No jopas on hassua. Istun täällä toimistossa, avokonttorissa. Tuuletin humisee ja T-paidassa on vähän vilu. Välillä joku aivastaa.
Tulee mieleen töihin paluu vuonna 2006. Silloin olin ollut vuoden kotona ja toimistossa oli outoa, kun vauvat eivät huutaneet ja kahvia sai kitata rauhassa. Vuonna 2007 fiilis oli aika normaali, ihmiset tosin tulivat töihin shortseissa ja läpykkäissä suoraan mökeiltään. Mutta nyt 2008 palaan taas noihin parin vuoden takaisiin tunnelmiin. Tämä outo hiljaisuus. Huminaa ja vaimeaa näppiksen naputusta. Ensi viikosta istunkin sitten yksin huoneessani. Miten kestän hiljaisuutta?
No mutta, tarkoitus on tässä käydä läpi kesäloman kulku, joten asiaan.
Loma alkoi taas perinteisesti Käävän synttäreillä 28-29.6. Leivoimme raparperipiirakoita ja mansikkakakkuja, siivosimme ja touhusimme. Lauantaina juhlimme ystävien kanssa ja saimme paikalle haalittua jopa neljä lapsivierasta. Se oli Käävälle ihan passeli määrä ja hulinaa oli riittämiin. Sunnuntaina saapuivat sitten sukulaiset. Päivä eteni varsin leppoisissa merkeissä. Kääpä sai uimarenkaan ja kellukkeet ja käävät heittivät yhtenään vaatteet veks ja uivat olkkarin matolla. Myös uusia potkulautoja kokeiltiin ja kaikki selvisivät hengissä.
Näiden rientojen jälkeen olikin päässyt hyvin eroon työkiireistä. Suuntasimme maanantaina kääpäin kanssa Stadiin ja ekaksi Stokkan Rolssiin syömään. Kassalla huomasin, että eihän minulla ole matkassa mitään maksuvälineitä, mutta onneksi saimme pari lastenateriaa käteisellä. Hengasimme Stokkalla ja katsoimme sekä ne karpit että eläinosaston kalat pariin otteeseen. Kävimme myös leikkipaikalla ja Kääpä tuli liukumäestä nenälleen. Törmäsin myös Tomiin, vanhaan luokkakaveriin, joka syötteli poikastaan. Kun leluosasto ja sen tunnin ilmainen lastenhoito oli hyödynnetty, oli aika suunnata capuccinolle. Sitähän saa Suuresta Kuusta, vaikka olisi lompakko kotona. Valitsimme kylläkin ison pinoa kirjoja, jotka Mies kiltisti maksoi työjutuista irrottuaan.
Minä halusin vielä Etolaan, josta löytyi muutama himoitsemani muoviämpäri sekä Käävän synttärilahjarahoilla Baby Born. Sen kanssa touhuttiinkin sitten seuraava päivä. Vauva söi ja joi, kakkasi ja pissasi ja lopulta jouduimme turvautumaan kestovaippoihin kertisten loputtua. Söimme vielä Chicosissa ja sitten kotsaan.
Tiistaina saimme odotetun vieraan, Minikäävän haltiakummi kävi tervehtimässä päivänsankaria ja kummipoikaansa. Käävillä oli ollut selvästi ikävä, niin tiiviisti ne M:ssä roikkuivat. Illalla oli luvassa vielä fillarointia ja pistäydyttiin naapuripihassakin.
Keskiviikkona pääsimme Selloon lasten kanssa. Ostimme pussillisen lapsille vaatteita, ja ne ovat itse asiassa vieläkin siellä pussissa. Täytynee varmaan miehellekin esitellä saaliimme, kunhan tässä kerkiää. Käävät pääsivät myös hampurilaiskauppaan ja karuselliin, joten reissu oli oikein onnistunut. Päivä oli sikäli hieman kiusallinen, että torstaina oli reissuun lähtö ja Mies vaan oksenteli eilisen baari-illan jäljiltä. Siitä huolimatta saimme tavarat autoon ja starttasimme kohti Joutsaa heti torstaiaamusta.
Ensin morjenstimme isomummon. Käävät hengasivat sen kanssa palvelutalon pihalla ja juoksivat pitkin käytäviä. Ja tikkaritkin saivat. Vähänkö hämmästyimme, kun törmäsimme mummoon jo kaupassa. Harvoin sitä Joutsassa tuttuihin törmää. Mummollakin meni pasmat niin sekaisin, että unohti kokonaan, mitä tuli ostamaan. Isomummon jälkeen suuntasimme Miehen kummitädille. Kahvittelimme siinä kaikessa rauhassa ja illaksi sitten mökille. Perjantai oli sitten sellainen perinteinen mökkipäivä ja Miehen iloksi lähes kaikki pakollinen tuli suoritettua: oltiin joella, ammuttiin, ajettiin mopolla (Vähänkö säikähdin, kun huomasin Mies + Kääpä –yhdistelmän viilettävän mopon kyydissä. Minikääpä pääsi myös.), saunottiin, rötvättiin, lueskelin, grillattiin ja hengattiin pihalla.
Lauantaiaamuna lähdettiin sitten kohti Pieksamäkeä ja leirielämää. Käävät saivat taas ihanat hoitajat, Elinan ja Emman. Majoituksemme oli asuntolassa vähän kauempana, ja tutustuimme Pieksamäkeenkin kattavammin. Ihan majapaikan lähellä oli puisto, jossa kävimme kiipeilemässä, liukumassa, pelaamassa fudista ja poimimassa kukkia. Osasin potkia palloa yllättävän hyvin ja pallopelkonikin näytti vähän laantuneen.
Tutustuimme myös muihin perheisiin majapaikassamme, sillä meillä oli yhteinen keittiö + telkkaritila. Eräs kristitty 1,5-vuotias komensi siellä muita lapsia huutelemalla "Hiljaa, kakarat!" ja se teki meihin vaikutuksen. Kääpä tutustui puolestaan tämän yksilön veljeen, Eemeliin. Kääpä kysyi Eemeliltä, voiko istua tämän viereen iltapalapöytään. "Istu vain, kultaseni", vastasi poika.
Itse leiri tuli taas tarpeeseen, mutta leppoisampaa tämä oli nyt kuin viime kesänä. Maanantaina grillasimme viime vuoden ryhmämme kanssa ja aika paljon tuntui kaikille tapahtuneen. Myös tämä uusi ryhmämme oli oikein mukava, vaikkakin erilainen kuin tuo viime vuotinen.
Shoppailimme taas ison kasan kirjoja, joista tosin hävitin osan jonnekin. Ainakin kolme pokkaria katosi auton pakkauksessa, mikä tuntuu vähän oudolta. Mutta ehkä en tarvitsekaan juuri niitä kirjoja.
Leiriltä lähdimme sitten kohti Oulua. Olimme ihan puhki ja alkumatka oli aika tuskainen haasteellisine suunnistuksineen. Oulussa katsastimme ensin Kaakkurin Citymarketin ja suuntasimme sitten ystäväperheemme luo. Tarjolla oli peräpohjalaisia herkkuja, kuten rieskaa ja savustettua lohta. Illalla siemailimme viiniä, valkkari toi kesäfiilistä. Lapset pomppivat trampalla. Sunnuntaina kävimme Potna Pekka –ajelulla ja maanantaina Nallikarissa. Löysimme valtavan kiipeilytelineen, jonka huipulta Minikääpä vain astui alas. Pudotus oli nelisen metriä, mutta onneksi isäntäperheen mies pyydysti Miniäisen viime tipassa ennen maata. Minikääpä hymyili ja jatkoi matkaa.
Nallikarista ajoimme Kokkolaan, jossa yövyimme Kaarle-hotellissa. Illan hengasimme sitten Kokkolassa. Löysimme ihan ok buffet-paikan, mutta kyllä Sellon Rax on sentään parempi. Aamulla jatkoimme kohti Vaasaa, juoksimme asuntomessut läpi ja ajoimme yöksi Joutsaan. Saavuimme perille 00.30, ja oli aika sippi Kokkola-Vaasa-Joutsa –etapista. Käävät olivat onneksi nukahtaneet autoon ja ne vain nosteltiin peteihinsä.
Pientä jännitystä matkaan toi bensan loppuminen. Seurasimme tiiviisti kilometrimittaria. Viime tipassa löysimme automaatin, ja saimme tankin täyteen nettiyhteyden ja tilisiirron jälkeen. Kahvia sain sitten Vaajakoskelta Jyväskylän jälkeen.
Vietimme taas muutaman päivän Joutsassa jo hyväksi havaitulla metodilla. Mies osti muuten Pieksamäeltä jousipyssyn, ja sen parissa jatkettiin harjoituksia. Tai toiset jatkoi ja toiset ei. Saan juuri ja juuri venytettyä jousen, mutta mitään kiksejä en siitä saa, joten Mies hoitakoon sen homman.
Perjantaina lähdimme kotia kohti. Kylläpäs tuntui hyvältä olla himassa 16 päivän reissun jälkeen! Lauantaina saimme vieraaksemme enoni, joka oli ostanut kulmilta itselleen kauko-ohjattavan helikopterin. Päiksyjen jälkeen noudin äidin ja siskon meille kyläilemään.
Sunnuntai vierähtikin sitten pyykkiä pesten, mutta maanantaina ryhdistäydyimme: pesimme kaikki ikkunat (ekaa kertaa viiteen vuoteen) ja paikkasin pikkuhuoneen seinät sellaisella pikasilottimella. Sitten maalikaupaan ja seinien pesu. Tiistaina maalasimme huoneen pariin kertaan ja illalla lähdimme vielä Askoon ja Ikeaan. Kääpä pääsi hoitopaikkaan ja Minikääpä kierrokselle ja liukumäkeen. Törmäsimme myös yksiin kavereihimme.
Keskiviikkona fiilistelimme maalattua huonetta ja päätimme lähteä päikkäreiden jälkeen Lintsille. Se oli kääpäin eka Lintsi-keikka. Molemmat olivat ihan intoa täynnä. Olimme tappiin asti ja ehdimme kiertää kaikki alle metristen 11 laitetta, joissain tosin kävimme pari-kolme kertaa. Minikääpä rakasti kuumailmapallolaitetta, joka on vähän niin kuin lasten Mustekala. Se nojaili rennosti selkänojaan, piti käsivarsiaan reteästi ja hihkui. Kysyin, että pelottaako. ”No ei pelota”, vastasi Minikääpä nyreänä ja jatkoi hihkumistaan. Kääpä piti pikkuisesta junasta, joka kiertää vesitornin ympäri. Miniäinen ei. Viime tipassa tajusimme, ettei sinne pääse aikuiset. Juna lähti ja Minikääpä huusi koko matkan. Mutta Kääpä halusi uudestaan. Molempien suosikkeja olivat Kot kot, jossa bongattiin tipuja (3 reissua) ja Rekkaralli, jossa sai ajaa, ylläri ylläri, rekalla (2 reissua). Kun lisäksi mansikat, kirsikat, hattarat ja popparit sekä miehen pakolliset purilaiset oli vedetty ja matkanamitkin hankittu, lähdimme kohti Pasilaa. Pääsimme 22.14 junaan pikkuisella pyrähdyksellä, sillä se oli muutaman minsan myöhässä. Käävät olivat ihan pirteitä koko junamatkan, mutta aika hyvin ne sippasivat sitten kotiin päästyämme.
Miehen reissukiintiö oli tältä erää täynnä, mutta me suuntasimme vielä yhdeksi yöksi Pusulaan isomummon ja siskon kanssa ja kahdeksi Muurlaan ystävien luo. Olikin aika hulinaa, kun lapsia oli 3+3+1+2 eli siis yhdeksän. Grillattiin, kokattiin, uitiin ja poimittiin vadelmia. Käävän kummi vahti urhoollisesti ipanoita ja hengaili rennosti neljänkin lapsen kanssa metsässä. Lapset viettivtä lähes koko Pusula-päivän järvessä, ja yöllä Kääpä sitten itkeskelikin särkeviä jalkojaan. Seuraavana yönä reistaili sitten Minikääpä, joten olin aika kypsä yh-elämään reissun jälkeen. Onneksi sain ottaa heti päikät kotiin päästyämme.
No mutta, siinähän se sitten olikin, Kesäloma 2008. Seuraavaa odotellessa. Loppukevennyksenä vielä kääpää:
Matkustetaan autossa, Kääpä ohjaa leikkiä.
-Te, isi ja äiti, olisitte käyneet naimisissa, mutta teillä ei ole vielä lapsia.
-Ai miksi meillä ei ole lapsia?
-No kun te ette ole vielä Taivaan Isältä pyytäneet.
Kääpä herää kiukkuisena Muurlassa.
Kääpä: Sinä olet äiti tyhmä! Minä en aio enää asua teidän kanssanne!
Miska: Ai muutatko sinä Afrikkaan?
Kääpä: Ei kun Saksaan! Ja minä menen sinne kävellen!
Niin joo, Minikäävänkin juttu on alkanut luistaa. Se osallistuu usein keskusteluun –ko, -kö –liittein.
-Katsokaa, lehmä!
-Ai lehmäkö?
-Ja tuolla on hevonen.
-Hevonenko?
