Pääsin pitkästä aikaa partioredulle. Lähdimme Kanervan, Kaapon ja Toukon kanssa matkaan jo perjantaina. Osallistuimme ensin isojen kanssa ulkoleikkeihin, piti mm. murtaa Berliinin muuri ja raahata väkeä omiin joukkoihin, ja sitten siirryimme muihin hommiin Toukolaisen kanssa. Kaapo sai osallistua tarpojaohjelmaan ja oli ihan fiiliksissä. Touko sai kaverikseen pienen Emmin, jonka kanssa ne hassuttelivat kaapeissa.
Tutustuimme retkellä myös sisupartiolaisiin ja se oli itselleni hieno kokemus.
Lauantaina ohjelmassa oli erilaisia rasteja ulkona. Sudarit etsivät Pokemoneja, tekivät kepeistä jonoa ja etsivät palapelinpaloja ja tonttuja metsästä. Me saimme M:n kanssa suuren kunnian leikata ja laminoida Pokemonit, tontut ja palapelit. Sudarit leipoivat ja koristelivat myös pipareita ja niitä saimme sitten iltapalalla.
Ruokana oli aamuisin ja iltaisin leipää, puuroa ja hedelmiä ja lounaina ja päivällisinä saimme kinkkukiusausta, kasvissosekeittoa ja lähtöpäivänä liha- ja kasvispiirakoita. Minusta ruuat oli huippuja! Auttelin itsekin vähän keittiöhommissa voitelemalla leipiä ja jakamalla ruokaa.
Retken teemana oli joulupukin katoaminen ja onneksi pukki löytyi sitten iltanuotiolla. Iltanuotiolla oli leikkejä, lauluja ja Pyromaanien mahtava tähtisädetikkushow. Nuotiolle johti kynttiläpolku, jonka lopussa sudenpennut soittivat triangeleita ja pitivät kädessään kynttilöitä. Lopuksi menimme sisälle jakamaan lahjat. Touko sai pieniä kumilenksuja, joista se sitten tehtaisi itselleen ja kavereilleen käsirenksuja.
Partiolaiset saivat tienata hupihippuja. Vikana päivänä niillä sai sitten ostaa mieleisensä lelun. Minä olin tietäjärobotti ja oli suuri kunnia tulla ostetuksi toisena. Ensimmäinen kysymys koski elämän tarkoitusta ja tiesin toki vastauksen, 42. Kysymyksiä riitti, mutta ehdimme myös leikkiä polea ja rofea.
Olipa kyllä hyvä reissu! Itselleni partioretki on yksi parhaista keinoista irrottautua arjesta. Leirikeskuksessa en voi tehdä töitä enkä kotihommia - eikä myöskään mitään vastuita. Saatoin vain hoitaa minulle annettuja hommia ja mikäli aikaa jäi, tarttua niihin töihin, joita näin. Pystyin olemaan läsnä lapsille ja avuksi lähimmille. Juuri tällaista pitäisi elämän olla aina.
No comments:
Post a Comment