Mainio viikonloppu!

Tähän viikonloppuun sisältyi lähes kaikki elementit, jotka tekevät viikonlopusta täydellisen.

Perjantaina haalin käävät kyytiin, T&T:n tarhasta, K:n eskarista ja K:n kirjastosta. Ajoimme kotiin hakemaan rinkkaa. Tein kaikille meetvurstileivät ja otin jälkkäriksi mukaan keksit. Juuri kun olimme lähdössä, saapui Mies ja pääsi mukaamme.

Ajoimme Karakallioon ja haimme Alepasta täydennystä päivälliseen: Mies sai kolmioleipänsä, käävät pillimehut ja Kääpä suolapähkinöitä. Kävelimme kololle, jonne olikin kokoontunut jo aikamoinen joukko partiolaisia. Kolkkien bussi saapui vähän kuuden jälkeen ja ne pääsivät matkaamaan kohti Siikajärveä.

Kääpä oli siis koko viikonlopun metsässä. Sillä aikaa me ulkoilimme paljon pienten kanssa. Käävät viihtyvät, sillä pihaan on tullut iso lätäkkö. Minusta kuralöllön tekeminen on miltei parasta mitä tiedän, joten annan kääpäin kernaasti keitellä liimojaan ja soppiaan. Mutta siinä vaiheessa kun lapsi makaa lätäkössä ja juo kuravettä, on aikuisen aika pistää stoppi.

Lauantaina ulkoilimme kolmeen otteeseen, sillä ilma oli mitä mainioin. Minikäävällä oli kolmen tunnin synttärikemut ja minä pääsin Prismaan isoille ostoksille. Ostin Ikea-kassillisen pakasteita. Ja muistin ottaa kangaskassit mukaan!  Inhoan yli kaiken muovipusseja, mutta viime aikoina elämämme on ollut niin hektistä, että kaupassa on käyty milloin missäkin sopivan hetken tullen. Niinpä kassalta on pitänyt napata 2-4 muovikassia, ja nyt niitä tursuilee joka paikasta. Mutta tästä alkoi nyt uusi, ryhdikäs, rauhallisempi ja suunnitelmallisempi elämä!

Sunnuntaina  pääsimme poikien kanssa Otahalliin jumppaamaan. Pompimme, juoksimme ja kiipeilimme, tai kiipeily jäi kyllä lapsille. Mutta hyvä mieli tuli kaikille.

Olimme niin kevätfiiliksissä, että otimme katuliidut ja potkulaudat esiin. Ehdimme kevätulkoilla aamupäivän. Kun illalla tulin kirkosta, olikin tullut taas talvi. Naapurin lapset iloitsivat ensilumesta, tekivät lumiukon ja leikkivät lumisotaa.

Kirkossa oli aikuisrippikoulun konfirmaatiomessu. Ihan mielenkiintoinen kokemus. Oma äitini kävi aikuisrippikoulun ja hänet konfirmoitiin Hämeenkylän kirkossa, samassa, jossa hänet sitten muutama vuosi myöhemmin siunattiin hautaan.

Mietin konfirmoitavia ja pohdin, mistä syystä kukin heistä oli rippikouluun hakeutunut. Kun riparin käy 15-kesäisenä, se on varsin helppo valinta. Kun kaikki muutkin ja leirithän on kivoja. Itse kapinoin sitten siellä riparilla. Ai mitenkö kapinoin? No, jätin uhmakkaasti laulamatta. Olin luullut, että riparilla olisi käsitelty myös muita uskontoja ja leirin jälkeen olisi voinut vapaasti valita, haluaako konfirmaation vai ei.

Minä en ollut varma. Tai tiesin, etten usko. Olin siinä vaiheessa niin pettynyt elämään, että minun oli hyvin vaikea uskoa mihinkään hyvään Jumalaan, saatikka sitten Taivaan isään, joka pitää meistä huolta. Sopivaa löpinää niille, joilla on onnellinen perhe.

Mutta niin vain kävin riparin, astelin ehtoolliselle ja rippijuhlia vietettiin.

Vasta paljon myöhemmin tuli usko.