Mainio viikonloppu

Viime viikko oli varsin rankka: Taimin enterorokko jatkui ja jatkui ja Toukolainen oli kovassa kuumeessa. Molemmat aikuiset saivat tehdä puolikkaan työviikon mutta toki täydet työt.

Mutta eiköhän tämä taas tästä. Käävän koulu sujuu edelleen hienosti ja puistossa ne tekee Harry Potter -hommia. Minikääpä on saanut ystävikseen muita villikoita ja niillä on alituiseen jotain pientä nahinaa. Toivotaan, että meno vähän rauhottuu.

Taisku paisku papana oppi sitten kunnolla kävelemään saikkunsa aikana. Tarhassa oltiin hämmästyneitä, kun pieni eukko käveli. Ja olihan se outoa minustakin, kun eilen hain lapsia ja pieni typsy käveli vastaan talvikamppeissaan. Se oli aika mietteliään oloinen ja luulen, että koko tarha näytti nyt ihan uudelta, kun perspektiivi oli muuttunut.

Toukolaisella oli ollut vähän vaisu päivä. Se oli piirrellyt ja tehnyt kirjoitushommia, mutta luulen, että reilun viikon tauon jälkeen on vähän hankala päästä leikkeihin mukaan.

No, pian se tarha sitten vaihtuukin. Meidän hemposta tulee sammakko ja hippiäisestä toukka. Ne aloittaa joulukuun alussa Saunalahden maaeläimissä. Vesivaihtoehtona olisi ollut valas ja ilmassa meteoriitit ja pyrstötähdet.

Kääpä ja Minikääpä vaihtavat Saunalahden kouluun. Miniäinen saa opekseen Merjan ja Kääpä Jennin. Perjantaina päästään tutustumaan tiloihin ja luokkiin. Ehkä äidinkin stressi vähän helpottaa sen jälkeen.

Mutta nyt vihdoin siihen viikonloppuun. Tein ensin töitä 7-12, säntäsin kotiin ja vedimme päivän scrumin yhdessä Toukon ja Taimin kanssa. Mies oli töissä iltapäivän. Mies saapui kuuden maissa ja seitsemäksi lähdimme konserttiin Käävän kanssa. Sellosalissa oli Joustenlaulu. Ihan ensin esiintyi open orkesteri ja sitten mahtavia solisteja. Kääpään teki suuren vaikutuksen pieni kiinalainen poika, joka soitti hienon dueton opettajansa kanssa.

Lauantaina olin aamuvuorossa ja sain jakaa namipäivänameiksi loput kummituskarkit ja laivalta ostetut Hubba Bubbat. Puoli yhdeksältä suuntasin kohti Soukkaa ja vietin aamupäivän kappelissa. Se tekikin hyvää, sillä sain vähän kelailtua mennyttä. Huomasin nimittäin, että tasan kolme vuotta aiemmin aloitin lääkiksen valmennuskurssin, siis 10.11.2009.

Toukolainen oli silloin vauva ja luin sohvalla Toukon ryömiessä Galenoksen päällä. Uusi alku kiehtoi. Muistan aina, miten kurvasin ensimmäisen kerran jäähallin parkkikselle. Ruska oli komeimmillaan ja ihastelin suuria vaahteria. Kävelin Markkinointi-instituutille ja mietin, että tuleeko minusta nyt tosiaan sitten lääkäri.

No ei tullut, ei. Minusta tuli tietojärjestelmäkonsultti, joka on erikoistunut keskuskonejärjestelmien siirtoon Java-ympäristöön. Ja mikäpäs siinä.

Viikonloppu jatkui lungisti: saavuin kotiin, pojat lähtivät kaupungille, heitin Käävän Jessin synttäreille ja lähdin Taiskun kanssa Ikeaan. Söimme kala-alkupaloja, sienitäytteisiä lettuja, kahvia ja prinsessaleivoksen. Löysimme Toukolle ja Taimille verhot ja haimme siskon synttäreiltä.

Illalla vain olimme.

No ei vaiskaan, ei se ole mahdollista. Olin ostannut sipsejä ja Mies latasi leffan. Minä luin ja tein varmaankin kotihommia, osa katsoi leffaa ja pienimmät hääräsivät omiaan.

Sunnuntaina oli isänpäivä. K&K hakivat Hesarin ja veimme aamiaisen (nakkia, pekonia ja muna, sämpylä, kahvia ja tiramisua) ja lahjat Miehelle sänkyyn. Kääpä oli ahkeroinut ja tehnyt neljä lahjaa, Miniäinen antoi possun ja T&T saivat korttinsa ja lahjansa tarhasta maanantaina.

Iltapäivästä kyläilimme:

1) Vaarin ja Merjan luo onnittelemaan & herkuttelemaan
2) A.n luo hiiriä, Vesaa ja Mattia, katsomaan
3) M:n ja L:n luo tanssimaan & herkuttelemaan
4) Papan ja Päivin luo onnittelemaan & herkuttelemaan.

Sunnuntai-iltana onnellinen perhe söi ruisleipää keittiön pöydän ääressä.