Paljon uutta

Viime päivät ovatkin olleet yhtä säpinää. Meillä alkoi perjantaina Minikäävän kanssa uusi, yhteinen harrastus. Käymme kerran viikossa taaperotaekwondossa ja ainakin ekalla kerralla oli ihan mielettömän hauskaa. Me vaan nauroimme ja huhkimme niin, että olin seuraavan päivän ihan raihna. Nyt jo odotetaan ensi perjantain treenejä. Joulupukki toi kyllä todella kivan lahjan!

Lauantaina juhlimme sukulaisten kanssa nelivuotiasta Miniäistä. Olimme lasten kanssa ulkona lumileikeissä, kun Mummi ja A-täti saapuivat. Pian tulivatkin sitten M-kummi ja Käävän kummi, seuraavaksi sitten serkut, siitä sitten tunnin päästä Vaari ja illan päätteeksi vielä M-kummi tyttöineen. Käävät kävivät ihan kierroksilla ja sammuivat kyllä sitten aika helposti illan päätteeksi.

Sunnuntaina kävimme messussa ja pyhäkoulussa läheisellä kappelilla. Käävät tutustuivat uusiin lapsiin ja tuntuivat viihtyvän ihan hyvin. Menomatkan käävät olivat pulkan kyydissä mutta paluumatkan Kääpä jatksoi kävellä melkein kokonaan. Sama matka on sitten kerhoihinkin, mutta onneksi bussi kulkee ovelta ovelle ja keväällä pääsee sitten jo fillarilla.

Niin, lapset ovat lopettamassa päiväkodissa ja siirtymässä vekkuli- ja päiväkerhoihin. Olen täällä ihan haikeana, sillä käävät ovat olleet nyt kolme vuotta samassa päiväkodissa. Tuntuu, että siitä on ihan hetki, kun tuuppasin ne sinne Leppäkerttuihin ja nyt sitten lähtijöinä onkin jo kaksi isoa, reipasta Seepraa.

Samaan aikaan lopettelen Toukolaisen imetystä, joten haikeutta piisaa. Tänään olisin antanut ukolle aamumaidot, mutta enää ei rinta kelvannut vaan pieni mies joi mieluummin pullosta. Ja piti vielä itse kiinni. Minä sitten vain pidin sitä kainaloisena ja silittelin pientä nukkatukkaa.

No mutta, jostain pitää luopua, jotta on tilaa uudelle. Tarhalaisista kerholaisiksi ja rintamaidosta pullomaitoon, yhtä muutosta koko elämä.

Uudessa kodissa

Nyt on sitten ehditty hetki asustella täällä uudessa kodissa ja arkeakin jo vähän odotellaan. Muutimme siis 17.12 ja seuraavana päivänä starttasin ekaa kertaa uudesta paikasta töihin. Oli se aika jännää, kun asuttiin kuitenkin melkein seitsemän vuotta tuossa vanhassa paikassa.

Koska olin päivät töissä, taisin olla ihan viimeinen, joka sopeutui tänne uuteen paikkaan. Joulu vietetettiin taas perinteiseen tapaan meillä, vieraina Mummi, Vaari, A-täti/kummi, M-eno/kummi sekä Isomummo. Oli oikein leppoisaa, vaikkakin lapset kävivät kierroksilla.

Aatto meinasi tosin mennä mönkään, sillä tajusin aatonaattoiltana, ettei joulukuusi ole ilmestynyt. Isäni on tuonut sen tähän asti aina, mutta nyt sitten soitin aattona kirkon jälkeen ja isä kertoi, ettei jaksanut lähteä kuusimettään, kun oli niin kehnot kelit. No, ajettiin sitten joulukuusenmyyntipisteen ohi ja onneksi kukkarostani löytyi 15 euroa, jolla saimmekin oikein hienon kuusen kuljetuspusseineen. Me jäimme lasten kanssa vielä lumileikkeihin ja Mies laitteli kuusen sillä aikaa kuntoon. Koristelimme kuusen, laitoin pöydän kuntoon ja kolmen neljän maissa saapuivatkin sitten vieraat. Söimme ja ehdimme hetken jo odotellakin pukkia, kunnes hän sitten saapui sovitusti 18.30.

Minikääpä juoksi oitis yläkertaan noutamaan pukille tekemäänsä lahjaa, pahvista Korvatunturia. Joulupukki ilahtui kovin lahjastaan ja muisti ottaa sen jopa mukaan. Availimme rauhassa lahjat ja vieraat lähtivät jossain vaiheessa iltaa. Me valvoimme lasten kanssa kymmeneen, sillä piti saada Playmobilit ja Legot koottua.

Joulupäivänä piipahdettiin sitten Miehen vanhemmilla Hermannissa. Lisää herkkuja ja serkkuja. Minä olin välipäivät töissä mutta Mies ja lapset ottivat kotona varsin rennosti. Ja eihän siellä töissäkään välipäivinä yleensä mikään kamala hoppu ole.

Uutta vuotta vietimme sitten ystävien kanssa Vuosaaressa. Oli oikein mahtavaa ja lapsia ja aikuisia oli kerrankin oikeassa suhteessa. M ja O heittelivät lapsia hankeen ja järjestivät mahtavan ilotulituksen ja me sytytimme Miehen kanssa lapsille tähtisädetikkuja. Toukokin valvoi hetken ja ihmetteli hulinaa. Jytinä pelotti kuitenkin sen verran, ettei oikein meinannut uni tulla.

Eilen juhlimme sitten vuorostamme Minikäävän synttäreitä. Lapsi sai itse valita herkut kaupasta ja päätyi Smurffilimuun, vaahtokarkkeihin ja vaaleanpunaiseen marsipaanikakkuun. Hyvää oli, kelpasi tulla töistä! Nyt sitten täytyy enää järjestää sukulais- ja kaverisynttärit ja siinä sitä onkin tekemistä.

Yritämme muuten sumplia tässä näitä lasten hoitokuvioita. Tarkoitus oli, että Mies menee maaliskuussa takaisin töihin ja koko remmi hoitoon. Nyt kuvio alkaa tuntua niin hankalalta, että voi ollakin, että Mies jää kotiin vielä kevääksi ja kesääksi ja aloitamme hoitorumban vasta elokuussa. Kukapa vain lohduttaisi kitsasta mieltäni, joka hirvittelee niitä menetettyjä rikkauksia, joista luovumme siirtyessämme hoitorahalle.