Meillä olikin tiistaina oikein seikkailupäivä. Kääpä oli tehnyt päiväkodissa kartan, ja sen avulla lähdimme suunnistamaan lähimetsään. Kääpä tutki tärkeänä karttaansa ja valitsi kaikkein tiheimmät pöheiköt. Me yritimme Minikäävän kanssa pysyä perässä, mutta se ei ollut helppoa, minä kun olen suuri ja Minikääpä vielä hitusen hutera.
Seikkailu kannatti, sillä löysimme valtavasti vattuja. Keräsin kääville kourallisen. Puskettuamme yhden puskan läpi päädyimme mansikkapaikalle, pienelle aukiolle, jolta löysimme muutaman mehevän metsämansikan.
Olimme ihan puhki seikkailun päätteeksi, mutta onneksi metsästä kotiovelle oli vain kolmisen metriä. Eläköön lähiöt!
Keskiviikkona saimme vieraita. Kääpäin päiväkotikaveri äiteineen tuli visiitille valtavan vaatekassillisen kanssa. Lapset leikkivät majaleikkiä kolme tuntia putkeen ja me aikuiset saimme lärpätellä ihan rauhassa. Ja Kääpä sai hyllyt täyteen ihania syysvaatteita. Suurkiitokset vielä!
Torstaina Käävät halusivat jälleen vadelmaan ja saivat tällä kertaa houkuteltua sinne Miehen. Mies oli ihan sippi, mutta lähti silti. Hetken päästä kolme naurusuuta palasi kippojen kanssa. Kääpä oli poiminut vadelmia myös minulle, muttei sitten raaskinutkaan jakaa marjoja. No, minulle riitti kolme marjaa vallan mainiosti.
Illalla Kääpää itketti. Lapset on menossa viikonlopuksi Annen luo, jota ne aina odottavat kovasti, mutta nyt Käävällä oli jo etukäteen kova ikävä äitiä.
-Kun äiti sinä tuoksutkin niin hyvälle! Sinä olet niin ihana ja rakas! Minä voisin aina vaan haistella sinua!
Kääpä itkeskeli pari tuntia ja käytiin aina sitä vuoron perään lohduttelemassa. Sovittiin, että Kääpä voi soitella äidille ja tulee sitten kotiin, jos ikävä kasvaa liian suureksi. Luulen kyllä, että kun Annelle on päästy ja touhut aloitettu, unohtuu ikäväajatukset saman tien. Minikääpä kuunteli tarkkaavaisena ja huudahti ennen nukahtamistaan:
-Ikävä äitiä! Ikävä isiä! Ikävä Annea!
Siinä sitä on ikävöimistä kerrakseen.
No comments:
Post a Comment