Nyt on sitten ehditty hetki asustella täällä uudessa kodissa ja arkeakin jo vähän odotellaan. Muutimme siis 17.12 ja seuraavana päivänä starttasin ekaa kertaa uudesta paikasta töihin. Oli se aika jännää, kun asuttiin kuitenkin melkein seitsemän vuotta tuossa vanhassa paikassa.
Koska olin päivät töissä, taisin olla ihan viimeinen, joka sopeutui tänne uuteen paikkaan. Joulu vietetettiin taas perinteiseen tapaan meillä, vieraina Mummi, Vaari, A-täti/kummi, M-eno/kummi sekä Isomummo. Oli oikein leppoisaa, vaikkakin lapset kävivät kierroksilla.
Aatto meinasi tosin mennä mönkään, sillä tajusin aatonaattoiltana, ettei joulukuusi ole ilmestynyt. Isäni on tuonut sen tähän asti aina, mutta nyt sitten soitin aattona kirkon jälkeen ja isä kertoi, ettei jaksanut lähteä kuusimettään, kun oli niin kehnot kelit. No, ajettiin sitten joulukuusenmyyntipisteen ohi ja onneksi kukkarostani löytyi 15 euroa, jolla saimmekin oikein hienon kuusen kuljetuspusseineen. Me jäimme lasten kanssa vielä lumileikkeihin ja Mies laitteli kuusen sillä aikaa kuntoon. Koristelimme kuusen, laitoin pöydän kuntoon ja kolmen neljän maissa saapuivatkin sitten vieraat. Söimme ja ehdimme hetken jo odotellakin pukkia, kunnes hän sitten saapui sovitusti 18.30.
Minikääpä juoksi oitis yläkertaan noutamaan pukille tekemäänsä lahjaa, pahvista Korvatunturia. Joulupukki ilahtui kovin lahjastaan ja muisti ottaa sen jopa mukaan. Availimme rauhassa lahjat ja vieraat lähtivät jossain vaiheessa iltaa. Me valvoimme lasten kanssa kymmeneen, sillä piti saada Playmobilit ja Legot koottua.
Joulupäivänä piipahdettiin sitten Miehen vanhemmilla Hermannissa. Lisää herkkuja ja serkkuja. Minä olin välipäivät töissä mutta Mies ja lapset ottivat kotona varsin rennosti. Ja eihän siellä töissäkään välipäivinä yleensä mikään kamala hoppu ole.
Uutta vuotta vietimme sitten ystävien kanssa Vuosaaressa. Oli oikein mahtavaa ja lapsia ja aikuisia oli kerrankin oikeassa suhteessa. M ja O heittelivät lapsia hankeen ja järjestivät mahtavan ilotulituksen ja me sytytimme Miehen kanssa lapsille tähtisädetikkuja. Toukokin valvoi hetken ja ihmetteli hulinaa. Jytinä pelotti kuitenkin sen verran, ettei oikein meinannut uni tulla.
Eilen juhlimme sitten vuorostamme Minikäävän synttäreitä. Lapsi sai itse valita herkut kaupasta ja päätyi Smurffilimuun, vaahtokarkkeihin ja vaaleanpunaiseen marsipaanikakkuun. Hyvää oli, kelpasi tulla töistä! Nyt sitten täytyy enää järjestää sukulais- ja kaverisynttärit ja siinä sitä onkin tekemistä.
Yritämme muuten sumplia tässä näitä lasten hoitokuvioita. Tarkoitus oli, että Mies menee maaliskuussa takaisin töihin ja koko remmi hoitoon. Nyt kuvio alkaa tuntua niin hankalalta, että voi ollakin, että Mies jää kotiin vielä kevääksi ja kesääksi ja aloitamme hoitorumban vasta elokuussa. Kukapa vain lohduttaisi kitsasta mieltäni, joka hirvittelee niitä menetettyjä rikkauksia, joista luovumme siirtyessämme hoitorahalle.
No comments:
Post a Comment