Viikonloppu meni kaikenlaisessa tohinassa. Perjantaina miehellä oli työpaikkariento, ja meillä vieraili kolme naista ja kaksi ylimääräistä lasta. Melu oli korvia huumaava ja ihmettelin, oliko meilläkin tuollaista minikäävän ollessa vauva. Mutta siis ihanaa oli, tervetuloa toistekin. Saimme vieläpä tuliaisina pihakukat ja ison kasan herkkuja, joten kaikki osapuolet pysyivät tyytyväisinä.
Lauantaina lähdimme sitten aamiaisen jälkeen mökille kevättalkoisiin. Koukkasimme ensin isomummon Pakilasta ja sitten vielä siskon/kummin/tädin Hämpystä ja lähdimme matkaan. Käväisimme Karkkilassa kaupassa ja olimme silti ekoja mökillä. Käävät säntäsivät saman tien rantaan heittelemään keppejä. Ihmeen hyvin ne kyllä uskoivat, että rantaan ei saa mennä yksin.
Vahinkojakin sattui. Kääpä kiipesi tammeen ja naarmutti masunsa, Minikääpä kippasi neljä kertaa päälleen polkuautolla ja kerran halkaisi huulensa. Eläinsaalis oli seuraava:
• Sammakko, joka löytyi pumppukaivosta. Vaari ohjeisti, että kansi pitää jättää aina raolleen, etteivät sammakot jää vangiksi.
• Sitruuna- ja kaaliperhoset. Minikääpä seuraili niitä rantaan saakka ja hämmästyi, kun ei voinut jatkaa matkaa perhosten lennellessä järven yllä.
• Pieni myyrä, joka livahti talon alle niin, etteivät käävät sitä huomanneet, vaikka seisoivat ihan vieressä.
Nyt oli sitten UPM vienyt metsät ja näky oli aika ankea. Mutta minkäs teet, pakkohan sitä puuta on välillä myydäkin.
Saimme hyvin hommia tehtyä. Haravoimme ja kärräsimme lehtiä siskon kanssa ja käävät auttelivat. Pikkuharava ei kyllä kelvannut kenellekään, sillä molemmat ovat niin isoja että. Kääpä haluaisi olla poika ja Minikääpä tyttö. Kääpä kyselikin isomummolta, että voiko hän sitten isona ostaa pippelin. Isomummo arveli, ettei se oikein käy päinsä. ”Ai miksi?” ” No kun sinä olet tyttö.” Saunassa Kääpä vielä tarkensi, että hän haluaisi ne molemmat, pippelin ja pimpin. Käävän haaveena on myös mennä naimisiin isin kanssa ja saada poikavauva, jonka nimi on Kaapo. Eikös tämä olekin joku ihan normaali kehitysvaihe, eikös olekin? Minikääpä sen sijaan hipsuttelee vain prinsessahameessaan. Sai olla kaupassa hameella ja oli niin ylpeä. Maalla hame sen sijaan piti ottaa pois, kun se ei oikein sopinut niihin pihahommiin. Mutta paluumatkalle pistettiin taas röyhelöt päälle. Kylläpä mies ilostui, kun löysi palattuamme hikisen, kiukkuisen, vastaheränneen prinsessamekkoisen Miniäisen, jolle kelpasi vain äiti.
Niin joo, on se Minikääpä vielä vähän vauva. Se nukahti lauantaina riippukeinuun ja iloitsimme isomummon ja siskon kanssa, että ukko saa otettua siinä päikkärit, kun ei olisi muuten malttanut mennä unille lainkaan. Ihastelimme ukkelia ja huikkasin vaarillekin, että Kaapo nukkuu keinussa. No, vartin päästä se samainen vaari surrutteli ruohonleikkurinsa kanssa keinulle, ajoi nurtsin alta ja hyvä ettei päältä, heilutteli ja kieputteli keinua. Tuli sitten hämmästyneenä kertomaan, että ai, se Kaapo olikin tuolla keinussa! Siihen se Miniäinen sitten tietysti heräsi ja oli ihan pihalla. Se tuhisi puolisen tuntia sylissäni peppu pystyssä ja kurkkasi aina välillä ympärilleen ja mietti, missä ihmeessä me oikein ollaan. Lopulta se lähti siskon perään autoleikkeihin.
Sunnuntaina sitten palailtiin, syötiin ja nukuttiin päikkärit. Unien jälkeen lähdettiin pihalle pyöräilemään ja iltaruualle ABC:lle. Syötiin hampparit ja käävät pääsivät leikkipaikalle. Myös ruokaa saatiin, joten uusi viikko voi taas alkaa.
Sunday, May 25, 2008
Sunday, May 11, 2008
Äitienpäiväjuhlintaa
Jopas oli viikonloppu!
Lauantaina hengailimme aamupäivän omalla pihalla ja kotihommissa, mies mm. imuroi ja pesi lattiat. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin sitten mummolle ja papalle. Käävät saivat hengailla serkkujensa kanssa ja me sitten vain mätettiin herkkuja. Illalla katsoimme vielä ihan huippuleffan, joka kertoi Valo Aholasta, sellaisesta koulupojasta sortokauden aikoihin.
Sunnuntaiaamu oli jännittävä. Heräsin itse normiaikaan eli siinä ennen seiskaa ja odottelin sitten muun perheen heräilyä. Miehellä oli kello soimassa kasilta, mutta käävät ehtivät ensin. Mies kömpi niiden kanssa ja pian keittiöstä kuuluikin sipinää ja supinaa. Jossain vaiheessa joukot hajosivat ja aurinkolasipäinen Minikääpä säntäsi luokseni kahden voikukan kanssa. Mies haki kuitenkin vielä tässä vaiheessa joukkonsa pois.
Hetken kuluttua saapuikin sitten koko seurue. Tarjottimelle oli lastattu
-pikkunakkeja, munia ja pekonia
-jugurttia
-kääretorttua
-kahvia ja appelsiinimehua
-pääkallokarkkeja ja
-maljakossa ne kaksi voikukkaa.
Myös Hesari toimitettiin vuoteeseen. Ja sitten se paras osuus eli lahjat:
-Minikäävän korttiin oli tehty punaisella maalilla ja pienillä sormilla pilkkuja
-Lahjaksi sain tyynyliinan, johon oli painettu iso kukka ja teksti "Äidille". Kukan terälehdet olivat Minikäävän kädenjäljet, aika pienet siis.
-Käävän korttiin oli piirretty punainen pisaran muotoinen sydän, jonka reunus oli pistelty puuvillalangalla. Kortissa oli runona "Sydän sykkii, rakkautta, iloa, voitko kuulla sykkeen, pum pum pum." Käävät osasivat laulaa sen hienosti.
-Käävältä sain lahjaksi helmistä tehdyn sydänkorun, siis sellaisen todella kauniin.
Kääpää vähän suretti, kun joutui antamaan korun minulle. Onneksi Käävällä on kuitenkin oma sydänkorunsa ja saimme sitten pitää kumpikin niitä omiamme.
Juhlallisuudet jatkuivat siten, että sain syödä aamiaista rauhassa ja lueskella lehden. Käävät tosin kävivät minua aina toisinaan tervehtimässä. Aamiaisen jälkeen Mies lähti ryhmineen ulos ja minä sain katsoa Remonttireiskan ja Tilan ihan rauhassa. Jee jee jee.
Ikävä oli jo kova, mutta pian Tilan jälkeen näin ikkunasta pyöräilevän Käävän ja Minikääpää rattaissa työntävän Miehen. Ne olivat kipaisseet Kauniaisiin kukkaostoksille ja sain kauniin Gerberan (siis luullakseni, sellaisen keltaisen kumminkin).
Syötiin, unille (minä myös) ja unien jälkeen reissuun. Sitä ennen tosin hörppäsimme kahvit ja maistelimme kinuskikakkua. Ensin mummin luo herkuttelemaan ja sieltä sitten isomummolle. Oli mukavaa nähdä koko joukko mummoja ja erityisen hauskaa oli istuutua viikonlopun viidenteen kakkukahvipöytään. Ajettiin Mäkkärin kautta kotiin, sillä ruumis ja sielu kaipasivat jotain suolaista.
Kympiltä Käävät unille. Äitienpäivä suoritettu.
Lauantaina hengailimme aamupäivän omalla pihalla ja kotihommissa, mies mm. imuroi ja pesi lattiat. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin sitten mummolle ja papalle. Käävät saivat hengailla serkkujensa kanssa ja me sitten vain mätettiin herkkuja. Illalla katsoimme vielä ihan huippuleffan, joka kertoi Valo Aholasta, sellaisesta koulupojasta sortokauden aikoihin.
Sunnuntaiaamu oli jännittävä. Heräsin itse normiaikaan eli siinä ennen seiskaa ja odottelin sitten muun perheen heräilyä. Miehellä oli kello soimassa kasilta, mutta käävät ehtivät ensin. Mies kömpi niiden kanssa ja pian keittiöstä kuuluikin sipinää ja supinaa. Jossain vaiheessa joukot hajosivat ja aurinkolasipäinen Minikääpä säntäsi luokseni kahden voikukan kanssa. Mies haki kuitenkin vielä tässä vaiheessa joukkonsa pois.
Hetken kuluttua saapuikin sitten koko seurue. Tarjottimelle oli lastattu
-pikkunakkeja, munia ja pekonia
-jugurttia
-kääretorttua
-kahvia ja appelsiinimehua
-pääkallokarkkeja ja
-maljakossa ne kaksi voikukkaa.
Myös Hesari toimitettiin vuoteeseen. Ja sitten se paras osuus eli lahjat:
-Minikäävän korttiin oli tehty punaisella maalilla ja pienillä sormilla pilkkuja
-Lahjaksi sain tyynyliinan, johon oli painettu iso kukka ja teksti "Äidille". Kukan terälehdet olivat Minikäävän kädenjäljet, aika pienet siis.
-Käävän korttiin oli piirretty punainen pisaran muotoinen sydän, jonka reunus oli pistelty puuvillalangalla. Kortissa oli runona "Sydän sykkii, rakkautta, iloa, voitko kuulla sykkeen, pum pum pum." Käävät osasivat laulaa sen hienosti.
-Käävältä sain lahjaksi helmistä tehdyn sydänkorun, siis sellaisen todella kauniin.
Kääpää vähän suretti, kun joutui antamaan korun minulle. Onneksi Käävällä on kuitenkin oma sydänkorunsa ja saimme sitten pitää kumpikin niitä omiamme.
Juhlallisuudet jatkuivat siten, että sain syödä aamiaista rauhassa ja lueskella lehden. Käävät tosin kävivät minua aina toisinaan tervehtimässä. Aamiaisen jälkeen Mies lähti ryhmineen ulos ja minä sain katsoa Remonttireiskan ja Tilan ihan rauhassa. Jee jee jee.
Ikävä oli jo kova, mutta pian Tilan jälkeen näin ikkunasta pyöräilevän Käävän ja Minikääpää rattaissa työntävän Miehen. Ne olivat kipaisseet Kauniaisiin kukkaostoksille ja sain kauniin Gerberan (siis luullakseni, sellaisen keltaisen kumminkin).
Syötiin, unille (minä myös) ja unien jälkeen reissuun. Sitä ennen tosin hörppäsimme kahvit ja maistelimme kinuskikakkua. Ensin mummin luo herkuttelemaan ja sieltä sitten isomummolle. Oli mukavaa nähdä koko joukko mummoja ja erityisen hauskaa oli istuutua viikonlopun viidenteen kakkukahvipöytään. Ajettiin Mäkkärin kautta kotiin, sillä ruumis ja sielu kaipasivat jotain suolaista.
Kympiltä Käävät unille. Äitienpäivä suoritettu.
Monday, May 05, 2008
Ruka
Reissu oli oikein onnistunut. Lähdimme ajamaan maanantaina 21.4, saavuimme illalla perille, vietimme neljä lumista päivää Rukalla ja ajelimme lauantaina 26.4 kotiin. Siskoni lähti myös matkaan, joten ajoimme pari kolme tuntia ja sitten vaihdoimme. Ei paha siis. Reissu oli kyllä sikäli rankka, että kaikki rytmit heittivät häränpyllyä, mutta onneksi työ/tarhapäiviä oli vain kolme ennen vappulomaa.
Lapset olivat ihan haltioissaan lumesta. Rukalle oli rakennettu jättimäinen lumiukko, jonka suojissa saattoi laskea pulkkamäkeä. Kääpä rakasti vauhdin hurmaa, mutta Minikääpä taputteli mieluummin lumikakkuja ämpärin kanssa. Rukalle oli tullut myös eturinteen puolelle leikkipaikka, josta käävät tykkäsivät.
Lomalla tuli myös herkuteltua. Söimme kiinalaista, pizzaa, wingsejä, pariin otteeseen Merjan laittamaa ruokaa (uunipossua ja poronkäristystä) sekä munkkeja, munkkeja ja munkkeja. Lapsetkin saivat aamu- ja iltapalaksi parina vikana päivänä suklaamuroja, elämänsä ensimmäistä kertaa, mikä järkytti isäni naisystävää. Hah. Käävät lappavat puuroa joka aamu tarhassa, joten välillä on syytä vähän irrotella.
Reissu oli kyllä niin erilainen kuin Rukan reissut ennen muinoin. Aamupäivisin leikimme useimmiten omalla pihalla (pulkkamäkeä/lumikakkuja), sitten söimme ja nukuimme päikkärit. Iltapäivisin lähdimme useimmiten kylille.
Torstaina oli erikoispäivä, suuntasimme Tropiikkiin. Paikka oli kääville uskomattoman ihmeellinen, sillä kumpikaan ei ole koskaan ollut edes uimahallissa. Aluksi ne läträsivät lasten altaassa, mutta uskaltautuivat sitten rohkeasti isojen puolelle. Molemmat rakastivat vesiliukumäkeä. Kääpää vähän pelotti, mutta Minikääpä ei ilmeisesti vielä oikein osannut pelätä veden vaaroja. Se raukka luottaa vielä horjumattomasti vanhempiinsa. Ja minäkin pääsin sitten vesihierontoihin sun muihin, ihanaa, ihanaa oli!
Lapset olivat ihan haltioissaan lumesta. Rukalle oli rakennettu jättimäinen lumiukko, jonka suojissa saattoi laskea pulkkamäkeä. Kääpä rakasti vauhdin hurmaa, mutta Minikääpä taputteli mieluummin lumikakkuja ämpärin kanssa. Rukalle oli tullut myös eturinteen puolelle leikkipaikka, josta käävät tykkäsivät.
Lomalla tuli myös herkuteltua. Söimme kiinalaista, pizzaa, wingsejä, pariin otteeseen Merjan laittamaa ruokaa (uunipossua ja poronkäristystä) sekä munkkeja, munkkeja ja munkkeja. Lapsetkin saivat aamu- ja iltapalaksi parina vikana päivänä suklaamuroja, elämänsä ensimmäistä kertaa, mikä järkytti isäni naisystävää. Hah. Käävät lappavat puuroa joka aamu tarhassa, joten välillä on syytä vähän irrotella.
Reissu oli kyllä niin erilainen kuin Rukan reissut ennen muinoin. Aamupäivisin leikimme useimmiten omalla pihalla (pulkkamäkeä/lumikakkuja), sitten söimme ja nukuimme päikkärit. Iltapäivisin lähdimme useimmiten kylille.
Torstaina oli erikoispäivä, suuntasimme Tropiikkiin. Paikka oli kääville uskomattoman ihmeellinen, sillä kumpikaan ei ole koskaan ollut edes uimahallissa. Aluksi ne läträsivät lasten altaassa, mutta uskaltautuivat sitten rohkeasti isojen puolelle. Molemmat rakastivat vesiliukumäkeä. Kääpää vähän pelotti, mutta Minikääpä ei ilmeisesti vielä oikein osannut pelätä veden vaaroja. Se raukka luottaa vielä horjumattomasti vanhempiinsa. Ja minäkin pääsin sitten vesihierontoihin sun muihin, ihanaa, ihanaa oli!
Vappu
Aattona lähdin hyvissä ajoin töistä, mutta niin vaan jouduin kääntymään takaisin ja ipanat odottivat päiväkodin pihassa. Puoli viideksi pääsin tarhalle ja suuntasimme sitten saman tien vappupallojen ostoon. Kääpä valitsi sellaisen, jossa Puh ja Tikru painivat ja Minikääpä halusi ehdottomasti pienen merirosvopallon. Se oli omastaan tosi ylpeä, mutta Kääpää valinta painoi vielä pitkään. Se ilmoitti moneen otteeseen, että päästää pallon taivaan tuuliin. Kai sitä harmitti, ettei palloa saanut ottaa mukaan kaupungille (ajatelkaa: tuplarattaat, täysi juna, 2- ja 3-vuotiaat ja vielä bonuksena kaksi vappupalloa ees taas reissaamassa) eikä edes lähimetsään. Mietimme myös, surettiko sitä viime vapun Ihaa-pallo, joka jäi junan oven väliin ja karkasi maailmalle.
Mies oli vapun kuumeessa, mutta siitä huolimatta pääsimme Jippii-konserttiin keskustaan. Oli ihan huippua: Kääpä joraili innoissaan ja Minikääpä sippasi syliini. Oli ihan mahtava reissu!
Perjantai olikin sitten ulkoilupäivä. Olimme viisi tuntia naapuripihassa. Kääpä rakensi elämänsä ensimmäisen majan. Se raahasi parimetrisiä puita pitkin metsiä ja rakensi majaansa urhoollisesti, vaikka maja näyttikin Saran mielestä ihan padolta. Aluksi maja oli Käävän ja ystävänsä Adelen, mutta iltapäivällä Sara ja Veeti (koululainen!) auttoivat Kääpää majan teossa. Ette usko, miten tohkeissaan Kääpä oli, kun sai leikkiä niin isojen kanssa. Sara totesi:
-Me olemme vähän niin kuin Kanervan palvelijoita. Nytkin minä haen astioita, jotta ne voivat hörpätä seepransa kanssa teet.
Lauantaina teimme sitten suursiivouksen. Minä olin tehnyt aiemmin inventaarin verkkokellarissa ja nyt oli vaatehuoneen vuoro. Otin kaikki tavarat pois, heitin jotain roskiin ja ängin ne sitten takaisin. Mies imuroi ja pesi lattiat ja yhdessä laitoimme vielä pihan kuntoon. Siirsimme laudat lattialta, lakaisimme alla olevat laatat ja pesimme laudat ja pöytäryhmän. Ei vaan meinaa tuo siitepöly millään irrota. Tein inventaaria myös askartelukaapissa. Kävin läpi ison pinon kääpäin piirustuksia ja yritin lajitella niitä säästettäviin ja pois laitettaviin. Ei ole helppoa hommaa, kun mistään ei raaskisi luopua. Nyt keksin, että kootaan niistä nippu vielä mummille ja loput vaan sitten pois.
Meillä on ihan valtavasti kaikkea roinaa, mutta aika vähän sellaista, mistä voisi luopua. Nyt heitin julmasti roskiin neljännellä luokalla tekemäni pehmopupun, ala-asteella saadun kissan sekä muutaman rikkinäisen kilpikonnalampun. Enempään en pystynyt. Olin toisaalta valtavan huojentunut, ettemme tarvitse mitään uutta, kun meillä on jo kaikki tarpeellinen.
No, sunnuntaina suuntasimmekin sitten Selloon shoppailemaan. Ostimme tosin vain tarpeellisia asioita, Käävälle kesäkengät, päiväkotiin kaksi valkoista tyynyliinaa, ruokaa ja kaasugrillin. Sitten pyörimme ympäri Espoota ja Kauniaisia etsimässä grilliin kaasua, mutta sitä emme saaneet. No, eipä ole grillikään vielä kasassa, sillä tulimme kasilta kotiin ja suuntasimme saunaan. Iltapalaksi oli sitten patonkia ja pullaa, kun pakasteet ehtivät sulaa reissun venyessä.
Minikäävän fillariin piti ostaa myös uusi sisäkumi. Toivottavasti oli siitä kyse. Miniäinen sai tosiaan pomoni pojan vanhan fillarin ja osasi heti ajaa sillä. Ukolla ei ole lähellekään kaikkia hampaita, tukkaa ei senkään vertaa, sanoja muutama, mutta sinnikkäästi se vaan sotki. Kun ylämäkeen ajo oli hieman rankempaa, kun ei takapyörässä ollut ilmaa, se välillä talutti ja jatkoi sitten polkemista.
-Apua äiti! (työnnän)
-Ite ajaa! (työntää käteni pois vihaisena)
Nyt sitten pitäisi orientoitua näihin töihin, mikä ei ole helppoa, kun on 16 päivästä ollut kolmena töissä. Tahtoo kotiäidiksi! Siis kilttien lapsien ja aurinkoisten päivien kotiäidiksi.
Mies oli vapun kuumeessa, mutta siitä huolimatta pääsimme Jippii-konserttiin keskustaan. Oli ihan huippua: Kääpä joraili innoissaan ja Minikääpä sippasi syliini. Oli ihan mahtava reissu!
Perjantai olikin sitten ulkoilupäivä. Olimme viisi tuntia naapuripihassa. Kääpä rakensi elämänsä ensimmäisen majan. Se raahasi parimetrisiä puita pitkin metsiä ja rakensi majaansa urhoollisesti, vaikka maja näyttikin Saran mielestä ihan padolta. Aluksi maja oli Käävän ja ystävänsä Adelen, mutta iltapäivällä Sara ja Veeti (koululainen!) auttoivat Kääpää majan teossa. Ette usko, miten tohkeissaan Kääpä oli, kun sai leikkiä niin isojen kanssa. Sara totesi:
-Me olemme vähän niin kuin Kanervan palvelijoita. Nytkin minä haen astioita, jotta ne voivat hörpätä seepransa kanssa teet.
Lauantaina teimme sitten suursiivouksen. Minä olin tehnyt aiemmin inventaarin verkkokellarissa ja nyt oli vaatehuoneen vuoro. Otin kaikki tavarat pois, heitin jotain roskiin ja ängin ne sitten takaisin. Mies imuroi ja pesi lattiat ja yhdessä laitoimme vielä pihan kuntoon. Siirsimme laudat lattialta, lakaisimme alla olevat laatat ja pesimme laudat ja pöytäryhmän. Ei vaan meinaa tuo siitepöly millään irrota. Tein inventaaria myös askartelukaapissa. Kävin läpi ison pinon kääpäin piirustuksia ja yritin lajitella niitä säästettäviin ja pois laitettaviin. Ei ole helppoa hommaa, kun mistään ei raaskisi luopua. Nyt keksin, että kootaan niistä nippu vielä mummille ja loput vaan sitten pois.
Meillä on ihan valtavasti kaikkea roinaa, mutta aika vähän sellaista, mistä voisi luopua. Nyt heitin julmasti roskiin neljännellä luokalla tekemäni pehmopupun, ala-asteella saadun kissan sekä muutaman rikkinäisen kilpikonnalampun. Enempään en pystynyt. Olin toisaalta valtavan huojentunut, ettemme tarvitse mitään uutta, kun meillä on jo kaikki tarpeellinen.
No, sunnuntaina suuntasimmekin sitten Selloon shoppailemaan. Ostimme tosin vain tarpeellisia asioita, Käävälle kesäkengät, päiväkotiin kaksi valkoista tyynyliinaa, ruokaa ja kaasugrillin. Sitten pyörimme ympäri Espoota ja Kauniaisia etsimässä grilliin kaasua, mutta sitä emme saaneet. No, eipä ole grillikään vielä kasassa, sillä tulimme kasilta kotiin ja suuntasimme saunaan. Iltapalaksi oli sitten patonkia ja pullaa, kun pakasteet ehtivät sulaa reissun venyessä.
Minikäävän fillariin piti ostaa myös uusi sisäkumi. Toivottavasti oli siitä kyse. Miniäinen sai tosiaan pomoni pojan vanhan fillarin ja osasi heti ajaa sillä. Ukolla ei ole lähellekään kaikkia hampaita, tukkaa ei senkään vertaa, sanoja muutama, mutta sinnikkäästi se vaan sotki. Kun ylämäkeen ajo oli hieman rankempaa, kun ei takapyörässä ollut ilmaa, se välillä talutti ja jatkoi sitten polkemista.
-Apua äiti! (työnnän)
-Ite ajaa! (työntää käteni pois vihaisena)
Nyt sitten pitäisi orientoitua näihin töihin, mikä ei ole helppoa, kun on 16 päivästä ollut kolmena töissä. Tahtoo kotiäidiksi! Siis kilttien lapsien ja aurinkoisten päivien kotiäidiksi.
Subscribe to:
Posts (Atom)