Sarvipää

Kääpä on viime päivinä istuskellut keittiön työtasolla ja autellut ruuanlaitossa. Samalla se vertailee tuttejaan ja tuoksuttelee eri teelaatuja (isi opetti). Eli ihan kivalta hommalta vaikuttaa. No, eikös se likka sitten pudonnut tänään päälleen tuohon lattialle. Hillitön kuhmu tuli otsaan, mutta verta ei näkynyt, mikä oli minulle helpotus. Isille kerrottiin päivän tapahtumat: "Kaje putoo. Pipi. Ikkee."

Tänään oli kyllä aika horrorpäivä sikäli, että käävät olivat hereillä 05 -> ja ensimmäinen aikuiskontakti tapahtui kello 17 miehen tullessa kotiin. Jännittää vähän käydä siellä seminaarissa, kun jossain vaiheessa varmasti lipsahtaa äitikieltä. Mutta aika ymmärtäväisiltä kaikki kyllä vaikuttaa. Täytyisi treffata vielä toista proffaa, kun pitäisi saada se gradu vauhtiin. Nyt jos sen kirjoittaa, ja kun siitä tulee kummiskin sellainen aika surkea, niin voi vedota imetysdementiaan. Tai ainakin valvottuihin öihin.

Kyllä tämä kotielämä sentään on ihanaa, kun on kaksi niin erilaista tapausta: toinen hymyilee ja kujertaa ja toinen höpöttää tauotta. Oltiin liukumäessä ja kääpä selitti: "Kaje kiipee. Kaje! Kaje! Kaje! Kaje laskee. Kaje kävelee. Kaje kiipee. Kaje! Kaje! Kaje! Kaje laskee. Kaje kävelee..." Joka portaan kohdalla todettiin tuo "Kaje!" eli tässä menen Minä. Yksivuotias kyllä tietää olevansa maailman napa. Suotakoon se hänelle vielä hetkeksi.

Meillä oli kyllä aika tuskanen päivä, sillä kaikki herkut oli lopussa. Kääpä on pitkään muistellut erästä pikku sattumusta:
"Karkkii"
"Ei meillä ole karkkia eikä pienet voi sitä ottaa."
"Tyttö. Junalla. Loppu." Eli junassa tyttö söi karkkia ja sitten se loppui.
No nyt sitten tarina sai rinnakkaisversion:
"Keksii"
"Meillä ei ole keksiä, keksit on loppu."
"Kaje. Junalla. Isi." Eli isi antoi junassa keksiä.

Kyllä se elämä pyörii siis tuollakin tytöllä noiden herkkujen ympärillä. Ja tosi kova juttu tuntui olevan, kun matkaevääksi oli otettu muutama muumikeksi. Niin joo, nyt sitten tulee yhä pidempiä lauseita ja uusia sijamuotoja. Tänään mentiin "Annen pihaan" ja todettiin, että "Kaapo nukkuu rattaissa". Ja aina pitää soittaa isille, Annelle ja mummille.

Mutta kyllä tuo kääpä näyttää vielä niin vauvalta. Sillä hapsottaa tukka, tutti on suussa ja nyt sitten vielä se kuhmu otsassa. Otin siitä tänään kuvia, kun se leikki kassakoneella ja uudella nukkekodilla ja on se vaan niin pieni. Masukin pullea kuin mikä. Minikääpä sen sijaan on vielä varsin hoikka poika kuten kaksikuisilla on tässä perheessä tapana. Mutta eiköhän sekin muutu vielä pulleammaksi.

Kääpä on nyt vihdoin saanut pitää minikääpää sylissä. Kääpä istuu ihan vakavana eikä hymyilytä yhtään. "Kaje paijaa."

Kääpä heittää myös hyvää läppää. Ei välttämättä kerro koko tarinaa, vaan vihjaa meille tutusta jutusta, että "hattu nappaa" eli tuuli nappaa Hipsun hatun. "Joo, Hissun" ja sitten nauretaan yhdessä. Luulen, että kääpä oikein näkee, miten tuuli sen hatun nappaa, sillä osoittaa sormella taivaalle ja tuijottaa. Kaikki, jotka omistatte "Täältä tulevat Teletapit" -elokuvan, kannattaa tsekata tuo kohtaus, uskomattoman hauska ja jännittävä.

Tänään olisin kyllä kernaasti ollut töissä enkä näiden vajukkien kanssa, mutta toisaalta pitäisi nauttia joka hetkestä, sillä tätä kotiäidin pestiä on jäljellä tällä erää enää 2,5 kk. Sitten lomaillaan pitkään yhdessä ja sen jälkeen palaankin taas sorvin ääreen. Mies jää tänne uhmaajan ja aloittelevan ryömijän kanssa. Herkullinen asetelma.

Hassua, että kirjoitin näinkin pitkästi, vaikka oikeasti meille ei ole tapahtunut yhtään mitään. Päivän ainoa kalenterimerkintä on "Inno 19.30" mutta senkin missasin (nukuin). En ymmärrä, miten ihmiset ylipäätään pystyvät katsomaan mitään tiettyjä ohjelmia. Itse tsemppaan maanantaisin niiden kotirouvien kanssa mutta siihen se sitten jääkin. Illat vaan hujahtaa ja ohjelmat jää katsomatta vaikka yritän panostaa telkkariin.

Sääli, ettei tähän voi liittää videota, sillä ihan parasta on, kun "Kaje tepsuttaa". Puhumattakaan siitä, kun "Kaje tanssii". Tepsutus on hauskaa, mutta tanssi suoritetaan hyvin vakavailmeisenä.

Jestas, tärkein meinasi unohtua, eli "Pissa. Yh-hyh." Koiranpissaa on tuolla tienpenkoilla ja kääpä onneksi tietää, että "Koira. Pissa. Ei koske". Ja sitten mennään ja joka pissan kohdalla todetaan "Pissa. Yh-hyh." Ja kotona katsellaan ikkunasta: "Pissa. Yh-hyh." Huoh. Odotan todella aikuisiltaa 25.3.