Vappu

Maanantaina töistä tullessani nappasin kolme isointa lasta autoon ja lähdimme vappupallo-ostoksille. Menimme ensin Cittariin ja kauhuksemme huomasimme, että kaikki Angry Birds -pallot olivat loppu. No, sitten Prismaan ja sama homma sielläkin. Onneksi minulla oli plan B ja säntäsimme BR-leluihin ja sieltähän niitä löytyi. Kääpä sai keltaisen, Minikääpä mustan ja Taisku punaisen linnun ja Toukolainen valitsi possun.

Ja sitten kanneltunnille. Minikääpä olikin siellä kahden open kanssa ja ne olivat harjoitelleet lallatuksia ja taputuksia pääsykoetta varten. Menemme Minikäävän kanssa soitinpolulle ja jos sieltä löytyy oma soitin, saa miniäinen pyrkiä musiikkivalmennukseen jo tänä keväänä. Muuten jatketaan kannelta. Käävänkin pitää pyrkiä musiikkivalmennuksesta opiston puolelle, mutta sitä saa sentään kokeilla kolmasti. Pääsykoe on aika vaikea, joten en kyllä usko, että Kääpäläinen vielä tänä vuonna pääsee, mutta hyvä se on kokeilla.

Pihassa olikin sitten oikein kunnon vappubileet. Kääpä ja Miniäinenkin hippaloivat siellä vaikka kuinka myöhään. Tiistaiaamuna oli kuitenkin herätys ennen seiskaa ja jo kahdeksalta vedimme simaa ja tippaleipää. Lounas syötiin omassa pihassa. Saimme nakkeja, sieni- ja perunasalaattia, pikkuporkkanoita, salaattia, lihapullia ja donitseja. Ja kahvia aikuisille ja simaa kaikille. Taimi istui myös piknikillä omassa syöttiksessään ja nautiskeli muutaman rusinan.
Kahdelta lähdimme kaupungille Käävän, Minikäävän ja Toukolaisen kanssa. Tuomiokirkossa oli tänäkin vappuna Jippii-konsertti. Viimeksi taisimme olla siellä joskun Miniäisen ollessa taapero. Muistan, että lapsi nukahti silloin syliin kesken biisin. Kääpä sen sijaan biletti. Nyt kaikki kolme olivat aika lailla ihmisiksi, sillä meillä oli eväänä kaksi tuplapalapussia ja jokaisella vielä omat namipussit. Ja juomana Fantaa. Ostimme kaikki Lepuskista ärrältä lähtissämme, koskaanhan ei tiedä, saako sieltä Helsingistä niitä tuttuja makuja, joihin on tottunut.

Olemme muuten miettineet Leppävaaraan muuttoa. Minua kiehtoisi kirjaston, Elixian, musiikkiopiston ja leffateatterin läheisyys eikä sekää olisi pahitteeksi, että lähellä on pari isoa markettia ja lastenvaatekaupat. Lisäksi pääsisimme julkisilla töihin kätevästi melkein minne vain. Mutta katsotaan nyt. Uudiskohteet Lepuskissa on susikalliita mutta toisaalta alueelta löytyy hyvin vuokrakämppiä. Mutta sitten on toki aina se jännääminen tarhapaikoista.

Emme muuten vieläkään tiedä syksyn tarhapaikoista. Meillä on vain yksi päiväkoti kävelyetäisyydellä ja sinnekin on kuitenkin kilsan matka. Meillä kun on vain yksi kortti ja yksi auto, niin meidän olisi aika lailla pakko saada lapset tuohon, muuten joutuu Taiskukin olemaan tarhassa kymmenen tuntia päivässä, jos siis minä veisin ja hakisin. Mutta toivoa siis vielä on.

Viime viikolla teimme retken Karakallioon. Käävillä oli kevättä rinnassa. Kaksi pienintä matkusti omissa rattaissaan ja kaksi isointa loipotti pitkin metsiä. Välillä ne pysähtyivät heitelläkseen lippiksiä ilmaan tai kiivetäkseen puuhun.

Illalla kaipasin omaa aikaa ja vetädyin meidän makkariin. Päätin rakentaa Playmobi-kaupungin. Kalustin nukkekodin, rakensin maatilan ja eläintarhan ja tein talon nurkalle keijupoukaman. Iltapalapöydässä kerroin lapsille, että olen löytänyt autioituneen kaupungin, josta kaikki ihmiset ovat lähteneet ja pyysin kääviltä apua kaupungin uudelleenasuttamisessa. Minikääpä arveli, että kaupunkiin oli tullut hometta ja ihmiset olivat joutuneet lähtemään sen takia. Mies pesi kääviltä hampaat ja ne pääsivät yläkertaan yksi kerrallaan. Toukolainen aloitti heti leikin, jossa isi, äiti ja Touko kuljettavat kukkia ympäriinsä pienellä autollaan. Minikääpä ja Kääpäkin uppoutuivat saman tien leikkiin. Keijupoukaman portille asetettiin siivet tytöille ja pojille, jotka ne voivat pukea astuessaan keijumaahan. Vain lapset näkivät keijut, vaikka ne asuivat ihan talon nurkalla.

Jonkin aikaa leikittyämme Minikääpä kysyi jännittyneenä: -Äiti, koska me lähdemme sinne autiokaupunkiin?