Sarvipää

Kääpä on viime päivinä istuskellut keittiön työtasolla ja autellut ruuanlaitossa. Samalla se vertailee tuttejaan ja tuoksuttelee eri teelaatuja (isi opetti). Eli ihan kivalta hommalta vaikuttaa. No, eikös se likka sitten pudonnut tänään päälleen tuohon lattialle. Hillitön kuhmu tuli otsaan, mutta verta ei näkynyt, mikä oli minulle helpotus. Isille kerrottiin päivän tapahtumat: "Kaje putoo. Pipi. Ikkee."

Tänään oli kyllä aika horrorpäivä sikäli, että käävät olivat hereillä 05 -> ja ensimmäinen aikuiskontakti tapahtui kello 17 miehen tullessa kotiin. Jännittää vähän käydä siellä seminaarissa, kun jossain vaiheessa varmasti lipsahtaa äitikieltä. Mutta aika ymmärtäväisiltä kaikki kyllä vaikuttaa. Täytyisi treffata vielä toista proffaa, kun pitäisi saada se gradu vauhtiin. Nyt jos sen kirjoittaa, ja kun siitä tulee kummiskin sellainen aika surkea, niin voi vedota imetysdementiaan. Tai ainakin valvottuihin öihin.

Kyllä tämä kotielämä sentään on ihanaa, kun on kaksi niin erilaista tapausta: toinen hymyilee ja kujertaa ja toinen höpöttää tauotta. Oltiin liukumäessä ja kääpä selitti: "Kaje kiipee. Kaje! Kaje! Kaje! Kaje laskee. Kaje kävelee. Kaje kiipee. Kaje! Kaje! Kaje! Kaje laskee. Kaje kävelee..." Joka portaan kohdalla todettiin tuo "Kaje!" eli tässä menen Minä. Yksivuotias kyllä tietää olevansa maailman napa. Suotakoon se hänelle vielä hetkeksi.

Meillä oli kyllä aika tuskanen päivä, sillä kaikki herkut oli lopussa. Kääpä on pitkään muistellut erästä pikku sattumusta:
"Karkkii"
"Ei meillä ole karkkia eikä pienet voi sitä ottaa."
"Tyttö. Junalla. Loppu." Eli junassa tyttö söi karkkia ja sitten se loppui.
No nyt sitten tarina sai rinnakkaisversion:
"Keksii"
"Meillä ei ole keksiä, keksit on loppu."
"Kaje. Junalla. Isi." Eli isi antoi junassa keksiä.

Kyllä se elämä pyörii siis tuollakin tytöllä noiden herkkujen ympärillä. Ja tosi kova juttu tuntui olevan, kun matkaevääksi oli otettu muutama muumikeksi. Niin joo, nyt sitten tulee yhä pidempiä lauseita ja uusia sijamuotoja. Tänään mentiin "Annen pihaan" ja todettiin, että "Kaapo nukkuu rattaissa". Ja aina pitää soittaa isille, Annelle ja mummille.

Mutta kyllä tuo kääpä näyttää vielä niin vauvalta. Sillä hapsottaa tukka, tutti on suussa ja nyt sitten vielä se kuhmu otsassa. Otin siitä tänään kuvia, kun se leikki kassakoneella ja uudella nukkekodilla ja on se vaan niin pieni. Masukin pullea kuin mikä. Minikääpä sen sijaan on vielä varsin hoikka poika kuten kaksikuisilla on tässä perheessä tapana. Mutta eiköhän sekin muutu vielä pulleammaksi.

Kääpä on nyt vihdoin saanut pitää minikääpää sylissä. Kääpä istuu ihan vakavana eikä hymyilytä yhtään. "Kaje paijaa."

Kääpä heittää myös hyvää läppää. Ei välttämättä kerro koko tarinaa, vaan vihjaa meille tutusta jutusta, että "hattu nappaa" eli tuuli nappaa Hipsun hatun. "Joo, Hissun" ja sitten nauretaan yhdessä. Luulen, että kääpä oikein näkee, miten tuuli sen hatun nappaa, sillä osoittaa sormella taivaalle ja tuijottaa. Kaikki, jotka omistatte "Täältä tulevat Teletapit" -elokuvan, kannattaa tsekata tuo kohtaus, uskomattoman hauska ja jännittävä.

Tänään olisin kyllä kernaasti ollut töissä enkä näiden vajukkien kanssa, mutta toisaalta pitäisi nauttia joka hetkestä, sillä tätä kotiäidin pestiä on jäljellä tällä erää enää 2,5 kk. Sitten lomaillaan pitkään yhdessä ja sen jälkeen palaankin taas sorvin ääreen. Mies jää tänne uhmaajan ja aloittelevan ryömijän kanssa. Herkullinen asetelma.

Hassua, että kirjoitin näinkin pitkästi, vaikka oikeasti meille ei ole tapahtunut yhtään mitään. Päivän ainoa kalenterimerkintä on "Inno 19.30" mutta senkin missasin (nukuin). En ymmärrä, miten ihmiset ylipäätään pystyvät katsomaan mitään tiettyjä ohjelmia. Itse tsemppaan maanantaisin niiden kotirouvien kanssa mutta siihen se sitten jääkin. Illat vaan hujahtaa ja ohjelmat jää katsomatta vaikka yritän panostaa telkkariin.

Sääli, ettei tähän voi liittää videota, sillä ihan parasta on, kun "Kaje tepsuttaa". Puhumattakaan siitä, kun "Kaje tanssii". Tepsutus on hauskaa, mutta tanssi suoritetaan hyvin vakavailmeisenä.

Jestas, tärkein meinasi unohtua, eli "Pissa. Yh-hyh." Koiranpissaa on tuolla tienpenkoilla ja kääpä onneksi tietää, että "Koira. Pissa. Ei koske". Ja sitten mennään ja joka pissan kohdalla todetaan "Pissa. Yh-hyh." Ja kotona katsellaan ikkunasta: "Pissa. Yh-hyh." Huoh. Odotan todella aikuisiltaa 25.3.

Byysat

Vaihdettiin tuossa käävälle päivävaatteita. "Puetaan käävälle housut." "Byysat", totesi neiti. Eilen kääpä teki tuhmuuksia ja yritti napata äidin silmälasit, joihin ei saa koskea. Selitin, ettei niin saa tehdä, sillä äidille tulee muuten paha mieli ja äiti lähtee pois. "Selloon, Selloon!", kehoitti kääpä. Sinnehän isikin aina äidin lähettää, jos äidillä on ollut huono päivä.

Minikääpä edistyy: hymyilee, kujertaa ja kääntyilee mahalta selälleen. On aika mehevä pakkaus ja karstapää, kuten siskokin aikoinaan.

Minäkin edistyn: sain semmatyön lähetettyä ja nyt on sitten enää tuomio ja neljä muuta kertaa jäljellä. Ollaan oltu kaksi kertaa semmassa minikäävän kanssa, sisko on parkissa hoidossa. Ekalla kerralla miniäinen nukkui tunnin ja sitten mentiin. Nyt viimeksi minikääpä seurusteli, söi ja seurusteli ja meni sitten unille. Eräs opiskelijoista totesi, että minikääpä näyttää enemmän filosofilta kuin yksikään meistä.

Tänään on taas saunapäivä, kääpäin viikon kohokohta. Tai no, kääpä odottaa myös kerhoa ja hoitoa. Ennen saunaa mennään ulos. Kääpä osaa jo mennä itse liukumäestä ja eilen jopa nousi ylös itse eikä jäänyt joka laskun jälkeen maahan protestoimaan.

Minikääpäkin kastettiin eikä ole enää pikku pakana. Pieni mies käyttäytyi erittäin moitteettomasti ja moitteettomasti käyttäytyi myös sisko, joka istui kummitätinsä sylissä ja lausui koko session aikana vain muutaman sanan: "Jumala. Jeesus. Isi. Äiti. Paapo. Tutti. Nunnu." Siinäpä ne tärkeimmät olivatkin.

Kääpäin äiti syö tässä suklaata ja myhäilee tyytyväisenä: viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut ainakin neljä ostosreissua, siis ei mitään ruokakauppakeikkoja vaan kunnon shoppailuja. Nyt on sitten kääville kevättamineet kunnossa ja jotain jo ensi talveakin varten, kuten minikäävälle numeron 20 goret. Saas nähdä, mahtuvatko pikkumiehelle ensi talvena.

Oi että, viimeksi partiokin sujui hienosti ja molemmat joukkueet saivat täydet pisteet heikoista jäistä pelastautumisesta. Välillä olen kyllä ihan helisemässä niiden lasten kanssa, mutta toisinaan kokee sitten niitä onnistumisen elämyksiäkin. Kuten esimerkiksi silloin, kun 9-vuotias tyttö nimitti itseään pitkään Laupiaaksi Samarialaiseksi esitettyään sitä näytelmässämme.

Mutta sellaisia täältä Kääpälästä tällä erää, palaillaan!

Näitä meillä hoetaan

"Kukke. Kuokaa. Tissii. Täys! Hoitaa." Kääpä imettää nukkeja, kenguruita ja legoukkoja. Kääpä nostaa vähän paidanhelmaa ja nukke syö masusta. Ja nuket käy myös potalla, toisin kuin kääpä. Nukkejen peput pestään pikkuisessa legolavuaarissa ja kuivataan pyyhkeeseen.

Seuraavia juttuja käydään läpi uudestaan ja uudestaan:

Tattu. Pallo. Kaakuun! Kaakuun! (Artun ilmapallo lähtee karkuun)

Pipi. Ikkee. Pois! Hei hei pipi! (Käävälle tuli sormeen pipi mutta se parani)

Immään. Taito. Puukaa. Pilli. (Käävällä purskahti pillistä maito silmään)

Hissu. Tattu. Pappaa! Kaakuun! (Hipsun hattu lähti karkuun, tuuli nappasi sen)

Lapa! Lapa! Äiti. Kikki. Kotiin. (Äidin lapanen oli mennyt rikki ja äiti jätti sen kotiin)

Isi. Töissä. Junalla. (Isi on töissä ja meni sinne junalla)

Mutta tässä näitä. Kääpä ja minikääpä hääräävät tuossa vieressä, mutta pakko kirjata näitä ylös, etteivät vallan unohdu. No nyt se menee nuken kanssa: "Kakka. Peppu. Kyypyyn, kyypyyn." Niin joo, nuken nimi on yllättäen Paapo. Kukke pääsi kylpyyn taikinakulhoon.