Viime päivät ovatkin olleet yhtä säpinää. Meillä alkoi perjantaina Minikäävän kanssa uusi, yhteinen harrastus. Käymme kerran viikossa taaperotaekwondossa ja ainakin ekalla kerralla oli ihan mielettömän hauskaa. Me vaan nauroimme ja huhkimme niin, että olin seuraavan päivän ihan raihna. Nyt jo odotetaan ensi perjantain treenejä. Joulupukki toi kyllä todella kivan lahjan!
Lauantaina juhlimme sukulaisten kanssa nelivuotiasta Miniäistä. Olimme lasten kanssa ulkona lumileikeissä, kun Mummi ja A-täti saapuivat. Pian tulivatkin sitten M-kummi ja Käävän kummi, seuraavaksi sitten serkut, siitä sitten tunnin päästä Vaari ja illan päätteeksi vielä M-kummi tyttöineen. Käävät kävivät ihan kierroksilla ja sammuivat kyllä sitten aika helposti illan päätteeksi.
Sunnuntaina kävimme messussa ja pyhäkoulussa läheisellä kappelilla. Käävät tutustuivat uusiin lapsiin ja tuntuivat viihtyvän ihan hyvin. Menomatkan käävät olivat pulkan kyydissä mutta paluumatkan Kääpä jatksoi kävellä melkein kokonaan. Sama matka on sitten kerhoihinkin, mutta onneksi bussi kulkee ovelta ovelle ja keväällä pääsee sitten jo fillarilla.
Niin, lapset ovat lopettamassa päiväkodissa ja siirtymässä vekkuli- ja päiväkerhoihin. Olen täällä ihan haikeana, sillä käävät ovat olleet nyt kolme vuotta samassa päiväkodissa. Tuntuu, että siitä on ihan hetki, kun tuuppasin ne sinne Leppäkerttuihin ja nyt sitten lähtijöinä onkin jo kaksi isoa, reipasta Seepraa.
Samaan aikaan lopettelen Toukolaisen imetystä, joten haikeutta piisaa. Tänään olisin antanut ukolle aamumaidot, mutta enää ei rinta kelvannut vaan pieni mies joi mieluummin pullosta. Ja piti vielä itse kiinni. Minä sitten vain pidin sitä kainaloisena ja silittelin pientä nukkatukkaa.
No mutta, jostain pitää luopua, jotta on tilaa uudelle. Tarhalaisista kerholaisiksi ja rintamaidosta pullomaitoon, yhtä muutosta koko elämä.
No comments:
Post a Comment