Sieniretki

-Hei äiti, voitaisko me mennä nyt sinne kaltseille letkelle?
-No mennään vaan!

-Hei, kanttarelleja!

Poimin kourallisen.

-Hei, mikä sieni tämä on?
-Se on kai joku hapero...
-Sä et tiedä paljoa sienistä. Poimi vaan kanttalelleja.

-Odota siinä, äiti käy tuolta vielä kurkkaamassa. Sienet vähän niinku lymyilee aina jossain piilossa.
-Ja sienet myös hymyilee.

Löysimme vielä muutaman orakkaan. Huomenna tehdään taas sienikastiketta, yhden tein jo toissailtana Saran keräämistä sienistä.

Kuljimme omalta pihalta kaltseille ja sieltä pulkkamäelle, jossa pidimme evästauon. Taimi söi kaksi hedelmätoffeeta ja minä yhden. Paijasin pienen selkää. Se oli juuri juossut Minimaratonin, "niin kovaa kuin kintuista lähti". Sen mielestä Minimaratonissa parasta on, että jos haluaa, voi vaikka rupatella, mutta jos haluaa, voi juosta täysiä.

-Mä tykkään susta ihan tosi paljon.
-Niin mäki susta.

Tuijottelimme Saunalahtea, edessä lainehti pelto.

Lähdimme kävelemään käsi kädessä kotia kohti.

-Mä haluisin laulaa yhden laulun.
-Laula vaan.
-Se on kyllä vähän surullinen.
-Mä tykkää sulullisista lauluista!

Käsi kädessä vielä hetki
tässä yhdessä kuljetaan
kotimatka ja jokainen retki
Taivaan Isä käy siunaamaan.

-Tää oli ihan palas letki!