Kävimme hakemassa Käävän kanssa mun vanhat laskettelukamppeet Pakilasta. Hienot Head-sukset 80-90-luvun vaihteesta ja vielä vanhemmat Blizzardin sauvat. Monotkin mahtuivat ihmeekseni vielä jalkaan! Muutenhan olen lautaillut viimeiset 23 vuotta, mutta nyt tämän mahan kanssa en uskaltautunut snoukkaamaan, kun siinä menee kuitenkin helpommin rähmälleen kuin suksilla.
Minikääpä sai Joulupukilta skimbamonot ja ostimme lisäksi kypärän ja sauvat. Käävälle Joulupukki toi laudan ja siteet, joten kaupasta tarvittiin vain kypärä. Laseja meillä olikin jostain syystä, joten niitä ei tarvittu. Minikääpä sai työkaveriltani 110-senttiset sukset, mutta ostimme tästä Tillinmäestä vielä 90-senttiset, joilla olikin mukava aloittaa.
Kerran kävimme testaamassa tässä Tillinmäessä. Kääpä pääsi aika hienosti laudalla alas ja Minikääpä pysyi tietysti suksillaan. Siispä Serenaan!
Aloitin Käävästä. Serenassa on kaksi ilmaista lastenhissiä, jotka riittivät meille mainiosti. Kääpä oppi menemään teleskoopilla, aluksi niin, että piti hissiä kainalossa ja lopulta se oppi laittamaan somman myös jalkojen väliin. Naruhissi olikin sitten jo hankalampi laudan kanssa ja rinnekin vähän jyrkempi.
Oli niin paluu lapsuuteen -fiilis! Aloitin itse pienenä laskettelun isin kanssa Peuranmaalla. Kävimme aluksi myös muissa lähiseudun rinteissä ja joksikin lomaksi vuokrasimme mökim Himokselta. Isi sai mummun ja vaarin puhuttua ympäri ja ne ostivatkin hienon kelohuvilan Rukalta. Siellä olimmekin sitten varsin tiiviisti kaikki talvilomat kymmenen vuoden ajan. Itsenäisyyspäivänä, jouluna, pääsiäisenä ja vappuna. Ensin oli juppikausi ja ihmiset hienoissa neonvärisissä vaatteissaan, sitten taas lama-aika ja koko keskus melko tyhjä ja lopulta taas väkeä rinteissä talouden piristyessä.
15-vuotiaana vaihdoin sukset lautaan ja sen koomin en ole juuri suksiin koskenut, paitsi nyt, tämän vitosen loppuraskaudessa. Ja toki minä niillä suksilla pysyn, kun olen koko ikäni rinteitä kolunnut. Mutta miten saada 8- ja 9-vuotiaat innostumaan asiasta, joka on itselleni niin rakas?
Näemmä helposti. Kun saimme Käävän rinteen päälle, se suhahtikin ihan itsekseen alas, ja uudestaan. Äitiä ei tarvittu, mutta laskin kuitenkin sen perässä, kun olin ne suksetkin hommannut. Söimme lounaaksi huippuhyvää hampurilaista ja ranskalaisia ja välipalaksi Kääpäläinen valitsi pullan.
Muutaman viikon kuluttua oli sama reissu edessä Minikäävän kanssa. Suksilla hissillä meno oli tietenkin helpompaa, ja toki alas tuleminen myös. Minikääpä tykkäsi enemmän naruhissistä ja sen vähän jyrkemmästä rinteestä, sillä siinä sai jo kunnon vauhdit. Naruhissillä meno mahan kanssa on jo astetta haastavampaa, mutta sinnikkäästi roikuin. Rinteissä oli onneksi molemilla kerroilla niin vähän väkeä, ettei tarvinnut pelätä, että joku kaistapää laskee päälle. Kauhistuneena kyllä luin jälkeenpäin, miten laskettelua ei missään nimessä suositella raskaana oleville, istukka irtoaa kuulemma helposti. No, onneksi ei irronnut.
Minikäävänkin kanssa valitsimme hampurilaiset ja ranskikset ja kävimme lopuksi syömässä vielä laskiaispullat Lahnuksen Shellillä. Oli kyllä ihan mahtavaa viettää aikaa kahdestaan Minikäävän kanssa. Sen silmät loisti ja se hoki vaan koko ajan, miten kivaa laskettelu on ja huomasitko äiti, miten hienosti laskin ja oliko Kanerva yhtä hyvä kuin minä. Ekaluokkalaiset harvahampaat on niin liikkiksiä :)
Nyt paistaa jo kevätaurinko ja edelleen houkuttaisi lähteä rinteeseen. Serenan lastenrinteet on nyt koluttu, mutta en oikein uskalla tämän mahan kanssa ihan sinne huipulle asti. Peuranmaa houkuttaisi, mutta en ehkä ihan uskalla päästää K&K:ta kahdestaan. Ehkä Mies lähtisi niille kaveriksi? Meillä on muutenkin yhteiset sukset.
Kääpäläinen kävi jo poikaystävänsä kanssa lautailemassa ystävänpäivänä. Poikaystävän isi ja äiti olivat mukana eivätkä päästäneet niitä muualle kuin lastenrinteeseen. Hyvä niin, sillä Käävän itseluottamus ja taidot eivät ehkä ole ihan vielä linjassa.
Mutta kaikenkaikkiaan olen nyt tyytyväinen ja ensi talvena on sitten Toukolaisen vuoro. Ehkä pääsisimme jopa sinne Rukalle, nuoruuteni rinteisiin.
No comments:
Post a Comment