Aloitan tilityksen perjantaista 12.9. Päivä oli poikkeuksellinen, sillä rankan työviikon päätteeksi olin kutakuinkin pelikunnossa ja lastattuani käävät autoon mietimme, minne mennä. Ruokaahan sitä oli saatava ja sovimme Miehen kanssa, että treffaamme Sellossa. Ja kerrankin kun minä sain päättää, jätimme Raxin, Chicosin ja Hesen kauaksi taakse ja suuntasimme kiinalaiseen. Lapset ihmettelivät Buddhaa (noinko se muka kirjoitetaan) ja niitä istuikin sitten joka oksalla. Latasin lapsille kaikenlaista lautasille, mutta mahat ne saivat täyteen lähinnä mustilla oliiveilla ja ananaksella, jota menikin sitten monta kipollista. Mieskin saapui ja aikamme mätettyämme päätimme mennä pitkästä aikaa kirjastoon.
Ja kas kummaa, kirjastoon oli laadittu aivan mahtava Mikko Mallikas -näyttely. Lapset saivat kiipeillä taloissa ja autojen katoilla, oli puumajoja ja liukumäkiä. Ja Mikko Mallikkaan koti keittiöineen, olkkareineen ja vaatekomeroineen. Ja tietenkin myös kummitustunneli. Lopulta saimme houkuteltua lapset myös kirjojen pariin ja veimme kotiin saaliinamme ison pinon uusia tuttavuuksia.
Lauantaina sitten laiskottelimme. Meillä käy nykyisin siivooja, joten viikonloppuisin ei tarvitse tuskailla, koska sitä jaksaisi siivota. Riittää, että pesee pyykit ja astiat ja hoitaa ruuat pöytään. Niin, ja kaupassa pitää toki käydä. Mutta siinä meillä se aika sitten meneekin. Nostan hattua lapsiperheille, joissa molemmat vanhemmat tekevät täyttä työpäivää ja hoitavat vieläpä siivouksen itse. Yhden tällaisen perheen tunnemme, tai sitten ei ole vain ollut vain puhetta siivoojan käytöstä. Tai sitten me tosiaan olemme sitä pullamössösukupolvea. Mutta on meillä sentään lieventävä asianhaara, jonka tapaamme kevään korvilla.
No, koko lauantai meni käävillä siihen, että odotettiin Sami-kummin saapumista. S nimittäin muutti Espooseen ja lupasi tulla meitä samalla tervehtimään. Kääpä oli ihan haltioissaan, sekä kummistaan että kummin tuomasta lapin tuliaisesta, kukkarosta, jossa oli Ihan Oikeita Rahoja. Kääpä on vähän suunnitellut, että S-kummista voisi tulla hänen vaimonsa. Mutta katsellaan nyt vielä.
Sunnuntaina olikin sitten reissupäivä. Matkasimme junalla ja metrolla Vuosaareen ystävän 3-vuotiskemuihin. Paikka kuhisi kirkuvia lapsia ja meidän matkalla nukahtaneilla käävillä meni hetki, ennen kuin pääsivät juoneen mukaan. Mutta siis kaikin puolin mainiot juhlat herkkuineen, kiitokset vielä! Kävimme mennessämme intialaisessa syömässä. Miniäinen söi ihan innoissaan ison annoksen kanaa, mutta Kääpäläinen vain muutaman haarukallisen uhkaamalla, että muuten jää karkit saamatta.
Siitä alkoikin sitten oikea hulinaviikko. Maanantaina vedin naisten piirin, vaikka olin niin vannonut jättäväni pestin viime kevääseen. Oli oikein ihanaa ja rentouttavaa pakoa arjesta, joten olisin ollut varsinainen huuhkain sen hylätessäni.
Tiistaina mies oli koko yön verkostoitumassa, siis ihan työasioissa, ja me suuntasimme ystävien luo syömään ja leikkimään. Minikääpä olin vähän itkuinen eikä suostunut ruokapöytään vaan jäi maahan kyykyssä itkeskelemään. Kohta maahan lorisikin sitten pissa. Miniäinen sai ystävältään lainaksi vaaleanpunaiset sukkahousut, ja kyseli huolestuneena, että ovathan nämä varmasti isojen poikien housut. No toki. Parasta oli, että alle ei tarvinnut laittaa edes kalsareita, sillä ystävä käyttää vielä vaippaa, eikä voinut siten lainata pikkuhousuja. Minikääpä halusi sitten kotonakin pukeutua pelkkiin sukkiksiin, ilman kaasareita. Ilmiselvä tuleva hevimies.
Keskiviikkona vietimme jälleen kummipäivää. Tällä kertaa saimme vieraaksemme Minnan. Lapset olivat hokeneet monta päivää, että äiti ja Minna hakee meidät päiväkodista, ja niin siinä sitten kävikin. Punaisiin kurahousuihin sonnustautunut Minikääpä bongasi Minnan pihan toisessa laidassa ja juoksi suorinta tietä halaamaan. Kääpä katseli vieressä vähän kateellisena, mutta saipa sitten istua ihan riittämiin sylkyssäkin. Käävät ovat nykyisin hyvin tietoisia siitä, kuka on kenenkin kummi.
Pääsimme myös livahtamaan K-rautaan kummin vahtiessa kääpiä. Yritimme ostaa tapettia meidän makkariin ja saranoita irronneisiin kaapin oviin, mutta lopulta ainoaksi onnistuneeksi ostokseksi jäivät silmäsalmiakit. No, siitä on hyvä jatkaa.
Kaikenkaikkiaan viikko hurahti älytöntä vauhtia, ja pian oltiinkin taas viikonlopussa. Lauantaina saimme vieraaksemme kolmannen kummin (+ siskon ja tädin), siis yhden ihmisen kaiken kaikkiaan. Käävät riemuitsivat ja saimme jälleen aikaa olla kahden. Tällä kertaa vaelsimme herkkuostoksille Kauniaisiin. Oli niin täydellinen syyspäivä, etten muistanut sellaisia olevankaan.
Sunnuntaina sitten juhlittiin uuden serkkuvauvan nimiäisiä. Ja taas saatiin herkkuja ja käävät mummon ja papan huomiota. Menimme jälleen julkisilla, toiseen suuntaan junalla ja bussilla ja toiseen ratikalla ja junalla. Kyllä on huoletonta reissata, kun ei tarvitse murehtia suunnistuksesta eikä pelätä, että littaa jonkun kollegan. Kun Mies saa kortin, voidaan mennä autolla vaikka vessaan, mutta nyt kun minä olen se ainokainen kuski, autolla ajetaan vain pakolliset kauppa- ja kesälomareissut. Piste ja aurinkolukko.
Ai niin, kävimme tarhamatkalla seuraavan keskustelun:
-Vaaleanpunainen on minun lempivärini.
-Niin, vaaleanpunainen onkin nätti väri.
-Sitä eivät voi käyttää pojat.
-No kyllä vaaleanpunaista voi käyttää ihan kuka vaan, niin tytöt kuin pojatkin.
-No kyllä minä tiedän, että Taivaan Isän mielestä vaaleanpunainen sopii kaikille, mutta MINÄ olen sitä mieltä, että se käy vain tytöille.
No comments:
Post a Comment