Kävimme torstaina lekurissa ja korvatulehdushan sillä Toukolaisella taas oli. Emme ikinä ehdi jälkitarkastukseen, kun uutta tulehdusta jo pukkaa. No, Mies hoivasi lasta torstain ja minä perjantain. Haimme lekurireissulla lääkkeet ja Gormitien saaren, josta riitti iloa koko remmille. Laatikko oli tosi iso ja lapset huokailivat epäuskoisina eteisessä. "Onko se meille kaikille yhteiseksi?" Olihan se. Minä sain roikkua hetken netissä, kun Mies kasasi saarta lasten kanssa. Päivällä lapset saivat ylläreiksi kirjan (Kääpä), 12 dinoa (Minikääpä) ja hiekkalelusetin (Toukolainen) ja nyt sitten vielä tämä. Mutta saari oli ihan pakko ostaa, sillä olin ostanut Käävälle aiemmin uudet lenkkarit. Arvelin, että lenkkarit maksavat 35 euroa, mutta löysimmekin halpismerkkiä ja kaiken lisäksi lenkkarit olivat jo -30 %, kun olemme kupanneet hankinnan kanssa, jolloin hinnaksi jäi vain 15 euroa. Niinpä minulla olikin kuin tyhjästä 20 euroa, jonka investoin oitis. Kassalla kuulin joltain rouvalta, että ennen joulua saari oli maksanut reilusti päälle viisikymppiä. Mikä löytö! Jäin siis päivän suhteen plussalle.
Gormitien saaren lisäksi oli luvassa muutakin mukavaa. Olimme saaneet kutsun ystävän mökille ja lähdimmekin matkaan Käävän ja Miniäisen kanssa heti lounaan jälkeen lauantaina. S, I ja M odottivatkin jo meitä. Isommat lapset säntäsivät heti leikkeihin, mutta nuori herra pyrki alati portaisiin tai ulos, jos ovi sattui olemaan raollaan. Lapset saivat ulkoilla itsenäisesti, mutta rantaan ei tietenkään saanut mennä. Ne lauloivat puutarhakeinussa Pikku päästäistä ja seikkailivat talon ympärillä.
Pääsimme me rantaankin muutamaan otteeseen. Lapset kiipesivät veden yläpuolella olevan koivunoksaan ja jäpittivät siellä suht koht kiltisti. Vettä piti vähän kokeilla, ja niin vain sitten Kääpä pludasi ja kasteli kaikki vaatteensa. Muut saatiin yön aikana kuiviksi, mutta lenkkari oli ihan lits läts märkä. Onneksi I lainasi omiaan.
Söimme välipalaksi keksejä, iltaruuaksi makaronilaatikkoa ja illalla paistoimme takassa vielä makkaraa. Kävi ilmi, etteivät Kääpä ja Minikääpä olleet koskaan aiemmin paistaneet makkaraa. Grillattu toki ollaan, mutta se makkarakeppien kanssa huitominen on ihan eri juttu. Paistaminen oli lapsista niin hauskaa, että Minikääpäkin pisteli miltei kaksi Kabanossia, vaikkei tavallisesti juuri makkarasta perusta.
Minä katsoin illalla kelloa kuudelta ja totesin, että vielä ehtii vaikka mitä. S oli katsonut kelloa kahdeksalta ja muistaakseen laittoi nuorimman silloin unille. Me jatkoimme makkarahommia ja kun lapset oli saatu sänkyyn, kello olikin kymmenen. Olin vähän ihmetellyt, kun Kääpä ja Miniäinen nuokkuivat sohvalla toisiinsa nojaten, mutta se olikin se ajankohta. Normaalisti lapset ovat kasilta sängyssä ja silloinkin Minikäävällä on päikkärit pohjilla.
Aamu alkoi suklaamuroilla ja lastenohjelmilla. Meidän lapset heräsivät ennen seiskaa, kuinkas muuten. Pian aamiaisen jälkeen lähdimme taas rantaan. Lapset kasasivat luonnonaineksista onkia ja Kääpä yritti sinnikkäästi solmia koivunoksaa, siis sellaistaa maasta löytynyttä kuivaa käkkärää. Yritin ystävällisesti vihjata, että äitikin on yrittänyt saada noita solmuun lapsena, mutta se ei vaan onnistu. "Ei ehkä sinulta, mutta minulta kyllä", totesi Kääpä ja jatkoi hommia. Hengasimme pitkään rannassa ja lopulta aloimme ehdottaa sisälle menoa, sillä olin ihan jäässä. Käävälle se ei käynyt vaan se jäi rantaan rähjäämään. Saimme onneksi riidan sovittua ja mökkireissu päättyi meidän osalta onnellisesti kuumaan kaakaoon ja kekseihin.
Monday, May 30, 2011
Thursday, May 26, 2011
Erikoisviikko
Nyt vietetään erikoisviikkoa. Maanantain erikoisuus oli esinnäkin Käävän uintireissu eskarin kanssa ja illan synttärikemut. Hain lapsen eskarista neljältä ja menimme kotiin tekemään valmisteluja. Ensin koristelimme kakun. Kääpä oli tehnyt Viidakkopojan ja lisäsimme myös puita, hiekkaa, järven ja eläimiä. Kakusta tuli tosi hieno! Kääpä suunnitteli plaseerauksen ja teki nimikortit. Yhdessä katoimme pöydän ja laitoimme oveen ilmapalloja ja Tervetuloa-kyltin.
Vähän ennen viittä saapuivat ensimmäiset vieraat. Aluksi puhallettiin ilmapalloja ja pian lapset aloittivatkin kummallisen leikin, jossa oli muutama äiti/isosisko ja koko joukko karkailevia vauvoja, joita otettiin kiinni poliisien avustuksella. Kääpä avasi lahjat pullopyörityksen avulla ja sai saaliiksi neljä pakettia Zoobleja, nuken ja kissanpennut, hyppiksen, nauhan, pinnejä, katuliituja ja fikkarin. Juhlijoille maistui kakku, keksit, namit ja sipsit, ja pillimehua upposi aika lailla noihin villikoihin. Kääpä oli piirtänyt apinan, jolle piti kiinnittää häntä. Kisan voitti Oona, muina juhlijoina oli Isatou, Karla, Emma, Linnea, Viivi ja Saimi. Ja tietenkin meidän Toukolainen. Minikääpä oli ystävänsä Iiriksen dinosaurusjuhlissa ja tuli kotiin onnellisena dinosaurustarrojen ja -värityskirjan kanssa.
Tiistaiaamu alkoi Minikäävän kehityskeskustelulla, jonka hoiti Mies. Miniäinen oli päässyt hyvin mukaan porukoihin ja saanut uusia ystäviä. Se suunnittelee ja toteuttaa mahtavia askarteluja ja erilaisia rakennelmia ja alkaa pikku hiljaa innostua kirjoittamisestakin. Minikääpä tykkää jumppasalitouhuista ja sählystä ja teki innoissaan rumpua esitykseen. Lapsi stö reippaasti kaikkea muuta paitsi juustoa, joka saattaa aiheuttaa konflikteja erityisesti päikkärien jälkeen.
Illalla hain lapset tarhasta ja eskarista ja ajoimme Fredalle kyläilemään H:n ja E:n luo. Tarjolla oli herkullista kanapastaa, jätskiä ja muumikeksejä sekä taaperoseuraa Toukolaiselle. Suuremmilta draamoilta vältyttiin, vaikka lelujen jakaminen ei olekaan 2-vuotiaiden ykkösjuttu. Kääpä ja Miniäinen käyttäytyivät varsin moitteettomasti ja putkirempan alta paljastunut koti oli todella hieno. Reissu onnistui muuten täydellisesti, mutta lähtiessä Touko onnistui änkeämään sormensa hissin väliin. Selvitiin kohtuupienin huudoin.
Keskiviikkona Kääpä pääsi taas uimaan ja oppi kuulemma vähän lisää selkäuintia. Myös Manne Matoa uitiin. Riensin töistä kolmeksi eskarille, jossa oli Tenavien kevätjuhla lauluesityksineen. Laulu, jossa ketunpoika etsi ystävää, jolle käpälän voisi ojentaa, oli taattu itkettäjä. Lopuksi saatiin pasteijoita, juustokakkua ja kahvia/mehua.
Jatkoimme Käävän kanssa matkaa poikien tarhaan, jossa oli Toukolaisen vuoro esiintyä. Lapsi oli juuri jättänyt kätensä oven väliin ja alkoi itkeä äidin nähdessään. Alkuosa esityksestä kuluikin äidin sylissä, mutta välillä ukkeli siirtyi Memmun syliin ja välillä istui penkillä esiintymässä. Taaperot lauloivat Nyt tuulet nuo viestin jo toivat ja Kevätsää lämmittää. Myös värilaulu esitettiin, ja sen Touko selvästi osasi, lauloimme sitä yhdessä sylikkäin.
Esitysten jälkeen saimme taas jätskiä. Samalla selvisi, että syksyllä Toukolaisen hoitaja vaihtuu Memmusta Kirsiksi. Kirsi on ihan huipputyyppi, mutta ei kuitenkaan Memmu, johon Touko on niin kovin kiintynyt. Mutta onneksi välissä on pitkä, kuuma kesä ja syksyn kuviot alkavat vasta sitten elokuussa.
Keskiviikko jatkui vielä fudistreeneillä. Laaksolahden kentällä alkoi toukokuun alussa FC Kasiysin kesäkoulu, ja nyt mekin heräsimme asian suhteen ja menimme mukaan. Kääpä ja Minikääpä aloittivat yhdessä, mutta Miniäinen luovutti hetken kuluttua ja tuli huilaamaan. Vielä kertaalleen se meni mukaan, mutta tuli taas pois kentältä. Ei taida olla tuon ukkelin juttu.
Kääpä sen sijaan treenasi silmät loistaen. Lapsi kuljettaa palloa jo aika taitavasti ja teki harjoitusmatsissa yhden maalinkin. Se ei halunnut mennä tyttöjen ryhmään vaan pelasi mieluummin poikien kanssa. Se oli ihan sallittua ja Kääpä jatkaa nyt sitten kesän poikien kanssa.
Erikoisviikko jatkui jälleen torstaina. Käävällä oli musiikkiopiston pääsykoe. Hain sen hyvissä ajoin eskarista ja ehdimme jopa ostaa lapselle uudet lenkkarit ennen kokeen alkua. Itse asiassa jouduimme viimeiseen ryhmään ja ehdimme syödä jätskitkin ennen Käävän vuoroa. Ja koska olin luvannut jätskit kokeen jälkeen, sai lapsi vielä toisen jäden.
Koe meni ihan mukavasti. Kääpä oli ihan ensimmäinen lapsi ryhmästä ja taputti parit taputukset pikkaisen pieleen, mutta sitten lähti sujumaan. Lallatukset meni oikein hienosti ja Tuiki, tuiki tähtönenkin hyvin. Mutta vaikea sanoa noista pienistä, että miten paljon pitää mennä oikein saadakseen paikan. Yhstä lasta jänitti niin kovasti, että koko laulu jäi laulamatta, yksi taputti ihan miten sattui ja toinen lallatteli aivan päin mäntyä. Mutta ihan kivasti noin keskimäärin sujui kaikilla.
Käävällä on kolme harrastustoivetta: fudis, partio ja viulu. Kahteen olemme antaneet luvan, joten katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan. Minikääpä aloittaa kannelmuskarin ja Toukolainen saa elää vielä ilman harrastuksia. Kuten Taimi-Topiaskin :)
Toukolaisella oli tänään kuumetta ja Mies on nyt sen kanssa kotona. Vien sen illalla Pikku Jättiin. Parina yönä se on nyt itkeskellyt ja syy voi toki olla korvissa. Jos lapsi on vielä huomenna kipeä, jään sen kanssa vuorostani kotiin perjantaiksi. Kääpä saa luvan pysyä terveenä, sillä niillä on huomenna retki luontotalo Villa Elfvikiin. Minikääpä oli siellä kolme viikkoa sitten muiden Aarteiden kanssa ja nyt on sitten Kääpäläisen vuoro.
Viikonlopulle voisi olla vähän mökkireissua tiedossa, täytyy toivoa, että pääsemme jollain porukalla matkaan.
Onneksi ensi viikko on viimeinen eskariviikko ja sen jälkeen on juhlat juhlittu ja keskustelut käyty. Kesäkuu ollaan vielä työläisinä/tarhalaisina ja 1.7 alkaa minulla ja 4.7 toivottavasti Miehellä odotettu loma. Koko heinäkuu onkin sitten ihan tyhjä, toivottavasti siihen mahtuu mahdollisimman monta retkeä, puisto- ja uimahalli/rantareissua ja kyläilyä ja ehkä jopa kevyttä shoppailua - ainakin Ikeassa ja Stockalla pitäisi käydä. Ja minä haluan juoda kupillisen cappuccinoa kirjakerhon myymälässä ja lueskella vähän filosofiaa Akateemisessa. Lintsille ja Korkeasaareen mennään ja mökillekin varmasti. Uima-allas pannaan pihalle ja grillataan kääpäin polskiessa.
Vähän ennen viittä saapuivat ensimmäiset vieraat. Aluksi puhallettiin ilmapalloja ja pian lapset aloittivatkin kummallisen leikin, jossa oli muutama äiti/isosisko ja koko joukko karkailevia vauvoja, joita otettiin kiinni poliisien avustuksella. Kääpä avasi lahjat pullopyörityksen avulla ja sai saaliiksi neljä pakettia Zoobleja, nuken ja kissanpennut, hyppiksen, nauhan, pinnejä, katuliituja ja fikkarin. Juhlijoille maistui kakku, keksit, namit ja sipsit, ja pillimehua upposi aika lailla noihin villikoihin. Kääpä oli piirtänyt apinan, jolle piti kiinnittää häntä. Kisan voitti Oona, muina juhlijoina oli Isatou, Karla, Emma, Linnea, Viivi ja Saimi. Ja tietenkin meidän Toukolainen. Minikääpä oli ystävänsä Iiriksen dinosaurusjuhlissa ja tuli kotiin onnellisena dinosaurustarrojen ja -värityskirjan kanssa.
Tiistaiaamu alkoi Minikäävän kehityskeskustelulla, jonka hoiti Mies. Miniäinen oli päässyt hyvin mukaan porukoihin ja saanut uusia ystäviä. Se suunnittelee ja toteuttaa mahtavia askarteluja ja erilaisia rakennelmia ja alkaa pikku hiljaa innostua kirjoittamisestakin. Minikääpä tykkää jumppasalitouhuista ja sählystä ja teki innoissaan rumpua esitykseen. Lapsi stö reippaasti kaikkea muuta paitsi juustoa, joka saattaa aiheuttaa konflikteja erityisesti päikkärien jälkeen.
Illalla hain lapset tarhasta ja eskarista ja ajoimme Fredalle kyläilemään H:n ja E:n luo. Tarjolla oli herkullista kanapastaa, jätskiä ja muumikeksejä sekä taaperoseuraa Toukolaiselle. Suuremmilta draamoilta vältyttiin, vaikka lelujen jakaminen ei olekaan 2-vuotiaiden ykkösjuttu. Kääpä ja Miniäinen käyttäytyivät varsin moitteettomasti ja putkirempan alta paljastunut koti oli todella hieno. Reissu onnistui muuten täydellisesti, mutta lähtiessä Touko onnistui änkeämään sormensa hissin väliin. Selvitiin kohtuupienin huudoin.
Keskiviikkona Kääpä pääsi taas uimaan ja oppi kuulemma vähän lisää selkäuintia. Myös Manne Matoa uitiin. Riensin töistä kolmeksi eskarille, jossa oli Tenavien kevätjuhla lauluesityksineen. Laulu, jossa ketunpoika etsi ystävää, jolle käpälän voisi ojentaa, oli taattu itkettäjä. Lopuksi saatiin pasteijoita, juustokakkua ja kahvia/mehua.
Jatkoimme Käävän kanssa matkaa poikien tarhaan, jossa oli Toukolaisen vuoro esiintyä. Lapsi oli juuri jättänyt kätensä oven väliin ja alkoi itkeä äidin nähdessään. Alkuosa esityksestä kuluikin äidin sylissä, mutta välillä ukkeli siirtyi Memmun syliin ja välillä istui penkillä esiintymässä. Taaperot lauloivat Nyt tuulet nuo viestin jo toivat ja Kevätsää lämmittää. Myös värilaulu esitettiin, ja sen Touko selvästi osasi, lauloimme sitä yhdessä sylikkäin.
Esitysten jälkeen saimme taas jätskiä. Samalla selvisi, että syksyllä Toukolaisen hoitaja vaihtuu Memmusta Kirsiksi. Kirsi on ihan huipputyyppi, mutta ei kuitenkaan Memmu, johon Touko on niin kovin kiintynyt. Mutta onneksi välissä on pitkä, kuuma kesä ja syksyn kuviot alkavat vasta sitten elokuussa.
Keskiviikko jatkui vielä fudistreeneillä. Laaksolahden kentällä alkoi toukokuun alussa FC Kasiysin kesäkoulu, ja nyt mekin heräsimme asian suhteen ja menimme mukaan. Kääpä ja Minikääpä aloittivat yhdessä, mutta Miniäinen luovutti hetken kuluttua ja tuli huilaamaan. Vielä kertaalleen se meni mukaan, mutta tuli taas pois kentältä. Ei taida olla tuon ukkelin juttu.
Kääpä sen sijaan treenasi silmät loistaen. Lapsi kuljettaa palloa jo aika taitavasti ja teki harjoitusmatsissa yhden maalinkin. Se ei halunnut mennä tyttöjen ryhmään vaan pelasi mieluummin poikien kanssa. Se oli ihan sallittua ja Kääpä jatkaa nyt sitten kesän poikien kanssa.
Erikoisviikko jatkui jälleen torstaina. Käävällä oli musiikkiopiston pääsykoe. Hain sen hyvissä ajoin eskarista ja ehdimme jopa ostaa lapselle uudet lenkkarit ennen kokeen alkua. Itse asiassa jouduimme viimeiseen ryhmään ja ehdimme syödä jätskitkin ennen Käävän vuoroa. Ja koska olin luvannut jätskit kokeen jälkeen, sai lapsi vielä toisen jäden.
Koe meni ihan mukavasti. Kääpä oli ihan ensimmäinen lapsi ryhmästä ja taputti parit taputukset pikkaisen pieleen, mutta sitten lähti sujumaan. Lallatukset meni oikein hienosti ja Tuiki, tuiki tähtönenkin hyvin. Mutta vaikea sanoa noista pienistä, että miten paljon pitää mennä oikein saadakseen paikan. Yhstä lasta jänitti niin kovasti, että koko laulu jäi laulamatta, yksi taputti ihan miten sattui ja toinen lallatteli aivan päin mäntyä. Mutta ihan kivasti noin keskimäärin sujui kaikilla.
Käävällä on kolme harrastustoivetta: fudis, partio ja viulu. Kahteen olemme antaneet luvan, joten katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan. Minikääpä aloittaa kannelmuskarin ja Toukolainen saa elää vielä ilman harrastuksia. Kuten Taimi-Topiaskin :)
Toukolaisella oli tänään kuumetta ja Mies on nyt sen kanssa kotona. Vien sen illalla Pikku Jättiin. Parina yönä se on nyt itkeskellyt ja syy voi toki olla korvissa. Jos lapsi on vielä huomenna kipeä, jään sen kanssa vuorostani kotiin perjantaiksi. Kääpä saa luvan pysyä terveenä, sillä niillä on huomenna retki luontotalo Villa Elfvikiin. Minikääpä oli siellä kolme viikkoa sitten muiden Aarteiden kanssa ja nyt on sitten Kääpäläisen vuoro.
Viikonlopulle voisi olla vähän mökkireissua tiedossa, täytyy toivoa, että pääsemme jollain porukalla matkaan.
Onneksi ensi viikko on viimeinen eskariviikko ja sen jälkeen on juhlat juhlittu ja keskustelut käyty. Kesäkuu ollaan vielä työläisinä/tarhalaisina ja 1.7 alkaa minulla ja 4.7 toivottavasti Miehellä odotettu loma. Koko heinäkuu onkin sitten ihan tyhjä, toivottavasti siihen mahtuu mahdollisimman monta retkeä, puisto- ja uimahalli/rantareissua ja kyläilyä ja ehkä jopa kevyttä shoppailua - ainakin Ikeassa ja Stockalla pitäisi käydä. Ja minä haluan juoda kupillisen cappuccinoa kirjakerhon myymälässä ja lueskella vähän filosofiaa Akateemisessa. Lintsille ja Korkeasaareen mennään ja mökillekin varmasti. Uima-allas pannaan pihalle ja grillataan kääpäin polskiessa.
Saturday, May 21, 2011
Kehityskeskusteluja ja kevätjuhlia
Todellakin huomaa, että eletään toukokuuta: joka viikolle on ainakin yhdet kevätjuhlat ja kehityskeskustelut ja siihen päälle vielä neuvolat ja auton huollot. Kiirettä piisaa. Niin, ja pihatalkootkin oli. Se oli itse asiassa hyvä homma, sillä saimme samaan syssyyn tuon oman pihan kuosiin. Mies leikkasi yhden räjähtäneen pensasaidan pois, minä roudasin oksia ja nypin voikukat. Nyt enää ruohonleikkuu niin piha on valmis. Saatan laittaa ruukkuun muutaman kesäkukankin, jos jaksan. Ja grilli pitää roudata ja ostaa kaasua. Uima-altaaseen on onneksi vielä aikaa.
Tarhassakin on retkeilty: tiistaina pojat olivat koko päiväkodin voimin Hennolan kotieläinpihalla ja perjantaina Miniäinen kävi katsomassa Nukketeatteri Sampon Musiikkia matkalaukussa. Itse kävin katsomassa sen nelisen vuotta sitten Käävän, Adelen ja Johannan kanssa ja Miniäinen piti siitä kovasti, kuten mekin aikoinamme.
1,5 viikkoa sitten vietimme Käävän kevätjuhlia. Satumetsän väki lauloi Keväiset metsät, Manne madon, Lintu lensi oksalle ja Lähtekäämme maailmalle. Ihania esityksiä! Käävällä oli punavalkoruudullinen mekko ja valkoiset leggarit ja hiuksissa pinni ja saparot. Oikein suloinen likka! Se oli Villen pari Lintu lensi oksalle -tanssissa ja Pappa sai ilmeisesti kuvankin niistä pyörimässä. Parasta tosiaan oli, että meidän lisäksi myös Mummo ja Pappa pääsivät mukaan seuraamaan esitystä. Laulujen jälkeen mentiin vielä luokkiin, joissa skoolattiin keväisen vihreät maljat ja lapsille oli vohveleita. Alakoulun pihalla jatkettiin hulinoita, sillä koululla oli joku tapahtuma. Lapset kiipeilivät ja keinuivat ja osallistuivat saappaanheittoon - Kääpä sai jopa kaksi osumaa saappaillaan ja Miniäinenkin viskasi omansa oikein voimallisesti.
Toukolla oli 2-vuotisneuvola. Se ei halunnut potkaista palloa ja myös kaikki mitat saatiin aika nihkeästi, mutta saatiin kuitenkin. Arvelin, että 2-vuotiaat ovat neuvolan raivostuttavin asiakasryhmä ja terkkari myönsi, että he ovat aika harvoin kovin yhteistyökykyisiä. Touko oli 86,5 cm, viisi senttiä pidempi kuin veljensä aikoinaan, joten näillä näkymin siitä olisi tulossa meidän hujoppi, äitinsä mittainen mies. Paino oli -8 -käyrällä, meidän lapsille tyypillisesti. Sitten kolmikymppisenä keskellä ruuhkavuosia voi alkaa kartuttaa liikakiloja. Toukolainen heitteli palloa ja ennenkaikkea teki palapelejä, sellaisia 30-palan Salama Mc Queenejä. Reilu viikko sitten se innostui palapeleistä: ekana päivänä tahkosi läpi kaikki nuppipalapelit ja seuraavana kasasi sitten 2-5-palaiset autot ja eläimet. Sitten siirryimme 24-30-palaisiin ja niitä se nyt väsäilee: mieluiten yhdessä jonkun muun kanssa, mutta jos apua ei löydy, niin sitten itsekseen vähän hitaampaa tahtia.
Pojat olivat tänään aamupäivän kaksistaan, kun sisko oli yökylässä. Isompi rakensi Duploista Gormiteille kotia ja pienempi teki hartaana Hello Kitty -palapeliä. Lapsilla oli tänään namipäivän sijaan lelupäivä ja minä olin ostanut pojille kahdet Gormitit, ihan ekat tuota lajia, ja Kääpä valitsi itse kaupasta miniskeitin. Miniäinen oli puhunut noista Gormiteista kuukauden ja laskenut muutenkin öitä lelupäivään. Nyt se oli maailman onnellisin mies: kaksi uutta Gormitia ja itse tehty rumpu.
Torstaina pääsimme nimittäin Minikäävän kevätjuhliin. Luvassa oli kymmenisen laulua, joita lapset säestivät itse tehdyillä soittimilla. Minikääpä rummutti todella ylpeänä ja osasi jopa laulujen sanat! Rumpu oli kahdella eri tapetilla päällystetty Alepan kurkkupurkki, ja tapettia ei oltu teipattu, vaan nimenomaan liimattu kiinni, jotta siitä tulee tukeva. Ohjelmistossa oli ainakin
-Pikku päästäinen (meille kaikille uusi kipale)
-Rummut tässä soittaa
-Kapteeni koukku
-Sirkuskulkue
-Kevätsää lämmittää ja
-Mörkötanssi.
Laulujen jälkeen pääsimme kaikki tekemään kevätaskarteluja. Toukolainen teki linnun ja kukan, Kääpä kukan ja perhosen, Mies tulppaanin, Miniäinen madon ja minä perhosen. Eräs rehtori totesi nolona väännelleensä piippukrasseista kukkia ja mehiläisiä, keväinen teema toki sekin.
Tutustuimme myös Minikäävän parhaan ystävän Aslanin perheeseen. Niiden äiti on myös IT-alalla ja Aslanillakin on kaksi pikkusisarusta, 2-vuotias ja 11-kuinen. Pojilla on hyvin samanlainen huumorintaju, Aslan hassutteli laittamalla kolikon suuhun ja yrittämällä vohkia äidin laukusta Buranan. Minikääpää tietenkin nauratti kovasti. Aslan puhuu aika hyvää suomea ja sujuvasti kiinaa. Mutta nauru niillä on ihan samanlainen.
Ennen juhlia söimme evääksi kolmioleipiä, banskua ja pillimehut viherlaaksolaisella parkkiksella ja juhlien jälkeen saimme kotona pizzaa ja Muumilimua/laittikokista/energiajuomaa. Minikääpä oli onnellinen. Se otti rummun viereen yöksi ja pari päivää myöhemmin ne teki Miehen kanssa rumpuun vielä palikat. Nyt sitten soitetaan ja lauletaan kevätjuhlien kappaleita läpi. Muut tosiaan osaankin, mutta Pieni päästäinen pitäisi vielä treenata.
Miniäinen laulaa aika lailla nuotilleen ja olen oikein tyytyväinen, että ilmoitin sen syksyksi kannelmuskariin. Lapsikin oli siitä ihan täpinöissään. Käävän kanssa olimme keskiviikkona soitinpolulla ja kävimme miltei kaikki soittimet läpi. Trumpetti, käyrätorvi, klarinetti, oboe, fagotti, viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso ja harppu tulivat tutuksi ja kahden tunnin kiertelyn jälkeen Kääpä oli varma asiastaan: hän haluaa soittaa viulua. No, torstaina on pääsykokeet ja jos musiikkiopiston ovet aukenevat, saamme syksystä alkaen kuunnella pienen viulistin harjoittelua. Voi apua.
Soitinpolun jälkeen ostimme vielä synttäreille härpäkkeet ja herkut ja kotiuduimme yhdeksältä kutakuinkin kuolleina. Huomenna täytämme kakun ja teemme yllätyspussit ja maanantaina ennen juhlia sitten vielä koristelemme kakun ja katamme pöydän. Kiva saada talo täyteen eskarilikkoja. Kääpä olisi halunnut kutsua myös poikia, mutta minä jotenkin sain sen puhuttua ympäri tyttösynttäreistä, kun kaikilla muillakin on. Nyt vähän harmittaa, että pidin pääni. Mutta eiköhän niistä ihan kivat kekkerit kehkeydy.
Käävän repusta löytyi muuten arviointilomake:
-Missä minä olen hyvä? "Esimerkiksi uimisessa, jalkapallomaalivahtina, piirtämisessä, leikkimisessä todella hyvä."
-Mieluisimmat leikit ja leikkikaverit? "Ensinnäkin eläimillä leikkiminen, sitten merenneitolegoilla, tota palikkaleikki ja kotileikki, legoleikki. Linnea, Karla, Emma, Donia, Maria ja Ville."
-Mitkä asiat koet hankaliksi tai vaikeiksi? "Ei tuu mieleen, ehkä vähän kirjoittaminen."
-Mitä toivoisin päivähoidolta? "Ei tuu taaskaan mieleen."
-Työntekijöiden kuvaus lapsesta: "Kiltti, reipas, sosiaalinen, puhelias tyttö!"
Ihana kääpä :) Kääpäkin oli laskenut päiviä, se pääsi nimittäin A-kummille yökylään. Perjantaina ne olivat olleet Korkeasaaressa ja tänään sitten skeittipuistossa. Sovimme iltapäiväksi treffit Vaarin luo Hämppyyn. Kun saavuimme takapihalle, Kääpä heitteli tikkaa muina naisina eikä ollut huomaavinaankaan meitä. Minikääpää sen sijaan kiinnosti siskon näkemistä enemmän uusi miniskeitti. Jäimme Vaarin luo grillaamaan ja pelaamaan fudista. Ihan mahtava päivä ja kiva oli saada taas koko remmi kotiin.
Loppuun kaikille fb-kavereille tuttu aamukeskustelu:
-Äiti, sinä olet pukeutunut tänään seepraksi!
-Joo, äiti lainasi tätä yhdeltä seeprakaverilta, kun se pukeutuu tänään hevoseksi.
-Ai. Kuka se on?
Miniäinen on helppo höynäytettävä :)
Tarhassakin on retkeilty: tiistaina pojat olivat koko päiväkodin voimin Hennolan kotieläinpihalla ja perjantaina Miniäinen kävi katsomassa Nukketeatteri Sampon Musiikkia matkalaukussa. Itse kävin katsomassa sen nelisen vuotta sitten Käävän, Adelen ja Johannan kanssa ja Miniäinen piti siitä kovasti, kuten mekin aikoinamme.
1,5 viikkoa sitten vietimme Käävän kevätjuhlia. Satumetsän väki lauloi Keväiset metsät, Manne madon, Lintu lensi oksalle ja Lähtekäämme maailmalle. Ihania esityksiä! Käävällä oli punavalkoruudullinen mekko ja valkoiset leggarit ja hiuksissa pinni ja saparot. Oikein suloinen likka! Se oli Villen pari Lintu lensi oksalle -tanssissa ja Pappa sai ilmeisesti kuvankin niistä pyörimässä. Parasta tosiaan oli, että meidän lisäksi myös Mummo ja Pappa pääsivät mukaan seuraamaan esitystä. Laulujen jälkeen mentiin vielä luokkiin, joissa skoolattiin keväisen vihreät maljat ja lapsille oli vohveleita. Alakoulun pihalla jatkettiin hulinoita, sillä koululla oli joku tapahtuma. Lapset kiipeilivät ja keinuivat ja osallistuivat saappaanheittoon - Kääpä sai jopa kaksi osumaa saappaillaan ja Miniäinenkin viskasi omansa oikein voimallisesti.
Toukolla oli 2-vuotisneuvola. Se ei halunnut potkaista palloa ja myös kaikki mitat saatiin aika nihkeästi, mutta saatiin kuitenkin. Arvelin, että 2-vuotiaat ovat neuvolan raivostuttavin asiakasryhmä ja terkkari myönsi, että he ovat aika harvoin kovin yhteistyökykyisiä. Touko oli 86,5 cm, viisi senttiä pidempi kuin veljensä aikoinaan, joten näillä näkymin siitä olisi tulossa meidän hujoppi, äitinsä mittainen mies. Paino oli -8 -käyrällä, meidän lapsille tyypillisesti. Sitten kolmikymppisenä keskellä ruuhkavuosia voi alkaa kartuttaa liikakiloja. Toukolainen heitteli palloa ja ennenkaikkea teki palapelejä, sellaisia 30-palan Salama Mc Queenejä. Reilu viikko sitten se innostui palapeleistä: ekana päivänä tahkosi läpi kaikki nuppipalapelit ja seuraavana kasasi sitten 2-5-palaiset autot ja eläimet. Sitten siirryimme 24-30-palaisiin ja niitä se nyt väsäilee: mieluiten yhdessä jonkun muun kanssa, mutta jos apua ei löydy, niin sitten itsekseen vähän hitaampaa tahtia.
Pojat olivat tänään aamupäivän kaksistaan, kun sisko oli yökylässä. Isompi rakensi Duploista Gormiteille kotia ja pienempi teki hartaana Hello Kitty -palapeliä. Lapsilla oli tänään namipäivän sijaan lelupäivä ja minä olin ostanut pojille kahdet Gormitit, ihan ekat tuota lajia, ja Kääpä valitsi itse kaupasta miniskeitin. Miniäinen oli puhunut noista Gormiteista kuukauden ja laskenut muutenkin öitä lelupäivään. Nyt se oli maailman onnellisin mies: kaksi uutta Gormitia ja itse tehty rumpu.
Torstaina pääsimme nimittäin Minikäävän kevätjuhliin. Luvassa oli kymmenisen laulua, joita lapset säestivät itse tehdyillä soittimilla. Minikääpä rummutti todella ylpeänä ja osasi jopa laulujen sanat! Rumpu oli kahdella eri tapetilla päällystetty Alepan kurkkupurkki, ja tapettia ei oltu teipattu, vaan nimenomaan liimattu kiinni, jotta siitä tulee tukeva. Ohjelmistossa oli ainakin
-Pikku päästäinen (meille kaikille uusi kipale)
-Rummut tässä soittaa
-Kapteeni koukku
-Sirkuskulkue
-Kevätsää lämmittää ja
-Mörkötanssi.
Laulujen jälkeen pääsimme kaikki tekemään kevätaskarteluja. Toukolainen teki linnun ja kukan, Kääpä kukan ja perhosen, Mies tulppaanin, Miniäinen madon ja minä perhosen. Eräs rehtori totesi nolona väännelleensä piippukrasseista kukkia ja mehiläisiä, keväinen teema toki sekin.
Tutustuimme myös Minikäävän parhaan ystävän Aslanin perheeseen. Niiden äiti on myös IT-alalla ja Aslanillakin on kaksi pikkusisarusta, 2-vuotias ja 11-kuinen. Pojilla on hyvin samanlainen huumorintaju, Aslan hassutteli laittamalla kolikon suuhun ja yrittämällä vohkia äidin laukusta Buranan. Minikääpää tietenkin nauratti kovasti. Aslan puhuu aika hyvää suomea ja sujuvasti kiinaa. Mutta nauru niillä on ihan samanlainen.
Ennen juhlia söimme evääksi kolmioleipiä, banskua ja pillimehut viherlaaksolaisella parkkiksella ja juhlien jälkeen saimme kotona pizzaa ja Muumilimua/laittikokista/energiajuomaa. Minikääpä oli onnellinen. Se otti rummun viereen yöksi ja pari päivää myöhemmin ne teki Miehen kanssa rumpuun vielä palikat. Nyt sitten soitetaan ja lauletaan kevätjuhlien kappaleita läpi. Muut tosiaan osaankin, mutta Pieni päästäinen pitäisi vielä treenata.
Miniäinen laulaa aika lailla nuotilleen ja olen oikein tyytyväinen, että ilmoitin sen syksyksi kannelmuskariin. Lapsikin oli siitä ihan täpinöissään. Käävän kanssa olimme keskiviikkona soitinpolulla ja kävimme miltei kaikki soittimet läpi. Trumpetti, käyrätorvi, klarinetti, oboe, fagotti, viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso ja harppu tulivat tutuksi ja kahden tunnin kiertelyn jälkeen Kääpä oli varma asiastaan: hän haluaa soittaa viulua. No, torstaina on pääsykokeet ja jos musiikkiopiston ovet aukenevat, saamme syksystä alkaen kuunnella pienen viulistin harjoittelua. Voi apua.
Soitinpolun jälkeen ostimme vielä synttäreille härpäkkeet ja herkut ja kotiuduimme yhdeksältä kutakuinkin kuolleina. Huomenna täytämme kakun ja teemme yllätyspussit ja maanantaina ennen juhlia sitten vielä koristelemme kakun ja katamme pöydän. Kiva saada talo täyteen eskarilikkoja. Kääpä olisi halunnut kutsua myös poikia, mutta minä jotenkin sain sen puhuttua ympäri tyttösynttäreistä, kun kaikilla muillakin on. Nyt vähän harmittaa, että pidin pääni. Mutta eiköhän niistä ihan kivat kekkerit kehkeydy.
Käävän repusta löytyi muuten arviointilomake:
-Missä minä olen hyvä? "Esimerkiksi uimisessa, jalkapallomaalivahtina, piirtämisessä, leikkimisessä todella hyvä."
-Mieluisimmat leikit ja leikkikaverit? "Ensinnäkin eläimillä leikkiminen, sitten merenneitolegoilla, tota palikkaleikki ja kotileikki, legoleikki. Linnea, Karla, Emma, Donia, Maria ja Ville."
-Mitkä asiat koet hankaliksi tai vaikeiksi? "Ei tuu mieleen, ehkä vähän kirjoittaminen."
-Mitä toivoisin päivähoidolta? "Ei tuu taaskaan mieleen."
-Työntekijöiden kuvaus lapsesta: "Kiltti, reipas, sosiaalinen, puhelias tyttö!"
Ihana kääpä :) Kääpäkin oli laskenut päiviä, se pääsi nimittäin A-kummille yökylään. Perjantaina ne olivat olleet Korkeasaaressa ja tänään sitten skeittipuistossa. Sovimme iltapäiväksi treffit Vaarin luo Hämppyyn. Kun saavuimme takapihalle, Kääpä heitteli tikkaa muina naisina eikä ollut huomaavinaankaan meitä. Minikääpää sen sijaan kiinnosti siskon näkemistä enemmän uusi miniskeitti. Jäimme Vaarin luo grillaamaan ja pelaamaan fudista. Ihan mahtava päivä ja kiva oli saada taas koko remmi kotiin.
Loppuun kaikille fb-kavereille tuttu aamukeskustelu:
-Äiti, sinä olet pukeutunut tänään seepraksi!
-Joo, äiti lainasi tätä yhdeltä seeprakaverilta, kun se pukeutuu tänään hevoseksi.
-Ai. Kuka se on?
Miniäinen on helppo höynäytettävä :)
Monday, May 16, 2011
Taivas varjele mikä sieltä tulee
Minusta tuli lätkäfani jo vauvana. Isi pelasi Jäähongassa ja valmensi mimmejä. Hienointa oli, jos pääsi isin mukaan HIFKin matsiin. Sitä ei sattunut usein, sillä meillä oli asuntolainaa ja isin piti tehdä pitkää päivää Pöyryllä.
Isi pelasi myös maahockeytä ja fudista firmaliigassa. Minä sen sijaan olin ihan surkea liikassa, erityisesti joukkuelajeissa. Se oli sääli, sillä olisin niin mieluusti ollut isille mieliksi. Kouluhommissa sentään pärjäsin, mutta mikään ei tietenkään ole urheilun veroista. Onneksi opin sentään laskettelemaan ja lumilautailemaan. Mummu ja Vaari ostivat kelohonkamökin Rukalta ja vietimmekin kymmenen talvea mäessä serkusten kesken.
Vuosituhannen vaihteenkin olin isin kanssa kaksistaan Rukalla. Pari vuotta myöhemmin saimme nostaa Miehen kanssa Rukan pankkiautomaatista ensimmäiset eurot, heti puolilta öin. Isi tarjosi meille Kitkan viisaat ja sanoi, että Kalle on hyvä mies. Naimalupa oli annettu.
Lukioaikoina pidin kotibileet. Kaveri ehdotti pussaamista, mutta ennenkuin mitään niin dramaattista ehti tapahtua, olin jo peitellyt ystäväni HIFKin lipun alle nukkumaan. Pian olikin sitten abikevät -95 ja lippu pääsi mukaan rientoihin. Suomi voitti MM-kultaa ja isin mielestä oli syytä lähteä kaupungille, sillä tällaista ei ihan joka vuosi tapahdu. Äiti yritti vähän toppuutella, kun kellokin oli jo paljon, mutta isi sai tahtonsa läpi. 11-vuotias siskoni pukeutui maahockeyn maajoukkuepaitaan ja heilutti ylpeänä HIFKin lippua. Ville Peltonen oli kova jätkä.
Isi oli oikeassa: meni 16 vuotta, ennen kuin voitimme Ruotsin 6-1. Katsoin Venäjä-matsin kokonaan ja olin ihan huumassa Granlundin ilmaveivistä. Ruotsi-matsiin ehdin mukaan vähän myöhässä, sillä nukutin eroahdistusta potevaa Toukolaista. Alakerrasta kuului "Ugh"ja tulin tarkistamaan tilanteen: 1-1 oli Suomi tasoittanut. Kolmannen erän näinkin sitten onneksi kokonaan - mikä mahtava maalikimara! Sitä kelpasi katsella. Ja millä fiiliksellä Suomi pelasi!
Minä olisin halunnut lähteä koko perheen voimin kaupungille, mutta järkevä Mieheni ehdotti hulinan seuraamista telkkarista. Se olikin varmaan ihan fiksua, paremmat pirskeet me saimme aikaan täällä kotona. Käävät tanssivat alushoususillaan, huiskuttivat merirosvolippua ja Käävän eskarissa tehtailemia Suomen lippuja ja olivat ihan villeinä. Välillä laulettiin Munamiehen pomppufiilistä, sitten herkisteltiin Finlandia-hymniä ja opittiin myös uutta: "Taivas varjele" ja "Poika saunoo" olivat meille kaikille uusia kappaleita ja lapset oppivat myös klassikot "Ihanaa, leijonat, ihanaa" ja "Den glider in". Kulttuurin siirto jälkipolville on aloitettu.
Ensin HIFK voitti Suomen mestaruuden ja nyt sitten vielä tämä. Kyllä meitä hemmotellaan.
"Nyt poika saunoo
se kylpee, se laulaa ja huutaa
kannusta samppanjaa
Meidän poika on tullut kotiin
Nyt poika saunoo
se valvoo se riekkuu ja rällää
katseella mällää
Meidän poika on tullut kotiin"
Isi pelasi myös maahockeytä ja fudista firmaliigassa. Minä sen sijaan olin ihan surkea liikassa, erityisesti joukkuelajeissa. Se oli sääli, sillä olisin niin mieluusti ollut isille mieliksi. Kouluhommissa sentään pärjäsin, mutta mikään ei tietenkään ole urheilun veroista. Onneksi opin sentään laskettelemaan ja lumilautailemaan. Mummu ja Vaari ostivat kelohonkamökin Rukalta ja vietimmekin kymmenen talvea mäessä serkusten kesken.
Vuosituhannen vaihteenkin olin isin kanssa kaksistaan Rukalla. Pari vuotta myöhemmin saimme nostaa Miehen kanssa Rukan pankkiautomaatista ensimmäiset eurot, heti puolilta öin. Isi tarjosi meille Kitkan viisaat ja sanoi, että Kalle on hyvä mies. Naimalupa oli annettu.
Lukioaikoina pidin kotibileet. Kaveri ehdotti pussaamista, mutta ennenkuin mitään niin dramaattista ehti tapahtua, olin jo peitellyt ystäväni HIFKin lipun alle nukkumaan. Pian olikin sitten abikevät -95 ja lippu pääsi mukaan rientoihin. Suomi voitti MM-kultaa ja isin mielestä oli syytä lähteä kaupungille, sillä tällaista ei ihan joka vuosi tapahdu. Äiti yritti vähän toppuutella, kun kellokin oli jo paljon, mutta isi sai tahtonsa läpi. 11-vuotias siskoni pukeutui maahockeyn maajoukkuepaitaan ja heilutti ylpeänä HIFKin lippua. Ville Peltonen oli kova jätkä.
Isi oli oikeassa: meni 16 vuotta, ennen kuin voitimme Ruotsin 6-1. Katsoin Venäjä-matsin kokonaan ja olin ihan huumassa Granlundin ilmaveivistä. Ruotsi-matsiin ehdin mukaan vähän myöhässä, sillä nukutin eroahdistusta potevaa Toukolaista. Alakerrasta kuului "Ugh"ja tulin tarkistamaan tilanteen: 1-1 oli Suomi tasoittanut. Kolmannen erän näinkin sitten onneksi kokonaan - mikä mahtava maalikimara! Sitä kelpasi katsella. Ja millä fiiliksellä Suomi pelasi!
Minä olisin halunnut lähteä koko perheen voimin kaupungille, mutta järkevä Mieheni ehdotti hulinan seuraamista telkkarista. Se olikin varmaan ihan fiksua, paremmat pirskeet me saimme aikaan täällä kotona. Käävät tanssivat alushoususillaan, huiskuttivat merirosvolippua ja Käävän eskarissa tehtailemia Suomen lippuja ja olivat ihan villeinä. Välillä laulettiin Munamiehen pomppufiilistä, sitten herkisteltiin Finlandia-hymniä ja opittiin myös uutta: "Taivas varjele" ja "Poika saunoo" olivat meille kaikille uusia kappaleita ja lapset oppivat myös klassikot "Ihanaa, leijonat, ihanaa" ja "Den glider in". Kulttuurin siirto jälkipolville on aloitettu.
Ensin HIFK voitti Suomen mestaruuden ja nyt sitten vielä tämä. Kyllä meitä hemmotellaan.
"Nyt poika saunoo
se kylpee, se laulaa ja huutaa
kannusta samppanjaa
Meidän poika on tullut kotiin
Nyt poika saunoo
se valvoo se riekkuu ja rällää
katseella mällää
Meidän poika on tullut kotiin"
Tuesday, May 10, 2011
Paljon kaikkea
Viime viikolla ryhdistäydyin ja varasin ajat parturiin, Toukon kuvaukseen ja neuvolaan sekä auton huoltoon. Renkaat olin jo saanut vaihdatettua.
2-vuotiskuvaus oli torstaina tarhan jälkeen. Pienen taiston jälkeen saimme lapsen ylipäätään kameran taakse ja senkin jälkeen suu oli mutrulla. Jonkin aikaa otimme mutrusuukuvia, sillä nauratusyritykset eivät tepsineet, mutta sen jälkeen keksin kysyä: "miten Touko nauraa?" Ja Touko näytti: suu vähän auki, hampaat yhteen, jonkin aikaa virnistystä ja sitten pää taakse ja suu kokonaan auki. Touko näytti mielellään, miten nauraa, mutta useimmiten juuri silloin, kun kuvaaja oli muualla kuin kameran takana. No, koevedokset nähtyäni voin todeta, että eiköhän niistä sen kolme kuvaa saa valittua. Tällä viikolla pitäisikin sitten jo tilata sekä nämä 2-vuotiskuvat, että Minikäävän 5-vuotis-spidermankuvat ja vielä Käävän syksyiset harvahammaskuvat. Saadaan sitten eteiseen kolmikosta uudet kuvat.
Perjantaina menimme parturiin. Kääpä oli päättänyt aiemmin, ettei leikkuutakaan hiuksiaan, vaan kasvattaa samanlaisen pitkän tukan kuin Viidakkopojalla. No, se sopii kyllä, kunhan vain muistettaisiin vielä laittaa aamuisin pinni pitkäksi venähtäneeseen otsatukkaan. Juuri ja juuri muistan laittaa oman pinninni ja nyt pitäisi vielä pinnittää toinenkin yksilö. Yritän.
Parturireissu sujui kyllä erittäin kivuttomasti. Ensin leikattiin Minikäävän tukka, sitten Toukolaisen, seuraavaksi Miehen ja lopuksi minulta nypittiin vielä kulmat. Koko hommaan meni yhteensä tunti ja 50 euroa, ei siis paha lainkaan.
Maanantaina ryhtiviikot jatkuivat Käävän kehityskeskustelulla. Kääpä on reipas lapsi, joka selviää hienosti eskaritehtävistä ja arjen askareista. Senhän toki jo tiesimmekin. Illalla Käävällä oli vielä seuraava koitos, viimeinen muskari, jossa harjoiteltiin soitinvalmennuksen pääsykokeisiin. Piti valita se laulu, ja Kääpä päätyi onneksi Tuiki, tuiki tähtöseen. Sitten lallateltiin ja toistettiin rytmejä kapuloilla tai käsillä. Käävän mielestä käsin oli helpompaa ja mulla oli aikoinaan sama juttu, liittynee geneettiseen liikunalliseen lahjattomuuteemme, jonka Kääpä on valitettavasti perinyt sekä isän että äidin puolelta. No, minä osaan sentään uida ja lumilautailla, ja kävelenkin kutakuinkin normaalisti. Ja fillaroin! Joten ehkä meillä on sentään toivoa.
Tiistaina Kääpä tutustui kouluun. Koska minä hoidin kehityskeskustelun, Mies meni Käävän kanssa koululle. Lapset lähtivät alakoululle opettajien kanssa ja saivat jo nyt tietää tulevat luokkansa. Kääpä pääsi samalle luokalle monien ystäviensä kanssa. Ne saivat rintaan tähtitarrat, jotta muistavat oman porukkansa ja luokassa niille jaettiin vihkonen, johon oli listattu kesäläksyt: perunoiden kuorimista, kengännauhojen solmimista ja sen sellaista. Samat hommat oli minulla ohjelmassa kesällä -83, joten koulumaailma on ainakin pysynyt ennallaan.
Mutta sitten vielä eilisestä. Olimme sopineet puistotreffit töiden jälkeen Ymmerstaan. Kääpä, V, H ja H säntäsivät metsään rakentamaan majaa ja Miniäinen törmäsi vanhaan tarhakaveriinsa Arianiin, jonka kanssa ne touhusivat kuin välissä ei olisi ollut päivääkään, vaikka viimeksi näimme Ariania lyhyesti edelliskesänä. Toukolainen, 2-vuotias S ja 1,5-vuotias P eivät päässeet vielä metsään ja tyytyivät hengailemaan kiipeilylinnalla. Toukolainen tykkäsi siitä ja koriskentästä. Se olisi kyllä halunnut karata ystävänsä kanssa metsään, mutta toiveeseen ei suostuttu.
Minulle teki niin hyvää notkua kolme tuntia auringossa ja rupatella kavereiden kanssa. Söimme evääksi hedelmäsalaattia, sokerikorppuja ja omenoita ja kahdeksan maissa roudasin kotiin kolme yliväsynyttä lasta, jotka olivat koko paluumatkan rallatelleet hassuttelulauluja ja puhuneet vessajuttuja. Uni ei tosiaankaan tullut heti, joten aamulla reissuun lähti kaksi väsynyttä aikuista (Mies oli pelannut kotona ulkoilun ajan ja sitten seurasimme vielä vähän Euroviisuja) ja kolme väsynyttä, mutta onnellista lasta.
2-vuotiskuvaus oli torstaina tarhan jälkeen. Pienen taiston jälkeen saimme lapsen ylipäätään kameran taakse ja senkin jälkeen suu oli mutrulla. Jonkin aikaa otimme mutrusuukuvia, sillä nauratusyritykset eivät tepsineet, mutta sen jälkeen keksin kysyä: "miten Touko nauraa?" Ja Touko näytti: suu vähän auki, hampaat yhteen, jonkin aikaa virnistystä ja sitten pää taakse ja suu kokonaan auki. Touko näytti mielellään, miten nauraa, mutta useimmiten juuri silloin, kun kuvaaja oli muualla kuin kameran takana. No, koevedokset nähtyäni voin todeta, että eiköhän niistä sen kolme kuvaa saa valittua. Tällä viikolla pitäisikin sitten jo tilata sekä nämä 2-vuotiskuvat, että Minikäävän 5-vuotis-spidermankuvat ja vielä Käävän syksyiset harvahammaskuvat. Saadaan sitten eteiseen kolmikosta uudet kuvat.
Perjantaina menimme parturiin. Kääpä oli päättänyt aiemmin, ettei leikkuutakaan hiuksiaan, vaan kasvattaa samanlaisen pitkän tukan kuin Viidakkopojalla. No, se sopii kyllä, kunhan vain muistettaisiin vielä laittaa aamuisin pinni pitkäksi venähtäneeseen otsatukkaan. Juuri ja juuri muistan laittaa oman pinninni ja nyt pitäisi vielä pinnittää toinenkin yksilö. Yritän.
Parturireissu sujui kyllä erittäin kivuttomasti. Ensin leikattiin Minikäävän tukka, sitten Toukolaisen, seuraavaksi Miehen ja lopuksi minulta nypittiin vielä kulmat. Koko hommaan meni yhteensä tunti ja 50 euroa, ei siis paha lainkaan.
Maanantaina ryhtiviikot jatkuivat Käävän kehityskeskustelulla. Kääpä on reipas lapsi, joka selviää hienosti eskaritehtävistä ja arjen askareista. Senhän toki jo tiesimmekin. Illalla Käävällä oli vielä seuraava koitos, viimeinen muskari, jossa harjoiteltiin soitinvalmennuksen pääsykokeisiin. Piti valita se laulu, ja Kääpä päätyi onneksi Tuiki, tuiki tähtöseen. Sitten lallateltiin ja toistettiin rytmejä kapuloilla tai käsillä. Käävän mielestä käsin oli helpompaa ja mulla oli aikoinaan sama juttu, liittynee geneettiseen liikunalliseen lahjattomuuteemme, jonka Kääpä on valitettavasti perinyt sekä isän että äidin puolelta. No, minä osaan sentään uida ja lumilautailla, ja kävelenkin kutakuinkin normaalisti. Ja fillaroin! Joten ehkä meillä on sentään toivoa.
Tiistaina Kääpä tutustui kouluun. Koska minä hoidin kehityskeskustelun, Mies meni Käävän kanssa koululle. Lapset lähtivät alakoululle opettajien kanssa ja saivat jo nyt tietää tulevat luokkansa. Kääpä pääsi samalle luokalle monien ystäviensä kanssa. Ne saivat rintaan tähtitarrat, jotta muistavat oman porukkansa ja luokassa niille jaettiin vihkonen, johon oli listattu kesäläksyt: perunoiden kuorimista, kengännauhojen solmimista ja sen sellaista. Samat hommat oli minulla ohjelmassa kesällä -83, joten koulumaailma on ainakin pysynyt ennallaan.
Mutta sitten vielä eilisestä. Olimme sopineet puistotreffit töiden jälkeen Ymmerstaan. Kääpä, V, H ja H säntäsivät metsään rakentamaan majaa ja Miniäinen törmäsi vanhaan tarhakaveriinsa Arianiin, jonka kanssa ne touhusivat kuin välissä ei olisi ollut päivääkään, vaikka viimeksi näimme Ariania lyhyesti edelliskesänä. Toukolainen, 2-vuotias S ja 1,5-vuotias P eivät päässeet vielä metsään ja tyytyivät hengailemaan kiipeilylinnalla. Toukolainen tykkäsi siitä ja koriskentästä. Se olisi kyllä halunnut karata ystävänsä kanssa metsään, mutta toiveeseen ei suostuttu.
Minulle teki niin hyvää notkua kolme tuntia auringossa ja rupatella kavereiden kanssa. Söimme evääksi hedelmäsalaattia, sokerikorppuja ja omenoita ja kahdeksan maissa roudasin kotiin kolme yliväsynyttä lasta, jotka olivat koko paluumatkan rallatelleet hassuttelulauluja ja puhuneet vessajuttuja. Uni ei tosiaankaan tullut heti, joten aamulla reissuun lähti kaksi väsynyttä aikuista (Mies oli pelannut kotona ulkoilun ajan ja sitten seurasimme vielä vähän Euroviisuja) ja kolme väsynyttä, mutta onnellista lasta.
Sunday, May 08, 2011
Äitienpäivä
Nyt on kevään sunnuntaijuhlaputki saatu päätökseen:
1) Palmusunnuntai: virpojat
2) Pääsiäinen: kukko (+ Jeesus)
3) Vappu: ilmapallot ja piknikki
4) Äitienpäivä: salaisuudet
Itse asiassa äitienpäiväjuhlallisuudet alkoivat jo perjantaina. Menimme ensin Minikäävän kanssa Käävän vieraiksi eskariin. Saimme persikkakermakakkua, kahvia/mehua ja laulun:
Hiirilimpun, kukkakimpun
nyyttiin pakkaan.
Kissanpussin selkään nakkaan.
Lähden maailmalle
suuren taivaan alle.
Ja lopuksi eskarilaiset toivat vielä askartelemansa kukat äideille. Kyynelet kastelivat kasvot mutta onneksi kaikki äidit olivat samassa jamassa.
Toukolaisen ryhmä tarjosi lisää herkkuja. Pojat ottivat voileipää, kaakaota ja Muumi-keksejä, minä sain lisää kahvia ja keksejä. Toukolainen oli ihmeissään, kun aamiaisseura poikkesi tavanomaisesta.
Minikääpä ei meinannut malttaa odottaa, vaan säntäsi omaan ryhmäänsä. Mutta mikä pettymys: Aarteilla ei ollutkaan kahveja! "Päätimme jättää kahvit väliin tänä vuonna", selitti hoitaja. Mikä päätös! Yksi pannullinen kahvia termariin ja siinä se olisi ollut. Ei viisivuotiaiden maailmassa ole viime vuosia ja seuraavia vuosia vaan vain tämä hetki. Miniäinenkin olisi mielellään tarjonnut äidille kahvit, mutta nappasin lapsen syliin ja kävimme läpi Miniäisen tekemät taideteokset. Aamu alkoi ihanasti ja työpäivästäkin kehkeytyi mitä mainioin.
Lauantai oli täynnä kihinää ja kuhinaa ja vihdoin koitti sunnuntaiaamu. Heräsin siihen, kun nelihenkinen seurue saapui laulaen huoneeseemme. Sain jälleen aamiaisen, Hesarin ja lahjat sänkyyn. Jokainen oli todella tehnyt parhaansa:
Toukolaiselta sain keraamisen laatan, johon se oli maalannut vihreällä ja keltaisella sekä sydänkortin, johon oli rutistettu silkkipaperikukkia. Voi miten liikkiksiä :)
Minikäävältä sain kangaskassin, johon oli piirretty äiti ja labyrintti ja kirjoitettu "OPAAK" ja "ÄITI" sekä timanttirannekorun. Kortissa oli äiti ja siihen oli kirjoitettu, että Miniäinen pitää minusta ja sen mielestä on kiva leikkiä kanssani autoilla. Lapsi oli itse kirjoittanut "ÄITI" ja "KAAPO".
Kääpä oli ahkeroinut viisi viikkoa vohvelikankaan parissa. Monasti se tuli eskarista puhisten ja olisi selvästi halunnut jakaa jotain, mutta malttoi silti pitää salaisuuden. Sain ihan todella hienon keltaisen liinan ja vielä toisenkin, johon oli iltapäiväkerhossa painettu kukkia. Ja kaksi mahtavaa korttia.
Voi että mitä aarteita! Ajattelin viedä osan aarteistosta töihin.
Ja sitten vielä Miehen osuus. Sänkyyn toimitettin
-Nakkeja ja pekonia
-Rosvopaistivoileipiä
-Oliiveja
-Mozzarellaa
-Omenalohkoja, mandariinia ja viinirypäeitä
-Suklaavanukasta ja kermavaahtoa
-Geisha-patukka ja
-Maitokahvia.
Ihana Mies ja suloiset lapset! Mies sai jännittyneet käävät hätisteltyä alakertaan ja sain lukea Hesarin rauhassa. Kohta koko porukka tekikin lähtöä ja taas supateltiin. Pian ulko-ovelle ilmestyi kolme iloista naamaa: Minikääpä oli poiminut minulle kimpullisen valkovuokkoja, Touko kolme, jotka se ojensi polleana ja Mies ja Kääpä vielä isot kimput Mummolle ja Mummille. Lounaan päätteeksi söimme vielä Daim-kakkua, ei hassumpaa sekään.
Menimme iltapäivällä ensin Mummin luo piknikille ja sieltä sitten Mummolle ja Papalle jatkamaan herkuttelua. Kotiuduimme vähän seiskan jälkeen ja piha oli vielä täynnä lapsia. Sinne Kääpä ja Miniäinenkin saivat jäädä vielä hetkeksi. Nyt on sitten vuorossa iltatohinat ja aamulla Käävän kehityskeskustelu. Muskaria, kyläilyä ja eskarin kevätjuhlaa olisi plänättynä alkuviikolle, toivottavasti ollaan terveinä!
1) Palmusunnuntai: virpojat
2) Pääsiäinen: kukko (+ Jeesus)
3) Vappu: ilmapallot ja piknikki
4) Äitienpäivä: salaisuudet
Itse asiassa äitienpäiväjuhlallisuudet alkoivat jo perjantaina. Menimme ensin Minikäävän kanssa Käävän vieraiksi eskariin. Saimme persikkakermakakkua, kahvia/mehua ja laulun:
Hiirilimpun, kukkakimpun
nyyttiin pakkaan.
Kissanpussin selkään nakkaan.
Lähden maailmalle
suuren taivaan alle.
Ja lopuksi eskarilaiset toivat vielä askartelemansa kukat äideille. Kyynelet kastelivat kasvot mutta onneksi kaikki äidit olivat samassa jamassa.
Toukolaisen ryhmä tarjosi lisää herkkuja. Pojat ottivat voileipää, kaakaota ja Muumi-keksejä, minä sain lisää kahvia ja keksejä. Toukolainen oli ihmeissään, kun aamiaisseura poikkesi tavanomaisesta.
Minikääpä ei meinannut malttaa odottaa, vaan säntäsi omaan ryhmäänsä. Mutta mikä pettymys: Aarteilla ei ollutkaan kahveja! "Päätimme jättää kahvit väliin tänä vuonna", selitti hoitaja. Mikä päätös! Yksi pannullinen kahvia termariin ja siinä se olisi ollut. Ei viisivuotiaiden maailmassa ole viime vuosia ja seuraavia vuosia vaan vain tämä hetki. Miniäinenkin olisi mielellään tarjonnut äidille kahvit, mutta nappasin lapsen syliin ja kävimme läpi Miniäisen tekemät taideteokset. Aamu alkoi ihanasti ja työpäivästäkin kehkeytyi mitä mainioin.
Lauantai oli täynnä kihinää ja kuhinaa ja vihdoin koitti sunnuntaiaamu. Heräsin siihen, kun nelihenkinen seurue saapui laulaen huoneeseemme. Sain jälleen aamiaisen, Hesarin ja lahjat sänkyyn. Jokainen oli todella tehnyt parhaansa:
Toukolaiselta sain keraamisen laatan, johon se oli maalannut vihreällä ja keltaisella sekä sydänkortin, johon oli rutistettu silkkipaperikukkia. Voi miten liikkiksiä :)
Minikäävältä sain kangaskassin, johon oli piirretty äiti ja labyrintti ja kirjoitettu "OPAAK" ja "ÄITI" sekä timanttirannekorun. Kortissa oli äiti ja siihen oli kirjoitettu, että Miniäinen pitää minusta ja sen mielestä on kiva leikkiä kanssani autoilla. Lapsi oli itse kirjoittanut "ÄITI" ja "KAAPO".
Kääpä oli ahkeroinut viisi viikkoa vohvelikankaan parissa. Monasti se tuli eskarista puhisten ja olisi selvästi halunnut jakaa jotain, mutta malttoi silti pitää salaisuuden. Sain ihan todella hienon keltaisen liinan ja vielä toisenkin, johon oli iltapäiväkerhossa painettu kukkia. Ja kaksi mahtavaa korttia.
Voi että mitä aarteita! Ajattelin viedä osan aarteistosta töihin.
Ja sitten vielä Miehen osuus. Sänkyyn toimitettin
-Nakkeja ja pekonia
-Rosvopaistivoileipiä
-Oliiveja
-Mozzarellaa
-Omenalohkoja, mandariinia ja viinirypäeitä
-Suklaavanukasta ja kermavaahtoa
-Geisha-patukka ja
-Maitokahvia.
Ihana Mies ja suloiset lapset! Mies sai jännittyneet käävät hätisteltyä alakertaan ja sain lukea Hesarin rauhassa. Kohta koko porukka tekikin lähtöä ja taas supateltiin. Pian ulko-ovelle ilmestyi kolme iloista naamaa: Minikääpä oli poiminut minulle kimpullisen valkovuokkoja, Touko kolme, jotka se ojensi polleana ja Mies ja Kääpä vielä isot kimput Mummolle ja Mummille. Lounaan päätteeksi söimme vielä Daim-kakkua, ei hassumpaa sekään.
Menimme iltapäivällä ensin Mummin luo piknikille ja sieltä sitten Mummolle ja Papalle jatkamaan herkuttelua. Kotiuduimme vähän seiskan jälkeen ja piha oli vielä täynnä lapsia. Sinne Kääpä ja Miniäinenkin saivat jäädä vielä hetkeksi. Nyt on sitten vuorossa iltatohinat ja aamulla Käävän kehityskeskustelu. Muskaria, kyläilyä ja eskarin kevätjuhlaa olisi plänättynä alkuviikolle, toivottavasti ollaan terveinä!
Tuesday, May 03, 2011
Ritari ja taekwondoka
Nyt alkaa lasten harrastusrupeama olla paketissa. Tai meillä on se yhden harrastuksen periaate, mutta siinäkin on meille tekemistä.
Minikäävän oli tarkoitus jatkaa seuraavaan natsakokeeseen asti taekwondoa, mutta lapsi oli tarhapäivän jälkeen aina niin väsynyt, että jaksoi treenata viisi minuuttia ja makaili sen jälkeen tatamilla. Niinpä jäimme jo huhtikuun lopusta kesätauolle. Itse asiassa syksyksi mietimme Minikäävällekin kannelmuskaria, kun se olisi kätevämmän matkan päässä ja Miniäinen pitää laulamisesta.
Pääsimme maanantaina seuraamaan Käävän viimeistä muskaria Minikäävän kanssa. Miehenkin piti tulla Toukon kanssa, mutta koska pienin veli oli kuumeessa, lähdimme vain osajoukolla.
Kääpä oli kyllä tosi väsynyt, unohtui välillä mansikkasointuun, kun muut menivät jo mustikassa, mutta reipastui sitten lopulta ja lauloi ihan hienosti. Käävällä oli kannelmuskarissa hengenheimolainen Eevi, joka myös lauloi ja soitti nätisti mutta oli Käävän tavoin aika villi. Minikääpäkin sai soittaa rumpua ja triangelia ja hassutteli siskonsa kanssa.
Eilen olimme katsomassa vielä muskarilaisten esitystä Sellosalissa. Esitys oli "Sammakkoprinssi" ja lapset saivat valita, olivatko prinssejä, prinsessoja vai ritareita. Kääpä ja Eevi olivat ritareita ja esiintyivät oikein moitteettomasti. Vauvamuskarilaiset esiintyivät sammakkoprinsseinä ja näyttivät tosi hassuilta.
Touko lauloi yleisössä "Chugginton, tsuku tsuku tsuku Chuggington" ja opimme myös "mansikkatassut, mansikkamassut, meillä on mansikkajuhlat". Kotona se laulaa mielellään "iso poika Touko, iso poika Touko", sellaista meidän omaa laulua siis.
Minua itketti, kun Kääpä ja Eevi halasivat esityksen jälkeen. Eevi yritti muistella puhelinnumeroaan, mutta me sovimme, että pyydämme sen opelta. Kääpäläisen kanssa mennään vielä ensi viikolla muskariin, kun Kääpä pyrkii soitinvalmennukseen ja ope vähän preppaa niitä. Pääsykokeessa pitää laulaa yksi (1) laulu, ja Kääpä väittää, ettei se osaa yhtäkään. Saas nähdä, mitä siitä tulee.
Eilen ryhdistäydyin ja hoidin kasapäin hallinnollisia hommia. Selvisi, että äitiyslomani on 26.7-25.11. Sen ajan ainakin olen kotona kääpäin kanssa ja sitten valtio antaa meidän sopia keskenämme, kuinka toimimme. Jos joku tarjoaisi meille jommalle kummalle unelmaduunia, päätös olisi selvä, mutta nyt kun molemmilla on tällaista perustahkoamista työrintamalla, ei kummallakaan ole suurta kutsumusta työelämään mutta ei myöskään kotiin neljän lapsen kanssa.
Älkää käsittäkö väärin. Tärkein asia elämässämme ovat nuo lapset, mutta nyt keskustellaan siitä, kuka hoitaa rutiinit klo 7.30-16.30. Itse olen aika lyhytjänteinen ja arjen sietokykyni on heikko, joten en sovi mitenkään erinomaisesti kotiäidiksi. Toisaalta viihdyn perhekerhoissa ja avoimissa päiväkodeissa jonkin aikaa, mutta kun se on nähty, kaipaan taas jotain uutta.
Mies on toisenlainen. Se hengaa mielellään kääpäin kanssa kotona, ulkoiluttaa niitä omassa pihassa ja tekee kauppareissuja. Miehellä on omia peli- ja koodausprojekteja, joita se voi tehdä kotoa käsin. Minä taas kaipaan päiviini ympäristön vaihdoksia, jonka vuoksi ramppaamme kerhoissa ja puistoissa. Kaikkein mieluiten tekisin jotain opiskeluhommia, mutta viime pätkällä en oikein keksinyt mitään. Voisi tietenkin kirjoittaa teoreettisen filosofian gradun, mutta kuka sellaista jaksaa.
Lapset nauttivat varmasti molemmista. On ihanaa, että koko ensi vuoden jompi kumpi vanhemmista on kotona ja elämä on sikäli leppoisampaa. Toisaalta odotan kauhulla aikaa, jolloin vauva heräilee puoli vuotta tunnin-parin välein ja ajatukset ovat unenpuutteesta sumuisia. Mutta onneksi vauvavuosi kestää vain vuoden ja sitten meillä onkin ihana taapero, jolle saa asettaa rajoja. Siitä minä pidän :)
Minikäävän oli tarkoitus jatkaa seuraavaan natsakokeeseen asti taekwondoa, mutta lapsi oli tarhapäivän jälkeen aina niin väsynyt, että jaksoi treenata viisi minuuttia ja makaili sen jälkeen tatamilla. Niinpä jäimme jo huhtikuun lopusta kesätauolle. Itse asiassa syksyksi mietimme Minikäävällekin kannelmuskaria, kun se olisi kätevämmän matkan päässä ja Miniäinen pitää laulamisesta.
Pääsimme maanantaina seuraamaan Käävän viimeistä muskaria Minikäävän kanssa. Miehenkin piti tulla Toukon kanssa, mutta koska pienin veli oli kuumeessa, lähdimme vain osajoukolla.
Kääpä oli kyllä tosi väsynyt, unohtui välillä mansikkasointuun, kun muut menivät jo mustikassa, mutta reipastui sitten lopulta ja lauloi ihan hienosti. Käävällä oli kannelmuskarissa hengenheimolainen Eevi, joka myös lauloi ja soitti nätisti mutta oli Käävän tavoin aika villi. Minikääpäkin sai soittaa rumpua ja triangelia ja hassutteli siskonsa kanssa.
Eilen olimme katsomassa vielä muskarilaisten esitystä Sellosalissa. Esitys oli "Sammakkoprinssi" ja lapset saivat valita, olivatko prinssejä, prinsessoja vai ritareita. Kääpä ja Eevi olivat ritareita ja esiintyivät oikein moitteettomasti. Vauvamuskarilaiset esiintyivät sammakkoprinsseinä ja näyttivät tosi hassuilta.
Touko lauloi yleisössä "Chugginton, tsuku tsuku tsuku Chuggington" ja opimme myös "mansikkatassut, mansikkamassut, meillä on mansikkajuhlat". Kotona se laulaa mielellään "iso poika Touko, iso poika Touko", sellaista meidän omaa laulua siis.
Minua itketti, kun Kääpä ja Eevi halasivat esityksen jälkeen. Eevi yritti muistella puhelinnumeroaan, mutta me sovimme, että pyydämme sen opelta. Kääpäläisen kanssa mennään vielä ensi viikolla muskariin, kun Kääpä pyrkii soitinvalmennukseen ja ope vähän preppaa niitä. Pääsykokeessa pitää laulaa yksi (1) laulu, ja Kääpä väittää, ettei se osaa yhtäkään. Saas nähdä, mitä siitä tulee.
Eilen ryhdistäydyin ja hoidin kasapäin hallinnollisia hommia. Selvisi, että äitiyslomani on 26.7-25.11. Sen ajan ainakin olen kotona kääpäin kanssa ja sitten valtio antaa meidän sopia keskenämme, kuinka toimimme. Jos joku tarjoaisi meille jommalle kummalle unelmaduunia, päätös olisi selvä, mutta nyt kun molemmilla on tällaista perustahkoamista työrintamalla, ei kummallakaan ole suurta kutsumusta työelämään mutta ei myöskään kotiin neljän lapsen kanssa.
Älkää käsittäkö väärin. Tärkein asia elämässämme ovat nuo lapset, mutta nyt keskustellaan siitä, kuka hoitaa rutiinit klo 7.30-16.30. Itse olen aika lyhytjänteinen ja arjen sietokykyni on heikko, joten en sovi mitenkään erinomaisesti kotiäidiksi. Toisaalta viihdyn perhekerhoissa ja avoimissa päiväkodeissa jonkin aikaa, mutta kun se on nähty, kaipaan taas jotain uutta.
Mies on toisenlainen. Se hengaa mielellään kääpäin kanssa kotona, ulkoiluttaa niitä omassa pihassa ja tekee kauppareissuja. Miehellä on omia peli- ja koodausprojekteja, joita se voi tehdä kotoa käsin. Minä taas kaipaan päiviini ympäristön vaihdoksia, jonka vuoksi ramppaamme kerhoissa ja puistoissa. Kaikkein mieluiten tekisin jotain opiskeluhommia, mutta viime pätkällä en oikein keksinyt mitään. Voisi tietenkin kirjoittaa teoreettisen filosofian gradun, mutta kuka sellaista jaksaa.
Lapset nauttivat varmasti molemmista. On ihanaa, että koko ensi vuoden jompi kumpi vanhemmista on kotona ja elämä on sikäli leppoisampaa. Toisaalta odotan kauhulla aikaa, jolloin vauva heräilee puoli vuotta tunnin-parin välein ja ajatukset ovat unenpuutteesta sumuisia. Mutta onneksi vauvavuosi kestää vain vuoden ja sitten meillä onkin ihana taapero, jolle saa asettaa rajoja. Siitä minä pidän :)
Monday, May 02, 2011
Leikkiä
Tänään oli sitten Toukolainen kipeänä ja Minikääpäkin sai jäädä puolikuntoisena kotiin. Pojat hoitavat hamstereita, leikkivät Duploilla ja Zoobleilla ja rakentavat kaikkea pahvilaatikoista. Touko tekee palikkahommia ja palapelejä, leikkii autoilla ja junaradalla. Olkkari näyttää juuri siltä. Ja minä yritän tehdä töitä sohvannurkassa mutta nyt pidän pienen luovan tauon. Onneksi vaihdamme vuoroa puolilta päivin ja pääsen vuorostani toimistolle. On siellä ehkä hitusen seesteisempi tunnelma.
Eilen Minikääpä kurmuutti vähän pikkuveljeään. Muistutin, miten pientä veljeä pitää puolustaa ja hoitaa, eikä kiusata.
-Kun minä olin pieni äijä, Kanerva aina suojeli minua. Meillä on sellainen kuvakin, jossa Kanerva antaa minulle suukon.
Niin on, se kuva siis. Siinä Miniäinen on 6 kk ja Kääpä juuri täyttänyt 2 v. Eli saman ikäinen kuin Touko nyt. Saas nähdä, kuinka hellä ja huolehtiva isoveli siitä tulee.
Mies on ollut onnessaan, kun on päässyt pelailemaan uusia lautapelejään Käävän kanssa. Minikääpäkin oli aluksi mukana, mutta lompsi sitten nyreänä alakertaan:
-Minut myrkytettiin!
Miniäinen pääsi meidän Duplo-leikkiin eikä siinä myrkytetty ketään.
Yllättävän pirteitä lapset ovat olleet, vaikka aina 1-2 onkin kuumeessa. Mies oli käskenyt niiden leikkiä rauhallisia leikkejä ja sai napsaistua mainion kuvan, jossa kaikki kolme seisovat päällään sohvalla, niin rauhallisina että.
Eilen Minikääpä kurmuutti vähän pikkuveljeään. Muistutin, miten pientä veljeä pitää puolustaa ja hoitaa, eikä kiusata.
-Kun minä olin pieni äijä, Kanerva aina suojeli minua. Meillä on sellainen kuvakin, jossa Kanerva antaa minulle suukon.
Niin on, se kuva siis. Siinä Miniäinen on 6 kk ja Kääpä juuri täyttänyt 2 v. Eli saman ikäinen kuin Touko nyt. Saas nähdä, kuinka hellä ja huolehtiva isoveli siitä tulee.
Mies on ollut onnessaan, kun on päässyt pelailemaan uusia lautapelejään Käävän kanssa. Minikääpäkin oli aluksi mukana, mutta lompsi sitten nyreänä alakertaan:
-Minut myrkytettiin!
Miniäinen pääsi meidän Duplo-leikkiin eikä siinä myrkytetty ketään.
Yllättävän pirteitä lapset ovat olleet, vaikka aina 1-2 onkin kuumeessa. Mies oli käskenyt niiden leikkiä rauhallisia leikkejä ja sai napsaistua mainion kuvan, jossa kaikki kolme seisovat päällään sohvalla, niin rauhallisina että.
Sunday, May 01, 2011
Piknikillä
Heräsin aamulla virkeänä ja hyväntuulisena. Linnut sirkuttivat ulkona ja lapset leikkivät nätisti alakerrassa. Otin vähän niskahierontaa ja ryhdyin hommiin. Järkkäsin makkarin uuteen uskoon, jotta sain tilaa pinnikselle ja lipastolle. Imuroin meidän ja poikien makkarin ja aulan. Pesin poikien ikkunan ja vaihdoin ja pesin meidän lakanat. Kuurasin ylä- ja alakerran vessat. Laitoin kahvin tulemaan ja hain Hesarin. Jossain vaiheessa pitää sitten hakea Ikeasta meille petarit ja T-T:lle lipasto ja matto. Mutta niillä ei ole hoppu, Ikeaan pitää mennä oikeassa fiiliksessä.
Puuhastelin itsekseni ja lauloin:
-Minä olen pieni pioneeri!
-Pienikin voi taistella!
-Kunnia on Herran, ylistys on Herran!
-Päivä vain ja hetki kerrallansa...
-Rapuja syödään ja ryypätään, ja lausutaan runoja!
Niin. Kasvoin arvotyhjiössä. Meillä ei puhuttu uskonnosta, politiikasta eikä rahasta. En tiennyt, olimmeko rikkaita vai köyhiä. En tiennyt, uskoivatko vanhempani Jumalaan. En tiennyt, mitä puoluetta he äänestivät. Se hämmästytti naapurin tyttöä.
-Mitä puoluetta kannatat?
-En tiedä.
-No mitä vanhempasi kannattavat?
-No sitä nyt en varsinkaan tiedä.
Otin esiin ala-asteen historian ja yhteiskuntaopin kirjani, johon oli koottu yhdelle aukeamalle kaikki Suomen puolueet aatemaailmoineen. Luin ne ajatuksella läpi ja valitsin Kokoomuksen.
-Ai Kokoomuksen? Nehän on porvareita!
Kävi ilmi, että naapuri kävi pioneereissa, isä oli vasemmistolainen ja äiti demari. No, minä olin partiossa mutta en pitänyt sitä puoluepoliittisena kannanottona. Omien lasten suhteen olemme yrittäneet olla selkeämpia mutta olemme silti käsittääkseni aika avarakatseisia. Kukapa ei kannattaisi solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä, mutta uskoisi kuitenkin, että onni on ainakin jossain määrin jokaisen omissa käsissä. Uskonratkaisun voi tehdä suuntaan tai toiseen, mutta silti ei tarvitse ajatella, että ainoa oikea tapa elää on heteroparisuhde ja että naisen paikka on kotona ja miehen työelämässä. Mutta niin moni tuntuu taas nykyään ajattelevan. En haikaile 50-luvulle ja ihmettelen toisaalta sitä kauhua, millä suhtaudutaan "persujen edustamaan 70-lukuun". 70-lukuhan on sieniretkiä, ruskeita froteepotkuhousuja ja lautapeli-iltoja perheen kanssa :)
Teimme vappupiknikin tuohon meidän pihalle. Lapset olivat täpinöissään ja Kääpäkin pääsi vähän ulos, vaikka lämpöä oli vielä 37,3. Mukaan pakkasimme
-Kanapastasalaattia
-Fetasalaattia
-Perunasalaattia
-Juustobratwursteja ja nakkeja
-Munkkeja ja simaa
Oli hyvää ja saimme syödä ihan kauniissa vaikkakin koleahkossa kelissä. Jäimme vielä hetkeksi pihaan leikkimään ja lapset pääsivät korkkaamaan uudet katuliidut. Sitten tulimmekin sisään päikkäreille. Me otimme Toukolaisen kanssa kunnon tirsat, melkein kolme tuntia. Ihan kiva, jaksaa illalla vähän valvoakin. Kääpä ja Miniäinen tekevät Zoobleille kotia ja Touko on tuossa välipalakaverina - maitoa ja munkkia.
Touko juttelee jo paljon:
-Isi Touko maitoo! (Isi anna Toukolle maitoa!)
-Äiti Touko avaa pootti! (Äiti avaa Toukolle portti!)
Ja aina kun ollaan lähdössä johonkin, se kysyy, että Memmu? Memmu on Toukon hoitaja päiväkodissa ja ilmeisen mielellään se olisi tarhaan menossa. No huomenna mennään Memmun luo, jos ei nyt uusia kuumeilijoita ilmaannu.
-Haluatko nyt kahvia? kysyy Mies. Mahtava päivä jatkuu.
Ja jotta puoluekantamme ei jäisi kenellekään epäselväksi, lisätään vielä ruokapöytäkeskustelu. Touko änkesi syliin ja juttelimme uuden vauvan tulosta ja siitä, miten Touko oli viimeisin tissikaverini.
-Tissitoveri, korjasi Toukolainen.
Puuhastelin itsekseni ja lauloin:
-Minä olen pieni pioneeri!
-Pienikin voi taistella!
-Kunnia on Herran, ylistys on Herran!
-Päivä vain ja hetki kerrallansa...
-Rapuja syödään ja ryypätään, ja lausutaan runoja!
Niin. Kasvoin arvotyhjiössä. Meillä ei puhuttu uskonnosta, politiikasta eikä rahasta. En tiennyt, olimmeko rikkaita vai köyhiä. En tiennyt, uskoivatko vanhempani Jumalaan. En tiennyt, mitä puoluetta he äänestivät. Se hämmästytti naapurin tyttöä.
-Mitä puoluetta kannatat?
-En tiedä.
-No mitä vanhempasi kannattavat?
-No sitä nyt en varsinkaan tiedä.
Otin esiin ala-asteen historian ja yhteiskuntaopin kirjani, johon oli koottu yhdelle aukeamalle kaikki Suomen puolueet aatemaailmoineen. Luin ne ajatuksella läpi ja valitsin Kokoomuksen.
-Ai Kokoomuksen? Nehän on porvareita!
Kävi ilmi, että naapuri kävi pioneereissa, isä oli vasemmistolainen ja äiti demari. No, minä olin partiossa mutta en pitänyt sitä puoluepoliittisena kannanottona. Omien lasten suhteen olemme yrittäneet olla selkeämpia mutta olemme silti käsittääkseni aika avarakatseisia. Kukapa ei kannattaisi solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä, mutta uskoisi kuitenkin, että onni on ainakin jossain määrin jokaisen omissa käsissä. Uskonratkaisun voi tehdä suuntaan tai toiseen, mutta silti ei tarvitse ajatella, että ainoa oikea tapa elää on heteroparisuhde ja että naisen paikka on kotona ja miehen työelämässä. Mutta niin moni tuntuu taas nykyään ajattelevan. En haikaile 50-luvulle ja ihmettelen toisaalta sitä kauhua, millä suhtaudutaan "persujen edustamaan 70-lukuun". 70-lukuhan on sieniretkiä, ruskeita froteepotkuhousuja ja lautapeli-iltoja perheen kanssa :)
Teimme vappupiknikin tuohon meidän pihalle. Lapset olivat täpinöissään ja Kääpäkin pääsi vähän ulos, vaikka lämpöä oli vielä 37,3. Mukaan pakkasimme
-Kanapastasalaattia
-Fetasalaattia
-Perunasalaattia
-Juustobratwursteja ja nakkeja
-Munkkeja ja simaa
Oli hyvää ja saimme syödä ihan kauniissa vaikkakin koleahkossa kelissä. Jäimme vielä hetkeksi pihaan leikkimään ja lapset pääsivät korkkaamaan uudet katuliidut. Sitten tulimmekin sisään päikkäreille. Me otimme Toukolaisen kanssa kunnon tirsat, melkein kolme tuntia. Ihan kiva, jaksaa illalla vähän valvoakin. Kääpä ja Miniäinen tekevät Zoobleille kotia ja Touko on tuossa välipalakaverina - maitoa ja munkkia.
Touko juttelee jo paljon:
-Isi Touko maitoo! (Isi anna Toukolle maitoa!)
-Äiti Touko avaa pootti! (Äiti avaa Toukolle portti!)
Ja aina kun ollaan lähdössä johonkin, se kysyy, että Memmu? Memmu on Toukon hoitaja päiväkodissa ja ilmeisen mielellään se olisi tarhaan menossa. No huomenna mennään Memmun luo, jos ei nyt uusia kuumeilijoita ilmaannu.
-Haluatko nyt kahvia? kysyy Mies. Mahtava päivä jatkuu.
Ja jotta puoluekantamme ei jäisi kenellekään epäselväksi, lisätään vielä ruokapöytäkeskustelu. Touko änkesi syliin ja juttelimme uuden vauvan tulosta ja siitä, miten Touko oli viimeisin tissikaverini.
-Tissitoveri, korjasi Toukolainen.
Subscribe to:
Posts (Atom)