Ruka 2018

Kahdeksan päivän Rukan reissu

Osallistujat: Äiti, 13 v., 11 v., 8 v.

Yövyimme todella mukavasti ihan Rukan kylän keskustassa, kauppakeskus Kumpareen yhteydessä olevissa Ruka Suites –huoneistoissa. Pojilla oli kerrossänky, Kanerva nukkui olkkarissa ja minä sain ison makkarin omaan käyttööni. Saunoimme melkein joka ilta ja kävimme leikkipaikka Touhulassa. Vaikka lapset olivat olleet pitkän päivän rinteessa, riitti virtaa vielä hippaleikkiin ja norsufudikseen.

Olimme edellisen kerran Rukalla vuosi sitten. Yövyimme silloin Ruka Tontussa, Ski-inn –huoneistossa Talvijärven hissin alapuolella. Siitäkin pääsi kätevästi rinteeseen, mutta kylälle oli vähän kävelymatkaa, mutta ilman autoa pärjäsi hyvin silloinkin.

Ruka Tontussa meillä oli takka, ja kun palasimme rinteestä, laittoi Kanerva aina tulet takkaan ja saunoimme ja paahdoimme vaahtokarkkeja.

Nyt majoituimme tosiaan kauppakeskuksen yhteydessä ja lapsista oli jännää käydä kaupassa, joka oli melkein huoneistomme alapuolella. Herkkuja tulikin sitten syötyä paljonkin tavallista viikkoa enemmän, mutta olimmehan lomalla. Ruokaan meni silti 550 viikossa – söimme siis kalliimmin kuin kotona, mutta toisaalta emme tehneet yhtään ruokaa itse. Meillä ei ole mikroa, joten oli jännää syödä mikroruokaruukkuja, jotka olivatkin yllättävän maukkaita.

Minä avasin työkoneeni loman aikana kahdesti, mutta lapset tekivät läksyjään aina aamiaisen jälkeen. Söimme joka aamu pikapuuroa, paitsi Touko, jolle voitelin maapähkinävoileipiä. Lisäksi meillä oli paketillinen välipalakeksejä.

Kun yövyimme Ruka Tontussa, piti syömiset suunnitella huolellisemmin. Nyt pidimme aina jonkun ruuan jääkaapissa ja päätimme tilanteen mukaan, missä söimme lounaan ja päivällisen. Tavoitteena oli syödä aina yksi ruoka kämpillä ja toinen jossain ulkona, mutta siinäkin joustettiin.

Viime reissulla meillä oli 5/7-lippu. Laskimme silloin viisi päivää ja yhtenä päivänä osallistuimme Stiga-kisaan, menimme Bistron puolelle Ski Bussissa, ja yhtenä päivänä kävimme bussilla Kuusamon tropiikissa ja Angry Birds –sisäleikkipuistossa. Otin nytkin varmuuden vuoksi uikkarit mukaan kaikille, mutta kaikki viihtyivät rinteessä niin hyvin, ettei kukaan kaivannut uimaan.

Lapset viihtyvät parhaiten Vuosselin ja Ahonlaidan metsäreiteillä, mutta tykkäsivät myös Saaruan metsäreiteistä, Eturinteestä ja Rosa& Rudolf-parkista. Minä kävin pariin kertaan itsekseni laskemassa lempirinteitäni Saaruaa ja Pessaria ja poikkesin Monomestassa, jossa on ihan alppitunnelmaa. Törmäsimme Kaapon kanssa myös Miehen serkkuun, joka oli Rukalla duunireissulla.

Kävimme syöttämässä kaksi kertaa rinteessä asustavia poroja ja lapset osallistuivat pujottelukisaan ja Stiga-kisaan. Pujotelusta kaikki saivat liukurit ja Touko lisäksi pipon, sillä sijoittui toiseksi. Kaapo voitti Stiga-kisan lastensarjan ja sai 20 euron lahjakortin K Markettiin. Kanerva ja Touko vaihtoivat sarjaa taktisesti viime kisassa ja laskivat tandem-sarjan voittoon ja saivat samansuuruisen lahjakortin. Lauantaille olikin sitten luvassa paljon herkkuja: jokainen osti puolen litran Ben & Jerrysin, Juisseja ja nameja.

Jos tämä reissu pitäisi tiivistää kolmeen sanaan, olisivat ne rinteet, Juissi ja kiilusilmät. Lapset ostivat miltei joka ilta litran mehua kullekin – se onkin harvinaista herkkua, sillä kotona meillä on juomina vesi ja maito. Toiseksi shoppailimme kiilusilimiä. Pojilla oli muutama kiilusilmä mukana, mutta lisäksi ostimme 17 uutta: 1 Kanervalle, 2 Kaapolle, 4 Toukolle, 4 Taimille, 4 Oivalle ja kaksi tuliaisiksi Aamulle ja Onnille. Minä löysin itselleni uudet ulkkarit, sellaiset, joissa on henkselit ja toppaukset, ja Toukolle ostimme lasit. Lapset ostivat myös tuliaisia isille ja kaikki ostivat namituliaisia kouluun ja töihin. Vähän jännäsin, miten saamme kaiken mahtumaan, sillä meillä oli vain kaksi lautapussia ja kaksi matkalaukkua, mutta niin vaan saatiin kaikki ängettyä matkaan. Reissun jännitysmomentti liittyi Kaapon lääkkeeseen. Istuin jo lentokenttäbussissa, kello oli 12.40 ja bussi lähtisi 12.45. Yhtäkkiä muistin, että Kaapon lääke on vielä jääkaapissa. Juoksin hakemaan sen. Siivoojat olivat jo löytäneet sen jääkaapistamme ja olivat yrittäneet soittaa, mutta minulla oli puhelin äänettömällä. Ehdin kuitenkin ja jäi vielä kaksi minuuttia pelivaraa. Huh.

Olimme jälleen Rukalla Nordic Light Night Festivalin aikaan. Eturinteet, Kuru ja Rukan kylä oli ihanasti valaistu. Meidän ikkunastamme näkyi seinällinen sydämiä ja tunturin valot vaihtelivat punaisesta siniseen, ja välilä saimme laskea keskellä raitoja tai neliöitä. Se oli ihanaa! Jännittävä elämys oli myös yömäki. Viime vuonna emme lasketelleet perjantaina, mutta nyt teimme pitkän päivän rinteessä. Ulkona oli paljon sumua ja oli suorastaa aavemaista lasketella keltaisen, punaisen, sinisen tai violetin sumun keskellä. Ihmeen hyvin lapsetkin jaksoivat melkein tappiin asti. Puoli yhdeltätoista menimme vielä Villisikaan kaakaolle ja jätskille. Ehdottomasti yömäkeen seuraavallakin reissulla!

Yllätyin siitä, miten hyvin lapset viihtyivät rinteessä. Ne tykkäävät kaikki tosi paljon laskettelusta. Kanerva ja Kaapo laskevat laudoilla ja Touko suksilla. Jokainen oppi tällä reissulla taas paljon lisää. Nyt nämä kaikki kolme ovat laskeneet 12 päivää Rukan rinteillä. Vaikka Peuris onkin ihana, Ruka on aina Ruka. Eturinne, Saarua, Pessari, Vuosseli, Ahonlaita, me tullaan taas! Ensi kerralla tullaan jo sitten koko porukalla. Taimi pärjää jo hyvin rinteessä, mutta pieni Oivuska pitäisi saada tänä talvena suksille. Tarkoituksena on ottaa vähän tilavampi mökki kauempaa rinteestä ja ajaa Rukalle. Suksiboksi pitää sitä ennen hankkia – vai saisikohan sellaisen vuokrata jostain? Ja niistä Alpeistakin toki haaveilen – sinne päästään varmasti vielä joskus myös. Ja tämänkin reissuraportin loppuun kuuluu kiitokset – kiitos Kalle, että hoidit viikon ajan pikkuisten viemiset ja haut, uimakoulun ja kaverisynttärit!

Montreal 2017

Sain ylennyksen esimiestehtäviin helmikuussa 2017. Työpaikallani kaikki esimiehet koulutetaan Montrealissa, jossa on yrityksen pääkonttori. Niinpä minunkin vuoroni tulla lähteä reissuun.

Minun oli tarkoitus lähteä Montrealiin vasta maaliskuussa, mutta vaihdoin kollegani kanssa reissun ajankohtaa ja lähdin jo joulukuussa. Matkavalmistelut tulivat vähän kiireiseen aikaan, sillä töissä oli hässäkkää (kuinkas muuten) ja viimeistelin vielä teologian opintojani. Lisäksi lapset olivat sairastelleet melko paljon pitkin syksyä ja tuntui, että hommia jäi rästiin, vaikka tekisi töitä flunssaisena vuoteen pohjalta.

No, sain kuitenkin matkaliput hankittua ja huoneen valittua. Majoituimme Hotelli Queen Elizabethissä, varsin hienossa hotellissa, ja minun vastuulleni jäi vain huoneen valinta. Valitsin kulmahuoneen, josta oli näköala viereiseen kappeliin, mutta sainkin lopulta upgraden sviittiin. Niinpä yövyin viisi yötä huoneessa, jossa minulla oli tilaa enemmän kuin kotona: oma olohuone, jossa oli pieni työskentelytila, sohvaryhmä ja refreshment station, kaksi kylppäriä ja tilava makuuhuone oleskelunurkkauksineen. Viihdyin varsin paljon huoneessani, sillä en saanut oikein jet lagin vuoksi nukuttua. Pari edeltävää yötä valvoin, sillä jännitin vaihtoa Frankfurtissa ja sitten paikan päällä en saanut nukuttua. Vaikka menin aina nukkumaan vasta puoliltaöin, heräsin kahdelta, kolmelta ja parhaimmillaan neljältä. Keittelin teetä ja odottelin uima-altaan avautumista kuudelta. Kävinkin kolmena aamuna uimassa ennen luentoja.

Koulutus oli tosiaan varsin pitkälle luentomuotoista. Istuimme puvut/jakkupuvut päällä suuressa salissa pyöreiden pöytien ympärillä ja kuuntelimme eri johtajien esityksiä. Yrityksessämme on 71000 työntekijää ympäri maapalloa ja oli kiinnostavaa kuulla eri yksiköiden esittelyt. Yllätyin siitä, että kaakkois-Aasiassakin meitä on 14000!

Ruoka oli oikein erinomaista. Söimme aamiaiset, lounaat ja päivälliset hotellilla ja  välipalojakin oli riittävästi. Kurssi oli vähän vastaava kuin Accenturen Core Analyst School, jonka kävin vuonna 2005 odottaessani Kaapoa. 2007 olisin päässyt Core Consultant Schooliin, ja vähän harmittaa, että jätin sen väliin vaihtaessani työpaikkaa, mutta toisaalta pääsin sitten Tiedon kanssa Orlandoon IBM:n Rational-konferenssiin. No, kaikkea ei voi saada. Tapasin sielläkin tosin kollegoita Accenturelta ja ystäväni tarjosi lasilliset shamppanjaa. Se oli kyllä hyvä reissu, vaikka myöhästyimmekin menomatkalla jatkolennolta ja jouduimme yöpymään Frankfurtissa. Ehkä sen vuoksi jännitin niin paljon vaihtoa Frankfurtissa, mutta tällä kertaa kaikki sujui onneksi hyvin ja ehdin Montrealin koneeseen.

Jouduin järjestämään itselleni luottokortinkin, jotta sain kaiken maksettua. No, reissun hinnaksi tuli lopulta vain 2600, ja olisin kyllä pärjännyt ilman luottokorttiakin, mutta nyt on senkin sitten vastaisen varalle.

En tuntenut ketään Montrealiin lähtijää Suomesta. Olin kuvitellut, että hengailen lähinnä itsekseni ja käyn adventtina viereisessä katolisessa kirkossa. No, niin ei kuitenkaan käynyt. Kun saavuin perille, olivat kollegani perustaneet jo Whats Up –ryhmän ja lähdimme heidän kanssaan kaljalle ja katsomaan Canadiensin ja Detroit RedWingsin peliä. Se olikin ensimmäinen NHL-otteluni. Montreal voitti 10-1 ja saimme aika moneen kertaan laulaa Go, Habs, Go! Alkuun paikallisia faneja hermostutti, kun lauloimme sekä USA:n että Kanadan kansallislaulut, mutta sitten lähti sujumaan. Meille suomalaisille oli ihmeellistä se, että katsomoon sai mennä oluttölkin kanssa ja toki mieletön valoshow ennen peliä. Minua ilahdutti myös, että paikallisotteluun tultiin niin usein koko perheen voimin. Lisäksi kaikki fanituotteet olivat tosi edullisia ja niitä olikin melkein kaikilla.

Tulimme pelistä puolilta öin, mutta nukuin vain muutaman tunnin. Sama meno jatkui tosiaan koko viikon ja olin aika väsynyt, kun pääsin kotiin. Istuimme viisi iltaa läheisessä 3 Brasserieurs-ravintolasta, josta sai hyvää tummaa olutta. Yhden illan vietimme ruotsalaisten kollegoiden kanssa. Myös Sangria-valikoimat olivat hyvät ja maistelimme ne läpi. Kerran kävimme karaokebaarissa ja lauloin yhden biisin, jota en osannut (Abban Chigita) ja toisen, jonka osasin (Red Hot Chili Peppersin Under the Bridge). Karaokea pitkästä aikaa J

Reissusta tulikin siis varsin erilainen, mitä olin suunnitellut: luulin viettäväni aikaa itsekseni omassa huoneessani case-tehtävää tehden, mutta tutustuinkin hyvin kymmeneen uuteen ihmiseen ja vietin varsin sosiaalista elämää. Kaikkia hämmästytti, kun kerroin olevani viiden lapsen äiti. Teki kyllä niin hyvää ottaa pieni irtiotto harrastuskustauksista ja Wilma-viesteistä. Ja suurkiitos taas ihanalle Miehelleni, joka pyöritti suurperheen arkea äidin työmatkan ajan.