Aloitetaan perjantaista: saimme kuulla, että Kääpä ei päässyt musiikkiopistoon soittamaan viulua. Olisi pitänyt mennä ihan kaikki oikein, että olisi päässyt, ja Käävällä meni tosiaan ne ekat taputukset pieleen. Minä tietenkin jossittelin, että varmaan nekin olisi menneet oikein, jos Kääpä ei olisi ollut ekana vaan olisi kuullut samat jutut moneen kertaan ensin muilta. Mutta minkäs teet, ei se jossittelu auta. Se hyvä puoli tässä asiassa on, ettäkun harrastuksista piti joka tapauksessa jättää jokin pois, niin nyt se on ainakin sitten tämä viulu. Fudiksen suhteen täytyy toivoa, että sitä voi jatkaa jotenkin fiksusti syksyllä. Partion suhteen olen vähän huolissani, sillä toiseen hakemaamme lippukuntaan otetaan vasta 8-vuotiaita ja toisesta ei ole kuulunut yhtikäs mitään.
No, kyllä siinä fudiksessakin on harrastusta ihan riittämiin. Ja meillä on vielä se vauvakin ensi vuonna, joten ihan hyvä, jos joka illalle ei ole jotain. Mies itse asiassa aloitti niiden kanssa retkeilyhommat tänä viikonloppuna. Niiden on tarkoitus mennä Nuuksioon joku viikonloppu ja nyt ne aloittivat telttaharjoittelut tuossa pihassa. Meidän pihan lapset saavat olla ulkona iltakymmeneen, siis ne kaikkein pienimmät, ja isommat sitäkin pidempään, joten uni ei ihan heti tullut. Ensin ne hengasivat Miehen kanssa teltassa ja lukivat unisaduksi Veljeni leijonamieltä. Telttaan pääsivät myös kaikki Gormitit. Aluksi Toukolainenkin oli mukana, mutta siirtyi sittemmin yläkertaan. Jossain vaiheessa Miniäistä itketti, väsymys ja jännitys, ja siirryin niiden kanssa telttaan juttelemaan liito-oravista. Lopulta kolmikko kuukahti, telttaan/yläkertaan, mutta minun Sturmfrei Budeni jäi vähän lyhyeksi ja epätäydelliseksi.
Aamulla teltasta purkautui onnellista väkeä ja Toukokin kömpi yläkerrasta ennen seiskaa. Kääpä voiteli niille sämpylät aamiaiseksi ja Mieskin saapui sisätiloihin ihan inhimilliseen aikaan. Kääpäläiset hengasivat omalla pihalla ja saivat kaverikseen kissan. Touko yritti koko ajan napata sitä naamasta (Toukolla on joku ihme kissannaamafetissi) ja kissa puolestaan yritti luikahtaa telttaan. Kun lapset komennettiin sisälle, jäi kissa mouruamaan pihalle uusien ystäviensä perään.
Minä olen sairastellut nyt viikonloppuna, kyseessä on joko alkava flunssa tai sitten angiina. Aamulla menen lekuriin. Kurja ajoitus sinänsä, että eilen olisi ollut hammaslääkäriystäväni valmistujaiset. No, täytyy piipahtaa siellä vielä tässä kesällä. Lentokoneasentajan valmistujaisiin sentään päästiin perjantaina ja se oli hyvä se. Veimme lahjaksi rasiallisen Lego-lentsikoita ja saimma valtavasti herkkuja: kinkkupiirakkaa, Pätkis-kakkua, mokkapaloja, saaristolaisleipää... Kiitos mukavista juhlista!
Lauantaiksi olimme kutsuneet muutaman ystävän kylään. Ystävä soitti 10.30 ja kysyi, että saithan viestin, ettäSauruxet soittavat Lepuskissa klo 10.45? En ollut saanut viestiä, joten oli toimittava nopeasti. Koko porukka oli vielä yökkäreissä, mutta niin vain kaikki viisi oltiin perillä tapahtumassa täsmällisesti. Ja keikka oli ihan mahtava! Minikääpä fanittaa Sauruxia ja näki keikalla tarhakaverinsa Jyrkin. Kääpäkin tykkäsi kovasti ja pariksi vikaksi biisiksi menimme Minikäävän toiveesta eturiviin. "Hei pienimmät, ja lyhyimmät, olkaa hyvä, tulkaa eturiviin!" Robotti soitteli Poika saunoo -biisiä ja se nauratti meitä kaikkia. Minä tosin olin ainoa, joka liikuttui kyyneliin vikassa biisissä, Viimeisessä mammutissa.
Kaverit tulivat kylään keikan jälkeen. Kävin pika pikaa Lidlissä muun perheen laulaessa autossa ja sain täydennettyä kanasalaattiainekset ja muutenkin jääkaapin. Käymme kaupassa aika harvoin ja monta päivää mennään ihan luovuuden voimin. Mutta meillä se toimii. Söimme ja rupettelimme ja lapsillakin sujui hommat, kuten aina I:n kanssa. R halusi koko ajan laittaa X-boxin tai astianpesukoneen päälle, mutta onneksi A oli sinnikäs kielloissaan. Meillä on onneksi A:n kanssa samat linjaukset lastenhoidosta, joten sikäli on helppo kyläillä puolin ja toisin.
Mutta ihanaa, että helteet ovat tältä erää ohi. Minä en aio muuttaa eläkkeellä Espanjaan. Ilta oli oikein leppoisa, paitsi että aluksi Kääpää kiukutti. Sen mielestä on suunnaton vääryys, että sen pitää tulla sisälle jo kahdeksalta, kun ihan kaikki muut saavat olla ulkona pidempään, jopa 5-vuotiaat, kuten esim. Jere. No, me haluamme edes muutaman tunnin päivässä nähdä omia lapsiamme, kun olemme sellaisia tähän maailmaan halunneet, joten emme ole valmiita joustamaan periaatteestamme. Itse asiassa Kääpä taisikin kaivata aikaa kahdestaan kanssani. Lueskelimme vähän, rakensimme Legoilla ja minä järkkäilin Käävän tavaroita. Sillä on kaikkia sellaisia pienten tyttöjen juttuja, joista minä vain haaveilin aikoinani, mutta sitä puolestaan eivät juuri Petsit, Barbit tai ponit kiinnosta. Fudis vaan.
Kun luimme lehteä, myös pojat saivat tulla kuuntelemaan yhden tarinan. Sen aikana vauva vähän potkiskeli. Kääpä laittoi kätensä mahan päälle ja kehotti: "Potkaise tähän, vauva!" Ja vauva potkaisi. Kaikkia nauratti. Seuraavaksi oli Minikäävän vuoro. "Potkaise tähän, vauva", kehotti Kääpä taas, ja niinhän se tekikin. Ja taas naurettiin. Toukolaisen kohdalla vauva ei potkaissut, mutta nauroimme ihan yhtä paljon silti. Selitimme taas Toukolle, että äidin masussa on vauva. Touko kysyi, että onko senkin masussa vauva, ja keskustelua syntyi myös siitä, kenen masussa vauva voi kasvaa ja että ilman isiä ei se vauva kasva sen äidin masussa. Touko ilahtui löytäessään jotain omasta masustaan: "Napa!" "Toukon napa! Äidin napa! Kaavan napa! Kaapon napa! Isin napa!" Meillä kaikilla on napa.
No comments:
Post a Comment