Salapoliisi

Elämä on taas ollut aika haipakkaa. Koska tällä viikolla oli pitkästä aikaa vapaita iltoja, sain hoidettua paljon asioita: kävin uudestaan pankissa ja sain vihdoin kuolinilmoituksen maksettua, tilasin meistä kuvia (Toukolainen 3 v., Minikääpä 6 v., Taisku 6 kk ja koko perhe), vein Sorttiasemalle tavaraa (rikkoutuneita kodinkoneita, maalipurkkeja ja sen sellaista) ja sain käytettyä auton vaurioarviossa.

Keskiviikkona oli Käävän kevätjuhlaesitys. Niillä oli sirkusteema ja Kääpä oli leopardi. Lapset lauloivat "Katsokaa siskuskulkuetta" ja hienosti meni. Sain nähdä koko esityksen ja erityisen liikuttunut olin esityksestä, jossa vitosluokan pojat esittivät erilaisia pallotemppuja.

Eilen oli jännittävä päivä: käävillä oli pääsykokeet. Käävän piti pyrkiä musiikkiopiston puolelle ja Minikäävän musiikkivalmennukseen. Käävällä on vielä kaksi pyrkimiskertaa jäljellä, joten sinänsä ei mitään paniikkia. Ihan hyvin koe kuitenkin meni, Kääpä soitti ja lauloi puhtaasti. Minikäävälläkin meni ihan hienosti, mutta  tuskin pääsee vielä eskarivuodeksi sisään. Miniäinen haluaisi nimittäin soittaa nokkahuilua. Kävimme viikko sitten soitinpolulla ja nyt oli Minikäävän vuoro käydä kaikki soittimet läpi. Hienosti se töräytti saksofonia, käyrätorvea, vetopasuunaa ja fagottiakin ja toki kävimme kokeilemassa kaikkia jousisoittimia. Mutta nokkahuilu oli mieluisin.

Taimille on tapahtunut paljon! Se on saanut ensimmäisen hampaan (ja on ollut kyllä tosi itkuinen monta yötä putkeen) ja oppinut kiipeämään portaat. Se kapuaa ehkä neljännelle askelmalle ja seisoskelee siinä sitten kuin mikäkin maailman omistaja. Taimi myös konttaa sujuvasti ja jorisee samalla itsekseen (pa-pa-pa-pa...).
Eilen Ikeassa tapasin murisijan: kun hommat eivät suju suunnitelmien mukaan, Taimi murahtaa eikä enää pelkästään itke.

Meillä olikin eilen aika leppoisa hetki Ikeassa. Kävimme ensin Veholla ja vein sitten pojat Ikean lapsiparkkiin. Toukolainen pääsi ensimmäistä ja oli niin polleana. Minikääpä tosin kanteli, että veikka ei ollut osannut käyttäytyä vaan oli heittänyt pallomeren palloja. No, hoitajien mielestä kaikki sujui kuitenkin hyvin.

Sillä aikaa me kävimme Taiskun kanssa kahvilla. Hörpin capuani ja syöttelin ystävälle sosetta. Sitetn kiersimme ylä- ja alakerrat läpi emmekä ostaneet muuta kuin namipäivänamit lauantaiksi.

Niin, ja sen meidän namipussin. Oli illalla ihan sippi ja kun Mies oli saanut lapset yläkertaan, otin pussin kaapista ja menin läppärin kanssa sohvalle. Pian portaita astelikin sitten kännykkäänsä etsivä kolmevuotias.

Lapsi katsoi minua tyrmistyneenä ja totesi:

-Hei äiti, alotitko sä karkkipäivän jo nyt!
-Eeen...
-Tänne on pudonnu yks nami. Se on tuolla tietsikan alla!
Ja niin siis jäin kiinni verekseltään, yövaippaan pukeutunut salapoliisi oli ovelampi.