Arvojärjestys

Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet aika kamalia. Koko ajan on ollut kamala kiire ja tuntuu, etten ole ollut läsnä enkä ole ehtinyt kuunnella, en töissä enkä kotona. Nyt vasta tajusin, että syynä on se, että arvojärjestykseni on ollut taas rempallaan. Niin käy helposti - työ valtaa yhä enemmän tilaa elämästäni ja tulee lopulta uniin asti. Ja vähän vapaa-aikamme ryöväävät lasten harrastukset: kuskaukset, kannustukset, varustehankinnat ja tasoryhmämurheet.


Toisaalta syksyyn on mahtunut paljon iloa: omia ja lasten onnistumisia.


Se oikea arvojärjestys on tällainen. Opimme tämän avioliittoleireiltä, joilla kävimme vuosina 2007, 2008, 2009 ja 2010.


1. Jumala


Itse uskon kristittyjen Jumalaan, mutta korkeampi voima voi olla mikä tahansa, kunhan se ei ole Minä. Liika minäkeskeisyys johtaa itselläni vääriin valintoihin, omien rajojen ylittämiseen ja ylisuorittamiseen. Kun pitää suhteellisuudentajun mukana, ymmärtää, ettei yksi ihminen tällä planeetalla kovin suurta muutosta saa aikaan, mutta parhaansa pitää toki tehdä.


2. Minä


Oma hyvinvointi ja jaksaminen tulee heti seuraavaksi. Miten minä voin? Mitä minä haluan? Miltä minusta tuntuu tänään? Unohdan helposti itseni kaiken kiireen keskellä.


3. Puoliso


Olen supersuorittaja, supertehokas ja aikaansaapa. Niin tehokas, että helposti teen itse enkä kysele muiden mielipiteitä. Laadin listoja ja suoritan elämääni.


Onneksi puolisoni on erilainen. Parhaimmillaan hän pysäyttää minut hetkeksi, jolloin ehdin kyseenalaistaa aikeeni, tai huonoimmillaan murjottaa ja pakenee pelimaailmaansa, jos viikossamme on liikaa tapahtumia.


4. Lapset


Ne kalleimmat aarteemme tulevat vasta sijalla neljä. Onnelliset lapset kasvavat perheessä, jossa vanhemmilla on aikaa myös itselleen ja parisuhteelleen. Sitten on, mistä antaa lapsillekin. Olen iloinen siitä, että minulla on lasten kanssa niin paljon yhteisiä harrastusjuttuja. Kaikkien kanssa luemme. Kaapon, Toukon ja Taimin kanssa käymme lätkässä, Kanervaa kannustan fudismatseissa. Taimin kanssa käymme tiistaisin uimakoulussa ja Toukon kanssa keskiviikkoisin partiossa. Oivan kanssa sylitellään, hassutellaan ja leikitään junaradalla ja autoilla. Eniten lapset kaipaavat läsnäoloa ja kuulluksi tulemista ja siinä olen huono, mutta yritän kyllä.


5. Työ


Työ on itselleni tosi tärkeä juttu. Haluan oppia uutta, haluan edetä uralla, haluan arvostusta ja valtaakin. Päivitin juuri Linkedinin ja tajusin, että olen tehnyt töitä nyt 18 vuotta. Se on jo aika pitkä aika, mutta edessä on vielä ainakin 25 vuotta työelämää, jos vain elän sinne asti. Mitä haluan työelämältä? Miten paljon olen valmis panostamaan? Tiedän vahvuuteni: hahmotan hyvin suuria kokoaisuuksia ja minun on helppo pilkkoa ne osiin yksittäisiksi tehtäviksi tiimeille ja ihmisille. Olen myös hyvä puhumaan ja kirjoittamaan. IT-ala on tarjonnut minulle ihan sopivia hommia näille ominaisuuksille, mutta mitenkäs seuraavat 25 vuotta?  Olen miettinyt papin ammattia, mutta sen kaavamaisuus hirvittää. Konsultin roolissa työnkuva vaihtelee vuodesta toiseen ja siitä pidän.


6. Omat harrastukset


Minulla on nyt neljä harrastusta: uskonnonfilosofia, uinti, partio ja lumilautailu. Ja tietenkin se lukeminen. Tänä syksynä uskonnonfilosofia, eli se gradun kirjoittaminen, on vaatinut ihan liikaan, ja samoin partio. Lisäksi tein yhden kirjatentin.


7. Lasten harrastukset


Lapsia on paljon, joten harrastuksiakin on paljon. Nyt minusta tuntuu, että tämä osio on ihan balanssissa. Taimilla on uinti ja lätkä, Toukolla partio ja lätkä ja iltiksessä uinti ja kokkis, Kaapolla partio, temppis ja lätkä ja Kanervalla fudis ja temppis.