Kääpä häärää:

"Seisoo. Vetää. Hyvää ruokaa. Lisää! Pois! Menee." On mukava, kun voi rauhassa puuhailla omiaan ja kuulee, missä mennään ja mitä tapahtuu. Hiljaisuus on vaaran merkki.

Kääpä ymmärtää, mistä minikäävän maito tulee, sillä jatkuvasti jutellaan siitä, että vauvan maito tulee äidin tissistä ja kääpä saa maitoa nokkamukista. Eilen sitten kääpä kiipesi sohvalle viereeni ja totesi "Nukke. Ruokaa." Kääpä haki imetystyynyn ja asetti nuken siihen. Ihmettelin, että mitenkäs nukelle nyt ruokaa annetaan, kun ei ole tuttipulloa eikä mitään, johon kääpä totesi että "Äiti. Tissi." No, sieltähän se vauvan maito toki tulee. Nukke sai unimaidot.

Kyllä nämä viikonloput ovat ihan luksusta ja erityisesti sunnuntait, kun on saunapäivä. Minikääpä tosin nukkui onnensa ohi eikä päässyt kylpyyn, mutta muu perhe saunoi sitten senkin edestä.

Päästiin tänään kolmistaan ulos, kun mies imuroi. Kääpä laski liukurilla, kuskasi lumikokkareita, pisti lunta ämpäriin, keinui ja kiikkui. Ja minikääpä nukkui vaunuissaan. Olen tullut ihan riippuvaiseksi noista ulkoiluista, vaikka mainiota oli myös aloittaa päivä Teletapeilla ulkoilun sijaan. Kääpä osaa nyt Teletappien ja Maisan ystävien nimet (Maisa, Keke, Nipa, Tevvu ja Tattu). Käävän omia ystäviä ovat mm. Hivva perhekerhosta, Ommi, jonka synttäreillä oltiin perjantaina sekä Imoa, joka on puolestaan serkku. Kääpä osaa myös kieliä ja laulaa "Meisii, Meisii...".

Minikääpä sen kun olla möllöttää. Tai no, onhan se toki hymypoika ja naureskelee keltaiselle naamalle punaisella pohjalla. Ja syö. Ja nukkuu. Mutta kyllä se sentään kasvaa. Ihan jännittää, kun mennään neuvolaan kuun lopussa, että paljonkos se miniäinen on kasvanut. Ja siskollakin on neuvola. Niin ja äidillä myös. Äiti ainakin kasvaa, jos noista kekseistä mihinkään on.

Oi että, olin ystävän kanssa kahvilla! Ihan ihmeellistä puuhaa! Juteltiin kaikessa rauhassa muutama tunti ja hörpittiin samalla teetä ja laskiaispullaakin oli. Eikä kukaan kiivennyt kertaakaan syliin tai halunnut maitoa. Hämmentävää elämää.

No, olenhan sentään päässyt partioonkin muutamaan otteeseen. Ne lapset on kyllä ihan mahdottomia tai sitten minusta vain ei ole noihin hommiin. Onneksi urani opettajana kariutui aikoinaan. Ensi kerralla lasketaan mäkeä, saas nähdä, montako ruumista tulee.

Ai niin, olen nähnyt Poliittisia Unia. Siinä presidenttiehdokkaista oli maalattu muotokuvat. Tarjan taulu oli sellainen, kun se on, mutta Saulin taulu oli koko seinän kokoinen ja Saulia symboloi lämpimänpunainen sydän keskellä. Tapasin näyttelyssä ystäväni, joka oli Matti Vanhasen kaveri.

Miksi kerron unia? No, ensinnäkin, pienten lasten vanhemmille on iso juttu, että unia ylipäänsä näkee, sillä se kertoo siitä, että on edes kerran yön aikana onnistunut pääsemään niin syvään horrokseen, että unien näkeminen on mahdollista. Ja toisaalta, ehkäpä poliittinen kantani on tämän unen myötä muuttumassa. Jos on, en tosin tiedä, mihin suuntaan.

Minikääpä ähisee ja puhisee ja kohta saattaakin olla ruoka-aika. Raivostuttavaa, että kukun vielä tässä, vaikka tarjolla olisi ollut vähintäänkin kolmen tunnin yhtäjaksoinen uniputki. Mutta jos litkii teetä, capua ja cokaa pitkin iltaa, ei voi muuta odottaa.

Niin joo, ristiäiset buukattu ja 3/4 kummeista houkuteltu mukaan minikäävän kasvatukseen. Toivottavasti saamme vielä neljännenkin pyydykseen.

Bis bald!