Äitienpäivä

Kylläpä oli niin hyvä idea ottaa helatorstain jälkeinen perjantai vapaaksi! Tähän pieneen lomaseen mahtui monen moista ja mikä tärkeintä, nyt on taas sellainen olo, että akut on ladattu ja jaksaa seilata työelämän myrskyissä kappaleen matkaa eteenpäin.

Keskiviikkona pääsin seuraamaan K:n matsia, vastustaja HG on tästä läheltä Matinkylästä ja tiukka ottelu päättyi onneksemme 4-2 voittoon. K pelasi ihan kivasti laitaa, on sille ihan luonteva paikka.

Aurinko helli meitä koko loman ja mikäs siinä oli seisoskellessa kentän laidalla. Ehdimme juoda E:n äidin kanssa vielä kahvitkin ennen ottelun alkua. Olo oli sikälikin huojentunut, että olin luopunut huoltajan ja tilastovastaavan tehtävistä. Pikku juttuja, mutta kun tässä elämässä alkaa olla vähän liikaa tavaraa, on jostain karsittava. Olo oli haikea, mutta päätös tuntuu oikealta.

Pikkuiset olivat odottaneet torstaita, sillä luvassa oli kukka- ja jätskiretki Saunalahteen. Lapset valkkasivat kaupan isoimmat jätskit, tietty, ja nautiskelimme niitä penkillä istuskellen auringon paisteessa. K oli tullut paikalle kruiserilla, K&T skuuteilla ja pikkuinen Taimisto fillarillaan, kuinkas muuten. Oiva sai nauttia rataskyydistä, mikä onkin sille ukolle harvinaista herkkua. Paluumatkalla poimimme kukkaset ja lapset olivat silmin nähden tyytyväisiä.

Vietimme loppupäivän ulkona. Oivan kanssa kävimme katsomassa nuijapäät, traktorin, kaivurin ja muurahaiset ja Taimikin halusin samanlaiselle kierrokselle. Se järjestyi. T&T etsivät kaikenlaisia ötököitä ja muita kevään merkkejä. Pihaa mentiin ympäri milloin milläkin vermeellä, pikkuinen Oiva potkumopolla vinhasti huristaen.

Perjantaina  saimme viedä päiväkotiin iloiset tarhalaiset, miehellä oli töitä, mutta minä pääsin viettämään lomapäivää isompien kanssa. K jäi kotiin, ja minä lähdin poikien kanssa Angry Birds -puistoon ja Leppävaaran uusittuun uimahalliin.

Puisto oli taas tosi kiva, ja se aurinko tietty vielä päälle, ja se uimahalli oli ihan huippu! Kävimme ensin lastenaltaassa ja sitten siirryimme hyppyaltaille, jossa vietimmekin sitten suurimman osan ajasta. Pojat hyppivät ja minä vesijuoksin ja lopuksi pääsimme vielä jättimäiseen terapia-altaaseen ja pikaisen poreallaspiipahduksen jälkeen saunaan.

Koukkasimme K:n kotoa ja ajoimme lounaalle Jufuun. Toukolainen sai masun täyteen rakastamaansa sushia, K nuudeleita ja Kaapolainen vähän joka sorttia. Mulla on aina perinteinen: ensin vähän sushia, sitten kinkkiä ja lopuksi pari palaa sushia, niin että tajuaa, että tulipa syötyä vähän liikaa, mutta olipas hyvää.

Haimme vielä Toukolaiselle nappikset naapurikaupasta ja sitten herkkuja S-marketista ja suuntasimme Temppiksen Omapomppuun. K&K osasivat hienosti voltin jaloilleen, monta peräjälkeen, ja K näytti flikin etuperin. On ne sentään jotain oppineet kevään aikana. Huomenna onkin kauden päätös ja saadaan neljälle mukelolle mitskut kaulaan. Se on aina kiva tilaisuus!

Kun oli pompittu tarpeeksi, haimme pienet ja vaihdoimme ne rinkkoihin ja vein K&K:n partiretkelle. Bussi vei ne Kattilajärvelle Nuuksioon. Ne olivat suunnistaneet ja tehneet linnunpönttöjä. Kaapolainen yöpyi kaminateltassa ja K laavussa. Mekin pääsimme vähän partiofiiliksiin, kun koko perheelle oli järjestetty iltanuotio. Oli ohjelmaa ja lauluja, ja meidän lapset pääsivät kisaamaan: K kertoi vitsin, Kaapolainen haki halkoja ja käpyjä ja Taimi pääsi räppäämään (Linnean avustuksella) seikkailijasta. Lopuksi saimme vielä sämpylää, mehua ja teetä ja paistoimme vaahtokarkkeja. Ihan täydellinen ilta!

Lauantaina Mies oli lupautunut ex tempore muuttoavuksi isälleen. Mies otti mukaan T&T:n ja koko porukka lähti kotoa heti aamupalan jälkeen. Me saimme olla Oivuskan kanssa kahdestaan! Vilkutimme heipat ovelta ja aloimme hommiin: laitoimme astiat ja pyykit ja järkkäsimme alakerran. Ja kun kaikki oli valmista, lähdimme retkelle: kävelimme Saunalahteen, ostimme kaupasta eväät ja menimme koulun pihalle leikkimään. Oiva sai laina joltain pojilta kuorma-autoa ja lapparia ja ajeli autollaan ylpeänä ympäri hiekkista. Pienen huudon kanssa sain auton irti ukosta ja pääsimme eväiden kimppuun. Savulohikolmioleipä ei kelvannutkaan, joten haimme kaupasta vielä karjalanpiirakkaa. Törmäsimme kaupassa vielä T:n kaveriin Emilin äiteineen ja sovimme leikkitreffit, kunhan Temppikset on saatu puolin ja toisin päätökseen. Retken jälkeen ei maistunutkaan vielä uni, vaan vuorossa oli mopoilua ja piipahdus sammakkolammella. Lopulta sain ukkelin sänkyyn ja pian muuttomiehet sitten saapuivatkin.

Ja sitten koitti se jännittävä päivä: Äitienpäivä 2016! Sain herkut, lahjat, kortit ja kukat tietenkin vuoteeseen laulun kera ja koko päivä oli täynnä yllätyksiä. Lounaaksi lapset valmistivat itse tortillat tykötarpeineen ja kakkukahvitkin oli tarjolla. Kakku oli tehty lempparijätskeistäni, uutuutena Pätkis-jätski ja kaverina vanha klassikko lakujätski. Olen ihan koukussa Pätkis Mini Biteseihin! Pöytä notkui toki muistakin herkuista.

Illalla lähdimme vielä minun toiveestani kirkkoon. Minua kosketti erityisesti Anja Porion runo äidille, jossa kyseenalaistetaan se, että onko Martan valinta oma vai pakon sanelema. Minä ainakin koen olevani se arkipäivän Martta - teen ja touhuan, häärään ja varmistelen, vien mennessä, tuon tullessa - aamusta iltaan, vuoden ympäri. Enkä ehdi tehdä mitään ikinä.

Ehkä tämän äitienpäivän isoin opetus on olla enemmän Maria ja vähemmän Martta, vaikka sellaiseksi olisikin sattunut syntymään.

Onnellista äitienpäivää kaikille äideille! Olisin halunnut viedä vielä valkovuokkokimput äidin ja anopin haudoille, mutta herra 2-v. päätti toisin karjahtelemalla Burger Kingissä niin, että Mies poistui sen kanssa edeltä autoon.

Mutta ilman kimppujakin, hyvää äitienpäivää sinne pilven reunallekin!