Ihanaa, lapset on kotona koko remmi! Leivottiin kaikkien kolmen kanssa sämpylöitä. Kääpä letitti pitkon, Minikääpä teki patongin ja Touko lähinnä maisteli ja tunnusteli taikinaa. Sille tein lopuksi nallesämpylän. Itse tein vielä pellillisen ja nyt ei sitten tarvitse lähteä kauppaankaan, kun leipääkin ilmestyi pöytään. Muuta sitten onkin.
Toukolainen on nyt unilla ja isot katsoo Star Warsia. Ajattelin, että saunotaan, kun Touko herää.
Huomenna lähdetäänkin sitten pariksi päiväksi perheleirille. Valmiiseen pöytään ja lapsilla oma ohjelma, jee!
Viime viikko oli kamalaa huisketta. Oltiin parturissa, Miniäisellä oli näet kerhokuvaus, serkun ja kaverin synttäreillä, kanteleessa tietenkin ja eskaria oli vielä lauantainakin. Torstaina pääsin kaupungille ilman lapsia ystäväni ja 1,5-vuotiaan kanssa kahvittelemaan. Tein vielä ihan mahtavia löytöjä Kampin Suomalaisesta, nyt on kääville pukinkonttiin isot pinot askarteluvehkeitä. Tuliaisiksi omille kääville ja lauantaiselle kyläilylle toin kivoja lattiapalapelejä.
Niin, lauantaina oli siis eskarissa Unicef-kävely ja syysmarkkinat. Mies leikkuutti tukkansa ja haettiin Mäkkäristä ruokaa ja K-raudasta taulukoukkuja. Kääpä sai markkinoiden lalukirppikseltä keppihevosen ja Miniäinen voitti dinon, johon voi piirtää tusseilla. Se hehkutti kaikille vastaantulijoille, miten se voitti pääpalkinnon arpajaisista. Ihana ukko!
Kolmeksi menimme Tuomarilaan kyläilemään. Lasten leikit sujuivat kivasti ja saksalaispojat olivat oppineet taas kovasti suomea. Askartelimme kastanjoista ja tammenterhoista eläimiä ja ukkeleitä, siilejäkin oli helppo tehdä. Kääpä teki Oman kanssa kaulanauhan. Tosi mahtava idea. on kuulemma tärkeä juttu syksyssä.
Askartelujen jälkeen aloitimme raclette-illan. Oli naudan ja possun sisäfulettä, nakkeja, paprikaa, kurkkua, omenaa, päärynää, tomaattia, suolakurkkua, juustoa, pikkumaissia ja herkkusieniä. Ja vähän punkkuakin otin, vaikka oltiin autolla. Ihan tosi huippu ilta! Oli jo tosi pimeää, kun päästiin kotiin ja itse fiilistelin vielä itäsaksatunnelmissa. Nukkumatti oli meille jaettua menneisyyttä ja kerroin, miten menimme aina sohvan taakse piiloon unihiekkaa.
Olin viime viikolla jotenkin tosi uupunut tähän kotiäidin arkeen, kun koko aika on tiukka aikataulu eikä lapsista saa koskaan breikkiä. Meillä ei siis juurikaan ole lastenhoitoapua ja tällä hetkellä siivoammekin itse. Minä en ole luonnostani mikään kodin hengetär, mutta jossain ruodussa yritämme kodin kuitenkin pitää.
Tykkään kyllä järjestellä tavaroita, mutta siihen se minun siivoiluni sitten jääkin. Mietin tässä, että josko taas kokeilisi siivoojaa, mutta meillä on ollut kaksi ihan onnetonta firmaa, joten kovin optimistisia emme sen suhteen ole. Mutta se asia jää vielä harkinta-asteelle.
Pikemminkin viikon lukkaria voisi jotenkin selkiyttää. Nyt se menee näin:
ma 9.00 eskari, 13.00 haku, 18.00 kannel
ti 8.15 eskari, 9.00 kerho, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, jumppa, ulkoilu ja kyläily Ymmerstassa
ke 8.15 eskari, 9.00 kerho, 9.30 kerho/puistotreffit, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, avoimeen päiväkotiin
to 8.15 eskari, 9.00 kerho, 10.15 muskari, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, lasten kaveritreffit
pe 8.15 eskari, 9.00 kerho, 9.30 perhekerho, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, 17.30 taekwondo
Yritän tätä lukkaria kirjoitella jatkuvasti, mutta jotenkin se ei vain siitä selkiydy. En oikein viihdy täällä kotona, joten mieluummin olemme kaikissa riennoissa. Mutta sitten taas kotona eivät pyykit ja astiat peseydy, mutta toisaalta kämppä pysyy muuten kuosissa. Olen kyllä miettinyt, että ehkä minun olisi viisainta palata takaisin töihin, kun en tästä kotona jäpittämisestä oikein kiksejä (enkä rahaakaan) saa. Lasten kanssa olosta kyllä nautin, mutta miten ihmeessä voisin innostua kotihommista? Vai tarvitseeko minun edes?
Thursday, October 14, 2010
Friday, October 08, 2010
Luomisesta
Nyt on kerrankin hyvä hetki: isommat tekevät yläkerrassa uusia palapelejään ja me napostellaan Toukon kanssa rusinoita ja banaanilastuja. Tai oli, yläkerrasta kuuluu jo nahinaa ja Touko känisee vieressä. Yritän kuitenkin.
Eli meidän lapset käy melkein joka sunnuntai pyhäkoulussa. Minikääpää on nyt alkaneet uskontoon liittyvät asiat kiinnostaa. Juttelimme ystäväperheestämme, jossa on viisi lasta. Minikääpä sanoi, että no sittenhän Jumala voi luoda meillekin viisi lasta, kun se toinenkin perhe on saanut niin monta.
Uimahallissa juttelimme saunassa erään rouvan kanssa. Hämmästelin saunan jyrkkiä, kaiteettomia lauteita ja kerroin, miten Myyrmäessä on lapsiturvallisempi sauna. Rouva arveli, että ehkä Myyrmäen halli on uudempi. Mietin, että voisikohan sekin olla 70-luvulta, kuten Myyrmäkikin. Minikääpä kysyi, että loiko Jumala sen Myyrmäen uimahallin. Kerroin, että ihmiset rakensivat sen. "Ai, oliko silloin jo ihmisiä", ihmetteli poika.
Saimme eilen vielä lisää uusia vaatteita, kun D&J-paketit saapuivat. Pojilla on nyt petrolinväriset housut ja valkoiset puserot, joissa on petrolinsinisiä tähtiä. Toukolla on laastari otsassa, kun Kalle luuli eilen rupea liaksi ja nyppäisi sen pois. Käävällä on ne uudet joogapöksyt ja T-paita, tosi suloinen sekin. Kun on oikein, oikein väsynyt, pitää aamulla tsempata sen verran, että saa lapsille kivat vaatteet päälle. Sitten voi koko päivän tuijotella niitä, pientä, peikonnäköistä pulleaa taaperoa ja kahta leikki-ikäistä siisteissä tukissaan. Vaikka kaikki menisi miten mönkään tahansa, ainakin ne näyttävät suloisilta.
Eli meidän lapset käy melkein joka sunnuntai pyhäkoulussa. Minikääpää on nyt alkaneet uskontoon liittyvät asiat kiinnostaa. Juttelimme ystäväperheestämme, jossa on viisi lasta. Minikääpä sanoi, että no sittenhän Jumala voi luoda meillekin viisi lasta, kun se toinenkin perhe on saanut niin monta.
Uimahallissa juttelimme saunassa erään rouvan kanssa. Hämmästelin saunan jyrkkiä, kaiteettomia lauteita ja kerroin, miten Myyrmäessä on lapsiturvallisempi sauna. Rouva arveli, että ehkä Myyrmäen halli on uudempi. Mietin, että voisikohan sekin olla 70-luvulta, kuten Myyrmäkikin. Minikääpä kysyi, että loiko Jumala sen Myyrmäen uimahallin. Kerroin, että ihmiset rakensivat sen. "Ai, oliko silloin jo ihmisiä", ihmetteli poika.
Saimme eilen vielä lisää uusia vaatteita, kun D&J-paketit saapuivat. Pojilla on nyt petrolinväriset housut ja valkoiset puserot, joissa on petrolinsinisiä tähtiä. Toukolla on laastari otsassa, kun Kalle luuli eilen rupea liaksi ja nyppäisi sen pois. Käävällä on ne uudet joogapöksyt ja T-paita, tosi suloinen sekin. Kun on oikein, oikein väsynyt, pitää aamulla tsempata sen verran, että saa lapsille kivat vaatteet päälle. Sitten voi koko päivän tuijotella niitä, pientä, peikonnäköistä pulleaa taaperoa ja kahta leikki-ikäistä siisteissä tukissaan. Vaikka kaikki menisi miten mönkään tahansa, ainakin ne näyttävät suloisilta.
Tuesday, October 05, 2010
No olipas se päivä!
Herättiin aamulla ihan normisti seiskalta. Toukolainen oli yskinyt yöllä ja oli aamullakin vähän räkäinen. Lapset söivät aamupalat ja Mies ja Kääpä lähtivät kahdeksalta eskariin ja töihin. Normaalisti meillä on lähtö 8.30, mutta tänään oli erikoispäivä ja lähdimme vasta ysiltä Toukon 1,5-vuotisneuvolaan.
Olin odottanut sitä kovasti. Ajattelin, että Toukolainen rakentelisi palikkatorneja ja saisin rupatella lapsen uusista taidoista. No, Touko olikin aika kiukkuinen ja lääkärin katsottua korvaa raivari alkoi. Touko karjui koko vastaanoton ajan, mutta sen verran lääkäri sai työtään tehtyä, että selvisi, että Toukon yöheräilyjen syynä oli korvatulehdus. Saimme koko joukon reseptejä, Minikääpä piirteli kiltisti kummituksia.
Ajoimme apteekille ja lupasin Minikäävälle reippauspalkinnoksi Mäkkärireissun. Reitti, jota normaalisti ajamme Kauniaisiin, oli poikki, ilmeisesti eilisen onnettomuuden vuoksi. Touko heräsi itkuisena ja pysähdyin Karamalmille antamaan särkylääkettä ja antibioottia. Ajoimme kahden huutavan pojan kanssa kotiin ja Mäkki-ruuan sijaan tarjosin pastaa ja Tikka Masalaa. Miniäinen otti pelkkää pastaa ja paljon ketsuppia.
Sitten pitikin jo lähteä hakemaan Kääpää. Eskari päättyi 12.15. Nappasin likan mukaan ja ajoimme kehystämölle. Meillä on lapsista ja koko perheestä sellaiset 40*60 canvas-taulut, jotka kaipaisivat kehyksiä. En vielä kuitenkaan tilannut mitän vaan ajoimme tien toiselle puolelle noutamaan lasten 1-, 4- ja 6-vuotiskuvia.
Sitten olikin jo kiire viedä Minikääpä kerhoon ja kerhokuvaukseen. Lapsi jäi taas iloisena ystäviensä Lindan ja Leilan kanssa ja me muut jatkoimme matkaa. Postiin oli tullut Me&i-paketti, ja se oli kyllä ihan nappi tällaiselle sairastelupäivälle. Kääpä sai vaaleanpunaiset joogapöksyt, kitin värisen T-paidan, mustan avaruuspaidan ja leggarit. Minikäävälle tuli froteinen pilvipaita, robottipaita ja turkoosi työkalupaita. Itse sain plyysipöksyt ja tunikan ja Toukolainen plyysisen kokopuvun, joka nyt sitten taitaakin olla liian pieni, sillä ukkeli oli ihmeekseni 81,5 cm. Ja sen kun piti olla se meidän vauva!
Tulimme sitten kotiin ja Kääpä oppi yllättäen lukemaan! Se tuli kirjan kanssa keittiöön ja kysyi, että lukeeko tässä "Peukaloputti ja luumupuu"? No lukihan siinä. Kääpä luki sitten kaikkea muutakin, kirjoitin hassuja sanoja ja etsimme tikkukirjaimisia kirjoja. Herra Hakkaraisen aakkosia Kääpä sitten luki, otin vähän videotakin, kun oli niin liikkis.
Mies haki illalla Minikäävän kerhosta töistä tullessaan ja minä lähdin vielä isompien kanssa uimahalliin. Ajoimme Jorville asti, kunnes tajusin, ettei pelkillä uikkareilla ja pyyhkeillä pääse sisään halliin vaan tarttee olla jotain maksuvehkeitäkin. Siispä takaisin kotiin. Menimme sitten tähän lähelle halliin, kun uusi ajomatka ei houkutellut. Leppävaaran uimahalli oli kyllä ihan passeli meidän porukalle, ei oltukaan ennen käyty. Kääpä ui hienosti myyrää ja tekee liukuja. Minikääpä ui jo aika rohkeasti ja sukeltaa välillä vahingossa mutta ei enää yhtään pelkää vettä. Ihanaa oli riehua iloisten poikasten kanssa.
Kun saavuimme kotiin, Touko oli jo unilla. Söimme iltapalat ja luin Eläinten uintiretken unisaduksi. Nyt syön Dumlen suklaanappeja ja ihastelen laihtumistani. Pitäisi varmaan vielä sovittaa ne omat vaatteet ja pakata synttärisankareille lahjat. Huomenna juhlitaan 7-vuotiasta serkkua ja perjantaina kääpäin 5-vuotiasta ystävää. Hulinaviikko jatkuu.
Olin odottanut sitä kovasti. Ajattelin, että Toukolainen rakentelisi palikkatorneja ja saisin rupatella lapsen uusista taidoista. No, Touko olikin aika kiukkuinen ja lääkärin katsottua korvaa raivari alkoi. Touko karjui koko vastaanoton ajan, mutta sen verran lääkäri sai työtään tehtyä, että selvisi, että Toukon yöheräilyjen syynä oli korvatulehdus. Saimme koko joukon reseptejä, Minikääpä piirteli kiltisti kummituksia.
Ajoimme apteekille ja lupasin Minikäävälle reippauspalkinnoksi Mäkkärireissun. Reitti, jota normaalisti ajamme Kauniaisiin, oli poikki, ilmeisesti eilisen onnettomuuden vuoksi. Touko heräsi itkuisena ja pysähdyin Karamalmille antamaan särkylääkettä ja antibioottia. Ajoimme kahden huutavan pojan kanssa kotiin ja Mäkki-ruuan sijaan tarjosin pastaa ja Tikka Masalaa. Miniäinen otti pelkkää pastaa ja paljon ketsuppia.
Sitten pitikin jo lähteä hakemaan Kääpää. Eskari päättyi 12.15. Nappasin likan mukaan ja ajoimme kehystämölle. Meillä on lapsista ja koko perheestä sellaiset 40*60 canvas-taulut, jotka kaipaisivat kehyksiä. En vielä kuitenkaan tilannut mitän vaan ajoimme tien toiselle puolelle noutamaan lasten 1-, 4- ja 6-vuotiskuvia.
Sitten olikin jo kiire viedä Minikääpä kerhoon ja kerhokuvaukseen. Lapsi jäi taas iloisena ystäviensä Lindan ja Leilan kanssa ja me muut jatkoimme matkaa. Postiin oli tullut Me&i-paketti, ja se oli kyllä ihan nappi tällaiselle sairastelupäivälle. Kääpä sai vaaleanpunaiset joogapöksyt, kitin värisen T-paidan, mustan avaruuspaidan ja leggarit. Minikäävälle tuli froteinen pilvipaita, robottipaita ja turkoosi työkalupaita. Itse sain plyysipöksyt ja tunikan ja Toukolainen plyysisen kokopuvun, joka nyt sitten taitaakin olla liian pieni, sillä ukkeli oli ihmeekseni 81,5 cm. Ja sen kun piti olla se meidän vauva!
Tulimme sitten kotiin ja Kääpä oppi yllättäen lukemaan! Se tuli kirjan kanssa keittiöön ja kysyi, että lukeeko tässä "Peukaloputti ja luumupuu"? No lukihan siinä. Kääpä luki sitten kaikkea muutakin, kirjoitin hassuja sanoja ja etsimme tikkukirjaimisia kirjoja. Herra Hakkaraisen aakkosia Kääpä sitten luki, otin vähän videotakin, kun oli niin liikkis.
Mies haki illalla Minikäävän kerhosta töistä tullessaan ja minä lähdin vielä isompien kanssa uimahalliin. Ajoimme Jorville asti, kunnes tajusin, ettei pelkillä uikkareilla ja pyyhkeillä pääse sisään halliin vaan tarttee olla jotain maksuvehkeitäkin. Siispä takaisin kotiin. Menimme sitten tähän lähelle halliin, kun uusi ajomatka ei houkutellut. Leppävaaran uimahalli oli kyllä ihan passeli meidän porukalle, ei oltukaan ennen käyty. Kääpä ui hienosti myyrää ja tekee liukuja. Minikääpä ui jo aika rohkeasti ja sukeltaa välillä vahingossa mutta ei enää yhtään pelkää vettä. Ihanaa oli riehua iloisten poikasten kanssa.
Kun saavuimme kotiin, Touko oli jo unilla. Söimme iltapalat ja luin Eläinten uintiretken unisaduksi. Nyt syön Dumlen suklaanappeja ja ihastelen laihtumistani. Pitäisi varmaan vielä sovittaa ne omat vaatteet ja pakata synttärisankareille lahjat. Huomenna juhlitaan 7-vuotiasta serkkua ja perjantaina kääpäin 5-vuotiasta ystävää. Hulinaviikko jatkuu.
Sunday, October 03, 2010
Lisää syksyä
Meillä on kyllä ollut ihana syksy, juuri sellainen, josta olen haaveillut. Kävelemme aina aamuisin poikien kanssa kerhoon. Matka on nelivuotiaalle aika pitkä, joten matkalle pitää kehitellä erilaisia kannusteita. Olemme bonganneet sieniä ja isoja keppejä ja erityisen mahtava on ollut vaahtera. Ensin siihen tuli neniä ja myöhemmin Minikääpä keräsi mahtavia kimppuja. Eskariin oli kiva mennä siskoa hakemaan nenämiehenä tai yllättää eskariopet kauniilla lehdillä.
Kääpä oli alkusyksystä eskarin jälkeen tosi väsynyt. Se sai raivareita ja potki, raapi ja sähisi. Nyt väsy on onneksi helpottanut ja iltapäivätkin ovat useimmiten varsin seesteisiä. Myös Minikääpää väsytti monasti kerhon jälkeen ja se jäi asfaltille pötköttämään. Onneksi nenäpuille ei ole kerholta pitkä matka.
Meillä on ollut kasvatusperiaatteena, että lapsia ei kuskata sinne tänne erilaisiin puuhamaihin, vaan lähinnä ollaan kotona, kerhoissa ja lähipuistoissa ja lapset saavat käyttää mielikuvitustaan. Sitä lapsilta kyllä löytyykin, sillä joka päivä syntyy uusia askarteluja ja majoja, kunhan vain pahvia, teippiä ja saksia on käytettävissä.
No, Kääpä kuitenkin totesi tässä eräänä päivänä, että hän on ehtinyt kokea kuudessa vuodessa monenlaista. Hän on
-ollut avioliittoleirillä
-käynyt metsäretkellä
-saanut kaksi rokotusta
-saanut yhden rokotuksen
-ollut Lintsillä
-matkustanut lautalla
-vieraillut delfinaariossa
-ollut asukaspuistossa
-nähnyt Kisu Pikkukuun ja hänen ystävänsä lentävän talonmiehen
-ollut Kreikassa ja lentokoneessa
Ajatella, noin paljon juttuja ja hän on vasta kuusi!
Lapset ovat hurahtaneet täysillä Star Warsiin. Niillä on miekkoja, Legoja ja roolivaatteita, mutta parasta on askarrella valomiekkoja itse pahvista ja piirtää hahmoja paperille. Toukolainen on Ewookki, Minikääpä usein Darth Vader tai Maul ja Kääpä Luke tai Prinsessa Leia. Pihan Ville näyttää kuulemma ihan Lukelta. Minulla on itselläni aika huterat SW-tiedot, mutta täytynee vähän prepata. Omassa lapsuudessani kaikki pihan tytöt oli prinsessa Leioja, mutta nämä lapset kaipaavat faktoja. Ja kun Kääpä oli Anakin, ei minulla ollut aavistustakaan, mikä hahmo voisin olla. Ehdotin hätäpäissäni sitä Leiaa ja Kääpää nauratti.
Kääpä oli alkusyksystä eskarin jälkeen tosi väsynyt. Se sai raivareita ja potki, raapi ja sähisi. Nyt väsy on onneksi helpottanut ja iltapäivätkin ovat useimmiten varsin seesteisiä. Myös Minikääpää väsytti monasti kerhon jälkeen ja se jäi asfaltille pötköttämään. Onneksi nenäpuille ei ole kerholta pitkä matka.
Meillä on ollut kasvatusperiaatteena, että lapsia ei kuskata sinne tänne erilaisiin puuhamaihin, vaan lähinnä ollaan kotona, kerhoissa ja lähipuistoissa ja lapset saavat käyttää mielikuvitustaan. Sitä lapsilta kyllä löytyykin, sillä joka päivä syntyy uusia askarteluja ja majoja, kunhan vain pahvia, teippiä ja saksia on käytettävissä.
No, Kääpä kuitenkin totesi tässä eräänä päivänä, että hän on ehtinyt kokea kuudessa vuodessa monenlaista. Hän on
-ollut avioliittoleirillä
-käynyt metsäretkellä
-saanut kaksi rokotusta
-saanut yhden rokotuksen
-ollut Lintsillä
-matkustanut lautalla
-vieraillut delfinaariossa
-ollut asukaspuistossa
-nähnyt Kisu Pikkukuun ja hänen ystävänsä lentävän talonmiehen
-ollut Kreikassa ja lentokoneessa
Ajatella, noin paljon juttuja ja hän on vasta kuusi!
Lapset ovat hurahtaneet täysillä Star Warsiin. Niillä on miekkoja, Legoja ja roolivaatteita, mutta parasta on askarrella valomiekkoja itse pahvista ja piirtää hahmoja paperille. Toukolainen on Ewookki, Minikääpä usein Darth Vader tai Maul ja Kääpä Luke tai Prinsessa Leia. Pihan Ville näyttää kuulemma ihan Lukelta. Minulla on itselläni aika huterat SW-tiedot, mutta täytynee vähän prepata. Omassa lapsuudessani kaikki pihan tytöt oli prinsessa Leioja, mutta nämä lapset kaipaavat faktoja. Ja kun Kääpä oli Anakin, ei minulla ollut aavistustakaan, mikä hahmo voisin olla. Ehdotin hätäpäissäni sitä Leiaa ja Kääpää nauratti.
Subscribe to:
Posts (Atom)