Vieraita ja ystäviä

Aamulla satoi kaatamalla ja minä sain viedä pojat hoitoon. Miniäisen pulma ratkesi: törmättiin ovella Aslaniin, Lucyyn ja äitiin ja Minikääpä sai antaa vihdoin sen Gormitinsa. Pojat olivat ihan täpinöissään ja menivät yhdessä aamupalalle, vaikka Minikääpä olikin syönyt kotona puuroa ja banskun.

Toukolainen sen sijaan jäi lattialle kököttämään. Se ei osaa itse avata kenkiensä tarroja, ja olin pyytänyt Minikääpää auttamaan, mutta eihän se täpinöissään muistanut. Ensimmäinen harmitus tuli siis tuosta kenkäasiasta ja sitten vasta pommi räjähtikin: Toukolaisen vaatteita ei panna enää nallen kuvan kohdalle, vaan kilpikonnan, ja koko naulakkokin oli muuttanut ihan toiseen huoneeseen. Ei sellaista voi sulattaa heti aamusta! Lisäksi Toukolainen kyseli koko ajan, missä minun Gormitit on, kun näkin Aslanin saavan sen Bomboksen. No ei ollut Gormiteja ei.

Sitten menimme käsien pesulle. Potassa ei ollut enää nallea vaan kilpikonna, ja se järkytti entistä enemmän. Toukolaisen ei tarvinnut mennä aamupalalle, vaan se sai mennä leikkimään. Sinne se jäi huutamaan naama märkänä. Varsinainen Märkä-Simo.

Autossa oli käyty mielenkiintoinen keskustelu. Kerroin, että Pappa ja M tulevat illalla meille kylään. Kysyin, että joko niille on ehditty näyttää Gormiteja. Miniäinen kertoi näyttäneensä. Toukolainen lisäsi, että myös Mummolle pitää näyttää Gormiteja. Selitimme, että Mummolle ei voi enää näyttää Gormiteja, kun se on siellä Taivaan isän luona. Muistutin, että onneksi Mummo ehti nähdä videolta Gormitin synnyn. Juttelimme Taivaasta ja Minikääpä kysyi: "Miten pitkään minä olen täällä maapallolla?"

Tänään saamme siis vieraita, ja samoin oli viime perjantaina. Aamusta meille saapui A-sisko/kummi/täti ja toi lapsille tarrapuuhaa ja lehdet, pojille Pokemonit ja Käävälle Toy Storyn. Lapsilla oli ollut kova ikävä A:ta ja saimme ylpeänä esitellä uudistunutta kotiamme. Nyt leikkihuoneessa on kirjat ja nukkeleikit, poikien huoneessa Minikäävän työpiste, osa autoista ja junaradat ja Käävällä se koulupöytänsä.

Iltapäivällä saimme uusia vieraita: H, O ja V-vauva saapuivat, ja lahjojen kanssa myös. O oli tilannut WWF:ltä kaikille tutuille lapsille yllätysreput, joista löytyi lompakoita, penaaleita ja reissupyyhkeitä. Miniäinen sai hienon, valkoisen lippiksen ja mukisetin. Illalla se meni nukkumaan repun kanssa ja selitti minulle naama kiinni naamassa: "Eikö olekin kätevää: minulla on täällä repussa juomapullo ja mukit, niin ei tarvitse yöllä lähteä mihinkään, jos tulee jano!"