Tämän kesän reissu suuntautui Legolandiin. Lähdimme sunnuntaina viideltä aamulta kotoa, ajoimme auton lentoparkkiin ja pian olimmekin jo koneessa kohti Billundia.
Majoituimme Hotelli Legolandissa. Pojilla oli Ninjago-huone ja tytöillä Friends-huone. Molemmat oli ihan huippuja!
Vietimme Legolandissa kolme täyttä päivää. Menimme aina kymmeneksi. Sunnuntaina puisto oli auki kahdeksaan, maanantaina yhdeksään ja tiistaina olimme siihen asti, kunnes lento lähti.
Ensimmäisenä päivänä hämmästyimme puiston kokoa. Saimme juuri haravoitua sen päivässä läpi, mutta paljon jäi vielä seuraavalle päivälle. Kolmantena päivänä keskityimme sitten lempilaitteisiimme, kävimme Atlantiksessa kaloja katsomassa ja Mies Taimin ja Kaapon kanssa 4D-leffassa. K ja Touko riekkuivat senkin ajan hurjimmissa vuoristoradoissa.
Mun suosikki oli ehdottomasti Polar Explorer. Siinä mennään ensin kiva vuoristorata, sitten tulee yllätyspudotus ja lopussa voi vielä katsella pingviinejä.
Pingviinejä sai seurata myös syödessään, sillä pitsa- ja pastabuffasta oli isot ikkunat pingviinien valtakuntaan. Kävimme siellä pari kertaa syömässä. Ensimmäisen aterian söimme linnassa ja se olikin oikein maittava. Yhtenä iltana haimme pitsat huoneeseen. Maistoimme myös paikallisia hodareita, mutta ehdottomasti paras hinta-laatusuhde oli meidän porukalle noissa buffissa.
Oivallekin löytyi paljon kivoja laitteita ja nähtävää. Se pääsi katselemaan veneellä Lego-rakennuksia, safarijunaan ja pikkujunaan. Mies kärräsi sitä ympäri puistoa ja Oivuska otti aika lungisti, vaikka ympärillä oli melkoinen hulina ja huiske. Yhdessä ne kävi veneajelulla ja näki merirosvojen luolan.
Taimi oli 100 cm ja pääsi jo vaikka mihin laitteisiin. Sen lemppari oli lohikäärme, linnassa kiertelevä juna, joka alkoi legorakennelmien ihasteluna ja päätyi aika hurjaan vuoristorataan. Taimi rakasti myös hyppiviä sammakoita, joissa pomppi hyvinkin tunninkin putkeen. Ja vieressä oli myös kiva hurja sienirata.
Toukolaisella koitti onnenpäivä, sillä se oli nippa nappa venyttäen 120 cm, joka tarkoitti, että portit kaikkiin laitteisiin avautuivat. Joka kerta se otettiin erikseen tarkempaan neuvolan mittaan, mutta aina se venyi vaadittavat sentit. Touko rakasti Polar Exploreria, ja tykkäsi tietty muistakin hurjista laitteista. Kummitustalo oli ihan hauska ylläripudotuksineen. Ja varmaan vähän jännäkin melkein ekaluokkalaiselle.
Kaapo tykkäsi laitteesta, jossa sai itse ohjelmoida haluamansa höykytykset ja laite sitten kieputti ja keikutti sen mukaisesti. Ja kaikki vuoristoradat käytiin moneen kertaan läpi. Kaapolla oli sama venytysprojekti kuin Toukollakin, sillä hurjimpiin laitteisiin pääsi 130-senttinen ilman aikuista. Yhtä kertaa lukuunottamatta venytys onnistui.
K tykkäsi myös eniten siitä Polar Exploresista, mutta myös muista laitteista. Miehen suosikkeja olivat Ninjago ja Muumio, joissa sai istua rauhassa ja keskittyä ampumiseen.
Kolmen päivän jälkeen oltiin valmiita palaamaan kotiin. Vikana päivänä Oiva ei meinannut millään nukahtaa rattaisiin. Lopulta Mies sai sen kuukahtamaan kärräiltyään melko pitkään. Kentällä odottikin sitten pieni yllätys: neuvottelin juuri siitä, että saisimme check-innissä jättidonitsin käsimatkatavaroihin, kun tajusin samalla riisua Oivalta kurikset ennen koneeseen menoa. Yllätys oli melkoinen, kun kurahousujen sisältä paljastui litimärkä poika. Vaippa oli falskannut ja kosteus levinnyt housujen lisäksi paitaan.
Kuorin lapsen, K etsi samalla vaippoja ja kuivia vaatteita, saimme pojan puettua, donitsin käsimatkatavaroihin ja jatkoimme kohti turvatarkastusta. Sitten koneeseen ja kotiin saavuimme puolilta öin.
No comments:
Post a Comment