Minikääpä on täti

Minikääpä on täti: sillä on miehen virttynyt harmaa teepaitanunnu kietaistuna hameeksi, siipinä selässä pellejen sirkuksen kulissit ja se kipsuttelee pinsessakengillään.
-Nyt minä en ole enää täti, minä olen Kaapo.
Minikääpä haluaa myös leikeissä olla pieni:
-Minä olen nyt äiti. Ole sinä iso äiti, minä olen pikku äiti. Tai:
-Minä olen mato. Ole sinä iso mato, minä olen pikku mato.

Aiemmin Minikäävän piti saada yöksi aina vauvatossut, sellaiset Neuvostoliitosta ostetut ryppyisen mummon virkkaamat tekeleet. Nyt vauvatossut ovat ihan out, ja Miniäinen menee nukkumaan jalassaan Jenkeistä tuodut muovihärpäkkeet, ihanan ihanat pinsessakengät. Kapitalismi rules.

Olimme taas liukumäki-Hesessä ja lastenvaatekutsuilla. Käävät kohtasivat liukkarissa 5-vuotiaan Leon. Kaikki kolme kihersivät, kun Leo sanoi Minikääpää herraksi ja Kääpää naiseksi. Kääpä halusi olla leikissä ”hyvä”, joten poika totesi hänen olevan sitten hyvis. Ihana oli katsella niiden kiherrystä.

Ajelimme sunnuntai-iltana kääpäin kanssa Keravalta ystävien luota kotiin. Kääpiä pelotti pimeys ja Kääpä rukoili:
-Taivaan Isä, siunaa ja varjele meitä, ettei meitä pelottaisi pimeys. Nyt sun pitää äiti taputtaa.
-Tai jospa vain sanottaisiin ”Aamen”.

Kääpä piti taas pienet juhlat. Jotenkin Kääpä on sisäistänyt, että juhlat aloitetaan sytyttämällä kynttilä ja rukoilemalla. Tämä tuntuu aika oudolta, sillä emme käy vastaavan kaavan mukaisissa juhlissa. Lähinnä ravaamme lasten synttäreillä ja nyt pari viikkoa sitten oli serkun nimiäiset. Edelliset ristiäisetkin ovat Minikäävän omat kolmisen vuotta sitten. Yksissä hautajaisissa olemme olleet, häissä emme. Emme myöskään rukoile ääneen kotona, paitsi sen ruokarukousrimpsun. Jotenkin Käävälle on vain luontevaa jutella Taivaan Isälle. Ehkä Käävästä tuleekin se meidän perheen pappi, tai sitten ateisti henkeen ja vereen. Tai jotain siltä väliltä.

Viime viikonloppuna olimme Miehen kanssa sopineet, että kun minä heräsin lasten kanssa aikaisin lauantaina, on Miehen vuoro puolestaan sunnuntaina. Lapset sitten heräsivätkin ja hipsivät katsomaan aamuohjelmia, Mies sai sentään telkkarin auki. Mies kuitenkin jatkoi sohvalla uniaan sillä seurauksella, että Käävät ramppasivat luonani milloin minkäkin asian takia. Mielestäni se ei ollut ihan sopimusehtojemme mukaista toimintaa ja varsin kovaäänisesti ja sarkastiseen sävyyn ilmaisinkin sen Miehelle, eli siis huusin makkarin ovella naama punaisena. Kääpä kulki ohi yökkärissään ja sylissään nippu prinsessalehtiä ja mutisi hiljaa: ”Onpas kummallinen aamu”.

Minikääpä rakastaa suukottelua.
-Haluatko pusun?
-Joo. Tuonne. Ja tuonne. Ja tuonne. Päähän. (Ilahtuneena) Paljon putuja!
Minä saan myös pieniä suukkosia sinne tänne. Ihana ukko!