Juhlia ja tulehduksia

No jopas oli viikko!

Jos kelaan vähän vielä takaisin, niin

-Torstai: Toukon kanssa Pikkujätissä - korvatulehdus
-Maanantai: Käävän kanssa Pikkujätissä - korvatulehdus
-Tiistai: Mies lekurissa - keuhkoputkentulehdus ja poskiontelontulehdus
-Perjantai: Minikäävän kanssa Pikkujätissä - korvatulehdus ja silmätulehdus

Kaikesta huolimatta Tapiola myönsi lapsivakuutuksen myös Taimi-Topiakselle, joten lisää korvatulehduspotilaita on luvassa Pikkujättiin. Toukon tulehdus meni ohi muutaman yön kähinöillä, Käävällä sen sijaan alkoi yhtäkkiä todella kova särky ja se oli tosi itkuinen. Olin saanut raparperipiirakan juuri leivottua ja pakkasimme mukaan piirakkaa ja vaniljajätskiä, olipahan mukavampi odotella. Lekurissa lapsi oli sitten todella reipas. Ilta meni vielä itkiessä ja ajattelimme Käävän kanssa aina uutta Lintsin laitetta, kun korvassa pulputti. Aamulla likka oli jo paremmassa kondiksessa.

Miniäisen korvatulehdusta emme edes huomanneet. Sillä vähän rähmi silmät perjantaiaamuna, mutta tarhaan se meni ihan reippaana. Ajattelin, että rähmiminen liittyi allergiaan. Sama meininki jatkui tarhassa ja ajattelin käyttää sen varuiksi lekurissa, jos kyseessä onkin tosiaan se silmätulehdus. No, lapsella oli sen lisäksi ärhäkkä korvatulehdus, joten olipa hyvä, että tuli käytyä. Pääsimme kala-Pikkujättiin, kun ruori-Pikkujätti oli täyteen buukattu.

Minulla oli sentään näiden lääkärireissujen lisäksi omia rientoja: pääsin sokerirasitukseen, hammaslääkäriin ja Miljonääriäitibileisiin, viimeksi mainituista tosin missasin muutaman tunnin korvalääkärin vuoksi.

Sokerirasitus meni yllättävän leppoisasti. Luin Riikka Pulkkisen Rajaa ja kävin kolmasti pistettävänä. Juotava litku ei ole koskaan ollut minulle ongelma, ja tällä kertaa se tosiaan maistui Cokikselta. Seuraavana päivänä soitin sitten tulokset: 4,8, 5,2 ja 4,5 - eli hyvä haima!

Paitsi haimaa, minun on myös kiittäminen Oral B 3D:tä, sain nimittäin hammaslääkäriltä kehuja täydellisestä harjaustuloksesta. Ja hän on siinä kuulemma vielä todella tarkka. Käynti ei kuitenkaan alkanut pelkillä kehuilla. Aluksi täti räyhäsi, sillä en ollut täyttänyt uuden asiakkaan lomaketta. Ajattelin, että tietoni löytyvät tietojärjestelmästä, sillä olenhan hoidattanut hampaani Espoon kaupungilla vuodesta 2003 ja pidin täten itseäni "vanhana asiakkaana". Hammaslääkäri totesi ironisesti, että luulinko tosiaan, että tieto raskaudestani löytyy järjestelmästä, kun olen käynyt viimeksi vuonna 2009. No en luullut, en. Sen ajattelin kertoa ihan suusanallisesti. Lääkärin mielestä siihen tuhrautui turhaan aikaa ja siinä vaiheessa meinasin jo hermostua, sillä lekuri saapui itse aamun ensimmäiselle vastaanotolleen viisi minuuttia myöhässä. No, onneksi harjausotteeni sulatti sydämen ja loppu sujui ihan leppoisasti.

Keskiviikkona Käävällä oli fudis. Se oli vielä vähän nuutana, mutta osallistui ihan reippaasti. Kääpä sai nyt keltaisen FC Hongan paidan tilalle uuden mustan FC Kasiysin paidan. Noin sitä vaan vaihdetaan jengiä ihan lennosta. Sama saattaa olla äidillä edessä.

Mutta sitten perjantaihin ja Miljonääriäitibileisiin. Meillä oli kattosauna merinäköaloin, sushia, salaattia ja skumppaa ja ennen kaikkea koko joukko toinen toistaan tyylikkäämpiä miljonääriäitejä Suvelan asukaspuistosta. Ilta oli mitä mainioin, näitä lisää!

Torstai olikin sitten helatorstai ja mikä parasta, vapaapäivä. Olimme hetken hiekkiksella koko porukka ja lounaan jälkeen lähdin Käävän ja Miniäisen kanssa näyttämään Vaarin kotia, jossa siis asuu nykyisin vain kaksi kissaa, potentiaalisille vuokralaisille. Joimme kaffea ja rupattelimme ja jatkoimme vielä kääpäin kanssa puistoon ja Mäksyyn. Mies vietti laatuaikaa Toukolaisen kanssa.

Paluumatkalla piipahdimme myös tuttavaperheen raksalla, alakerta oli jo noussut betonielementeistä ja yläkerta tuleekin sitten puurakenteisista tilaelementeistä. Pian niillä on oma talo! Saimme viemisiksi saunavihdat ja illalla pääsimme kääpäin kanssa vihtomaan. Sen olisin halunnut saada nauhalle: kolme kääpää istuu lauteilla ja vihtoo pieniä kinttujaan. Se oli niille kaikille ihan uusi juttu. Minä fiilistelin lapsuusmuistoissa: Pusulan rantasauna Mummun ja Vaarin kanssa, saunan jälkeen Jaffaa pukuhuoneessa ja makkaraa riippukeinussa.

Lauantaina olikin sitten juhlaa kerrakseen: Kääpä sai ensimmäisen ja Miehen pikkuveli viimeisen tokarin koulutieltä. Olin mukana Käävän todistuksen jaossa. Jokaiselle eskarin päättäneelle jaettiin myös pihakukka. Kääpä sai ilmeisesti orvokin, sellaisen violetin, joka rimmasi sen asun kanssa. Kävelimme Karakallioon hankkimaan ylioppilaalle korttia ja kukkia ja ostimme kaikille vielä tuliaisiksi limpparit. Kunnon kesäfiilis!

Ylioppilasjuhlat sujuivat hienosti. Pöytä notkui herkuista ja kääpäläisetkin käyttäytyivät ihan asiallisesti. Kääpä yritti tuloksetta rekrytoida itselleen huoltajaa Lintsille, lupasimme kyllä mennä sinne myöhemmin kesällä. Se puhui ihanan sujuvaa small talkia kaikkien vieraiden kanssa. Miniäisellä ja Toukolaisella oli auto- ja naamiobusineksia. Touko innostui myös vähän esiintymään (se on keltainen, se on keltainen, se väri on keltainen). Samaa laulua ukkeli laulaa usein myös ennen nukahtamistaan. Ylioppilas itse puolestaan oli hienoine todistuksineen juuri asiaankuuluvan välinpitämätön koko kemuista ja odotti vain pääsyä biitsille kaltaistensa joukkoon. Nuori mies poseerasi ja skoolasi kuitenkin urheasti ja aikoo jatkaa uraansa seuraavaksi armeijan harmaissa.

Sunnuntaina pääsimme vielä Käävän kanssa uimaan. Oli ihana riehua ja polskia, kun kerrankin oli tilaa lastenaltaassa. Korvatulehduspotilas ei valitettavasti päässyt mukaan, mutta ensi kerralla menen sitten kahden Miniäisen kanssa. Kylläpä uimareissu tuntuu leppoisalta, kun on kolmen sijaan mukana vain yksi kääpä, ja vieläpä se kaikkein itsenäisin tapaus.

Tänään olikin aika jännittävä päivä: Käävällä oli vain hoitopäivä Tenavissa, kun eskari on nyt sitten päättynyt. Ihmettelimme, mitä se kiukkuili aamulla, mutta Mies tajusi vasta lapsen vietyään, että sitä oli raukkaa jännittänyt kamalasti, kun päivästä puuttuu neljä tuntia Maria ja Susannaa. Poikiakin jännitti, sillä ne menivät päiväksi varahoitoon Karamäen päiväkotiin Kivitaskuihin. Onneksi ukot pääsivät samaan ryhmään. Puin niille vielä varuiksi samanlaiset vaatteet, jotta löytävät toisensa helpommin vieraassa paikassa. Illalla sitten selviää, miten kunkin päivä sujui.