mutta kyllä hieman hirvittää. Onneksi perjantaina on sentään perhekerho, niin näen muitakin aikuisia edes sen 1,5 h. Se tässä kotiäitiydessä on kamalinta, että nykyiset kollegat tahi tiimitoverit eivät osaa puhua ja kakkaavat vaippaan. Tai siis osa porukasta toki puhuu, mutta vasta muutaman sanan kerrallaan. Muistaakseni meillä töissä nämä hommat sujuivat vähän jouhevammin, mutta voihan aika toki kullata muistot.
Kotiäitiyttä tosiaan takana miltei vuosi putkeen, jos siis elokuuta ei lasketa. Eli siis 9 kk täsmälleen. Ja vielä 4 kk edessä, mitä luultavimmin, ellei tuo mies nyt ole muuttunut työnrakastajaksi tässä viidessä viikossa. Mutta se selvinnee torstaina ja vaaraa tuskin on.
No mutta, eipä tänne Kääpälään kummempia tällä erää. Paitsi että meille on ilmestynyt uusi arvoesine: kääpä piirsi ja mies taitteli ja tuloksena on loistokas origamijoutsen.
-Koulu alkoi, partio alkoi
-Tentin 32 klassikkoa ja hieman teorioita päälle
-Tämä elämä nyt on vaan tällaista haahuilua
-Täällä lappaa vieraita (no ei vaiskaan, aika harvoin meillä kukaan käy, kun vertaa siihen, että jäpitetään täällä päivät läpeensä)
No mutta kumminkin. Jos olisin kirjoitellut, olisin maininnut mm. seuraavaa:
-Minikääpä hymyili!!! 6.2 oli tuo mahtava päivä
-Kääpä on kultainen: rakentaa Duploilla, hoitaa nukkeja, rakastaa minikääpää, juttelee kovasti, hyppää ja pyörii
-Kääpäsanastoa: peipää=leipää, Kikko=Mikko, pyppää=hyppää, kikka=hikka=likka ja kun kerron vielä, että piiloon=piiloon ja lisää=lisää, arvaatte logiikan. Eli kaksoiskonsonantti sanan keskellä lannistaa alkukirjaimen kaltaisekseen ja niin saattaa käydä, vaikka keskellä olisi vain yksöiskonsonantti.
-Sunnuntai oli yllätysten päivä. Ensimmäinen yllätys oli aamiainen ja lahjat vuoteeseen, sitten ("kohde liikkuu!") suihkusta tullessani oli pöytään katettu kakkukahvit ja vielä iltayllätykseksi oli varattu brieä ja kuivaa omenasiiderä. Kunpa aina olisi synttärit! Ja mikä mies!
Niin, ikänestorimme on siis 1 v. 7 kk ja tuo juniorikin täytti jo pyöreän kuukauden. Puhumattakaan äidistä, joka on tosiaan varsin iäkäs. On kyllä mennyt vauhdilla tämä minikäävän ensimmäinen kuukausi. Tänään oltiin neuvolassa ja saatiin mittojakin: 55 cm ja 4965 g eli viiden kilon jäpikkä, painoa oli tullut kilo kahdessa viikossa. Kuten varmaan äidillekin, sillä mätän keksejä ja salmiakkia päivät pääksytysten. Pitäisi ostaa vaaka ja aloittaa laihis. Mutta jotenkin se vaa'an osto aina jää ja painoa nyt ei kannata tarkkailla, jos ei voi kirjata lähtötilannetta, johon verrata. Joten mässäily jatkuu.
Hyvät ihmiset, jos tätä jorinaa nyt joku lukee, vältelkää Pirkka-capua! Sorruin sellaiseen karamelliversioon ja se on ihan kamalaa litkua. Pitäisi olla maidonvaahdotin, jotta siihen saisi edes jotain tolkkua.
Apua, huomenna on viimeinen leppoisa kahden aikuisen ja kahden lapsen päivä, sitten mies menee töihin. No, toisaalta ihan kiva nähdä, miten pärjätään kolmistaan, mutta kyllä hieman hirvittää. Onneksi perjantaina on sentään perhekerho, niin näen muitakin aikuisia edes sen 1,5 h. Se tässä kotiäitiydessä on kamalinta, että nykyiset kollegat tahi tiimitoverit eivät osaa puhua ja kakkaavat vaippaan. Tai siis osa porukasta toki puhuu, mutta vasta muutaman sanan kerrallaan. Muistaakseni meillä töissä nämä hommat sujuivat vähän jouhevammin, mutta voihan aika toki kullata muistot.
Kotiäitiyttä tosiaan takana miltei vuosi putkeen, jos siis elokuuta ei lasketa. Eli siis 9 kk täsmälleen. Ja vielä 4 kk edessä, mitä luultavimmin, ellei tuo mies nyt ole muuttunut työnrakastajaksi tässä viidessä viikossa. Mutta se selvinnee torstaina ja vaaraa tuskin on.
No mutta, eipä tänne Kääpälään kummempia tällä erää. Paitsi että meille on ilmestynyt uusi arvoesine: kääpä piirsi ja mies taitteli ja tuloksena on loistokas origamijoutsen.
Subscribe to:
Posts (Atom)