Mies ja isommat lapset lähtivät isä-lapsi-leirille ja me jäimme Toukon kanssa kahden. Veimme muun porukan leirikeskukseen ja juhlistimme yhteisen viikonlopun alkamista Lahnuksen Shellillä. Minä otin Paholaisen kanaa ja ystävälleni tilasin hodarin. Söin nakista kolmasosan, ystävä leivät ja vähän salaattipöydän antimia. Päälle join vielä ison mukillisen kahvia.
Ajelimme sitten kotiin lumisen Espoon halki. Leikimme illalla vähän, laitoimme pyykit kuivumaan ja pienten huutojen jälkeen sain ystävän unille.
Oli niin outoa olla täällä kahdestaan! Lueskelin, katsoin telkkaria (nukahdin piikkimatolle kesken Tartu mikkiin -ohjelman) ja ihmettelin vain oloa ja eloa. Valvoin kuitenkin puolille öin, mutta heräsin jostain syystä hyväntuulisena seitsemältä ystäväni kiukutelessa yläaulan lattialla. Luulen, että Miehen sarastusherätyskellolla on osuutta asiaan. Pidän siitä ilman niitä herätysääniä, linnunlaulu on kaikista pahin.
Pötköttelimme vielä hetken ja kahdeksalta menimme suihkuun ja kylpyyn. Tänään teimme vähän silityshommia, lajittelimme lehdet ja veimme ne ulkoilun yhteydessä roskikseen. Olemme myös leikkineet Little Peopleilla ja hamstereilla, tai Touko lähinnä. Niin, ja nukuimme toki parin tunnin päikkärit. Eilen luimme muutaman kirjan.
Ei ehkä vaikuta teistä, hyvät kanssakulkijat, kovinkaan ihmeelliseltä tai normiarjesta poikkeavalta, mutta tämä on nimenomaan sitä. Ihmeellisintä on tämä hiljaisuus. Nelivuotias ei höpötä jatkuvasti Transformers-, Star Wars - tai Hämähäkkimies-roolivaatteista eikä kuusivuotias selitä eskaripäivän kulkua (ja sitten me saimme valita esim. ...). En ole hermostunut, huutanut tai korottanut ääntäni kertaakaan.
Ystäväni juttelee toki myös: äitii, höh höh, oh-hoh, anna!, avaa!, ham, mitä?, (r)ikki! ja heittäytyy välillä maahan, jos hommat eivät suju. Äsken se puhdisti auton helman lumesta ja olisi kovasti halunnut lähteä reissuun eikä kotiin syömään. Mutta nappasin sen pulkkaan ja pienen lenkin jälkeen sain hyväntuulista ruokaseuraa.
Niin, tällaistako se oli ennen Minikääpää? Toukolainen on nyt 1 v 8 kk ja Kääpä oli Minikäävän syntyessä 1 v 6 kk, eli tätäkin yksilöä pienempi. Ja toki se maha vähän haittasi menoa. Joten ehkä meillä ei ole koskaan ollut näin seesteistä eloa sitten lasten syntymän.
Mutta tylsäksihän tämä kävisi. Tosin silloin voisi ehkä sitten tavoitella mustaa vyötä jossain budolajissa, käydä erilaisissa hemmotteluhoidoissa jatkuvalla syötöllä ja hoitaa vaativaa työtehtävää rouva toimitusjohtajana. Mutta aika aikaa kutakin, ehkä mustan vyön aika tulee vielä.
No comments:
Post a Comment