Mies kertoi huippujutun:

kääpähän aina imettää nukkejaan ja muita otuksia. Mies vaihtoi käävälle yökkäriä ja paidan alta tipahti liivinsuojus, meidän kielellä läppä. Kääpä yritti asettaa sitä takaisin paikoilleen masun päälle, mutta mies totesi, ettei nyt tarvita läppää, kun mennään nukkumaan.

Ja äsken keinuessa muisteltiin taas: "Onni-vauva itki kerhossa." No niinpä. Oli muuten huippu-ulkoilut, kääpä kahlasi kaksi tuntia lammikossa, humpsahti välillä masulleen ja välillä selälleen veteen eikä ollut moksiskaan. Ihana likka! Minikääpäkin vähän ulkoili ja keinui. Ja mieskin saatiin houkuteltua ulos kolostaan, kunhan imurointi oli hoidettu.

Jakamisen vaikeus ja yhdys sanoja

Kääpä juoksee tuossa takana pallon kanssa: "Kaje pelas yhdessä. Yhdessä pelataan."

Mietin aina iltaisin Kääpälää, mutten juuri koskaan ehdi tai muista kirjoittaa. Sitten pitää yrittää kirjoittaa kaikki mielessä pyörineet asiat kerralla, vähän kuin tenttivastausta rustaisi. Eli tässä niitä nyt tulee.

Kääpä jupisi eilen liukumäen alla kulmat kurtussa: "Tuuli keinuu. Tuuli pois." Kehotin kääpää hetkeksi muihin hommiin, mutta: "Kaje odottaa." Kääpä jäpitti sinnikkäästi ja pääsi vihdoin keinuun. Likka voisi keinua kyllä tuntikaupalla. Keinua ja jorista samalla itsekseen. "Juuso kotona. Hilla reissussa. Enna itki. Kaje keinuu. Paapo nukkuu."

Kerhossa kääpä antoi pusuja vauvoille: "Onnille pusu, Annille pusu!". Kääpä on tosiaan oppinut pussaamaan suullaan, ennen se antoi aina pusuja otsallaan. Vielä tosin unohtuu usein tutti suuhun pussatessa, mikä hermostuttaa minikääpää.

Mies: "Yh-hyh"
Kääpä: "Yh-hyh"
Minikääpä: "Yh-hyh"

Ihanaa, kun on lomaa. Pienet menee päikkäreille mutta meidän isojen ei tartte, sillä nyt voi nukkua milloin huvittaa. Köllöttelin juuri tuolla suljetun oven takana ja vakoilin näiden touhuja. Perhettään on helppo rakastaa, kun välissä on ovi.

Oltiin viime viikonloppuna mökkeilemässä. Sopiva suhde, reilut kymmenen aikuista ja neljä lasta. Minikääpä olikin koko viikonlopun joko kumminsa tai erään toisen tädin sylissä ja kääpä hääräsi muiden lasten kanssa. Ja me sluibailtiin. Tuollaisten reissujen jälkeen alkaa taas kommuuniasumishaaveilu.

Niin joo, niitä yhdys sanoja vielä:
keinu heppa
leikki paikka
ilma pallo
(Puuha Pete)
Äiti laittaa pesu aine tta

No mutta. Ehkä panostan ihan täysillä tähän suklaaseen ja jätän nämä jorinat tällä erää. Palataan.

Kolmen viikon kommentit

Jestas, kylläpä on taas aika rientänyt. Yritän nyt pikapikaa kertoa kuulumisia. Ai niin, koska siteeraaminen on muuten mahdotonta, paljastetaan heti kärkeen: kääpä on Kanerva ja minikääpä Kaapo. Huh. Nyt on paljon helpompaa kirjoitella käävän kommentteja.

Kääpä toi veikalle tänään purulelun: "Haukkaa, Kaapo, haukkaa!" Ei miniäinen haukannut, mutta helistintä se osaa jo pitää kädessä. On aika liikkis, kun pitää kuskattaessa helistintä kädessä ja syö sitä samalla kun käsiään.

Kääpä juoruili mummolle: "Kaapo valvottaa". Mutta totta se on, veikan huuto kuuluu paljon kovempaa käävän huoneeseen kuin olkkariin, jossa me iltaisin oleilemme. Hii, mies rakentaa legoilla käävän kanssa ja kääpä haluaa, että rakennetaan roska-auto.

Me ollaan kaikki vähän sairasteltu, mulla oli angiina, miehellä poskiontelontulehdus ja käävällä kuumetta. Mutta viikonlopuksi meinataan parantua, sillä on mökkireissua tiedossa.

Olen jatkanut haalarihankintojen tekoa. Ihan ohimennen laskin, paljonko olen investoinnut lastenvaatteisiin tässä kuukauden, parin sisällä, ja vastaus oli, että 1/2 neliötä. Kukin päätelköön, onko se paljon vai vähän. Mutta jos sama tahti jatkuu, on parissa vuodessa törsätty yksi makkari.

Olenkin ollut huippukiireinen ns. oman elämän kanssa. Shoppailureissujen lisäksi olen ollut juhlistamassa kolmikymppisiä ruuan merkeissä ja käväisin Egotripin keikallakin + Bakersissa vähän bilettämässä. Nyt taas jaksaa pukluja ja vaippoja. Tai no, on kyllä ollut tylsääkin tylsempi päivä, kun ei päästy ulos. Kun jäpittää koko päivän sisällä, ehtii lukea aika monta kirjaa, laulaa aika monta laulua, tehdä aika monta palapeliä, kuunnella aika monta lastenlevyä ja katsoa aika monta Maisaa.

Kääpää kiinnostavat numerot. Se hääräsi itsekseen ja jupisi: "viisi, kuusi... kolme, neljä, viisi, kuusi... mennään, mennään... reissuun... kerhoon..." Nyt se sitten laskee varpaita: viisi, kuusi. Ja kortteja: viisi, kuusi.

Minikääpä on kyllä aika pallopää. Ja vähän reppana. Se olla möllöttää jossain nurkassa ja kun sitä moikkaa, se kujertaa ja hymyilee. Monet jutut pelottaa, kuten jumppalelu alkuun. Nyt jo kyllä tykkää siitä ja pitää yhdestä lelusta kiinni ja huiskaa toista. Ja välillä kiepsahtaa mahalta selälleen ja säikähtää sitäkin.

Parasta on, kun minikäävän laittaa seisomaan ja sisko tulee halimaan. Siinä ne on, sisarrukset, 60- ja 80-senttiset kaverrukset.