Nielurisaleikkausaikoja

Kesä näyttää jatkuvan, hyvä niin. Aamu alkoi mukavasti, sillä Toukolainen selitti makkarissa:
“Minä tein Legoista taikajuomia. Kun taikajuomaa laittaa äidin masuun, sieltä tulee uusi Taimi-vauva. Ja sitten tulee uusi Touko-vauva. Ja sitten minä leikin niiden kanssa.” Ihana ukko.

Minikääpä oli käynyt uimakoulunsa, alkeisjatkokurssin Myrtsissä, ja menimme sen kunniaksi jätskeille Spice Iceen. Minä otin pienen pyörremyrskyn ja pojat valitsivat peikot. Piipahdimme ensin Stadiumissa ja löysimmekin Käävälle uikkarit. Käväisimme vielä H&M:ssä ja saimme Toukolaiselle Nemo-uikkarit ja Minikääpä valitsi itselleen muutamat tummat, kapeat farkut ja kaksi T-paitaa. Kuljimme vauvaosaston ohi kassoille ja Minikääpä hihkaisi:

“Oiiii! Ostetaan Taimillekin uusia vaatteita!”

Ihanat shoppailukaverit :) Taiskulle olisi ollut tarjolla samanlaiset farkut kuin Minikäävällä, mutta en raaskinut ostaa niitä ja ajattelin tosin myös, että pillifarkut voisivat olla Lintusissa epäkäytännölliset.

Minikääpä oppi aika hienosti sukeltamaan ja etsimään aarteita. Se sai pepun pohjaan asti. Löllökellunnasta se piti, kunhan ymmärsi ensin pitää kellunnassa suun kiinni. Liut ovat vielä vähän vaikeita ja Minikääpä on vähän arka vedessä. Mutta nyt pitää ehdottomasti järjestää pian uusi yhteinen uintireissu, niin lapsi pääsee näyttämään taitonsa.

Ai niin, ja tärkein meinasi unohtua: Minikääpä on oppinut ärrän! Keväällä harjoiteltiin d-juttuja, ärräkoulun jälkeen pikkuärrää ja nyt sitten loppukesällä se tapahtui, ärrä alkoi pärähdellä sanoissa. Nyt se pärisee tuolla pihassa ja sanonkin sitä omaksi pärinäpojakseni :) Kyllä nyt kelpaa aloittaa eskari, kun ärrä on löytynyt!
Touko ja Taimi ovat nyt sitten aloittaneet tarhailunsa. Ekalla viikolla ne olivat kolmena päivänä miehen kanssa, ja itse asiassa kahtena päivänä minäkin saavuin paikalle töistä päästyäni.

Ensimmäisen kerran kurkatessani ovelta näin Toukolaisen pyörivän keltaisessa traktoripaidassaan ja Taimiston jäpittävän tyytyväisenä penkistä tukea ottaen. Toisen kerran tullessani Toukolainen oli Minikäävän kanssa pienessä mökissä möyrimässä ja Taimi harjaili palloja.

Tällä viikolla harjoiteltiin sitten ilman aikuista. Tiistaista perjantaisin ne olivat aina muutaman tunnin kerrallaan ja nukkuivat pari kertaa päikkäritkin. Touko ei käytä päikkäreillä univaippaa ja Taimi syö itse! Mies tuli välipala-aikaan paikalle ja Taimi pisteli tyytyväisenä puuroa käsissään kaksi lusikkaa.

Toukon ryhmä on Hempot, niitä on seitsemän kolmevuotiasta ja Taimin Hippiäiset. Hippiäisiä on 12 ja hoitajia kolme. Toukon pikkusisko on “se, jolla on pienin tukka”. Taimi on ryhmä nuorin ja ainoa kaksihampainen.

Kotona typsy on siirtynyt ihan kotiruokiin: kalapuikkoja, nakkeja, kanacurrya ja sen sellaista.

Minä olen saikulla. Minulta leikattiin maanantaina nielurisat ja nyt loikoilen lääkkeiden turruttamana. On tämä kyllä aika kurjalistoa: jos lääkkeitä ottaa tarpeeksi, on ihan tokkurassa ja nukkuu melkein vuorokauden ympäri. Jos niitä ottaa vähän vähemmän, ei se auta kipuun ja on ihan tuskaa olla hereillä. No, kaksi viikkoa ja sitten tämä on ohi.

Kääpä oli PäPan suurleirillä, Sarasteella, ja tykkäsi kovasti. Kotiin palasi likainen, onnellinen lapsi, jolla oli mukanaan rinkallinen märkiä ja metsäisiä vaatteita. Mies oli leirillä vierailupäivänä ja sanoi sen olleen koko kesän paras päivä. Ne oli kiertäneet kaikki laaksot läpi ja herkutelleetkin. Minä ulkoilin muiden lasten kanssa tässä omassa pihassa ja Toukolainen tiskasi pihalla kaikki hiekkalelut.

Minikäävällä on ollut mukavaa: ensin se pääsi yökylään Annelle ja nyt vielä Papalle. Annen kanssa ne oli käyneet katsomassa liskoja ja hummaileet ja papalla se oli perinteisesti saunakaverina. Oli ne käyneet myös Stadikalla.

Ja me, ette usko: pääsimme häihin! Kääpä oli leirillä ja muut kolme siskollani hoidossa. Saimme syödä hyvää ruokaa ja jutella rauhassa. Kyllä kelpasi. Taimisto ei ollut syönyt, juonut eikä nukkunut, mutta muuten niillä oli mennyt hyvin. Yöksi haimme ipanat kotiin.

Seuraavia häitä juhlitaankin jo ihan kohta. Toivottavasti saamme silloinkin lapset ripoteltua hoitoon jonnekin. Mutta toiveikkaita olemme – onhan meillä maailman kultaisimmat ipanat.

Tänään olikin muuten mukava ilta: Gongin perhe tuli kylään ja lapsia oli yhteensä seitsemän. Ulkoiltiin ensin, sitten tultiin syömään ja loppuilta leikittiin ja soitettiin pianoa. Pojilla on kovasti yhteisiä suunnitelmia: ensi kerralla Minikääpä menee itse ystävän luo leikkimään, sitten mennään uimahalliin ja A tulee meille yöksi. Ovat ne kyllä niin mahtavat ystävykset – tänäänkin nauroivat kolme tuntia putkeen!