Halloween 2016

Olipas mukava viikonloppu!

Perjantaina haimme Kanervan treeneistä Kaapon kanssa ja suuntasimme Isoon Omenaan. Olimme kaikki ihan sippejä, mutta suoritimme ostoksemme säntillisesti: noudimme Kanervan pelipaidat, ostimme kengät minulle, Kaapolle ja Toukolle, Kaapolle itse asiassa kahdetkin ja sitten haimme housuja Toukolle ja Taimille, koululaiset saivat uudet hupparit ja Kaapo ja Kanerva löysivät housut itselleen. Sen jälkeen ahkeroimme vielä marketissa ja ostimme tarvikkeet Halloween-aterialle.

Lauantaina lähdimme lätkään Taimin ja Kaapon kanssa. Kaapo lähti innoissaan, tykkää kovasti lätkästä ja sillä sujuikin hienosti. Taimia sen sijaan kiukutti. Lopulta se päätti kuitenkin lähteä kokeilemaan ja sai kaverikseen P:n äidin, joka on kaksinkertainen jääkiekon Suomen mestari. Niillä synkkasikin hyvin ja Taimi kiisi silmät loistaen hirmuista vauhtia ympäri kenttää. Sain niin iloisen tytön mukaani. Taimi selitti, että aluksi häntä kiukutti, mutta lopuksi oli niin iloinen, että melkein poksahti.

Toin luistelijat kotiin, söin pikaisesti ja nappasin mukaani Toukon. Sillä oli fudiksen kauden päättäjäiset Tempputemmellyksessä. Vähän se oli kröhäinen, mutta halusi lähteä mukaan. Siellä se keikkuikin pää alas päin koko tunnin ja lopuksi tarjottiin vielä herkkuja. Minä kävin välissä viemässä Kierrätyskeskukseen autollisen tavaraa. Tulimme hetkeksi kotiin, paketoimme lahjan ja Mies lähti viemään sitä kaverisynttäreille teatteri Hevosenkenkään, jossa meni Tatu ja Patu. Kanervalla oli illalla Halloween-bileet. Se askarteli itselleen verisen paidan ja lähti matkaan.

Kun kaikki lapset olivat kotona, kaiversimme vielä kurpitsalyhdyn. Siitä tuli kyllä hieno!

Tämä Halloween on siitä hauska juhla, että kun siihen ei liity mitään perinteen painolastia, voi sitä viettää miten huvittaa, jos huvittaa. Tänä vuonna päätimme vähän panostaa, ja kyllä kannatti.

Sunnuntaina heräsimme aikaisin, sillä Kanervalla oli peli. Niiden jengi pelaa nyt talvisarjaa vuotta nuorempia poikia vastaan. Minua jännitti tosi paljon, ja taisi lapsiakin vähän jännittää, vaikka eivät ne mitään myöntäneetkään. Peli sujui kuitenkin hienosti. Kanerva aloitti vaihdosta, ja kun pääsi kentälle, täräytti hienon avausmaalin. Peli päättyi tyttöjen voittoon 6-2, Kanerva teki kaksi ja syötti kaksi maalia. Se oli kyllä ihan elementissään. Voitti juoksukilpailut, pisti kärkenä pallon ykkösellä eteenpäin ja teki hienoja haltuunottoja. Kaikki muutkin Tähtitytöt pelasivat kyllä ihan tosi hienosti, tosi taitava porukka. Lapsen analyysin mukaan tytöt pelaavat saksalaista jalkapalloa ja pojat brasilialaista.

Lähdimme juhlimaan voittoa Isoon Omenaan. Söimme ensin thaikkubuffassa ja ostimme sitten uudet nappikset, kun vanhoista tulivat varpaat läpi. Se on näköjään niin, että yhdet kestää puoli vuotta, vaikka jalka ei juuri kasvaisikaan.

Iltapäivällä aloitimme valmistelut: lapset laittoivat itseään kepposkuntoon ja teimme yhdessä ruokaa:

-Vihreää toukkapastaa
-Muumionakkeja
-Kurpitsalyhtypaprikoita ja
-Pimeitä ruutuja

Lapset lähtivät keppostelukierrokselle ja meilläkin kävi erilaisia kummituksia, noitia ja luurankoja.

Illalla jynssäsimme lapset puhtaiksi kasvomaaleista ja saimme ne helposti sänkyyn. Minä ehdin tehdä vielä vähän valokuvahommia: valkkasin mm. Oivan puolivuotiskuvia ja aloitin Junibackenin reissusta valokuvakirjaa.

Ehkä tämä taas tästä asettuu uomiinsa tämä meidänkin arki. Marras-joulukuu vaikuttaa lupaavalta, vaikka erilaisia flunssatyyppejä onkin tiedossa. Nyt on Touko kuumeessa, ensi viikolla varmasti taas joku toinen.