Taimi on oppinut pottailua ja kuorimaan satsuman.
Touko on oppinut numéro 1-20 ja osasi laskea 19 Homssua, nyt se opettelee lukuja eteenpäin. Koko ajan se oppii myös uusia sanoja, mm. sieni, Lydia ja Heli.
Minikääpä on oppinut kärrynpyörän, uimaan 2 m koiraa ja 10 m selkää. Matikan kokeesta se sai 16/16.
Kääpä on edistynyt hienosti viulussa ja sai enkun ja yllin kokeista täydet pisteet.
Taitavia pieniä kääpiä, ei voi kun olla ylpeä!
Me vietämme täällä lukulokakuuta. Minä luen Westön Kangastus 38:a, Minikäävän kanssa Nalle Nappisilmää (Minikääpä minulle) ja Risto Räppääjä ja Nukkavierua Nelliä (minä Minikäävälle) ja Toukolaisen kanssa Hipsuvarpaan seikkailuja.
Minikääpä värittää lukutilkkupeittoa. Jokaista tilkkua varten pitää lukea 10-15 min, ollaan pantu ajastin päälle. Kai se nyt tästä lähtee sujumaan, mutta ei tämä lukeminen mikään Miniäisen lempparijuttu ole. Kääpähän aikoinaan hurahti ensin Ella-kirjoihin ja sitten niihin Pottereihin, joten pitäisi löytää sillekin sopivia kirjoja, joita ahmia. Nyt sille on kirjastossa Supervaippavauva, voisikohan se olla se?
Toukolaisen kanssa teemme satudiplomia. Siihen pitää lukea kymmenen kirjaa ja lapsi se kertoa jokaisesta mielipiteensä. Täytetty lomake viedään kirjastoon, josta saa ihan oikean lukudiplomin lapsen nimellä. Valitsin kymmenen meiltä löytyvää kirjaa, mutta kirjastoreissuilla voi kyllä tehdä löytöjä ja vaihtaakin joitain. Osa satudiplomikirjoista on myös hurjan pitkiä, kuten tuo Hipsuvarvas, Ronja, Pepit, Muumit, Käsikäpälässä, emmekä malta nelivuotiaan kanssa kahlata niitä kaikkia läpi. Osa kirjoista on sitten sellaisia yhden istuman kirjoja, kuten Löytöpingviini, Santtu ja ihmehärveli, Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat. Mutta kivoja kirjoja listalla oli, niistä oli ilo valita!
Sunday, October 20, 2013
Korpilampi
Yövyimme siis hotelli Korpilammella. Otimme yhden neljän ja yhden kahden hengen huoneen, Mies jakoi pienemmän Taimiston kanssa.
Hotelli oli siisti ja leikkihuone mukava, vaikka emme siellä juuri ehtineet olemaankaan. Aamiainen oli oikein erinomainen, ihan perussetti ja bonuksena herkullista savulohta.
Aamiaisen jälkeen kävimme Käävän, Minikäävän ja Toukolaisen kanssa aamu-uinnilla ja saunassa.
Hotellin pihalla ja oli kivat kiipeilytelineet ja vietimme mukavan aamupäivän kuulaassa pakkassäässä. Kääpä kiipesi kallioita pitkin Korpilammen rantaan ja otimme sieltä mahtavia syyskuvia.
Kaiken kaikkiaan siis oikein bueno reissu - pitää useamminkin harrastaa tällaista lähimatkailua, esimerkiksi Espoon merenrannat on meiltä vielä kokonaan valloittamatta, jos ei Otaniemeä lasketa.
Loppuun vielä Toukolaista:
-Äiti, eikös me sovittu, että omiin huoneisiin ei tehdä karkkikätköjä! Vie ne namit heti keittiöön!
Hotelli oli siisti ja leikkihuone mukava, vaikka emme siellä juuri ehtineet olemaankaan. Aamiainen oli oikein erinomainen, ihan perussetti ja bonuksena herkullista savulohta.
Aamiaisen jälkeen kävimme Käävän, Minikäävän ja Toukolaisen kanssa aamu-uinnilla ja saunassa.
Hotellin pihalla ja oli kivat kiipeilytelineet ja vietimme mukavan aamupäivän kuulaassa pakkassäässä. Kääpä kiipesi kallioita pitkin Korpilammen rantaan ja otimme sieltä mahtavia syyskuvia.
Kaiken kaikkiaan siis oikein bueno reissu - pitää useamminkin harrastaa tällaista lähimatkailua, esimerkiksi Espoon merenrannat on meiltä vielä kokonaan valloittamatta, jos ei Otaniemeä lasketa.
Loppuun vielä Toukolaista:
-Äiti, eikös me sovittu, että omiin huoneisiin ei tehdä karkkikätköjä! Vie ne namit heti keittiöön!
Serena!
Meidän piti lähteä koululaisten syysloman tienoilla Espanjaan, mutta reissu typistyi ja vietimme yhden yön Espoossa - oikein mahtava matka sekin!
Lähdimme ajamaan kohti Korpilampea puoliltapäivin, lounaan jälkeen, känny antoi matka-aika-arvioksi 19 min.
Taimi-pieni kuskasi omaa naapurin pojilta perittyä Mörkö-laukkuaan urhoollisesti hotellin halki, päässä huppuhattu ja tutti tiukasti suussa. K&K vetivät ylpeinä omia uusia laukkujaan, mutta Toukolaisen Mörkö-laukku oli aivan liian painava. Veimme kamppeet hotellille ja lähdimme uimaan. Kaikki oli enemmän tai vähemmän kröhäisiä, mutta saimme Serena-päivän suoritettua seuraavasti:
Taimisto viihtyi pikkualtaissa. Se antoi uimarenkaan kelluttaa itseään selällään ja mahallaan ja uskalsi laskea keltaisesta liukumäestä ja pienestä pupumäestä. Myös vettä pulputtava kivi oli mukava. Taimisto oli niin suloinen kaksiosaisessa uikkarissaan. Korvissa sillä oli hienot, punaiset prinsessakorut, korvatulpat, ja päässä "tiara". Se oli niin ollakseen ja antoi tulppien olla korvissa ja pannan päässä.
Toukolainen piti myös siitä keltaisesta mäestä, mutta käväisi itsekseen myös pienissä sinisissä, joissa oli jo vähän enemmän tyrskyjä. Äidin ja isin kanssa se kävi 60- ja 140-metrisissä mäissä ja tykkäsi kovasti.
Kaapolainen oli jo ihan Serena-iässä. Se osaa nyt uida pari metriä koiraa ja kymmenen metriä selkää, joten tulkitsin sen olevan Villin virran vaatima "kokenut uimari". En kyllä päästänyt Kääpääkään ilman kellukkeita. Villi virta olikin Kaapon suosikki, piti se myös niistä isoista liukumäistä sekä keltaisista isommista, jotka liukuivat kovaa ja joissa saattoi ottaa skaboja siskon kanssa.
Kääpä rakasti myös Villiä virtaa ja taisi käydä siinä kahdeksan kertaa. Toinen sen suosikki oli Black hole, jossa se hurjasteli kolmasti. Pidimme Käävän ja Miniäisen kanssa myös aaltoaltaasta, vaikka lopun vesisade olikin ainakin aluksi aika pelottava.
Söimme välipalaa pukkareilla ja päivälliseksi otimme buffeen. Ihan ok, vaikka hinta olikin aika suolainen, 14,50 aikuisilta ja 9,50 lapsilta. Mies lähti T&T:n kanssa hotellille ja minä jäin K&K:n kanssa vielä riekkumaan.
Ilta oli jo pimennyt, kun vihdoin talsimme metsätietä hotskalle. Iltapalaksi söimme karkkia ja katsoimme telkkaa ja kun ohjelma loppui, koko jengi sammui kuin saunalyhdyt.
Loppuun vielä budu:
-Hotelli, kaksi huonetta 160
-Serena-liput kuudelle koko päiväksi 120
-Buffa 60
-Herkut, karkit, välipalat, eväät 30
-Sunnuntain Mäkkäri-lounas 30
Eli 24 h ja 400 egeä - toisaalta Ikea-reissuun upposi tuplat.
No, nyt on olkkari lähes valmis, takataskussa syysmuistoja ja tili tyhjä. Onnea on syysloma.
Lähdimme ajamaan kohti Korpilampea puoliltapäivin, lounaan jälkeen, känny antoi matka-aika-arvioksi 19 min.
Taimi-pieni kuskasi omaa naapurin pojilta perittyä Mörkö-laukkuaan urhoollisesti hotellin halki, päässä huppuhattu ja tutti tiukasti suussa. K&K vetivät ylpeinä omia uusia laukkujaan, mutta Toukolaisen Mörkö-laukku oli aivan liian painava. Veimme kamppeet hotellille ja lähdimme uimaan. Kaikki oli enemmän tai vähemmän kröhäisiä, mutta saimme Serena-päivän suoritettua seuraavasti:
Taimisto viihtyi pikkualtaissa. Se antoi uimarenkaan kelluttaa itseään selällään ja mahallaan ja uskalsi laskea keltaisesta liukumäestä ja pienestä pupumäestä. Myös vettä pulputtava kivi oli mukava. Taimisto oli niin suloinen kaksiosaisessa uikkarissaan. Korvissa sillä oli hienot, punaiset prinsessakorut, korvatulpat, ja päässä "tiara". Se oli niin ollakseen ja antoi tulppien olla korvissa ja pannan päässä.
Toukolainen piti myös siitä keltaisesta mäestä, mutta käväisi itsekseen myös pienissä sinisissä, joissa oli jo vähän enemmän tyrskyjä. Äidin ja isin kanssa se kävi 60- ja 140-metrisissä mäissä ja tykkäsi kovasti.
Kaapolainen oli jo ihan Serena-iässä. Se osaa nyt uida pari metriä koiraa ja kymmenen metriä selkää, joten tulkitsin sen olevan Villin virran vaatima "kokenut uimari". En kyllä päästänyt Kääpääkään ilman kellukkeita. Villi virta olikin Kaapon suosikki, piti se myös niistä isoista liukumäistä sekä keltaisista isommista, jotka liukuivat kovaa ja joissa saattoi ottaa skaboja siskon kanssa.
Kääpä rakasti myös Villiä virtaa ja taisi käydä siinä kahdeksan kertaa. Toinen sen suosikki oli Black hole, jossa se hurjasteli kolmasti. Pidimme Käävän ja Miniäisen kanssa myös aaltoaltaasta, vaikka lopun vesisade olikin ainakin aluksi aika pelottava.
Söimme välipalaa pukkareilla ja päivälliseksi otimme buffeen. Ihan ok, vaikka hinta olikin aika suolainen, 14,50 aikuisilta ja 9,50 lapsilta. Mies lähti T&T:n kanssa hotellille ja minä jäin K&K:n kanssa vielä riekkumaan.
Ilta oli jo pimennyt, kun vihdoin talsimme metsätietä hotskalle. Iltapalaksi söimme karkkia ja katsoimme telkkaa ja kun ohjelma loppui, koko jengi sammui kuin saunalyhdyt.
Loppuun vielä budu:
-Hotelli, kaksi huonetta 160
-Serena-liput kuudelle koko päiväksi 120
-Buffa 60
-Herkut, karkit, välipalat, eväät 30
-Sunnuntain Mäkkäri-lounas 30
Eli 24 h ja 400 egeä - toisaalta Ikea-reissuun upposi tuplat.
No, nyt on olkkari lähes valmis, takataskussa syysmuistoja ja tili tyhjä. Onnea on syysloma.
Thursday, October 17, 2013
Ikea!
Mies sai yllättäen kaksi syyslomapäivää, minä olin hoitanut omani jo aiemmin. Lapsille oli luvattu Halloween-asut, joten suuntasimme ensin Toy's 'r' ussiin. Saimme saaliiksi:
1) Taimille kaksi Sylvanian Families kenguruvauvaa sekä niille sänky ja vessa. Kenguruvauvat tekevät vuorotellen hienoja pissoja ja kakkoja pönttöön "Hyvä pupu! Hieno iso kakka! Nyt nukkumaan! Aamen!"
Taimi leikkii päiväkodissa aina kotia Sagan, Lindan, Lydian ja Toukon kanssa. Se laittaa aina vauvoja nukkumaan ja sanoo peitellessään "Aamen". Ja kova juttu on myös tuo pottailu. Aina välillä se tekee pissan tai kakan pönttöön tai pottaan, mutta tulee niitä pissoja kyllä lattiallekin. Onneksi meillä ei ole nyt alakerrassa mattoa, mutta huomenna kyllä saapuu heti aamusta. Tässä joku päivä se oli ilman vaippaa tässä alakerrassa ja kun tuli pissahätä, se oli kiivennyt portaat ylös ja käynyt Toukon matolla pissalla. Niin sitä pitää.
2) Toukolainen valitsi keppostelukipoksi kurpitsan, pieniä kimaltavia My Little Poneja sekä vahaliituja. Nyt se piirtää tuossa pöydän ääressä. Touko on aika taitava piirtämään ja yleensä se piirtää keijuja, sateenkaaria, kukkia ja perhosia. Paljon värejä ja iloisia keijuja.
3) Kaapolainen valitsi pimeässä hohtavan luurankopuvun. Se oli suunnitellut ostostaan katalogien kanssa jo yli viikon ja hermo meinasi mennä.
4) Kanervikko haluaa olla vampyyri ja valitsi puvun ja hampaat. K&K ottivat molemmat myös kurpitsakipot, joihin ne voivat sitten karkkinsa kerätä.
Minä sain vielä Playmobil mangusteja.
Kun lelut oli hankittu, ajoimme Ikeaan syömään. Se on kyllä niin meidän kauppa ettei mitään rajaa. Löysimme vaikka mitä:
-Olkkariin maton ja
-Kaksi mustaa rottinkituolia
-Eteiseen kenkäteline, penkki ja neljä koria, yksi jokaisen kengille
-Leikkuulautoja
-Kahdet keijun siivet (Touko luuli, että Ikea jakaa ilmaisia siipiä kaikille)
-Lohikäärme Kaapolle ja sammakko Toukolle (Taimin orava jäi matkasta)
-Jemmaan sammakkopeli
-Kaapolle työtuoli (olivat kesällä loppu, kun työpöytä hankittiin)
-Nukkekodin kalusteita (mm. samanlainen matto kuin meillä)
-Minulle töpsykkäät
-Käävälle ja Kaapolaiselle lentolaukut (Touko ja Taimi saa naapurin pojilta perityt Muumit)
-Miehelle läppärireppu
Ja lopuksi tietty jädet tai hodarit. Vanhat tädin kehuivat kovasti meidän kääpiämme - no, kukapa ei olisi kunnolla, kun on kädessä pikarillinen pehmistä.
Seuraavaksi meinaan etsiä Kanervan Sylvanian Families oravaperheen ja omat lapsuuden pandani, ne saavat muuttaa Ikea-kotiin.
Vielä pitäisi ostaa kaikille sukkia ja alkkareita, mutta se voisi olla ihan minun oma reissuni.
1) Taimille kaksi Sylvanian Families kenguruvauvaa sekä niille sänky ja vessa. Kenguruvauvat tekevät vuorotellen hienoja pissoja ja kakkoja pönttöön "Hyvä pupu! Hieno iso kakka! Nyt nukkumaan! Aamen!"
Taimi leikkii päiväkodissa aina kotia Sagan, Lindan, Lydian ja Toukon kanssa. Se laittaa aina vauvoja nukkumaan ja sanoo peitellessään "Aamen". Ja kova juttu on myös tuo pottailu. Aina välillä se tekee pissan tai kakan pönttöön tai pottaan, mutta tulee niitä pissoja kyllä lattiallekin. Onneksi meillä ei ole nyt alakerrassa mattoa, mutta huomenna kyllä saapuu heti aamusta. Tässä joku päivä se oli ilman vaippaa tässä alakerrassa ja kun tuli pissahätä, se oli kiivennyt portaat ylös ja käynyt Toukon matolla pissalla. Niin sitä pitää.
2) Toukolainen valitsi keppostelukipoksi kurpitsan, pieniä kimaltavia My Little Poneja sekä vahaliituja. Nyt se piirtää tuossa pöydän ääressä. Touko on aika taitava piirtämään ja yleensä se piirtää keijuja, sateenkaaria, kukkia ja perhosia. Paljon värejä ja iloisia keijuja.
3) Kaapolainen valitsi pimeässä hohtavan luurankopuvun. Se oli suunnitellut ostostaan katalogien kanssa jo yli viikon ja hermo meinasi mennä.
4) Kanervikko haluaa olla vampyyri ja valitsi puvun ja hampaat. K&K ottivat molemmat myös kurpitsakipot, joihin ne voivat sitten karkkinsa kerätä.
Minä sain vielä Playmobil mangusteja.
Kun lelut oli hankittu, ajoimme Ikeaan syömään. Se on kyllä niin meidän kauppa ettei mitään rajaa. Löysimme vaikka mitä:
-Olkkariin maton ja
-Kaksi mustaa rottinkituolia
-Eteiseen kenkäteline, penkki ja neljä koria, yksi jokaisen kengille
-Leikkuulautoja
-Kahdet keijun siivet (Touko luuli, että Ikea jakaa ilmaisia siipiä kaikille)
-Lohikäärme Kaapolle ja sammakko Toukolle (Taimin orava jäi matkasta)
-Jemmaan sammakkopeli
-Kaapolle työtuoli (olivat kesällä loppu, kun työpöytä hankittiin)
-Nukkekodin kalusteita (mm. samanlainen matto kuin meillä)
-Minulle töpsykkäät
-Käävälle ja Kaapolaiselle lentolaukut (Touko ja Taimi saa naapurin pojilta perityt Muumit)
-Miehelle läppärireppu
Ja lopuksi tietty jädet tai hodarit. Vanhat tädin kehuivat kovasti meidän kääpiämme - no, kukapa ei olisi kunnolla, kun on kädessä pikarillinen pehmistä.
Seuraavaksi meinaan etsiä Kanervan Sylvanian Families oravaperheen ja omat lapsuuden pandani, ne saavat muuttaa Ikea-kotiin.
Vielä pitäisi ostaa kaikille sukkia ja alkkareita, mutta se voisi olla ihan minun oma reissuni.
Sunday, October 06, 2013
Viulua, fudista, partiota
Tälle viikonlopulle osuikin oikea harrastussuma.
Lauantain vietin miltei kokonaan Käävän kanssa. Menimme aamusta Espoonlahden tekikselle viettämään EPSI-päivää. Oli tarkoitus mennä koko perhe, mutta Toukolainen oli vielä toipilaana ja Miniäiselläkin oli lämpöä.
13 Tähtityttöä oli jaettu neljäksi jengiksi ja ne pelasivat poikia vastaan lyhyitä matseja. Käävällä oli ihan hyvä jengi, ja ne voittivat kaksi matsia ja hävisivät neljä. Suruhan siinä tuli, vaikka tosi hyvin likat pelasivat. No, onneksi oli tarjolla vohveleita, mansikkahilloa ja kermavaahtoa, se vähän lohdutti. Tekiksellä oli kyllä hyvä meininki, musa soi ja tunnelma oli katossa.
Tulimme kotiin lounaalle, soittelimme viulua ja ajoille Selloon tunneille. Kääpä soitteli hienosti ja hämmästytti opettajan. Sen hyvä fiilis oli palannut ja kaikki taas sujui.
Yritimme metsästää Käävälle uutta fudista, mutta oikeaaei löytynyt. Sen sijaan löysimme minulle Arnoldsista bagelin ja Käävälle donitsin.
Illalla olikin sitten leffailta. Toimme sipsejä ja käävät valkkasivat leffan. Minä en kyllä juuri koskaan jaksa katsoa noita lastenleffoja, mutta saipahan kerrankin surfata rauhassa.
Sunnuntaina oli aikainen herätys, sillä meidän piti olla partiokisassa Olarin koululla klo 8.30.
Lähtörastilla sai sahata, vuolla ja vasaroida. Lapset tekivät kymmenen Ahtia ja Vellamoa. Käävän oma tekele valittiin arvioitavaksi ja sillä saikin täydet pisteet.
Kävelimme keskusrastille, jolla oli aiheena karttamerkit muistipelin muodossa. Lapset osasivat kaikki, kuusi pistettä. Seuraavalla rastilla piti tunnistaa kalalajeja ja kalan osia, siitäkin täydet, sillä Niilo oli oikea kalamies. Ja sitten tuli kamala mutarasti: Ahti oli kadottanut esineitään ja niitä piti etsiä mudan seasta. Kiveä ei koskaan löytynyt, ja rastimieskin vähän sähläsi, pisteitä 5.
Tässä välissä pidimme lounastauon hakkuuaukealla, jossa muksut istuivat eväineen kannonnokissa. Räpsin niistä kuvia, suloisia olivat.
Jatkoimme matkaa ja pääsimme tekemään saippuakuplatornia. Se olikin aika hankalaa, mutta kun saimme yhteistyöstä lisäpisteen, kertyi bojoja neljä. Sieltä jatkoimme kalastamaan, kymmenen lasta ja kymmen kalaa toi täydet kuusi pistettä.
Seuraavaksi teimme tarkkoja havaintoja, viisi pistettä, ja kokosimme tähtikuvioita ja tunnistimme pääilmansuunnat, viisi pistettä. EA-rastilta lapset saivat neljä pistettä: piti antaa ensiapua veteen pudonnelle. Muuten meni hienosti, mutta ne eivät muistaneet antaa ambulanssille tarkkoja ohjeita. Se unohtuu aina sudareilta, on vaikea heittäytyä tilanteeseen asiaan kuuluvalla vakavuudella.
Mutta kaikenkaikkiaan hieno päivä ja taitavat lapset. Saimme 48/54 pistettä, voitto olisi irronnut 50 pisteellä. Meillä oli kaksi akelaa ja kymmenen sudaria, aika iso porukka siis. Olisi ehkä voinut jakaa joukon kahteen, niin olisi ollut helpompi tehdä yhteistyötä. Mutta toisaalta oli kiva, että koko lauma kulki yhdessä, vain kaksi ei päässyt tulemaan.
Ja voi Minikääpää! Tämä oli sen ensimmäinen partiotaitokisa. Se oli ihan täpinöissään ja on päässyt hyvin mukaan porukkaan, kuten Kääpäkin. Meillä on seitsemän poikaa ja viisi tyttöä, joista mukana oli 5 ja 5. Pojissa on muutama vähän villimpi tapaus, mutta suuri osa tosi rauhallisia. Tytöistä yksi on vilkas, mutta neljä muuta sellaisia normiyhdeksänvuotiaita.
Vähän jännitin aluksi, miten laumankohtajuus sujuu, kun 12 lapsen laumasta kaksi on omia, mutta ihan hyvin on mennyt ainakin toistaiseksi. Tosi mukavia lapsia ovat kaikki. Se tietty aina ihmetyttää, jos joku lapsi ei tottele, kun meillä on kotona kuitenkin aika tiukka kuri ja järjestys. Ja varsinkin vieraita aikuisia käävät uskovat kyllä. Mutta nämä ovat kyllä sellaisia perushyvinkasvatettuja lapsia kaikki.
Käävällä olisi ollut illalla fudis, mutta sille nousi taas lämpö. Ihme juttu! Kääpä ei ole ollut missään vaiheessa kunnolla kipeä, mutta välillä sille nousee tuollainen pieni lämpö ja se valittaa väsymystä ja huonoa oloa. Taimi ja Touko olivat viime viikolla vatsataudissa ja toivon, että meillä isommilla tauti esiintyisi vain tuollaisena pienenä lämpöilynä. Saas nähdä, kuinka käy.
Ensi lauantaina onkin sitten synttäripäivä. Papan vaimo juhlisi kuusikymppisiä, mutta kyseessä on lapsettomat juhlat, ja niihin me ei päästä. Olisi toki voinut ripotella nämä lapset naapureille, mutta en ehkä kuitenkaan kaivannut niin aikuisten, siis tosi aikuisten, sukujuhlia. Ja onhan niitä tässä nyt ollutkin.
Sen sijaan menemme kääpäin serkun 10-vuotissynttäreille, Minikääpä kaverinsa HopLop-synttäreille ja Kääpä naapurin tytön 9-vuotissynttäreille. Yksi lahja on jo valmiina, mutta muuten tälle viikolle on ohjelmassa lahjanmetsästystä.
Poikien kanssa vietämme lukulokakuuta. Minikäävän kanssa luemme Risto Räppääjää ja nukkavierua Nelliä, Toukolainen on valinnut Minttuja ja Taisku-Paiskulle pitää aina lukea Koneiden voimaa, sellaista kuvakirjaa, joss esitellään erilaisia raskaita työkoneita.
Minun pitäisi keskustella uskontotieteessä islamista ja eksegetiikassa Jeesuksen elämästä. Töissä on normisettiä ja iltaisin tietty viulua, fudista ja partiota. Tai sitten flunssaa ja/tai vatsatautia. Elämme jännittäviä aikoja.
Lauantain vietin miltei kokonaan Käävän kanssa. Menimme aamusta Espoonlahden tekikselle viettämään EPSI-päivää. Oli tarkoitus mennä koko perhe, mutta Toukolainen oli vielä toipilaana ja Miniäiselläkin oli lämpöä.
13 Tähtityttöä oli jaettu neljäksi jengiksi ja ne pelasivat poikia vastaan lyhyitä matseja. Käävällä oli ihan hyvä jengi, ja ne voittivat kaksi matsia ja hävisivät neljä. Suruhan siinä tuli, vaikka tosi hyvin likat pelasivat. No, onneksi oli tarjolla vohveleita, mansikkahilloa ja kermavaahtoa, se vähän lohdutti. Tekiksellä oli kyllä hyvä meininki, musa soi ja tunnelma oli katossa.
Tulimme kotiin lounaalle, soittelimme viulua ja ajoille Selloon tunneille. Kääpä soitteli hienosti ja hämmästytti opettajan. Sen hyvä fiilis oli palannut ja kaikki taas sujui.
Yritimme metsästää Käävälle uutta fudista, mutta oikeaaei löytynyt. Sen sijaan löysimme minulle Arnoldsista bagelin ja Käävälle donitsin.
Illalla olikin sitten leffailta. Toimme sipsejä ja käävät valkkasivat leffan. Minä en kyllä juuri koskaan jaksa katsoa noita lastenleffoja, mutta saipahan kerrankin surfata rauhassa.
Sunnuntaina oli aikainen herätys, sillä meidän piti olla partiokisassa Olarin koululla klo 8.30.
Lähtörastilla sai sahata, vuolla ja vasaroida. Lapset tekivät kymmenen Ahtia ja Vellamoa. Käävän oma tekele valittiin arvioitavaksi ja sillä saikin täydet pisteet.
Kävelimme keskusrastille, jolla oli aiheena karttamerkit muistipelin muodossa. Lapset osasivat kaikki, kuusi pistettä. Seuraavalla rastilla piti tunnistaa kalalajeja ja kalan osia, siitäkin täydet, sillä Niilo oli oikea kalamies. Ja sitten tuli kamala mutarasti: Ahti oli kadottanut esineitään ja niitä piti etsiä mudan seasta. Kiveä ei koskaan löytynyt, ja rastimieskin vähän sähläsi, pisteitä 5.
Tässä välissä pidimme lounastauon hakkuuaukealla, jossa muksut istuivat eväineen kannonnokissa. Räpsin niistä kuvia, suloisia olivat.
Jatkoimme matkaa ja pääsimme tekemään saippuakuplatornia. Se olikin aika hankalaa, mutta kun saimme yhteistyöstä lisäpisteen, kertyi bojoja neljä. Sieltä jatkoimme kalastamaan, kymmenen lasta ja kymmen kalaa toi täydet kuusi pistettä.
Seuraavaksi teimme tarkkoja havaintoja, viisi pistettä, ja kokosimme tähtikuvioita ja tunnistimme pääilmansuunnat, viisi pistettä. EA-rastilta lapset saivat neljä pistettä: piti antaa ensiapua veteen pudonnelle. Muuten meni hienosti, mutta ne eivät muistaneet antaa ambulanssille tarkkoja ohjeita. Se unohtuu aina sudareilta, on vaikea heittäytyä tilanteeseen asiaan kuuluvalla vakavuudella.
Mutta kaikenkaikkiaan hieno päivä ja taitavat lapset. Saimme 48/54 pistettä, voitto olisi irronnut 50 pisteellä. Meillä oli kaksi akelaa ja kymmenen sudaria, aika iso porukka siis. Olisi ehkä voinut jakaa joukon kahteen, niin olisi ollut helpompi tehdä yhteistyötä. Mutta toisaalta oli kiva, että koko lauma kulki yhdessä, vain kaksi ei päässyt tulemaan.
Ja voi Minikääpää! Tämä oli sen ensimmäinen partiotaitokisa. Se oli ihan täpinöissään ja on päässyt hyvin mukaan porukkaan, kuten Kääpäkin. Meillä on seitsemän poikaa ja viisi tyttöä, joista mukana oli 5 ja 5. Pojissa on muutama vähän villimpi tapaus, mutta suuri osa tosi rauhallisia. Tytöistä yksi on vilkas, mutta neljä muuta sellaisia normiyhdeksänvuotiaita.
Vähän jännitin aluksi, miten laumankohtajuus sujuu, kun 12 lapsen laumasta kaksi on omia, mutta ihan hyvin on mennyt ainakin toistaiseksi. Tosi mukavia lapsia ovat kaikki. Se tietty aina ihmetyttää, jos joku lapsi ei tottele, kun meillä on kotona kuitenkin aika tiukka kuri ja järjestys. Ja varsinkin vieraita aikuisia käävät uskovat kyllä. Mutta nämä ovat kyllä sellaisia perushyvinkasvatettuja lapsia kaikki.
Käävällä olisi ollut illalla fudis, mutta sille nousi taas lämpö. Ihme juttu! Kääpä ei ole ollut missään vaiheessa kunnolla kipeä, mutta välillä sille nousee tuollainen pieni lämpö ja se valittaa väsymystä ja huonoa oloa. Taimi ja Touko olivat viime viikolla vatsataudissa ja toivon, että meillä isommilla tauti esiintyisi vain tuollaisena pienenä lämpöilynä. Saas nähdä, kuinka käy.
Ensi lauantaina onkin sitten synttäripäivä. Papan vaimo juhlisi kuusikymppisiä, mutta kyseessä on lapsettomat juhlat, ja niihin me ei päästä. Olisi toki voinut ripotella nämä lapset naapureille, mutta en ehkä kuitenkaan kaivannut niin aikuisten, siis tosi aikuisten, sukujuhlia. Ja onhan niitä tässä nyt ollutkin.
Sen sijaan menemme kääpäin serkun 10-vuotissynttäreille, Minikääpä kaverinsa HopLop-synttäreille ja Kääpä naapurin tytön 9-vuotissynttäreille. Yksi lahja on jo valmiina, mutta muuten tälle viikolle on ohjelmassa lahjanmetsästystä.
Poikien kanssa vietämme lukulokakuuta. Minikäävän kanssa luemme Risto Räppääjää ja nukkavierua Nelliä, Toukolainen on valinnut Minttuja ja Taisku-Paiskulle pitää aina lukea Koneiden voimaa, sellaista kuvakirjaa, joss esitellään erilaisia raskaita työkoneita.
Minun pitäisi keskustella uskontotieteessä islamista ja eksegetiikassa Jeesuksen elämästä. Töissä on normisettiä ja iltaisin tietty viulua, fudista ja partiota. Tai sitten flunssaa ja/tai vatsatautia. Elämme jännittäviä aikoja.
Subscribe to:
Posts (Atom)