Moksi

Kävimme torstaina lekurissa ja korvatulehdushan sillä Toukolaisella taas oli. Emme ikinä ehdi jälkitarkastukseen, kun uutta tulehdusta jo pukkaa. No, Mies hoivasi lasta torstain ja minä perjantain. Haimme lekurireissulla lääkkeet ja Gormitien saaren, josta riitti iloa koko remmille. Laatikko oli tosi iso ja lapset huokailivat epäuskoisina eteisessä. "Onko se meille kaikille yhteiseksi?" Olihan se. Minä sain roikkua hetken netissä, kun Mies kasasi saarta lasten kanssa. Päivällä lapset saivat ylläreiksi kirjan (Kääpä), 12 dinoa (Minikääpä) ja hiekkalelusetin (Toukolainen) ja nyt sitten vielä tämä. Mutta saari oli ihan pakko ostaa, sillä olin ostanut Käävälle aiemmin uudet lenkkarit. Arvelin, että lenkkarit maksavat 35 euroa, mutta löysimmekin halpismerkkiä ja kaiken lisäksi lenkkarit olivat jo -30 %, kun olemme kupanneet hankinnan kanssa, jolloin hinnaksi jäi vain 15 euroa. Niinpä minulla olikin kuin tyhjästä 20 euroa, jonka investoin oitis. Kassalla kuulin joltain rouvalta, että ennen joulua saari oli maksanut reilusti päälle viisikymppiä. Mikä löytö! Jäin siis päivän suhteen plussalle.

Gormitien saaren lisäksi oli luvassa muutakin mukavaa. Olimme saaneet kutsun ystävän mökille ja lähdimmekin matkaan Käävän ja Miniäisen kanssa heti lounaan jälkeen lauantaina. S, I ja M odottivatkin jo meitä. Isommat lapset säntäsivät heti leikkeihin, mutta nuori herra pyrki alati portaisiin tai ulos, jos ovi sattui olemaan raollaan. Lapset saivat ulkoilla itsenäisesti, mutta rantaan ei tietenkään saanut mennä. Ne lauloivat puutarhakeinussa Pikku päästäistä ja seikkailivat talon ympärillä.

Pääsimme me rantaankin muutamaan otteeseen. Lapset kiipesivät veden yläpuolella olevan koivunoksaan ja jäpittivät siellä suht koht kiltisti. Vettä piti vähän kokeilla, ja niin vain sitten Kääpä pludasi ja kasteli kaikki vaatteensa. Muut saatiin yön aikana kuiviksi, mutta lenkkari oli ihan lits läts märkä. Onneksi I lainasi omiaan.

Söimme välipalaksi keksejä, iltaruuaksi makaronilaatikkoa ja illalla paistoimme takassa vielä makkaraa. Kävi ilmi, etteivät Kääpä ja Minikääpä olleet koskaan aiemmin paistaneet makkaraa. Grillattu toki ollaan, mutta se makkarakeppien kanssa huitominen on ihan eri juttu. Paistaminen oli lapsista niin hauskaa, että Minikääpäkin pisteli miltei kaksi Kabanossia, vaikkei tavallisesti juuri makkarasta perusta.

Minä katsoin illalla kelloa kuudelta ja totesin, että vielä ehtii vaikka mitä. S oli katsonut kelloa kahdeksalta ja muistaakseen laittoi nuorimman silloin unille. Me jatkoimme makkarahommia ja kun lapset oli saatu sänkyyn, kello olikin kymmenen. Olin vähän ihmetellyt, kun Kääpä ja Miniäinen nuokkuivat sohvalla toisiinsa nojaten, mutta se olikin se ajankohta. Normaalisti lapset ovat kasilta sängyssä ja silloinkin Minikäävällä on päikkärit pohjilla.

Aamu alkoi suklaamuroilla ja lastenohjelmilla. Meidän lapset heräsivät ennen seiskaa, kuinkas muuten. Pian aamiaisen jälkeen lähdimme taas rantaan. Lapset kasasivat luonnonaineksista onkia ja Kääpä yritti sinnikkäästi solmia koivunoksaa, siis sellaistaa maasta löytynyttä kuivaa käkkärää. Yritin ystävällisesti vihjata, että äitikin on yrittänyt saada noita solmuun lapsena, mutta se ei vaan onnistu. "Ei ehkä sinulta, mutta minulta kyllä", totesi Kääpä ja jatkoi hommia. Hengasimme pitkään rannassa ja lopulta aloimme ehdottaa sisälle menoa, sillä olin ihan jäässä. Käävälle se ei käynyt vaan se jäi rantaan rähjäämään. Saimme onneksi riidan sovittua ja mökkireissu päättyi meidän osalta onnellisesti kuumaan kaakaoon ja kekseihin.