Syysloma

Ihanaa, lapset on kotona koko remmi! Leivottiin kaikkien kolmen kanssa sämpylöitä. Kääpä letitti pitkon, Minikääpä teki patongin ja Touko lähinnä maisteli ja tunnusteli taikinaa. Sille tein lopuksi nallesämpylän. Itse tein vielä pellillisen ja nyt ei sitten tarvitse lähteä kauppaankaan, kun leipääkin ilmestyi pöytään. Muuta sitten onkin.

Toukolainen on nyt unilla ja isot katsoo Star Warsia. Ajattelin, että saunotaan, kun Touko herää.

Huomenna lähdetäänkin sitten pariksi päiväksi perheleirille. Valmiiseen pöytään ja lapsilla oma ohjelma, jee!

Viime viikko oli kamalaa huisketta. Oltiin parturissa, Miniäisellä oli näet kerhokuvaus, serkun ja kaverin synttäreillä, kanteleessa tietenkin ja eskaria oli vielä lauantainakin. Torstaina pääsin kaupungille ilman lapsia ystäväni ja 1,5-vuotiaan kanssa kahvittelemaan. Tein vielä ihan mahtavia löytöjä Kampin Suomalaisesta, nyt on kääville pukinkonttiin isot pinot askarteluvehkeitä. Tuliaisiksi omille kääville ja lauantaiselle kyläilylle toin kivoja lattiapalapelejä.

Niin, lauantaina oli siis eskarissa Unicef-kävely ja syysmarkkinat. Mies leikkuutti tukkansa ja haettiin Mäkkäristä ruokaa ja K-raudasta taulukoukkuja. Kääpä sai markkinoiden lalukirppikseltä keppihevosen ja Miniäinen voitti dinon, johon voi piirtää tusseilla. Se hehkutti kaikille vastaantulijoille, miten se voitti pääpalkinnon arpajaisista. Ihana ukko!

Kolmeksi menimme Tuomarilaan kyläilemään. Lasten leikit sujuivat kivasti ja saksalaispojat olivat oppineet taas kovasti suomea. Askartelimme kastanjoista ja tammenterhoista eläimiä ja ukkeleitä, siilejäkin oli helppo tehdä. Kääpä teki Oman kanssa kaulanauhan. Tosi mahtava idea. on kuulemma tärkeä juttu syksyssä.

Askartelujen jälkeen aloitimme raclette-illan. Oli naudan ja possun sisäfulettä, nakkeja, paprikaa, kurkkua, omenaa, päärynää, tomaattia, suolakurkkua, juustoa, pikkumaissia ja herkkusieniä. Ja vähän punkkuakin otin, vaikka oltiin autolla. Ihan tosi huippu ilta! Oli jo tosi pimeää, kun päästiin kotiin ja itse fiilistelin vielä itäsaksatunnelmissa. Nukkumatti oli meille jaettua menneisyyttä ja kerroin, miten menimme aina sohvan taakse piiloon unihiekkaa.

Olin viime viikolla jotenkin tosi uupunut tähän kotiäidin arkeen, kun koko aika on tiukka aikataulu eikä lapsista saa koskaan breikkiä. Meillä ei siis juurikaan ole lastenhoitoapua ja tällä hetkellä siivoammekin itse. Minä en ole luonnostani mikään kodin hengetär, mutta jossain ruodussa yritämme kodin kuitenkin pitää.

Tykkään kyllä järjestellä tavaroita, mutta siihen se minun siivoiluni sitten jääkin. Mietin tässä, että josko taas kokeilisi siivoojaa, mutta meillä on ollut kaksi ihan onnetonta firmaa, joten kovin optimistisia emme sen suhteen ole. Mutta se asia jää vielä harkinta-asteelle.

Pikemminkin viikon lukkaria voisi jotenkin selkiyttää. Nyt se menee näin:

ma 9.00 eskari, 13.00 haku, 18.00 kannel

ti 8.15 eskari, 9.00 kerho, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, jumppa, ulkoilu ja kyläily Ymmerstassa

ke 8.15 eskari, 9.00 kerho, 9.30 kerho/puistotreffit, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, avoimeen päiväkotiin

to 8.15 eskari, 9.00 kerho, 10.15 muskari, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, lasten kaveritreffit

pe 8.15 eskari, 9.00 kerho, 9.30 perhekerho, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, 17.30 taekwondo

Yritän tätä lukkaria kirjoitella jatkuvasti, mutta jotenkin se ei vain siitä selkiydy. En oikein viihdy täällä kotona, joten mieluummin olemme kaikissa riennoissa. Mutta sitten taas kotona eivät pyykit ja astiat peseydy, mutta toisaalta kämppä pysyy muuten kuosissa. Olen kyllä miettinyt, että ehkä minun olisi viisainta palata takaisin töihin, kun en tästä kotona jäpittämisestä oikein kiksejä (enkä rahaakaan) saa. Lasten kanssa olosta kyllä nautin, mutta miten ihmeessä voisin innostua kotihommista? Vai tarvitseeko minun edes?