Olimme sunnuntaina kaupassa ja Kääpä ehdotti, että ostetaankos sieniä. Kääpä oli kuulemma saanut idean Muumipeikon vuodenajoista, jossa ollaan syksyllä sienimetsässä. No, sehän sopi ja Kääpä valitsi niitä ison pussillisen. Illalla sitten grillattiin ja eikös Mies unohtanut sienet kokonaan, ja paprikat myös. No, sovimme Käävän kanssa, että maanantaina vietetään sienipäivää. Kääpä tähdensi, että sienet ovat likoille, mutta heltyi sitten antamaan vähän maistiaisia myös Minikäävälle.
Aamulla autossa Kääpä kertoi sienipäivästä. Ajattelin, että niillä on joku retki, mutta tajusin sen sitten liittyvän grillaukseen. Tullessani töistä kotiin toivotin kaikille hyvää sienipäivää. Kääpä ihmetteli, että kenellä oikein on syntymäpäivä. Ei kun hyvää Sienipäivää! Kasvot kirkastuivat.
Pian pääsimmekin sitten herkuttelemaan. Oli pippurinakkeja, viherpippuribratwursteja ja ihan tavallisia Wilhelmejä. Ja sitten se iso pussillinen niitä sieniä. Käävät rohmusivat sieniä lautasilleen. Sienet ja makkarat pilkottiin ja aloitettiin herkuttelu. Ja kas kas, kymmenisen minuuttia siinä meni ja niin vaan löytyivät kaikki sienet, kuinka ollakaan, äidin lautaselta. Hetkeen ei kyllä vietetä sienipäivää. Mies totesikin, että se on vuosittainen traditio. Ai niin, ja sienipäivä päättyy iltakarkkeihin, mieluiten Miehelle pehmeitä hedelmiä, lapsille vaahtiksia ja minulle kovia salmiakkipääkalloja.
No comments:
Post a Comment