Mistäs sitä aloittaisi. Olen tässä muutamana päivänä tuntenut itseni oikein elinvoimaiseksi ja virkeäksi, joten päätimme lähteä tiistaina liukumäki-Heseen syömään, sillä Mies sai olla töissä niin pitkään kuin lystäsi. Niin, siis perinteisesti olemme käyneet pallomer-Hesessä ja tuo liukumäki-Hese on uudempi löytö.
No, olimme siellä sitten oikein ajan kanssa, lapset söivät ja liukuivat. Yllätyksekseni Minikääpä kiusasi toista kääpää eikä päästänyt noin nelivuotiasta tyttöä mäkeen. En ole ennen nähnyt sen kiusaavan muita kuin siskoaan, joten tilanne oli sikäli yllättävä.
Pääsimme Tiimarin ja kampaajan (kääville on nyt aika varattuna!) kautta autolle, mutta kaipasin lisähaasteita. Niinpä suuntasimme Ikeaan. Istutin molemmat käävät rattaisiin, ne mahtuivat siihen sopivasti vierekkäin ja aloitimme kierroksen. Törmäsin myös Olli Ikkalaan, ex-opeeni. Ei moikattu. Sitten lastenosastolle ja liukumäkeen. Käävät käyttäytyivät tällä erää ihan hillitysti, kunnes Minikääpä tarttui pippeliinsä itkuisena. "Pissa tulee." Ja peppuunsa. "Akka tulee." Lastasin lapset kärryihin. Minikääpää ei voinut istuttaa, joten se matkusti nyt polvillaan ja Kääpä seisten. Suuntasimme lähimpään vessaan ja Miniäisen noustessa kärryistä, jäi maahan pieniä jalkapohjan muotoisia kakkaläikkiä. Se tassutteli kuitenkin urheasti vessaan. Lattia oli kakassa, kaikki vaatteet olivat kakassa eikä vaihtovaatteita ollut tietenkään mukana. No, onneksi paita oli sentään puhdas siihen saakka, kunnes Miniäinen länttäsi hihan rattaisiin, jotka nekin olivat siinä kakassa. Kääpä yökkäili ja mietin, että miten sen äitihaaveiden nyt käy. Jouduin jättämään Käävät vessaan kahdestaan ja säntäsin hakemaan alakerrasta vaippaa ja tilaamaan siivoojaa. Siellä ne odottelivat ihan reippaina, toinen pylly paljaana ja toinen huolestuneena. Olivat irrottaneet jonkun osan seinästä. Se ei minua huolestuttanut. Lopulta pääsimme vessasta ulos. Jonossa odotti äiti tyttärineen. Pahoittelin, että koko vessa on kakassa jäljiltämme ja äiti-kollega lohdutti: "No, meidän jälkeemme se on myös oksennuksessa."
Olipa se reissu. Lopuksi ostimme vielä lapsille tuoksupussit, joita ne kuskasivat omissa kärryissään. Siirryimme sellaisiin hylättyämme kakkarattaat. Lopuksi nautimme vielä jätskit ja minä sain capua ja omenapiirakkaa.
Koska tiistai oli varsinainen hulinapäivä, päätimme ottaa keskiviikkona rauhallisemmin. Kävimme pikaisesti autokorjaamolla näyttämässä vuoden aikana kertyneet kolhut (3 kpl) ja suuntasimme sitten kotiin. Olimme hyvällä tuulella kotiin päästyämme. Minikääpä karkasi rappuun ja säntäsin nappaamaan sitä. Sain pojan pyydykseen, jolloin Kääpä karkasi myös. Säntäsin perään, kuten myös Minikääpä ja naurun ollessa ylimmillään Minikääpä pamautti pontevasti oven kiinni. Ja hymyili tyytyväisenä.
Siinä sitä sitten oltiin. Minä sukkasillani, lapsilla sentään kengät. Ei kännyä, eikä niitä perhanan avaimia. Minikäävällä tosin oli kaksi Siemensiä, joihin oli maalarinteippiin kirjoitettu "Kaapo", mutta niistä nyt ei ollut apua. Kääpä suri menetettyä jätskiautoa ja koki syyllisyyttä. Selitin, että sellaista vain tapahtuu ja vakuutin, ettei se ollut kenenkään syy. No, hetken kuluttua rappuun ilmestyi Linnean isä. Soitimme Miehelle, joka päätti lähteä kotiin päin ja pääsimme naapureille kylään. Lapset olivat ihan onnessaan kahdesta gerbiilistä, Penni-koirasta ja tramboliinista. Ihan kiva kyläreissu siis.
Illalla sitten Mies grillasi, minä otin nokoset ja lopulta saimme jopa vihaiset, yliväsyneet Käävätkin unille. Kääpää huoletti vielä kymmenen aikaan selkkaus päiväkodin Iivarin kanssa, mutta puoli yhdeltätoista sekin oli selvitetty ja toinenkin lapsi nukahti.
Aamulla sitten seiskaksi töihin. Mies menee Käävän kehityskeskusteluun 7.30.
No comments:
Post a Comment