Torstai oli aika hässäkkää. Mies vei Käävän eskariin ja minä Minikäävän kerhoon. Ajoimme Myrtsiin ja saimme klo 11 ajan korvalääkärille. Shoppailimme vähän joululahjoja ja kävin kahvilla, ukko nukkui. Toukolaisella oli sitten märkivä korvatulehdus, mikä selitti viikon rikkinäiset yöt. Haimme lääkkeet apteekista, Minikäävän kerhosta ja Käävän eskarista. Tulimme kotiin, söimme välipalan ja saimme vieraaksi siskoni, jonka kanssa laadimme kassa- ja tulosbudjetteja kouluhommaa varten. Neljältä söimme ja vein poikien kanssa Käävän viideksi eskarille.
17.30 alkoivat uuden koulurakennuksen avajaiset ja me saimme nähdä monta viikkoa tohistun esityksen "Säteet ja maahiset". Musiikkiluokkalaiset lauloivat ensin perinteisen Rastaala-laulun ja sen jälkeen oli eskarien vuoro. Yritin nähdä, eläytyä, keskittyä, bongata Kääpää, kuvata ja pitää 1-2 poikaa sylissä (Mies oli ennättänyt kyllä jo mukaan). Minuutissa koko homma oli ohi, tai ehkä siihen meni kaksi. Esitys oli toki vaikuttava, mutta silti jotenkin huvitti koko juttu.
Sama homma oli viime joulun esityksessä. Kääpä sai olla päiväkodin näytelmässä Prinsessa Ruusunen, Minikääpä esitti linnanmuuria. Siitäkin oltiin säpisty viikkotolkulla ja sitten itse esitys meni humauksessa.
Päivä oli kyllä sikälikin onnistunut, että sain pitkästä aikaa juteltua siskoni kanssa ja budjetoinnitkin lähes sujuivat. Olin jo pitkään kaivannut jotain älyllistä puuhaa ja nyt sitä oli tarjolla, joskin tilanne oli aika epäoptimaalinen. Kolme väsynyttä ja yksi lisäksi jännittynyt lapsi kaipasivat tauotta huomiota, mutta onneksi kaapissa oli keksejä.
Mutta, nyt menen tuon nukkatukan kanssa leikkimään. Se kinuaa lakuja eikä Pikku Kakkosen xylitol-pastilli kelpaa. Kinkkinen tilanne.
No comments:
Post a Comment