Minusta tuli lätkäfani jo vauvana. Isi pelasi Jäähongassa ja valmensi mimmejä. Hienointa oli, jos pääsi isin mukaan HIFKin matsiin. Sitä ei sattunut usein, sillä meillä oli asuntolainaa ja isin piti tehdä pitkää päivää Pöyryllä.
Isi pelasi myös maahockeytä ja fudista firmaliigassa. Minä sen sijaan olin ihan surkea liikassa, erityisesti joukkuelajeissa. Se oli sääli, sillä olisin niin mieluusti ollut isille mieliksi. Kouluhommissa sentään pärjäsin, mutta mikään ei tietenkään ole urheilun veroista. Onneksi opin sentään laskettelemaan ja lumilautailemaan. Mummu ja Vaari ostivat kelohonkamökin Rukalta ja vietimmekin kymmenen talvea mäessä serkusten kesken.
Vuosituhannen vaihteenkin olin isin kanssa kaksistaan Rukalla. Pari vuotta myöhemmin saimme nostaa Miehen kanssa Rukan pankkiautomaatista ensimmäiset eurot, heti puolilta öin. Isi tarjosi meille Kitkan viisaat ja sanoi, että Kalle on hyvä mies. Naimalupa oli annettu.
Lukioaikoina pidin kotibileet. Kaveri ehdotti pussaamista, mutta ennenkuin mitään niin dramaattista ehti tapahtua, olin jo peitellyt ystäväni HIFKin lipun alle nukkumaan. Pian olikin sitten abikevät -95 ja lippu pääsi mukaan rientoihin. Suomi voitti MM-kultaa ja isin mielestä oli syytä lähteä kaupungille, sillä tällaista ei ihan joka vuosi tapahdu. Äiti yritti vähän toppuutella, kun kellokin oli jo paljon, mutta isi sai tahtonsa läpi. 11-vuotias siskoni pukeutui maahockeyn maajoukkuepaitaan ja heilutti ylpeänä HIFKin lippua. Ville Peltonen oli kova jätkä.
Isi oli oikeassa: meni 16 vuotta, ennen kuin voitimme Ruotsin 6-1. Katsoin Venäjä-matsin kokonaan ja olin ihan huumassa Granlundin ilmaveivistä. Ruotsi-matsiin ehdin mukaan vähän myöhässä, sillä nukutin eroahdistusta potevaa Toukolaista. Alakerrasta kuului "Ugh"ja tulin tarkistamaan tilanteen: 1-1 oli Suomi tasoittanut. Kolmannen erän näinkin sitten onneksi kokonaan - mikä mahtava maalikimara! Sitä kelpasi katsella. Ja millä fiiliksellä Suomi pelasi!
Minä olisin halunnut lähteä koko perheen voimin kaupungille, mutta järkevä Mieheni ehdotti hulinan seuraamista telkkarista. Se olikin varmaan ihan fiksua, paremmat pirskeet me saimme aikaan täällä kotona. Käävät tanssivat alushoususillaan, huiskuttivat merirosvolippua ja Käävän eskarissa tehtailemia Suomen lippuja ja olivat ihan villeinä. Välillä laulettiin Munamiehen pomppufiilistä, sitten herkisteltiin Finlandia-hymniä ja opittiin myös uutta: "Taivas varjele" ja "Poika saunoo" olivat meille kaikille uusia kappaleita ja lapset oppivat myös klassikot "Ihanaa, leijonat, ihanaa" ja "Den glider in". Kulttuurin siirto jälkipolville on aloitettu.
Ensin HIFK voitti Suomen mestaruuden ja nyt sitten vielä tämä. Kyllä meitä hemmotellaan.
"Nyt poika saunoo
se kylpee, se laulaa ja huutaa
kannusta samppanjaa
Meidän poika on tullut kotiin
Nyt poika saunoo
se valvoo se riekkuu ja rällää
katseella mällää
Meidän poika on tullut kotiin"
No comments:
Post a Comment