Kevätpuuhia

Onpas ollut huisketta!

Pidin perjantaina lomapäivän ja pääsimme pienten kanssa perhekerhoon. T&T saivat syödä lounaaksi pinaattilettuja pihalla ja olivat ihan fiiliksissä.

Iltapäivällä Taiskun päikkäreiden jälkeen suuntasimme HopLoppiin. Sitä olikin odotettu. Neljä tuntia mukelot jaksoivat hyppiä, pomppia ja kiipeillä ja kotimatkalla olikin väsynyttä väkeä. Yllätyksekseni myös Taimi halusi seikkailla isojen puolella. Se kiipesi ensin korkealle ja laski sitten ison liukumäen masullaan jalat edellä. Ja taas uudestaan.

Lauantaina Mies heitti Käävän Lepuskiin, josta oli lähtö partiolaisten Kohtaamiseen. Kääpäläinen pääsi Linnunrataan, Viikinkiin, Lohikäärmeeseen ja Kammokujalla. Se söi poppareita ja hattaraa ja marssi sitten olympiastadionille kuuntelemaan tylsiä puheita.

Me menimme samaan aikaan poikien ja Taiskun kanssa koululle. Törmäsimme jo matkalla Minikäävän ystävään Thomakseen ja aloitimme temppuradasta. Tanssimme vähän ja sen jälkeen pojat suorittivat Thomaksen äidin kanssa ulkorastin. Luvassa oli vielä leffaa ja ruokailu, me muut menimme puffettiin. Saimme ostettua koko porukalle vappupallotkin samalta reissulta.

Iltapäivällä saimme ystäviä kylään. H tuli E- ja E-tyttöjen kanssa leikkimään. Toukolaisella sujui hienosti leikit E:n kanssa ja Taimi ja E tekivät jälleen tuttavuutta. Miniäinen huiteli naapuripihassa Erikan kanssa.

Sunnuntaina oli taas aikainen herätys, sillä T&T:n tarhalla oli kevättempaus ja minä olin lupautunut ongintaan. Onkijoita riittikin ja tunnin pestin jälkeen olimme ihan kotiinlähtökunnossa.

Illan isommat käävät viettivät sammakkolammella. Ne saivat isoja sammakoita saaliiksi, mutta vapauttivat ne kuitenkin takaisin lampeen. Minä sain saaliiksi kaksi märkää, haisevaa otusta. Vaatteet koneeseen ja lapset saunaan.

Nyt meillä on neljä vadelmantuoksuista kääpää. Pienille on luvassa heti aamusta Kengurumeininkiä ja ylihuomenna saa koko porukka pukeutua. Kääpä on varmaankin noita, Taimi tiikeri, Toukolainen haluaa laittaa luurankopuvun ja Minikääpä varmaankin viilailee asuaan viimeiseen asti.

Tällä viikolla saimme koko remmin hiukset leikattua, kun Kaisu tuli meille kotikäynnille. Ensi viikon taskina on kesärenkaiden vaihdatus.

Ja ette ikinä usko, mihin minä pääsin! Maanantaina kävin fillaroimassa Ompussa. Yritin tuupata Taimin lapsiparkkiin, mutta neiti karjui ja kieriskeli lattialla niin, ettei sitä huolittu mukaan. Tulee kuulemma "rauhaton ilmapiiri", jos tuollaisen yksilön päästää joukkoon. No, Mies sai sitten kolmannen käävän mukaansa, mutta Toukolainen sai jäädä pallomereen.

Tiistaina sain kävelyn sijaan ostettua vähän urheiluvehkeitä R:n kanssa. Teki mieli päästä heti jumppaan ja niinpä menin tostaina kuntonyrkkeilemään. Pääsin open pariksi ja sain näyttää muille liikkeet. Oli kyllä tosi hauskaa, vaikkakin rankkaa. Mutta selvisin sentään, vaikka ope päätti kevään kunniaksi pitää tavallista rankemman tunnin.

Viime viikonlopun uroteko oli pyörien osto ja kasaus ja puutarhakalusteiden hankinta. Muutaman kerran olemme syöneet tuossa terdellä.

Loppuun Toukolaista:

Hain kääpiä tarhasta. Toukolainen kuljeskeli huolestuneena pihalla jalkaansa heilutellen.

-Mulla on varmaan jalka murtunut. Tuntuu, että se olisi kohta irtoomassa. Tai täällä on joku osa irti.

Katselin menoa. Mihinkään ei näyttänyt sattuvan. Lopulta selvisi, että lapsen taskussa oli muutama desi hiekkaa ja se siellä polven päällä heilui. Itse jalka oli onneksi eheä ja kokonainen.

Kevättä

Kääpä ja Miniäinen seikkailivat eilen tuntikaupalla metsässä. Lopulta ovelle ilmestyi kaksi onnellista kääpää kukkakimput kädessään. Ne olivat löytäneet leskenlehtiä ja leppäkertun.

Minä olin Toukolaisen ja Taiskun kanssa omassa pihassa. Ne hääräsivät omia juttujaan ja minä nautin auringosta. Auttelimme Taimin kanssa vähän kevättä heittelemällä lunta asfaltille. Äkkiä se siihen sulikin.

Naapurin mies intoutui puhaltelemaan saippuakuplia poikiensa kanssa, Toukolainenkin hääri mukana kuplapurkkeineen.

Nyt Mies nukkuu pienten kanssa ja isommat askartelevat zombeja.

Meillä on mennyt vähän mönkään tämä viikonloppu. Eilen meidän piti mennä kavereiden kanssa uimaan Tapiolaan, mutta unohdin rahat kotiin ja uimahalli ehti mennä kiinni. Tänään meidän piti jakaantua kahteen porukkaan. Osa lähtisi kanssani koulun pihalle ja kirppikselle ja osa menisi Miehen kanssa kirkkoon ja pyhikseen.

No, eihän siitä mitään tullut. Pojat olivat saaneet eilen uudet pyörät, eivätkä halunneet lähteä mihinkään. Tai Minikääpä oli jo menossa koululle, mutta ajattelin pistää pojat pyhikseen, sillä Toukolainen ei vielä jaksaisi polkea koululle. Ja minulla oli rattaissa Taimi.

No, lopulta kukaan ei sitten mennyt minnekään. Mies oli lasten kanssa ulkona, minä sain laitettua pyykkejä ja ruuan ja sain valmiiksi Hyryn Kotona-kirjan. Nyt aloitin Silta liikkuu.

Liian hässäkkää on ollut tämä elämä viime aikoina. Sitä ei yhtää vähentänyt PompdeLux-kutsut eikä Hermanni.

Sain naapurilta kakkujuuren, Hermannin, jota piti hoivailla kymmenen päivää ja leipoa siitä sitten kakku. Juuri jaettiin viiteen osaan ja vein kaksi niistä työkavereille. Ensimmäinen Hermanni valmistui lastenvaatekutsuille ja kaksi paistelin vielä kutsuiltana pakkaseen. Hyviä ne kyllä olivat.

Kutsutkin olivat mukavat ja vaatteet taas ihania. Vieraita oli 11, seitsemän tästä pihasta ja neljä muuta ystävää. Ja vähän lapsia päälle. Meitä oli sitten lopulta 24, kun esittelijäkin vaihtui ja joutui ottamaan oman lapsensa mukaan.

No, henkiin jäätiin ja sain Käävälle siistiä vaatetta kevätjuhlaan ja syksyksikin. Minikääpä valitsi myös yhden neuleen ja pikeepaidan. Tilasin myös satsin Me&i-vaatteita, joten nyt on vaateasiat kunnossa. Edes jokin.

Pojille saatiin eilen fillarit, kun nappasimme ne ex tempore Biltemasta ja Mies ne urhoollisesti kasasi illan hämärtyessä. Käävälle ja Minikäävälle on jo uudet potkikset ja Toukolainen tarvitsisi vielä omansa. Taiskulla on mopo.

Miten tätä ostettavaa riittääkin? Vaikka kuinka yrittää olla tehokasta ja optimoida koko elämänsä, on aina sata asiaa tekemättä.

Tiesittekö muuten, miksi Zombeilla ei ole aivoja? No koska ne söisivät muuten omat aivonsa, valisti Kääpä juuri Minikääpää. Niin kai se sitten on.

Loppuun vielä Taimin sanapäivitystä: keksi, karkki, purkka. Ja minulla -3 kg!

Ihanat käävät!

Kaikki meidän lapset on nyt jotenkin mukavassa iässä.

Taisku oppii joka päivä lisää sanoja, on villi peuhaaja ja hauska hassuttelija. Se osaa tehdä itsestään kolmion ja juoksee nauraen karkuun, kun pitäisi vaihtaa vaippa. Se on reipas ja avulias ja kuljettelee tavaroita pyynnöstä toisille perheenjäsenille, laittaa pyykkejä ja astioita ja siivoaa mielellään.

Toukolainen on suloinen ja taitava nelivuotias. Leikkii päiväkodissa Lindan, Lyydian, Tuovin ja Eveliinan kanssa ja kotona hommailee monen moista. Parasta maailmassa ovat keijut ja Trash Packit. Nyt se on kovasti leikkinyt Chima-hommia isompien kanssa.

Minikääpä on oppinut lukemaan. Pitkään se vain kirjoitti, sihisi ja suristi kirjaimet paikoilleen, mutta nyt se myös lukee. Taisi hämmästyä vähän itsekin. Isosisko etsi sille vanha aapisensa ja eilen ne taisivat lukea Kanervaa ja Rollea. Miniäinen tekee myös itselleen lukukaveria eskarissa. Se on iso, valkoinen, huovasta tehty Trash Pack, ja enää pitää vain ommella reunat yhteen. Se on kuulemma pidemmällä kuin Aaro ja Eemil, mutta ei sentään yhtä pitkällä kuin Thomas. Aaro osaa lukea ja Thomas vähän. Kovasti ne pistävät toisiaan riviin ja järjestykseen, nuo eskarilaiset.

Ja sitten vielä Kääpä, robottiryhmäläinen. Sen lukutaito on erinomaista ja matikassa se on tosi taitava. Ne osallistuvat koulujen välisiin robottien ohjelmointikisoihin toukokuussa Otaniemessä. Pidetään peukkuja likoille! Kääpä haluaisi isona julkkikseksi. Se laulaisi isolle yleisölle, kulkisi limusiinilla henkivartijoidensa kanssa ja jakaisi nimmareita faneilleen. Saas nähdä, kuinka käy. Mitä luulette, saadaanko perheeseen poptähti vai taas uusi IT-konsultti?

Käävät ovat kyllä ihan parasta. Eilen Kääpä ja Minikääpä lähtivät vielä kahdestaan iltalenkille. Kun niitä ei kuulunut, lähti Mies perään. Sieltä ne löytyivät, lähimetsästä, leikin tiimellyksestä. Ja Mieskin on ihana, toki.

Tänäänkin se levitti pyykit (tosin pyynnöstä), kun me kyläilimme lukiokavereiden luona Käävän ja Minikäävän kanssa. T&T joutuivat jäämään Miehen kanssa kotiin, kun olivat flunssaisia. Taimisto tosin olisi voinut lähteäkin, muttei nukahtanut riittävän ajoissa päiksyilleen.

Olipa ihana nähdä teitä, Lja V, M ja V, H, O ja V ja S! Otetaan pian uusiksi! Ajatella, siitä on yli 20 vuotta, kun tutustuimme. Ollaan me vanhoja. Toivottavasti saadaan lisää Ressuja tästä uudesta sukupolvesta.

Minun on pakko vielä palata eiliseen postaukseeni. Vaikka minulla ei ollut onnellinen perhe, oli minulla rakastavat vanhemmat. Isä ja äiti tekivät kaikkensa, jotta meillä lapsilla olisi ollut asiat hyvin. Isä rakensi hartiapankilla meille uuden kodin, jotta kaikki lapset saavat omat huoneet. Ja niinhän me saimmekin, mutta halusimme sitten kuitekin jakaa huoneet. Nukuimme siskon kanssa samassa huoneessa ja kuuntelimme unilauluksi "ei polku tää vie mihinkään, nyt sen nään, kun vihdoin silmät aukaisin". Sisko valitsi, en minä.

Kääpä protestoi kovasti muuttoamme. Vien sen tiistaisin partioon Karakallioon ja joka kerta, mennen tullen, se kysyy, että miksi meidän piti muuttaa. Ja joka kerta vastaan, että koska me halusimme ostaa oman asunnon, saada lapsille omat huoneet ja lähempää ei löytynyt sopivaa.

Silti poden huonoa omaatuntoa: ensin juurrutamme lapset yhteen paikkaan ja juuri, kun he ovat sopeutuneet, riuhtaisemme heidät muualle.

Mutta minä halusin metsän. Ja onhan tämä kaukana, kaukana Kalliosta, Arabianrannasta, Pasilasta, Pakilasta ja Vuosaaresta. Mutta lähellä meidän omaa elämäämme.

Mainio viikonloppu!

Tähän viikonloppuun sisältyi lähes kaikki elementit, jotka tekevät viikonlopusta täydellisen.

Perjantaina haalin käävät kyytiin, T&T:n tarhasta, K:n eskarista ja K:n kirjastosta. Ajoimme kotiin hakemaan rinkkaa. Tein kaikille meetvurstileivät ja otin jälkkäriksi mukaan keksit. Juuri kun olimme lähdössä, saapui Mies ja pääsi mukaamme.

Ajoimme Karakallioon ja haimme Alepasta täydennystä päivälliseen: Mies sai kolmioleipänsä, käävät pillimehut ja Kääpä suolapähkinöitä. Kävelimme kololle, jonne olikin kokoontunut jo aikamoinen joukko partiolaisia. Kolkkien bussi saapui vähän kuuden jälkeen ja ne pääsivät matkaamaan kohti Siikajärveä.

Kääpä oli siis koko viikonlopun metsässä. Sillä aikaa me ulkoilimme paljon pienten kanssa. Käävät viihtyvät, sillä pihaan on tullut iso lätäkkö. Minusta kuralöllön tekeminen on miltei parasta mitä tiedän, joten annan kääpäin kernaasti keitellä liimojaan ja soppiaan. Mutta siinä vaiheessa kun lapsi makaa lätäkössä ja juo kuravettä, on aikuisen aika pistää stoppi.

Lauantaina ulkoilimme kolmeen otteeseen, sillä ilma oli mitä mainioin. Minikäävällä oli kolmen tunnin synttärikemut ja minä pääsin Prismaan isoille ostoksille. Ostin Ikea-kassillisen pakasteita. Ja muistin ottaa kangaskassit mukaan!  Inhoan yli kaiken muovipusseja, mutta viime aikoina elämämme on ollut niin hektistä, että kaupassa on käyty milloin missäkin sopivan hetken tullen. Niinpä kassalta on pitänyt napata 2-4 muovikassia, ja nyt niitä tursuilee joka paikasta. Mutta tästä alkoi nyt uusi, ryhdikäs, rauhallisempi ja suunnitelmallisempi elämä!

Sunnuntaina  pääsimme poikien kanssa Otahalliin jumppaamaan. Pompimme, juoksimme ja kiipeilimme, tai kiipeily jäi kyllä lapsille. Mutta hyvä mieli tuli kaikille.

Olimme niin kevätfiiliksissä, että otimme katuliidut ja potkulaudat esiin. Ehdimme kevätulkoilla aamupäivän. Kun illalla tulin kirkosta, olikin tullut taas talvi. Naapurin lapset iloitsivat ensilumesta, tekivät lumiukon ja leikkivät lumisotaa.

Kirkossa oli aikuisrippikoulun konfirmaatiomessu. Ihan mielenkiintoinen kokemus. Oma äitini kävi aikuisrippikoulun ja hänet konfirmoitiin Hämeenkylän kirkossa, samassa, jossa hänet sitten muutama vuosi myöhemmin siunattiin hautaan.

Mietin konfirmoitavia ja pohdin, mistä syystä kukin heistä oli rippikouluun hakeutunut. Kun riparin käy 15-kesäisenä, se on varsin helppo valinta. Kun kaikki muutkin ja leirithän on kivoja. Itse kapinoin sitten siellä riparilla. Ai mitenkö kapinoin? No, jätin uhmakkaasti laulamatta. Olin luullut, että riparilla olisi käsitelty myös muita uskontoja ja leirin jälkeen olisi voinut vapaasti valita, haluaako konfirmaation vai ei.

Minä en ollut varma. Tai tiesin, etten usko. Olin siinä vaiheessa niin pettynyt elämään, että minun oli hyvin vaikea uskoa mihinkään hyvään Jumalaan, saatikka sitten Taivaan isään, joka pitää meistä huolta. Sopivaa löpinää niille, joilla on onnellinen perhe.

Mutta niin vain kävin riparin, astelin ehtoolliselle ja rippijuhlia vietettiin.

Vasta paljon myöhemmin tuli usko.

Pääsiäinen

Olipas ihanan aurinkoinen pääsiäisloma! Oltiin paljon ulkona lasten kanssa ja kävin joka päivä kävelyllä Käävän, Minikäävän tai molempien kanssa. Kahlatiin koulun pihan lammikoissa ja rikottiin jäätä luistinradalla.

Saimme myös viettää Toukolaisen synttäreitä. Sunnuntaina oli kauan odotettu suuri päivä. Herätimme pienen miehen onnittelulauluilla ja annoimme lahjat. Seuraavaksi siirryimme aamiaiselle alakertaan. Tarjottimelta löytyi maitoa, kokista ja tuoremehua, nakkeja ja pekonia, nallesipsejä, camembertiä, mandariiniä ja suklaavanukasta. Kyllä kelpasi!

Iltapäivällä saimme vieraiksi R-kummin ja J:n, Papan ja Päivin, M:n ja L:n. Kunnon hulinat saatiin aikaan! Maanantaina piipahtivat vielä Minikäävän M-kummi ja Käävän S-kummi ja illalla Vaari ja Merja. Siinä oli tärkeitä ihmisiä kerrakseen! Miniäinen sai kummiltaan timantteja ja Kääpä Angry Birds-T-paidan, joten kaikki olivat tyytyväisiä. Taimistokin, sillä jättisuuresta suklaamunasta löytyi pinkki pavvo, jota sopi heitellä.

Lahjat olivat oikein erityisen mieluisia:

-Chima legoja ja T-paita
-Trash packeja (28 kpl! laski isoveli ja oli kateudesta vihreä)
-Shortsit ja T-paita
-Sählymaila ja pallo
-Kauko-ohjattava auto
-Rahaa fillaria varten
-Ja tietenkin suklaamunia, kaiken kokoisia

Itse asiassa suklaamunia saimme tietenkin jo sunnuntaiaamuna. Kun päivänsankari ja onnittelijat olivat syöneet aamiaisensa, piti etsiä kukon munimat munat. Ja niitähän riitti! Toukolainen puolitti vain pikaisesti kaikki munansa, jotta sai käsiinsä yllätykset. Munankuoret jäivät lautaselle kuin ravunpyrstöt. Kääpä ja Miniäinen olivat jo vähän malttavaisempia kun taas Taimistoa sai isi ja äiti auttaa herkuttelussa. Yhteistyöllä.

Nyt Toukolainen ja Taimisto sairastavat hoitajan kanssa kotona. Touko valitti, että hiuksia särkee, ja flunssaahan se tiesi. Tavoitteena on, että ainakin Kääpä ja Miniäinen olisivat terveenä viikonloppuna, sillä Käävällä on partioretki ja Minikäävällä kaverisynttärit. Muu jengi saa rötvätä huolella.