Evakkoviikko

Viikolla 12 olimme evakossa lattiaremontin vuoksi. Evakkoviikon myötä alkoi myös äitiyslomani, jota olikin jo odotettu. Muuten olen ollut ihan ok, mutta olen nukkunut hyvin katkonaisesti. Yleensä herään kahden ja neljän välillä enkä saa enää unta ennen kellon soittoa 6.30, joten kovin lyhyiksi jäivät yöt.

Loma alkoikin mukavasti synttärijuhlintojen merkeissä. Käävällä oli ensin Emilian tempputemmellyssynttärit ja sen jälkeen lähdimme koko porukka kummipojan 2-vuotiskemuihin. Juhlittiinkin oikein pitkän kaavan mukaan, sillä lapset leikkivät nätisti ja aikuisilla riitti juteltavaa.

Lähetti kävi tuomassa meille avaimet hotellihuoneeseen ja vasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä huomasin, että avaimet olivat tosiaan vain yhteen kahden hengen huoneeseen. Meille oli luvattu kaksi vierekkäistä huonetta läheisestä huoneistohotellissa. Huoneissa oli kaksi sänkyä ja nojatuoli, josta sai vuoteen lapselle. Oli ilmeistä, ettemme me kuusi mahtuisi viikoksi yhteen huoneeseen.

No, aamusta alkoi sitten asian selvittely. Laitoimme viestejä YIT:lle, mutta eihän sieltä saa tietenkään ketään kiinni. Forenomilla on viikonloppupäivystys ja selvittelimme asiaa. Kävi ilmi, että koko huoneistohotelli oli täyteen buukattu. Forenom esitti vaihtoehdoiksi seuraavaa:

-Osalle perhettä etsitään majoitus muualta
-Osa perhettä majoittuu 29.3 alkaen, sillä silloin oli YIT:llä varaus
-Kaikki majoittuvat Herttoniemenrantaan

Hei haloo Forenom! Ihan järjettömiä vaihtoehtoja! Olin ihan raivoissani ja kiukuttelin lapsille. Asia selvisi vasta maanantaina aamupäivällä. Kävi ilmi, että Forenom oli kyllä varannut kaksi huonetta, mutta lähettifirma toimittanut vain yhdet avaimet. Pääsimme siis onnellisesti evakkoon maanantai-illasta, kuten oli suunniteltu.

Niemi haki alakerran huonekalut ja tavarat maanantaina, olimme paikalla Minikäävän kanssa juuri, kun pianoa kannettiin. Samana päivänä revittiin parketti ja aloitettiin lattian tasoitus. Kääpä hengaili vielä maanantai-iltapäivästä kämpillä J:n ja R:n kanssa ja näimme valetun lattian. Tiistaina vielä vähän paikkailtiin ja keskiviikkona kävimme hakemassa Käävän futsal-kenkiä ja näimme, miten parkettia asennettiin.

Samaan aikaan toisaalla me nautimme evakkoelämästä. Maanantaina oli Käävän fudis Esport Areenalla. Pelailimme siellä pienempien kanssa ja söimme perinteisen Hese-aterian päivälliseksi. Minä otan yleensä jokirapu-katkarapu-salaatiin, joka on ihan ok.

Tiistaina minulla oli koulupäivä. Mies lähti aikaisin töihin, jotta ehtisi hoitamaan iltapäivän kuskaukset. Ja niin vauhdikkaasti, että otti mukaansa molemmat auton avaimet. Me jäimme lasten kanssa nuolemaan näppejämme, mutta tajusimme onneksi tilata taksin. Kääpä ehti miltei ajoissa kouluun, Minikääpä shakkiinsa ja pienimmätkin ehtivät aamupalalle. Tilataksilla reissaaminen oli kääville todellinen elämys ensimmäisen evakkoyön päälle.

Eivätkä elämykset siihen päättyneet. Mies oli ostanut meille iltaruuaksi hampurilaiset. Minä lämmitin omille joukoilleni, Piiskuille (minä, Kääpä ja Toukolainen), hampparit ja mies joukoilleen, Myyrille (Mies, Minikääpä ja Taimisto). Toukoa nauratti ihan ääneen mikroaaltouuni, jossa hampurilaiset pyörivät. Taimi oli nauranut naapurihuoneessa samalle asialle. Kummallekin mikro oli aivan uusi tuttavuus, eletään kuin amissit.

Me lähdimme isompien kanssa vielä partioon, Mies jäi pienten kanssa kämpille. Minulla onkin ollut nyt neljä kertaa putkeen partion vetovastuu, teemoina on ollut seuraavaa:

1) Oma partiopolkuni
2) B-P:n tarina ja kertomus Pyhästä Yrjöstä
3) Kimin tarina ja Kimin kokeita, näkö ja tunto
4) Säähavaintojen läpikäyntejä, kimin kokeista haju ja kuulo

Keskiviikkona hoitelin asioita. Sain katsastusajan samalle päivälle ja yllätyksekseni auto meni läpi, nastat tosin eivät ja rekkarikilven valo pitää vaihtaa. Vähän kyllä jännitti, sillä Hondamme on jo 7-vuotias, mutta mittarissa on kilsoja tosin vasta 82000. Kun Karpalo syntyy, emme enää mahdu tuohon 6-paikkaiseen autoon. Olemme miettineet vaihtoehtoina kakkosauton hankintaa, auton vaihtoa 7-paikkaiseen tila-autoon tai jopa pikkubussiin. Suunnitelmia rajoittaa rahan, ja ajankin puute. Hankintalistallamme ovat:

-Yhtiölainan maksu elokuussa: tästä en halua tinkiä
-Kirjahylly: ladoimme kirjat keoksi ns. väliaikaisratkaisun päälle ja menemme nyt sillä
-Auto / auton vaihto: palaamme asiaan, kun Karpalo on syntynyt
-Läppäri: joskus
-Olkkarin seinään tapetti: ehkä lomilla
-Jousipyssy: ehkä lomilla (Käävän ja Miehen haave)
-Karpalolle rattaat+kaukalo+telakka: saimme vanhan kaukalon takaisin, joten akuutti kriisi on ohi.
-Kesärenkaat ja talvirenkaat tai kitkat

Kun jonkin hankinnan saa tehtyä, on listalle ilmestynyt jo taas kolme uutta. Nyt toki tarvitsisi käydä läpi lenkkarit ja välikausivaatteet. Näyttää siltä, että akuuteimmat ovat Toukolaisen välikausihousut ja  Käävän lenkkarit. Nyt se kävi vetäisemässä naapurin kanssa viiden kilsan juoksulenkin karvavuoratuissa skeittikengissään, ei ehkä ihan optimit.

No mutta evakkoon - kumman materialistikseksi tässä muuttuu suurperhettä pyörittäessään ja Kehysriihen ratkaisutkin saavat aivan pois raiteilta.

Keskiviikkona ja torstaina Käävällä olin ysin aamu, joten pääsimme Tebskille kahville kahdestaan. Keskiviikkoiltana menin lasten kanssa uimahalliin. Minikääpä oli oppinut uimaan selkäkroolia 50 m, ja se piti tietenkin nähdä. Miniäinen näytti myös muutaman hypyn. Viikottaiset uintireissut ovat tehneet Minikäävälle hyvää: elokuussa se ei osannut uida lainkaan ja nyt se on jo päässyt isoon altaaseen. Oli se kyllä aika liikkis, kun se kroolasi ison altaan päästä päähän, pieni 114-senttinen ukkeli, kädetkin ihan tikut vielä.

Uintireissu oli kyllä aika rankka. Taimi ei aluksi halunnut tulla veteen ollenkaan, Kääpä ja Toukolainen olivat jäässä ja lähtivät aiemmin pois (Kääpä olikin sitten perjantain kuumeessa), ja Taimisto innostui uimisesta ihan vasta loppumetreillä. Minikääpä oli iso poika ja oli itsekseen miesten pukkarissa. T&T selittivät tohkeissaan kaikille, miten Karpalo leikkii äidin masussa napanuoralla.

Torstaina oli taas minun koulupäiväni ja Miehen haku. Söimme Lippulaivan Mäkkärissä ja veimme Miniäisen kaverinsa V:n synttäreille Tillinmäkeen. Ulkona oli oikein kunnon lumimyrsky, tiistaina oli satanut rakeita. Ihme viikko!

Perjantain vietimme Käävän kanssa sairastuvalla. Kääpä katseli super Nannyjä ja minä ompelin partiolaisille 29 merkkiä. Mikä uroteko! Nyt on kaikkien huivit ja sudareiden paidat kunnossa. Minikäävällä on edessä vielä kaksi sudarivuotta, mutta Kääpä siirtyy syksyllä seikkailijoihin.

Illalla pääsimme vihdoin kotiin. Mies olikin mennyt vielä evakkoasunnolle, mikä hämmästytti erityisesti Taimia. Lähdimme pienimmän likan kanssa hakemaan Miestä ja tavaroita kotiin. Taimi kuskasi sekä oman että isoveikan Muumi-laukun tärkeänä. Juhlimme kotiinpaluuta katsomalla Salama Seepran ja syömällä sipsejä.

Viikonloppuna pääsin poikain kanssa Soukan kappelille Onnenpäiviin. Törsäsimme 20 euroa suomalaisen saattohoidon hyväksi ja saimme vastineeksi seuraavaa:

-4 ongintaa
-1 vesipajatso
-2 narunvetoa
-3 makkaraa ja mehua
-3 isoa muurinpohjalettua, hilloa ja kermavaahtoa
-heppahalauksia (vain Minikääpä)
-2 pomppulinnakäyntiä
-2 peliluolakäyntiä
-2 kasvomaalausta
-2 lastenhoitoa

Haimme muun porukan ja jatkoimme matkaa Papan 65-vuotispäiville Pasilaan. Notkuimme siellä iltaan asti, tulimme kotiin, söimme nuudeleita ja nukahdimme.

Sunnuntaina seurasimme aamusta, miten lapset rakensivat takapihalle ihan mahtavan majan. Kääpä ja Minikääpä kuskasivat kahdestaan valtavia puunrunkoja matkojenkin takaa. Käävän harkkojen jälkeen tarjoilimme majassa Kaijan omenista tehtyä piirakkaa, joka upposikin hyvin. Täytyykin taas tehdä omenasosetta pakkaseen, siitä tulee niin näppärästi piirakka. Tiedostan olevani pikemminkin piirakka- kuin kakkuihminen.

Mutta siinäpä se oli, Kääpälän evakkoviikko Herran vuonna 2014.