Viikko elämästäni

Jopas onkin ollut vuosi: anoppi kuoli, esikoinen aloitti koulun, vauva syntyi, mummo kuoli, palasin töihin, vaihdoin duunipaikkaa, äiti kuoli. Olin äsken Taimiston kanssa vaunulenkillä ja tajusin, että taidettiin kaikesta huolimatta selvitä, hengissä ja täyspäisinä.

Kevät on tosiaan tullut jäädäkseen. Aamulla töihin ajellessani huomasin, että puissa on lehdet. Mistä ne oikein tupsahtivat?

Tuntuu, että ihmisetkin ovat heränneet eloon talven jälkeen. Piha on täynnä mukuloita ja energiaa riittää myös ystävien tapaamiseen.

Viime viikonloppuna saimme vieraiksemme Taimin kummit. Lapsia oli 4+4. Kuusi isointa, 2-, 3-, 4-, 6-, 7- ja 7-vuotiaat, huitelivat omissa touhuissaan ja vauvat olivat välillä miesten syleissä kuuntelemassa iPadeista ja välillä naisten syleissä lastenvaatteita lajittelemassa.

Sunnuntaina kävimme kummikirkossa. Toukolainen sai oman ihanan kumminsa mukaan ja seuraa riitti muutenkin, sillä E-ystävä tuli paikalle lastensa kanssa. Vietimmekin sitten loppupäivän Martsarissa, sillä jauhelihasopasta riitti kaikille. Illalla pääsin taas R:n kanssa maailmanparannuskävelylle.

Maanantaina pääsimme kuuntelemaan, mitä Minikääpä oli oppinut kevätlukukauden aikana kanneltunneillaan. Hienostihan se soitteli ja lauloikin. Teki mieli ottaa koko setti videolle, mutta välillä maltoin vain kuunnella ja katsella. Ihaniahan ne ovat, kuusivuotiaat musikantit.

Tiistaina hummailin - meillä oli perunkirjoitustreffit S:n kanssa. Hörpimme yhdet Teerenpelissä ja sain monta kirjekuorta postitettua. Kävimme Mäksyssä ja kävelimme kimpassa Ruohikseen. Hain Kääpäläisen partiosta ja Me&I-vaatteet postista. Veimme ilmoitustauluille mainoksia koulun kevätriehasta. Illalla parsin vielä Käävän esityshametta ja ajattelin, että olipas päivä.

Keskiviikkona pääsimme taas konserttiin. Kääpä esitti "Kehtolaulun" ja "Kaksi kananpoikaa". Kyllä oli hieno esitys ja Kääpä suloinen.

Torstaiaamuna lähdimmekin Käävän kanssa kahdestaan kouluun, sillä meidät äidit oli kutsuttu juhlimaan. Saimme vihreät drinksut ja keksejä ja pian esitys alkoikin. Ensin kuulimme Äitiräpin, sitten Keväiset metsät ja lopuksi vielä hienon runon. Me äidit huomasimme karaistuneemme: kukaan ei poistunut naama aivan märkänä kuten eskarin kevätjuhlista, jolloin lapset lauloivat "Hiirilimpun, kukkakimpun nyyttiin pakkaan, selkään nakkaan. Minä lähden maailmalle, suuren taivaan alle!"

Säntäsin töistä viulutunneille, jonne Kääpä oli mennyt itse kävellen ja sieltä jatkoimme sitten kevätriehaan. Olin lupautunut hodarihommiin ja sain pakata sämpylöitä ja nakkeja 1,5 tuntia. Se kannatti, sillä saimme vanhempainyhdistykselle reilut 400 euroa kasaan. Lapset saivat huidella pihalla eri toimintapisteissä ja Mieskin tuli paikalle pilvihattuisen Toukolaisen ja pienen, vaaleanpunaisen Taiskun kanssa. Käävät söivät antaumuksella hodareita ja mokkapaloja ja huuhtoivat ne alas pillimehulla. Oi mitä elämää.

Ajoimme sieltä vielä töihin Käävän ja Minikäävän kanssa. Lapset piirtelivät ja minä tein tunnin duunia. Oli kyllä varsin kaikkensa antanut olo, kun kotiin pääsi.

Nyt viikonloppuna on onneksi lungimpaa. Minun pitää kuulemma huomenna nukkua pitkään, jotta käävät ehtivät poimimaan valkovuokkoja. Minikääpä kyseli myös hieman vihjaavasti, että onko meillä kaikki Muumi-astiat. Mitä lie ovat keksineet...

Ehdottomasti parhaan äitienpäivälahjan sain kyllä jo tänään: Mies ja käävät olivat monta tuntia poissa Sello-reissullaan ja sain rauhassa laittaa huushollia järjestykseen. Kun kaikki oli valmista, hörpin teetä ja lueskelin KuELin mukaisista eläke-eduista. Huvinsa kullakin.