Laitoin Toukolaista päikkäreille, kun kuulin naapurihuoneesta supattelua. Kääpä ja Minikääpä hommailivat jotain, ehkäpä jopa jotain kiellettyä.
Kääpä sai siis toissapäivänä oman huoneen. Siirsimme kirjastohuoneen askartelupöydän lastenhuoneeseen ja Käävän sängyn kirjastoon. Raivasin myös muutamalle hyllylle tilaa Käävän tavaroille. Pöydäksi se sai lastenhuoneen työpöydän ja nyt sillä on ihan isojen likkojen huone. Tänään olikin seinille liimailtu lappuja, joissa luki "Kiitos omasta huoneesta, Katja ja Kalle!" Sain myös itse tehdyn kirjekuoren, jossa oli sama viesti sydämenmuotoisella paperilla. Lastenhuoniin oli sen sijaan ilmestynyt "Pääsy kielletty!" -kyltit.
Kääpä siis vaikuttaa tyytyväiseltä.
Harmiksemme Toukolainen oppi sitten eilen avaamaan ovet ja pääsee näin luikahtamaan edelleen Käävän kainaloon. Tänään ne sippasivat kyllä helposti, sen verran vilskettä oli torttujuhlissa. Lapset nukahtivat ennen hamstereita, joiden kanssa Touko nykyään viettää yöt. Joskus se herää keskellä yötäkin etsimään hamstereitaan, Zhu Zhu petsejä: "Missä on?" lapsi kyselee unenpöpperöisenä.
Käävät valmistelivat juhlia koko päivän. Ensimmäisinä valmistuivat kaksi 1 m^2 kokoista jättiläisjoulutorttua, jotka oli askarreltu joulupukin tuomista värillisistä aanelosista. Jos minä antaisin sinulle pinon papereita ja rullan maalarinteippiä, osaisitko väkertää siitä jättiläistortun? Minä en, mutta onneksi nuori polvi on edeltäjäänsä neuvokkaampaa.
Lapset olivat ihan innoissaan aikaansaannoksestaan esitellessään ensimmäisen tuotoksen. Käävät keksivätkin sitten järjestää aiheesta oikein juhlat. Saimme vielä yllätysvieraiksi Mummon ja Papan. Ja näin juhlat etenivät:
Ensin leikittiin muutama klassikkoleikki. Torttuhipassa yksi on hippa ja saadessaan jonkun kiinni, henkilö menee lattialle torttuasentoon. Kiinnijääneen voi pelastaa painamalla navasta ja huutamalla "Torttu!". Seuraavaksi leikimme "Torttu nukkuuta".
Sitten seurasi arvonta. Kääpä oli kirjoittanut lapuille kaikkien osallistujien nimet, joista nostettiin kaksi. Lapuista tuli Äiti ja Kanerva. Seuraavaksi nämä kaksi arpoivat keskenään kaksi lappua, numero nelosen ja kutosen. Nelospalkinto oli itse tehty tonttulakki (ei torttu-), jonka sai Kääpä ja kutospalkinnoksi sain Käävän askarteleman toukan.
Arvonnan jälkeen laulettiin "Torttu tuli talohon" ja "Torttu lähti matkaan kelkassansa kukko". Sitten olikin aarteenetsintää. Käävät olivat tehneet jokaiselle osallistujalle nimikoidun kartan. Ne oli teipattu kartonkiin ja Kääpä lähetti kunkin vuorollaan matkaan. Minun aarteeni oli uunin peltilokerossa, Papan lastenhuoneessa, Mummon Käävän huoneessa, Miehen leikkiuunissa ja Minikäävän sohvan takana. Kaikki aarteet oli pakattu itse tehtyihin taskuihin ja kussakin niistä oli paperista taiteltu joulutorttu. Jokainen sai eri värisen.
Aarteenetsinnän jälkeen otettiin muutama kierros Torttujuoksua. Siinä kierrettiin niitä jättiläistorttuja kahdeksikon muotoista rataa. Minä olin varannut lapsille kirjapalkinnot: Kääpä sai Mikko Mallikas lapsenvahtina, Toukolainen Tipu Topakan ja Miniäinen Valintamyymälän arvoituksen.
Sitten olikin jo aika siirtyä herkkupöytään. Olimme leiponeet Käävän kanssa, yllätys, yllätys, joulutorttuja. Kääpä leikkasi ne itse puoliksi, leikkasi niihin viillot, laittoi hillot ja voiteli, mutta itse taittelu oli eskarikäävälle vielä liian haastavaa. Mutta ensi jouluna sekin jo sujuu. Samalla katsoimme Mummon ja Papan kanssa kuvia vuodelta 2009 sekä Isomummolle tehdyn albumin.
Olipa se ilta. Kiitos torttujuhlista, Kääpä ja Minikääpä!
Thursday, December 30, 2010
Thursday, December 23, 2010
Muutama joulujuttu
Juttelimme jotain jouluruuista. Minikääpä totesi kauhistunut ilme kasvoillaan:
"Ai niin. Jouluna syödään sitä samaa ruokaa monta kertaa."
Olimme lähdössä uimakouluun. Kääpä oli ihan susiväsynyt. Se kiukkuili eikä meinannut jaksaa pukea. Matkalla autolle se meinasi tehdä ihan kokonaan stopin ja aloin jo olla aika epätoivoinen. Kun on taapero kainalossa, ei minulla riitä resurseja eskarilaisen roudaamiseen väkisin. No, sain kuitenkin lapset autoon ja vöihin ja pääsimme matkaan. Olimme ajaneet postilaatikoille, kun Kääpä lauloi reippaasti:
"Torttu lähti matkaan kelkassansa kukko..."
Aloimme nauraa kaikki ja loppumatka soljui erilaisten tonttu/torttu-laulujen siivittämänä.
Aina muuten kun Kääpä sanoo jotain hassua, se toteaa heti perään, että älä sitten laita sitä sinne Facebookiin. Tulee mieleen lukion matikanope Niskasen Marjatta, joka kertoi meille abeille mahtavia juttuja kommelluksistaan ja muisti aina lisätä, että älkääkö sitten laittako tätä sinne abikronikkaan.
Mutta sellaisia. Nyt pitäisi vielä paketoida lahjoja, mutta Kääpä ei saa jännitykseltään unta ja nuori herra Tuoksukukkakin nukahti meidän huoneeseen, jossa lahjakätkö sijaitsee. Tulee pitkä ilta.
"Ai niin. Jouluna syödään sitä samaa ruokaa monta kertaa."
Olimme lähdössä uimakouluun. Kääpä oli ihan susiväsynyt. Se kiukkuili eikä meinannut jaksaa pukea. Matkalla autolle se meinasi tehdä ihan kokonaan stopin ja aloin jo olla aika epätoivoinen. Kun on taapero kainalossa, ei minulla riitä resurseja eskarilaisen roudaamiseen väkisin. No, sain kuitenkin lapset autoon ja vöihin ja pääsimme matkaan. Olimme ajaneet postilaatikoille, kun Kääpä lauloi reippaasti:
"Torttu lähti matkaan kelkassansa kukko..."
Aloimme nauraa kaikki ja loppumatka soljui erilaisten tonttu/torttu-laulujen siivittämänä.
Aina muuten kun Kääpä sanoo jotain hassua, se toteaa heti perään, että älä sitten laita sitä sinne Facebookiin. Tulee mieleen lukion matikanope Niskasen Marjatta, joka kertoi meille abeille mahtavia juttuja kommelluksistaan ja muisti aina lisätä, että älkääkö sitten laittako tätä sinne abikronikkaan.
Mutta sellaisia. Nyt pitäisi vielä paketoida lahjoja, mutta Kääpä ei saa jännitykseltään unta ja nuori herra Tuoksukukkakin nukahti meidän huoneeseen, jossa lahjakätkö sijaitsee. Tulee pitkä ilta.
Tuesday, December 21, 2010
Kauden päätöksiä
Viime viikon maanantai oli aivan mahtava. Vein Käävän kanteleeseen ja sinne saikin mennä aikuinen mukaan. Kääpä siitä olikin jotain puhunut, mutta Mies ei, joten unohdin asian aivan tyystin. Meillä ei ollut viemisiä nyyttäripöytään, mutta open lahjan sentään kävimme ostamassa juuri ennen tuntia.
Käävän ryhmässä on neljä eskarilaista. Osalla oli ylhäällä edessä 0 hammasta, osalla 1 rautahammas ja joku oli saanut jo molemmat uudet hampaat. Siinä ne mukulat sitten istuivat rivissä meidän aikuisten edessä ja jännittivät kilpaa. Ensin otettiin kannelkappaleet, sitten laulut, tanssit ja rumpukappaleet. Muutama laulu leikittiin ja laulettiin yhdessä aikuisten kanssa. Se niiden ope on kyllä aivan ihana!
Oli ihan mahtavaa nähdä, miten paljon uutta Kääpä oli nyt syksyn aikana oppinut. Se osasi hienosti soittaa kannelta ja laulaa samalla. Muut lapset olivat soittaneet jo vuoden kauemmin, mutta hyvin Kääpä oli hommat oppinut. Ja ystävänkin se oli saanut ryhmästä. Nappasin lapsen soittojen jälkeen syliin, ihana pieni likka!
Ensi keväänä, jos haluaa noita musiikkihommia jatkaa, pitää valita soitin. Ope suositteli Käävälle viulua, mutta minua ajatus vähän hirvittää. Olin maailman huonoin viulisti aikoinani, kun taas pianoa ja saksofonia soittelin ihan siedettävästi. Kääpä itse haluaisi aloittaa viulun soiton, sillä kaksi ystävääkin soittaa. Toisaalta meillä nököttää piano tuossa olkkarissa, ja olisi kiva, jos sitäkin joku soittelisi. Minä soittaisin nyt kotona ollessani, mutten ole edelleenkään löytänyt nuotteja. Ne kai katosivat muutossa vuosi sitten. No, mutta kevääseen on aikaa ja Käävän elämä on Käävän elämä. Ehkä siitä tulisi ihan taitava viulisti.
Ennen kannelta veimme Minikäävän uimakouluun. Sillä alkoi nyt alkeis kakkonen. Miniäinen on pelännyt aika kovasti vettä, mutta viime kesänä se vähän rohkaistui sen suhteen ja nyt syksyllä sitten tuuppasimme ukon uimakouluun. Hienosti se ensimmäinen kurssi ainakin sujui ja tämä toinenkin on mennyt kivasti. Minikääpä lähtee kouluun aina innoissaan, osallistuu hommiin ja uimakoulun jälkeen autoon astelee onnellinen, metrin mittainen, lierihattuinen mies.
Tiistaina kävin kerhon ja eskarin aikana Toukolaisen kanssa Ikeassa tekemässä joitain joululahjahankintoja. Uimakoulun jälkeen menimme uudestaan Ikeaan, sillä latasin meille vähän rahaa lahjakortille ensi vuodeksi, sai siis 10 % ekstraa päälle. Isot lapset pääsivät leikkihuoneeseen ja olivat ihan innoissaan. Kääpä teki tosi hienon askartelun, mutta se unohtui sitten sinne.
Keskiviikkoisin on minun oma iltani ja lähdin hummailemaan heti uimakoulun jälkeen. Sain jumppakortin kuukaudeksi ja käyn aina tuolloin kuntopiirissä ja joogapilateksessa. Olen seuraavana päivänä kyllä sitten ihan puhki. Tuossa joogapilateksessa käytetään ihan ihme lihaksia, ei yhtään samoja, joita tarvitsee taaperoa raahatessa, rattaita työntäessä tai pulkkaa vetäessä.
Torstaina olikin sitten joulujuhlapäivä. Käävän luokka piti vanhemmille ja pikkusisaruksille juhlat. Oli esityksiäkin. Me olimme myöhässä, sillä luulin, että luokassa saa vain piipahtaa piparilla ja mehulla ja meidän pulkkakaravaanilla vähän kesti. No, onneksi Kääpä ehti esitykseen. Minikääpä oli pukeutunut joulupukiksi ja sai ansaitsemaansa huomiota. Kääpä oli suunnitellut, että ne voivat sitten Minikäävän kanssa pelailla kaikkia kivoja pelejä, herkutella, sitten oli se esitys ja Kisu Pikkukuutakin, niiden eskarikirjaa, Kääpä halusi käydä läpi veikan kanssa. Kun aikaa oli varattu puoli tuntia, ei ihan kaikke ehditty. Harmitti, kun jouduimme lähtemään niin kiireellä, mutta Miniäinen piti saada yhdeksäksi omiin juhliinsa.
Kerho-ope oli tehnyt kaikille lapsille yllätyspussit ja joulupukki-Kaapo sai sitten jakaa ne kaikille. Ope oli ottanut Minikäävästä salaa kuvankin, kun se oli open mielestä niin suloinen joulupukkina. Kerhossa ei saa tosiaan kuvata, kun kaikki vanhemmat eivät ole antaneet siihen lupaa. Voi tätä elämää.
Mies oli mukana viemässä ja menimme vielä kolmisteen Ärrälle kahville. Mies käveli siitä sitten töihin ja me jatkoimme Toukolaisen kanssa puiston puurojuhliin. Oli lauluja ja hieno esitys, ja tietenkin riisipuuroa. Söimme molemmat kaksi lautasellista ja minä sain mantelin. Laulettiin "Tonttu tuli talohon" ja joku ehdotti, että tonttu halusi maitoa. "Taitoo!", osallistui Toukolainenkin.
Illalla vietimme kotona leffailtaa. Kaikki saivat kulhollisen juustonaksuja, sohva käännettiin 90 astetta ja kaikki istuivat rivissä. Touko jaksoi taas melkein koko leffan, Risto Räppääjä ja polkupyörävaras oli aikuisellekin ihan jees. Pohdiskelin siinä samalla niitä asuntoasioita, pitäisiköhän muuttaa Vantaalle?
Ja viikko vain jatkui. Perjantaina shoppailimme Sellossa, kyläilimme Käävän eskarikaverilla ja illalla oli suurtakin suurempi tapahtuma - Minikäävän eka graduointi taekwondossa. Miniäinen malttoi hienosti keskittyä. Teimme nilkkakaadon, ranneotteesta vapautumisen, potkuja ylä- ja alakautta ja lyöntejä. Piti rikkoa Hesareita ja lopuksi sai sitten heitellä silppua tatamilla. Ja aikuiset siivosivat lopuksi ja lapset yrittivät estää. Lopuksi jaettiin kunniakirjat, Minikääpä sai ekan natsan. Oli se vaan niin ylpeenä. Haimme Makuunista namipäivänamit ja ostin Miniäiselle Kung Fu Pandan lahjaksi. Illalla esitimme potkut ja lyönnit vielä muille ja Kääpäkin halusi taas treenata. Taekwondo olisi kiva harrastus myös Käävälle ja se kannel Minikäävälle, mutta meillä on ollut tähän asti tiukka yhden harrastuksen politiikka. Koululaisilla voi sitten olla useampia, kun osaavat kulkea niihin itse.
Lauantai oli varsin täysi. Minulla oli 9-15 yhtä kurssia Karakalliossa, mutta lähdin sieltä tunnin etuajassa kukkaostoksille. Miehen serkku valmistui ja oli kutsunut kaikki syömään Skattalle Jailbirdiin. Mentiin autolla jäähallilla ja siitä sitten ratikalla. Nähtiin samalla joulukatu ja Sokoksen ja Stockan ikkunat. Lapset haluaisivat muuttaa Helsinkiin, kun ei tarvitsisi mennä eskariin eikä kerhoon - ajeltaisiin vain ratikalla ja syötäisiin hyvää ruokaa.
Ruoka oli tosiaan hyvää, söimme kanaa ja härkää ja lapset vielä jätskiä päälle. Toukolainen toi pöytään muutaman keltaisen ankan ja syötti jätskiä myös niille. Leikkihuone oli todella hyvä ja eristysselliin sai käydä tutustumassa. Vangeista ja vankilasta riittikin sitten keskustelemista kotimatkalle.
Sunnuntaina lapset hakivat joulukuusen vaarin kanssa. Vaari on aina aimmin hakenut kuuset koko suvulle maalta, mutta viime jouluna se ei mennyt, kun oli niin paljon lunta. Nyt se ehdotti, että ne vois ostaa kuusen tuosta miltei naapurista. Samasta paikasta haimme viime vuonna kuusen sitten lopulta aattona joulukirkon jälkeen, kun vaaria ei kuulunut kuusineen. Olin niin varma, että kuusi taas saapuu meille, etten tajunnut edes soittaa.
No, tuossa se kuusi nyt nököttää ja on komea kuin mikä. Hienoin kuusi, mitä meillä on ollut. Tänään se saa sulaa ja toivottavasti aamulla ennen hässäköitä ehtisi siirtää sen olkkariin ja saisi siivottua eteisen. Mies teki kyllä uroteon kuusen kanssa. Se saapui joululahjaostoksilta (Miehen vastuulla on aina isä ja veljet) ja aloitti heti kuusen laiton. Sitä piti vähän tuunata, mutta hyvä siitä tuli. Saas nähdä, maltetaanko odottaa koristelun kanssa aattoon.
Nyt olisi vielä yksi uimakoulu ja eskaripäivä, ja sitten saisi loputkin hommat pakettiin tältä vuodelta. Lahjat on toki paketoimatta, mutta sitä varten on sitten se aatonaattoilta. Glögiä pitää muistaa ostaa, pipareita ja auraa jo onkin.
Leppoisaa joulun aikaa kaikille!
Käävän ryhmässä on neljä eskarilaista. Osalla oli ylhäällä edessä 0 hammasta, osalla 1 rautahammas ja joku oli saanut jo molemmat uudet hampaat. Siinä ne mukulat sitten istuivat rivissä meidän aikuisten edessä ja jännittivät kilpaa. Ensin otettiin kannelkappaleet, sitten laulut, tanssit ja rumpukappaleet. Muutama laulu leikittiin ja laulettiin yhdessä aikuisten kanssa. Se niiden ope on kyllä aivan ihana!
Oli ihan mahtavaa nähdä, miten paljon uutta Kääpä oli nyt syksyn aikana oppinut. Se osasi hienosti soittaa kannelta ja laulaa samalla. Muut lapset olivat soittaneet jo vuoden kauemmin, mutta hyvin Kääpä oli hommat oppinut. Ja ystävänkin se oli saanut ryhmästä. Nappasin lapsen soittojen jälkeen syliin, ihana pieni likka!
Ensi keväänä, jos haluaa noita musiikkihommia jatkaa, pitää valita soitin. Ope suositteli Käävälle viulua, mutta minua ajatus vähän hirvittää. Olin maailman huonoin viulisti aikoinani, kun taas pianoa ja saksofonia soittelin ihan siedettävästi. Kääpä itse haluaisi aloittaa viulun soiton, sillä kaksi ystävääkin soittaa. Toisaalta meillä nököttää piano tuossa olkkarissa, ja olisi kiva, jos sitäkin joku soittelisi. Minä soittaisin nyt kotona ollessani, mutten ole edelleenkään löytänyt nuotteja. Ne kai katosivat muutossa vuosi sitten. No, mutta kevääseen on aikaa ja Käävän elämä on Käävän elämä. Ehkä siitä tulisi ihan taitava viulisti.
Ennen kannelta veimme Minikäävän uimakouluun. Sillä alkoi nyt alkeis kakkonen. Miniäinen on pelännyt aika kovasti vettä, mutta viime kesänä se vähän rohkaistui sen suhteen ja nyt syksyllä sitten tuuppasimme ukon uimakouluun. Hienosti se ensimmäinen kurssi ainakin sujui ja tämä toinenkin on mennyt kivasti. Minikääpä lähtee kouluun aina innoissaan, osallistuu hommiin ja uimakoulun jälkeen autoon astelee onnellinen, metrin mittainen, lierihattuinen mies.
Tiistaina kävin kerhon ja eskarin aikana Toukolaisen kanssa Ikeassa tekemässä joitain joululahjahankintoja. Uimakoulun jälkeen menimme uudestaan Ikeaan, sillä latasin meille vähän rahaa lahjakortille ensi vuodeksi, sai siis 10 % ekstraa päälle. Isot lapset pääsivät leikkihuoneeseen ja olivat ihan innoissaan. Kääpä teki tosi hienon askartelun, mutta se unohtui sitten sinne.
Keskiviikkoisin on minun oma iltani ja lähdin hummailemaan heti uimakoulun jälkeen. Sain jumppakortin kuukaudeksi ja käyn aina tuolloin kuntopiirissä ja joogapilateksessa. Olen seuraavana päivänä kyllä sitten ihan puhki. Tuossa joogapilateksessa käytetään ihan ihme lihaksia, ei yhtään samoja, joita tarvitsee taaperoa raahatessa, rattaita työntäessä tai pulkkaa vetäessä.
Torstaina olikin sitten joulujuhlapäivä. Käävän luokka piti vanhemmille ja pikkusisaruksille juhlat. Oli esityksiäkin. Me olimme myöhässä, sillä luulin, että luokassa saa vain piipahtaa piparilla ja mehulla ja meidän pulkkakaravaanilla vähän kesti. No, onneksi Kääpä ehti esitykseen. Minikääpä oli pukeutunut joulupukiksi ja sai ansaitsemaansa huomiota. Kääpä oli suunnitellut, että ne voivat sitten Minikäävän kanssa pelailla kaikkia kivoja pelejä, herkutella, sitten oli se esitys ja Kisu Pikkukuutakin, niiden eskarikirjaa, Kääpä halusi käydä läpi veikan kanssa. Kun aikaa oli varattu puoli tuntia, ei ihan kaikke ehditty. Harmitti, kun jouduimme lähtemään niin kiireellä, mutta Miniäinen piti saada yhdeksäksi omiin juhliinsa.
Kerho-ope oli tehnyt kaikille lapsille yllätyspussit ja joulupukki-Kaapo sai sitten jakaa ne kaikille. Ope oli ottanut Minikäävästä salaa kuvankin, kun se oli open mielestä niin suloinen joulupukkina. Kerhossa ei saa tosiaan kuvata, kun kaikki vanhemmat eivät ole antaneet siihen lupaa. Voi tätä elämää.
Mies oli mukana viemässä ja menimme vielä kolmisteen Ärrälle kahville. Mies käveli siitä sitten töihin ja me jatkoimme Toukolaisen kanssa puiston puurojuhliin. Oli lauluja ja hieno esitys, ja tietenkin riisipuuroa. Söimme molemmat kaksi lautasellista ja minä sain mantelin. Laulettiin "Tonttu tuli talohon" ja joku ehdotti, että tonttu halusi maitoa. "Taitoo!", osallistui Toukolainenkin.
Illalla vietimme kotona leffailtaa. Kaikki saivat kulhollisen juustonaksuja, sohva käännettiin 90 astetta ja kaikki istuivat rivissä. Touko jaksoi taas melkein koko leffan, Risto Räppääjä ja polkupyörävaras oli aikuisellekin ihan jees. Pohdiskelin siinä samalla niitä asuntoasioita, pitäisiköhän muuttaa Vantaalle?
Ja viikko vain jatkui. Perjantaina shoppailimme Sellossa, kyläilimme Käävän eskarikaverilla ja illalla oli suurtakin suurempi tapahtuma - Minikäävän eka graduointi taekwondossa. Miniäinen malttoi hienosti keskittyä. Teimme nilkkakaadon, ranneotteesta vapautumisen, potkuja ylä- ja alakautta ja lyöntejä. Piti rikkoa Hesareita ja lopuksi sai sitten heitellä silppua tatamilla. Ja aikuiset siivosivat lopuksi ja lapset yrittivät estää. Lopuksi jaettiin kunniakirjat, Minikääpä sai ekan natsan. Oli se vaan niin ylpeenä. Haimme Makuunista namipäivänamit ja ostin Miniäiselle Kung Fu Pandan lahjaksi. Illalla esitimme potkut ja lyönnit vielä muille ja Kääpäkin halusi taas treenata. Taekwondo olisi kiva harrastus myös Käävälle ja se kannel Minikäävälle, mutta meillä on ollut tähän asti tiukka yhden harrastuksen politiikka. Koululaisilla voi sitten olla useampia, kun osaavat kulkea niihin itse.
Lauantai oli varsin täysi. Minulla oli 9-15 yhtä kurssia Karakalliossa, mutta lähdin sieltä tunnin etuajassa kukkaostoksille. Miehen serkku valmistui ja oli kutsunut kaikki syömään Skattalle Jailbirdiin. Mentiin autolla jäähallilla ja siitä sitten ratikalla. Nähtiin samalla joulukatu ja Sokoksen ja Stockan ikkunat. Lapset haluaisivat muuttaa Helsinkiin, kun ei tarvitsisi mennä eskariin eikä kerhoon - ajeltaisiin vain ratikalla ja syötäisiin hyvää ruokaa.
Ruoka oli tosiaan hyvää, söimme kanaa ja härkää ja lapset vielä jätskiä päälle. Toukolainen toi pöytään muutaman keltaisen ankan ja syötti jätskiä myös niille. Leikkihuone oli todella hyvä ja eristysselliin sai käydä tutustumassa. Vangeista ja vankilasta riittikin sitten keskustelemista kotimatkalle.
Sunnuntaina lapset hakivat joulukuusen vaarin kanssa. Vaari on aina aimmin hakenut kuuset koko suvulle maalta, mutta viime jouluna se ei mennyt, kun oli niin paljon lunta. Nyt se ehdotti, että ne vois ostaa kuusen tuosta miltei naapurista. Samasta paikasta haimme viime vuonna kuusen sitten lopulta aattona joulukirkon jälkeen, kun vaaria ei kuulunut kuusineen. Olin niin varma, että kuusi taas saapuu meille, etten tajunnut edes soittaa.
No, tuossa se kuusi nyt nököttää ja on komea kuin mikä. Hienoin kuusi, mitä meillä on ollut. Tänään se saa sulaa ja toivottavasti aamulla ennen hässäköitä ehtisi siirtää sen olkkariin ja saisi siivottua eteisen. Mies teki kyllä uroteon kuusen kanssa. Se saapui joululahjaostoksilta (Miehen vastuulla on aina isä ja veljet) ja aloitti heti kuusen laiton. Sitä piti vähän tuunata, mutta hyvä siitä tuli. Saas nähdä, maltetaanko odottaa koristelun kanssa aattoon.
Nyt olisi vielä yksi uimakoulu ja eskaripäivä, ja sitten saisi loputkin hommat pakettiin tältä vuodelta. Lahjat on toki paketoimatta, mutta sitä varten on sitten se aatonaattoilta. Glögiä pitää muistaa ostaa, pipareita ja auraa jo onkin.
Leppoisaa joulun aikaa kaikille!
Monday, December 13, 2010
Tonttuja
Ollaan flunssassa miltei koko remmi. Oltiin juuri neljä päivää täällä kotona, mitä nyt kävin Toukon kanssa konsertissa ja kaupassa perjantaina. Isommat lapset kyllä ulkoilivat, mutta me oltiin Miehen kanssa ihan kanttuvei.
Saimme asukaspuiston kautta kaksi lippua Hääppösten jouluun. Esitys kesti 45 minuuttia ja Toukolainen malttoi kuunnella rauhassa puolet. Sen jälkeen se oli lähdössä sylistä muihin hommiin, mutta oikealla hetkellä esiin vedetty rusina-aski sai sen malttamaan vielä loppuajan.
Tänään sain rusina-askin voimalla puolikuntoiset pojat istumaan autossa, jotta pääsin rauhassa Alepaan ja Lidliin. Tai itse asiassa tarvittiin kaksikin askia, mutta sellaisia ihan pieniä vain. Mitäpä pienet pojat eivät tekisi rusina-askista, kunpa sama menetelmä pätisi noihin vähän isompiinkin poikiin, niin kotona kuin töissäkin.
Tiistaina meillä oli aika hässäkkää. Aamupäivällä oli perussetti eli töihin/eskariin ja minä sitten vein loput pulkalla kerhoon ja puistoon. Pulkkailtiin kotiin ja saimme iltapäiväksi vieraiksi kolme lasta äiteineen tästä ihan kulmilta. Hulina oli melkoinen, kun me äidit yritimme vielä vaihtaa kuulumisia. Äkkiä tajusin, että meidänhän pitää olla ihan pian Tapiola-salissa ja Käävän vieläpä tonttuna, joten mikrotin ruokaa, syötin ja puin lapset, etsin ja pakkasin tonttuvaatteet, skrabasin auton, noudin Miehen, ajoin kehä kakkosta ruuhkassa ja lumikasojen seassa Tapiolaan, löysin parkkipaikan ja olimme jopa ajoissa perillä! Törmäsin entiseen työkaveriin, jonka kymmenkuinen jälkikasvu esiintyi myöskin tonttuna samaisessa näytöksessä.
No, esityksen jälkeen menimme Mäkkäriin ja sitten vain eteisessä yökkärille ja hampaiden pesun kautta unille. Huh.
Toukolainen on alkanut rupatella yhä enemmän. Se puhuu paljon vähemmän kuin Kääpä saman ikäisenä mutta taas paljon enemmän kuin isoveljensä tuossa iässä, joka sanoi vain "Po!" kun puhui itsestään. Minä olin sentään äiti, mutta Mies ja sisko molemmat Anneja.
Meillä on nyt kolmas imuria pelkäävä lapsi. Imuroin muiden ollessa isä-lapsi-leirillä. Toukolainen huusi huolestuneena "Hätää! ja minä selitin "Ei mitään hätää!". "Hätää!" "Ei mitään hätää!"
Toinen vastaava luuppi on tämä:
for(kunnes äiti kyllästyy){
"Äitii!";
"Toukoo!";
"Oukoo!";
}
Saimme asukaspuiston kautta kaksi lippua Hääppösten jouluun. Esitys kesti 45 minuuttia ja Toukolainen malttoi kuunnella rauhassa puolet. Sen jälkeen se oli lähdössä sylistä muihin hommiin, mutta oikealla hetkellä esiin vedetty rusina-aski sai sen malttamaan vielä loppuajan.
Tänään sain rusina-askin voimalla puolikuntoiset pojat istumaan autossa, jotta pääsin rauhassa Alepaan ja Lidliin. Tai itse asiassa tarvittiin kaksikin askia, mutta sellaisia ihan pieniä vain. Mitäpä pienet pojat eivät tekisi rusina-askista, kunpa sama menetelmä pätisi noihin vähän isompiinkin poikiin, niin kotona kuin töissäkin.
Tiistaina meillä oli aika hässäkkää. Aamupäivällä oli perussetti eli töihin/eskariin ja minä sitten vein loput pulkalla kerhoon ja puistoon. Pulkkailtiin kotiin ja saimme iltapäiväksi vieraiksi kolme lasta äiteineen tästä ihan kulmilta. Hulina oli melkoinen, kun me äidit yritimme vielä vaihtaa kuulumisia. Äkkiä tajusin, että meidänhän pitää olla ihan pian Tapiola-salissa ja Käävän vieläpä tonttuna, joten mikrotin ruokaa, syötin ja puin lapset, etsin ja pakkasin tonttuvaatteet, skrabasin auton, noudin Miehen, ajoin kehä kakkosta ruuhkassa ja lumikasojen seassa Tapiolaan, löysin parkkipaikan ja olimme jopa ajoissa perillä! Törmäsin entiseen työkaveriin, jonka kymmenkuinen jälkikasvu esiintyi myöskin tonttuna samaisessa näytöksessä.
No, esityksen jälkeen menimme Mäkkäriin ja sitten vain eteisessä yökkärille ja hampaiden pesun kautta unille. Huh.
Toukolainen on alkanut rupatella yhä enemmän. Se puhuu paljon vähemmän kuin Kääpä saman ikäisenä mutta taas paljon enemmän kuin isoveljensä tuossa iässä, joka sanoi vain "Po!" kun puhui itsestään. Minä olin sentään äiti, mutta Mies ja sisko molemmat Anneja.
Meillä on nyt kolmas imuria pelkäävä lapsi. Imuroin muiden ollessa isä-lapsi-leirillä. Toukolainen huusi huolestuneena "Hätää! ja minä selitin "Ei mitään hätää!". "Hätää!" "Ei mitään hätää!"
Toinen vastaava luuppi on tämä:
for(kunnes äiti kyllästyy){
"Äitii!";
"Toukoo!";
"Oukoo!";
}
Saturday, December 04, 2010
Säteet ja maahiset
Torstai oli aika hässäkkää. Mies vei Käävän eskariin ja minä Minikäävän kerhoon. Ajoimme Myrtsiin ja saimme klo 11 ajan korvalääkärille. Shoppailimme vähän joululahjoja ja kävin kahvilla, ukko nukkui. Toukolaisella oli sitten märkivä korvatulehdus, mikä selitti viikon rikkinäiset yöt. Haimme lääkkeet apteekista, Minikäävän kerhosta ja Käävän eskarista. Tulimme kotiin, söimme välipalan ja saimme vieraaksi siskoni, jonka kanssa laadimme kassa- ja tulosbudjetteja kouluhommaa varten. Neljältä söimme ja vein poikien kanssa Käävän viideksi eskarille.
17.30 alkoivat uuden koulurakennuksen avajaiset ja me saimme nähdä monta viikkoa tohistun esityksen "Säteet ja maahiset". Musiikkiluokkalaiset lauloivat ensin perinteisen Rastaala-laulun ja sen jälkeen oli eskarien vuoro. Yritin nähdä, eläytyä, keskittyä, bongata Kääpää, kuvata ja pitää 1-2 poikaa sylissä (Mies oli ennättänyt kyllä jo mukaan). Minuutissa koko homma oli ohi, tai ehkä siihen meni kaksi. Esitys oli toki vaikuttava, mutta silti jotenkin huvitti koko juttu.
Sama homma oli viime joulun esityksessä. Kääpä sai olla päiväkodin näytelmässä Prinsessa Ruusunen, Minikääpä esitti linnanmuuria. Siitäkin oltiin säpisty viikkotolkulla ja sitten itse esitys meni humauksessa.
Päivä oli kyllä sikälikin onnistunut, että sain pitkästä aikaa juteltua siskoni kanssa ja budjetoinnitkin lähes sujuivat. Olin jo pitkään kaivannut jotain älyllistä puuhaa ja nyt sitä oli tarjolla, joskin tilanne oli aika epäoptimaalinen. Kolme väsynyttä ja yksi lisäksi jännittynyt lapsi kaipasivat tauotta huomiota, mutta onneksi kaapissa oli keksejä.
Mutta, nyt menen tuon nukkatukan kanssa leikkimään. Se kinuaa lakuja eikä Pikku Kakkosen xylitol-pastilli kelpaa. Kinkkinen tilanne.
17.30 alkoivat uuden koulurakennuksen avajaiset ja me saimme nähdä monta viikkoa tohistun esityksen "Säteet ja maahiset". Musiikkiluokkalaiset lauloivat ensin perinteisen Rastaala-laulun ja sen jälkeen oli eskarien vuoro. Yritin nähdä, eläytyä, keskittyä, bongata Kääpää, kuvata ja pitää 1-2 poikaa sylissä (Mies oli ennättänyt kyllä jo mukaan). Minuutissa koko homma oli ohi, tai ehkä siihen meni kaksi. Esitys oli toki vaikuttava, mutta silti jotenkin huvitti koko juttu.
Sama homma oli viime joulun esityksessä. Kääpä sai olla päiväkodin näytelmässä Prinsessa Ruusunen, Minikääpä esitti linnanmuuria. Siitäkin oltiin säpisty viikkotolkulla ja sitten itse esitys meni humauksessa.
Päivä oli kyllä sikälikin onnistunut, että sain pitkästä aikaa juteltua siskoni kanssa ja budjetoinnitkin lähes sujuivat. Olin jo pitkään kaivannut jotain älyllistä puuhaa ja nyt sitä oli tarjolla, joskin tilanne oli aika epäoptimaalinen. Kolme väsynyttä ja yksi lisäksi jännittynyt lapsi kaipasivat tauotta huomiota, mutta onneksi kaapissa oli keksejä.
Mutta, nyt menen tuon nukkatukan kanssa leikkimään. Se kinuaa lakuja eikä Pikku Kakkosen xylitol-pastilli kelpaa. Kinkkinen tilanne.
Kaksistaan
Mies ja isommat lapset lähtivät isä-lapsi-leirille ja me jäimme Toukon kanssa kahden. Veimme muun porukan leirikeskukseen ja juhlistimme yhteisen viikonlopun alkamista Lahnuksen Shellillä. Minä otin Paholaisen kanaa ja ystävälleni tilasin hodarin. Söin nakista kolmasosan, ystävä leivät ja vähän salaattipöydän antimia. Päälle join vielä ison mukillisen kahvia.
Ajelimme sitten kotiin lumisen Espoon halki. Leikimme illalla vähän, laitoimme pyykit kuivumaan ja pienten huutojen jälkeen sain ystävän unille.
Oli niin outoa olla täällä kahdestaan! Lueskelin, katsoin telkkaria (nukahdin piikkimatolle kesken Tartu mikkiin -ohjelman) ja ihmettelin vain oloa ja eloa. Valvoin kuitenkin puolille öin, mutta heräsin jostain syystä hyväntuulisena seitsemältä ystäväni kiukutelessa yläaulan lattialla. Luulen, että Miehen sarastusherätyskellolla on osuutta asiaan. Pidän siitä ilman niitä herätysääniä, linnunlaulu on kaikista pahin.
Pötköttelimme vielä hetken ja kahdeksalta menimme suihkuun ja kylpyyn. Tänään teimme vähän silityshommia, lajittelimme lehdet ja veimme ne ulkoilun yhteydessä roskikseen. Olemme myös leikkineet Little Peopleilla ja hamstereilla, tai Touko lähinnä. Niin, ja nukuimme toki parin tunnin päikkärit. Eilen luimme muutaman kirjan.
Ei ehkä vaikuta teistä, hyvät kanssakulkijat, kovinkaan ihmeelliseltä tai normiarjesta poikkeavalta, mutta tämä on nimenomaan sitä. Ihmeellisintä on tämä hiljaisuus. Nelivuotias ei höpötä jatkuvasti Transformers-, Star Wars - tai Hämähäkkimies-roolivaatteista eikä kuusivuotias selitä eskaripäivän kulkua (ja sitten me saimme valita esim. ...). En ole hermostunut, huutanut tai korottanut ääntäni kertaakaan.
Ystäväni juttelee toki myös: äitii, höh höh, oh-hoh, anna!, avaa!, ham, mitä?, (r)ikki! ja heittäytyy välillä maahan, jos hommat eivät suju. Äsken se puhdisti auton helman lumesta ja olisi kovasti halunnut lähteä reissuun eikä kotiin syömään. Mutta nappasin sen pulkkaan ja pienen lenkin jälkeen sain hyväntuulista ruokaseuraa.
Niin, tällaistako se oli ennen Minikääpää? Toukolainen on nyt 1 v 8 kk ja Kääpä oli Minikäävän syntyessä 1 v 6 kk, eli tätäkin yksilöä pienempi. Ja toki se maha vähän haittasi menoa. Joten ehkä meillä ei ole koskaan ollut näin seesteistä eloa sitten lasten syntymän.
Mutta tylsäksihän tämä kävisi. Tosin silloin voisi ehkä sitten tavoitella mustaa vyötä jossain budolajissa, käydä erilaisissa hemmotteluhoidoissa jatkuvalla syötöllä ja hoitaa vaativaa työtehtävää rouva toimitusjohtajana. Mutta aika aikaa kutakin, ehkä mustan vyön aika tulee vielä.
Ajelimme sitten kotiin lumisen Espoon halki. Leikimme illalla vähän, laitoimme pyykit kuivumaan ja pienten huutojen jälkeen sain ystävän unille.
Oli niin outoa olla täällä kahdestaan! Lueskelin, katsoin telkkaria (nukahdin piikkimatolle kesken Tartu mikkiin -ohjelman) ja ihmettelin vain oloa ja eloa. Valvoin kuitenkin puolille öin, mutta heräsin jostain syystä hyväntuulisena seitsemältä ystäväni kiukutelessa yläaulan lattialla. Luulen, että Miehen sarastusherätyskellolla on osuutta asiaan. Pidän siitä ilman niitä herätysääniä, linnunlaulu on kaikista pahin.
Pötköttelimme vielä hetken ja kahdeksalta menimme suihkuun ja kylpyyn. Tänään teimme vähän silityshommia, lajittelimme lehdet ja veimme ne ulkoilun yhteydessä roskikseen. Olemme myös leikkineet Little Peopleilla ja hamstereilla, tai Touko lähinnä. Niin, ja nukuimme toki parin tunnin päikkärit. Eilen luimme muutaman kirjan.
Ei ehkä vaikuta teistä, hyvät kanssakulkijat, kovinkaan ihmeelliseltä tai normiarjesta poikkeavalta, mutta tämä on nimenomaan sitä. Ihmeellisintä on tämä hiljaisuus. Nelivuotias ei höpötä jatkuvasti Transformers-, Star Wars - tai Hämähäkkimies-roolivaatteista eikä kuusivuotias selitä eskaripäivän kulkua (ja sitten me saimme valita esim. ...). En ole hermostunut, huutanut tai korottanut ääntäni kertaakaan.
Ystäväni juttelee toki myös: äitii, höh höh, oh-hoh, anna!, avaa!, ham, mitä?, (r)ikki! ja heittäytyy välillä maahan, jos hommat eivät suju. Äsken se puhdisti auton helman lumesta ja olisi kovasti halunnut lähteä reissuun eikä kotiin syömään. Mutta nappasin sen pulkkaan ja pienen lenkin jälkeen sain hyväntuulista ruokaseuraa.
Niin, tällaistako se oli ennen Minikääpää? Toukolainen on nyt 1 v 8 kk ja Kääpä oli Minikäävän syntyessä 1 v 6 kk, eli tätäkin yksilöä pienempi. Ja toki se maha vähän haittasi menoa. Joten ehkä meillä ei ole koskaan ollut näin seesteistä eloa sitten lasten syntymän.
Mutta tylsäksihän tämä kävisi. Tosin silloin voisi ehkä sitten tavoitella mustaa vyötä jossain budolajissa, käydä erilaisissa hemmotteluhoidoissa jatkuvalla syötöllä ja hoitaa vaativaa työtehtävää rouva toimitusjohtajana. Mutta aika aikaa kutakin, ehkä mustan vyön aika tulee vielä.
Subscribe to:
Posts (Atom)