Viime viikon loppu oli aika haipakkaa. Normisetti tietenkin harrastuksia: maanantaina Kaapon partio ja toukon fudis, tiistaina Kanervan partio, keskiviikkona mun ja Toukon partio ja Kaapon ja Kanervan temppis. Torstai olisi ollut tyhjä, mutta nyt meillä oli menoa: koululla järjestettiin OPS-ilta, jossa lapset esittelivät uutta opetussuunnitelmaa.
Mikä parasta, pienimmille oli järjestetty lapsiparkki. Veimme sinne ensin Taimin ja Oivan ja suuntasimme sitten Kanervan luokkaan, jossa tutustuttiin sydämen toimintaan. Ensin mittasimme leposykkeen, sitten jumppasimme viisi minuuttia ja otettiin taas syke. Keskustelimme liikunnan merkityksestä ja teimme sydämen rakenteesta testin. Mies oli puolikuntoinen ja hörppi kahvia, Touko teki saman testin S:n ja B:n kanssa.
Seuraavaksi pääsimme Kaapon luokkaan, jossa minä ja Mies saimme ottaa kertotauluskaban. Kätskitikkuihin oli kirjoitettu kertotauluja, ja niitä nostettiin vuorotellen purkista. Välillä tuli tikku, jossa luki "KABOOM", ja silloin menetti kaikki tikkunsa. Meille tuli tasapeli, mikä oli hyvä jatkon kannalta. Myös Toukolainen laski kertolaskuja ja lopussa heittelimme Toukon kanssa nelisivuisia noppia ja laskimme kertolaskuja. Sekin oli tasaista menoa.
Taimi halusi mennä hoitoon kolme kertaa, hoitoaika oli aina puoli tuntia kerrallaan. Tunnin kuluttua oli buffan vuoro. Minun piti leipoa buffaan mokkapaloja, mutta muistin asian viideltä, kun buffa alkoi kuudelta. No, ostin sitten kaupasta 12 Omar-munkkia ja hyvin ne upposivat kansaan. Pienet valitsivat buffasta pullaa ja herkuttelivat säkkituoleilla.
Viimeisenä pääsimme Toukon luokkaan. Siellä piti nostaa pussista liikkumistapa ja pomppia, pyöriä tai kävellä takaperin lapun luo. Lapun kuvio piti muistaa ja rakentaa se loogisilla paloilla. Olipas kivaa ja koukuttavaa!
Ilta päättyi Taimin osalta vähän surullisesti, kun tarhan satulinnapäivästä saatu hattu hävisi, mutta siitäkin selvittiin.
OPS-ilta kesti kahdeksaan ja menimme siitä vielä piipahtamaan kaupassa. Aamulla olikin sitten väsyneitä lapsia.
Lauantaina oli ensin EPS-päivä, jossa Taimi pelasi ekan futisturnauksensa ja sai päivän päätteeksi mitallin kaulaan. Pojat kävivät samaan aikaan lätkäharkoissa. Ja taas saatiin buffasta pullaa.
Taimi pelasi kyllä tosi hienosti ja reippaasti! Olen niin ylpeä siitä pienestä tytöstä. Se hyökkäsi, puolusti ja pelasi maalivahtina. Mies sai katsoa kaikki matsit, me veimme Oivan kanssa pojat harkkoihin.
Tulimme EPS-päivästä suoraan talkoisiin. Lapset oli ihan sippejä, ja Mies kipeä, joten lähdimme Taimin kanssa edustamaan meidän perhettä. Laitoimme kariketta ja leikkasimme pensaat ja sain myös meidän autokatoksen tyhjennettyä, nyt sinne saa taas autonkin. Lopuksi söimme vielä makkaraa, lapsille oli limua ja mehua ja minä sai 0,6 l kuivaa omenasiideriä, jee.
Sunnuntaina olikin aika aikainen lähtö, meillä oli Toukon kanssa Pinkki, Toukon ensimmäinen partiotaitoskaba. Se kisattiin Kauniaisissa Kasavuoressa. Sää oli ihan täydellinen, kuulas syyssää. Matka oli aika pitkä, mutta hyvin lapset jaksoivat. Ja rastitkin menivät yllättävän hyvin näiltä ekan vuoden sudareilta.
Me jouduimme jättämään vikan rastin väliin, sillä säntäsimme Toukon kanssa suoraan P:n synttäreille. Sinne se ehti riekkumaan vajaaksi tunniksi. Keskiviikkona olikin sitten pidempi sessio E:n synttäreillä asukaspuistossa. Ne oli suunniteltu 2,5-tuntisiksi, mutta Touko sai olla vähän yliaikaa, sillä käytin Kaapon Jorvissa. H:n kynsi osui trampalla silmäluomeen ja oli kyllä suojelusenkeleitä matkassa, sillä kynsi osui luomeen eikä silmään. Silmä teipattiin ja on nyt jo paranemaan päin.
Kanervan silmäkulmassa oli kaksi samanlaista teippiä. Tytöille annettiin rokotus ja se meni hyvin, kunnes oli kaverin vuoro. Kaveri puristi kättä ja Kanerva näki ystävän jännittyneen ilmeen, pyörtyi ja löi päänsä lipaston kulmaan. No, ei onneksi aivotärähdystä, joten tästäkin selvittiin vähällä.
Tätä kirjoittaessani huomaan, että tässä meidän arjessamme minua ei niinkään häiritse alituinen kiire - töissä on hoppu, kotona on paljon töitä ja sitten on vielä nämä lapset harrastuksineen ja alituisine kaverisynttäreineen. Sen sijaan minua rassaa tämä koko tunneskaala, joka on koko ajan läsnä. Oiva uhmaa, Taimi raivoaa, Touko suuttuu, Kaapo murjottaa, Kanerva kapinoi ja Mies on ollut ensin stressaantunut ja nyt 1,5 viikkoa sairaana väsynyt, huolestunut ja tuskainen.
Tämä tunteiden käsittely on minulle rankkaa. Jos tunteita tulee liikaa, menee koko kroppani ahdistustilaan, jossa se vastaanottaa yhtä ainoaa tunnetta, ahdistusta. Siihen ei toki kannata jäädä vellomaan, mutta pitää miettiä, mikä tässä arjessa ahdistaa ja mitä sille voi tehdä.
Tunteille en voi mitään, niitä 7-henkisessä perheessä tulee ja menee. Liika on liikaa. Eniten kaipaisimme Miehen kanssa yhteistä aikaa, ja tähän päätin tarttua. Olimme viimeksi kahdestaan 30.4, vappuaattona, Nuuksiossa. Vapautemme kesti neljä tuntia. Tuosta hetkestä alkaa olla puolisen vuotta, joten on uuden irtioton aika. Nyt otimme hoitajan MLL:ltä. Hoitaja tulee lauantaina 3,5 tunniksi. Mies on edelleen sairaana ja minä flunssainen, mutta se ei vapautta estä. Mitähän oikein tekisimme? Voisimme mennä syömään. Tai leffaan. Keilailu ei taida tulla nyt kysymykseen, mutta ehkä se Nuuksio taas?
No mutta, on tämä välillä aika rankkaa, niin rankkaa, että muistutan joka päivä itseäni siitä, että tässä me nyt olemme, keskellä unelmaamme. Molemmilla on hyvä työ, meillä on kiva koti ja viisi ihanaa lasta. Mitä muuta voisi toivoa?
No sitä lastenhoitoapua, mutta sekin nyt järjestyy. Valoa kohti.
No comments:
Post a Comment