Wednesday, February 22, 2012

Lomaa, iloa ja huolta

Viime viikko meni aika härdellissä. Bongasin tiistaina talon, jota kävimme katsomassa heti illalla. Torstaina kävimme uudestaan Käävän kanssa ja perjantaina piti tehdä kaupat. Mutta niin siinä sitten vain kävi, ettei talo ollutkaan Se Oikea ja asuntoasia on edelleen auki. Harmillinen juttu, keskeneräisyys on niin rasittavaa.

Mutta siitä se hiihtoloma sitten lähti kumminkin käyntiin. Olimme Käävän, Miniäisen ja Toukolaisen kanssa miltei koko lauantain Herzogeilla sisä- ja ulkoleikeissä. Tekee hyvää lähteä vähän pois kotiympyröistä, varsinkin kun on saanut yhden koneellisen pyykkiä pestyä.

Illalla katsoimme taas Putouksen. Se on ihan meidän juttu. Syömme poppareita ja eläydymme kukin tavallamme. Toukolainenkin osaa jo kaikki hokemat.

Sunnuntaina vietimme laskiaista. Lunta tuiskutti ihan tolkuttomasti, mutta laskettelulasit päässä saimme muutaman mäen laskettua Paloheinässä. Parasta oli kuitenkin laskiaispullat ja kuuma kaakao kuusen katveessa. Ja Vaari, M, T, M & L ja A. Mäestä menimme M:lle hernesopalle ja laskiaispullalle. Kyllähän sitä jo ruoka maistuikin. Kääpä lähti A-kumminsa luo yökylään ja niillä oli kuulemma ollut oikein leppoisa ilta.

Maanantaina pääsimme katsomaan Mummia sairaalaan ja saimme Käävän kotiin A:lta. Mummillakin on nyt sitten syöpä mutta muuta emme juuri vielä tiedäkään. Hermostuttavaa tämä odotus.

Tiistaina oli Käävän vuoro päästä kanssani uimahalliin. Ja kas kummaa, Kääpäläinen oli oppinut uimaan! Se ui hienosti selkää ja koiraa ja pääsimme jopa isoon altaaseen. Kääpä uskalsi hypätä reunalta ja korokkeelta. Törmäsimme myös Minikäävän uimakoulukaveriin, joka oli liikenteessä äitinsä ja kumminsa kanssa.

Myrtsin uimahalli on kyllä ihana! Pitäisiköhän sittenkin muuttaa Vantaalle?

Eilen oltiin taas Mummin luona. Käytiin kahvilla ja Mummi pääsi kampaajallekin. Mummi sai siistin polkan, joka on sairaalaolosuhteissa ihan bueno.

Mietin tässä, että käävät ovat kyllä olleet harvinaisen paljon eri sairaaloissa ikäisikseen. Meille on tässä kääpäaikana tullut tutuiksi

-Jorvin sairaala
-Töölön sairaala
-Meilahden sairaala
-Haartmanin sairaala
-Malmin sairaala
-Myllypuron sairaala
-Peijaksen sairaala
-Katriinan sairaala
-Joutsan sairaala

Ja Terhokoti, Hallekoti ja hoivakoti Eskil. Eikö nämä jo riittäisi?

Toisaalta käävät näkevät koko elämän kirjon: niin syntymät, synttärit, joulut ja juhannukset kuin sairaudet ja kuolematkin. Ehkä se auttaa näkemään elämän eri sävyt paremmin.

Friday, February 10, 2012

Ihana Mies!

Perjantaina heräsin hyvään tuoksuun. Hipsin keittiöön ja pöydällä odotti mukillinen maitokahvia ja herkullisia, vastaleivottuja croissanteja. Mikä aamu! Herkuttelimme yhdessä ja lähdin sitten töihin.

Mies on todellakin kunnostautunut: se on tehnyt ainakin viisi pitsaa, muista herkullisista ruuista nyt puhumattakaan. Kun tulin töistä, oli alakerran lattiat pesty ja eilen huomasin, että se oli pessyt myös sitterin kankaan.

Sellaisia juttuja, joita minä aina suunnittelin, mutten koskaan toteuttanut. Kun olen kotona, haluan suorittaa kotihommat aina mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti alta pois, jotta aikaa jää muulle, tärkeämmälle. Mutta Mies tosiaan panostaa tähän kotiprojektiin ja se on hyvä se.

Taimi osaa näköjään kieriä pitkin lattioita!

Matinea ja muuta

Keskiviikkona oli kauan odotettu matinea, jossa Kääpäkin esiintyi. Ensin saimme nautiskella parista orkkakappaleesta ja sitten olikin Käävän vuoro. Ohjelmistoon oli valittu Karvamato, Melodia ykkönen ja Tömistystä. Kääpää jännitti, muttei yhtä paljon kuin ennen joulukonserttia. Esitys sujui hyvin, vaikka virheitäkin tuli. Kääpä ei juurikaan häkeltynyt vaan jatkoi reippaasti loppuun saakka. Selvää konsulttiainesta! Olimme Minikäävän kanssa katsomassa ja saimme nähdä monta hienoa esitystä. Täytyykin käydä useamminkin noissa matineoissa, varsinkin tuossa lähellä Karatalossa.

Torstaina pääsin markettiin. Oli ihana haahuilla ostoslistan kanssa isossa marketissa ja lappaa kärryyn kaikkea tarpeellista, kuten viisi litraa tuoremehua, luomukaurapuuroa Taimille ja persikkapilttiä. En ollut ainoa pienten lasten vanhempi tuohon aikaa kaupassa: pilttipurkkihyllyä silmäili monikin vakavan näköisenä. Luin yhdelle isälle tuoteselosteita, sillä suomi ei vielä oikein luonnistunut. Se valitsi pienelle vauvalleen erilaisia hedelmäsekoituksia, kun minä taas olen pelkistettyjen makujen kannattaja: persikkaa, päärynää, mangoa ja muussattua banaania. Maanantaina tosiaan alkaa iltapuurot, iso likka tuo Taimi. Törmäsin myös Käävän viulukaverin isään ja kassalla Käävän kastepappiin. Kyllä tästä on tullut meidän koti tästä Espoosta, vaikka aine sinne Helsinkiin haikailenkin.

Perjantaina oli myös ihana ilta, pääsimme Toukolaisen kanssa kahdestaan uimaan. Ilta oli rakenteeltaan täsmälleen samanlainen kuin viikko sitten Minikäävän kanssa: lastenallas, terapia-allas, höyrysauna, sauna, lastenallas, terapia-allas, höyrysauna, sauna. ALuksi Toukolainen vähän aristeli vettä, mutta uskaltautui sitten lopulta ihan luottavaisesti kaiteiden varaan. Enimmäkseen se oli kuitenkin sylikyytiläisenä, me tiikeriäiti ja pikkutiikeri.

Tälle päivälle on suunniteltu kohtaamisia: menemme katsomaan Mummia sairaalaan ja M:n ja L:n uutta kotia. Mummilla meinaa tosiaan brakata keuhkot ja sydän, mutta toivotaan nyt, että ne saisi sille lääkityksen kohdalleen. Uuden kodin olen nähnyt kuvissa, mutten vielä livenä. M yrittää houkutella meitä Pakilaan myös, mutta ei sieltä taida löytyä edullista, hyväkuntoista asuntoa nelilapsiselle perheelle. Ei kyllä taida löytyä mistään.

Tuesday, February 07, 2012

Se on sitten helmikuu!

Aloitimme helmikuun juhlinnan merkeissä, sillä Minikääpä sai vihdoin kovasti odottamansa kaverisynttärit. Miniäinen sai ystävältään synttärilahjaksi paketillisen raketteja, joten synttärit alkoivat komeasti ilotulituksella.

Sitten koko remmiltä ulkovaatteet pois ja leikkeihin. Aika pian piti avat lahjat ja Minikääpä kiljahteli riemusta: Gormiteja, Bakuganeja, Beybladeja, kauko-ohjattava Volvo, Angry Birds -peli. Ja miltei kaikki pääsivät paikalle: C, B, S, S, I, I, B ja F. Muutama äidin ehdotus hylättiin, sillä Miniäinen halusi minimoida tyttöjen määrän. Lapsia oli siis yhteensä 12, joista yksi tosin vauva.

Kemut sujuivat kuitenkin yllättävän rauhallisesti. Lahjojen jälkeen jatkettiin leikkejä ja sitten olikin herkkujen vuoro. Pöydässä hassuteltiin, kuinkas muuten, enkä voinut kieltää edes kakkajuttuja. Ja Toukolainen oli tietenkin innoissaan, Miniäisestä nyt puhumattakaan.

Minikääpä oli tilannut juhliinsa myös taikurin maksamalla Käävälle kaksi euroa. Juhlakansa ryhmittyikin portaille seuraamaan esitystä. Taikuri löysi korvista kaksieuroisia, arvasi oikein kuution kuvion ja teki naru- ja korttitemppuja. Yleisö oli haltioissaan. Minikääpäkin esiintyi ja soitti pianolla "Ylöspäin, alaspäin" ja "Syntymäpäivät". Nyt lapsi osaa jo "Nukkumatinkin", täytyykin muistaa liimata vihkoon uusi tarra.

Ja tarroista tulikin sitten mieleen Toukolaisen pottailu. Voi jestas sitä lasta! Kerran se on onnistunut tekemään kakan pottaan ja potassa kimmeltääkin sen vuoksi hieno delfiinitarra. Mutta siihen se sitten jäikin, eilen se ähisti yhdet kakat kalsareihinsa ja seuraavat sitten vaippaan.

Minä pääsin myös yksille lounastreffeille, tapasin H:n ja E-vauvan. Konsulttiäidit saivat rupatella ja vauva ymmärsi nukkua koko lounaan putkeen. Kiva oli nähdä ja kohtalotovereiden tapaaminen on aina parasta.

Perjantai-iltaa odotin, sillä olin päättänyt aloittaa uimasessiot yhden lapsen kanssa kerrallaan. Koska Kääpä oli ollut päivällä koulun kanssa uimassa, aloitin Miniäisestä. Menimme Myrtsiin ja teimme kaksi kierrosta: lastenallas, terapia-allas, höyrysauna, sauna, lastenallas, terapia-allas, höyrysauna, sauna. Lopuksi kävimme vielä toisessakin saunassa, jossa on kipakammat löylyt. Olipa ihana reissu! Työviikon kiireet unohtuivat ja minä sain nautiskella vedestä, lämmöstä ja suloisesta lapsestani, joka leikki mustekalaa.

Sunnuntaina juhlittiin taas ja tällä kertaa minua, 36 vuotta! Sain ensin sänkyyn kolme hienoa korttia ja kasan lahjoja (musta Nanson toimistopaita, mustia sukkia joista yksissä on timanttisilmäinen kissa ja Fingerpori). Osa lahjasta tuli jo lauantaina: Mies shoppaili Käävän, Minikäävän ja Toukolaisen kanssa ja minä sain olla kotona kaksistaan Taimin kanssa. Leikimme ja lepäilimme.

Seuraavaksi saapuivat herkut: nakkeja, munia ja pekonia, mansikkarahkaa, kääretorttua, viinirypäleitä, vuohenjuustoa ja maitokahvia. Ihana Mies <3 Ehdin hetken lueskella Fingerporeja ja sitten saapuikin Kääpäläinen Hesarin kanssa. Tyttö tuntui vähän kylmältä eikä ihme, sillä ulkona oli -30!

Olimme suunnitelleet koko perheen äänestysreissua vaalikahveineen mutta lopulta kävimme erissä, sillä ei rohisevaa Taimistoa voi tuollaisiin pakkasiin roudata. Minä join sentään ne kahvit, ja mutakakkuakin sain.

Iltapäivällä kahviteltiin sitten kotona. Perhe oli hankkinut Dallas-pullia, lemppareitani, vaaleanpunaisen prinsessakakun ja sitä kääretorttuakin oli vielä. Illalla sain lahjaksi vielä uuden presidentin, ja liputettu oli nyt tietenkin koko päivän.

Töissä on ollut nyt varsin kiireistä, mutta maanantai jatkui kiireisenä vielä illallakin. Käväisin paluumatkalla kaupassa, hengasin hetken kotona, söimme ja lähdin viemään Minikäävän kanneltunnille. Jätin lapsen soittelemaan ja ajoin näöntarkastukseen. Sain valkattua uudet silmälasitkin, hain pojan ja vein kotiin ja jatkoin suoraan Isoon Omenaan kaveria tapaamaan. Ehdin tehdä pieniä shoppailuja: ostin ison kasan Elloja ja Risto Räppääjiä sekä itselleni hierontapalan. Se on ihan huippu, mausteinen tuoksu rentouttaa lihaksia ja tuo hyvän mielen. Ystävä oli käyttänyt lastansa lääkärissä. Veimme lapsen kotiin ja lähdimme iltakävelylle. Raikas pakkasilma, narskuva hanki, huurteiset puut ja rantamaisemat - ja ne keskustelut: lapsia, töitä, tarhaa, muuttoja ja asuntoja. Ruuhkavuosia.