Mitämitämitä,

miltei kuukauden tauko kääpälöinnissä! No, ei auta kuin selitellä:

-Koulu alkoi, partio alkoi
-Tentin 32 klassikkoa ja hieman teorioita päälle
-Tämä elämä nyt on vaan tällaista haahuilua
-Täällä lappaa vieraita (no ei vaiskaan, aika harvoin meillä kukaan käy, kun vertaa siihen, että jäpitetään täällä päivät läpeensä)

No mutta kumminkin. Jos olisin kirjoitellut, olisin maininnut mm. seuraavaa:

-Minikääpä hymyili!!! 6.2 oli tuo mahtava päivä
-Kääpä on kultainen: rakentaa Duploilla, hoitaa nukkeja, rakastaa minikääpää, juttelee kovasti, hyppää ja pyörii
-Kääpäsanastoa: peipää=leipää, Kikko=Mikko, pyppää=hyppää, kikka=hikka=likka ja kun kerron vielä, että piiloon=piiloon ja lisää=lisää, arvaatte logiikan. Eli kaksoiskonsonantti sanan keskellä lannistaa alkukirjaimen kaltaisekseen ja niin saattaa käydä, vaikka keskellä olisi vain yksöiskonsonantti.
-Sunnuntai oli yllätysten päivä. Ensimmäinen yllätys oli aamiainen ja lahjat vuoteeseen, sitten ("kohde liikkuu!") suihkusta tullessani oli pöytään katettu kakkukahvit ja vielä iltayllätykseksi oli varattu brieä ja kuivaa omenasiiderä. Kunpa aina olisi synttärit! Ja mikä mies!

Niin, ikänestorimme on siis 1 v. 7 kk ja tuo juniorikin täytti jo pyöreän kuukauden. Puhumattakaan äidistä, joka on tosiaan varsin iäkäs. On kyllä mennyt vauhdilla tämä minikäävän ensimmäinen kuukausi. Tänään oltiin neuvolassa ja saatiin mittojakin: 55 cm ja 4965 g eli viiden kilon jäpikkä, painoa oli tullut kilo kahdessa viikossa. Kuten varmaan äidillekin, sillä mätän keksejä ja salmiakkia päivät pääksytysten. Pitäisi ostaa vaaka ja aloittaa laihis. Mutta jotenkin se vaa'an osto aina jää ja painoa nyt ei kannata tarkkailla, jos ei voi kirjata lähtötilannetta, johon verrata. Joten mässäily jatkuu.

Hyvät ihmiset, jos tätä jorinaa nyt joku lukee, vältelkää Pirkka-capua! Sorruin sellaiseen karamelliversioon ja se on ihan kamalaa litkua. Pitäisi olla maidonvaahdotin, jotta siihen saisi edes jotain tolkkua.

Apua, huomenna on viimeinen leppoisa kahden aikuisen ja kahden lapsen päivä, sitten mies menee töihin. No, toisaalta ihan kiva nähdä, miten pärjätään kolmistaan, mutta kyllä hieman hirvittää. Onneksi perjantaina on sentään perhekerho, niin näen muitakin aikuisia edes sen 1,5 h. Se tässä kotiäitiydessä on kamalinta, että nykyiset kollegat tahi tiimitoverit eivät osaa puhua ja kakkaavat vaippaan. Tai siis osa porukasta toki puhuu, mutta vasta muutaman sanan kerrallaan. Muistaakseni meillä töissä nämä hommat sujuivat vähän jouhevammin, mutta voihan aika toki kullata muistot.

Kotiäitiyttä tosiaan takana miltei vuosi putkeen, jos siis elokuuta ei lasketa. Eli siis 9 kk täsmälleen. Ja vielä 4 kk edessä, mitä luultavimmin, ellei tuo mies nyt ole muuttunut työnrakastajaksi tässä viidessä viikossa. Mutta se selvinnee torstaina ja vaaraa tuskin on.

No mutta, eipä tänne Kääpälään kummempia tällä erää. Paitsi että meille on ilmestynyt uusi arvoesine: kääpä piirsi ja mies taitteli ja tuloksena on loistokas origamijoutsen.