Friday, March 19, 2010

Viikko 11/2010

Tällä viikolla olemme todella ahkeroineet.

Minä tietenkin hoidan nämä työ- ja kouluhommat ja Mies kodin ja lapset, mutta sen lisäksi olemme saaneet hoidettua monia pitkään rassanneita juttuja.

Tiistaina vein auton huoltoon. Tajusin kerrankin jäädä odottelemaan huollon valmistumista. Aiemmin olen jättänyt auton päiväksi huoltoon ja seikkaillut sitten busseilla. Viime kevät oli erityisen haastava, sillä huolto oli juuri Toukolaisen syntymän jälkeen ja olin vielä aika tokkurainen alituisen valvomisen ja hormonihuurujen vuoksi enkä meinannut löytää Olarin Vehoa. No, tällä kertaa sain ajan Pitskuun ja koska olen nyt enemmän järjissäni, oli reissu ihan mukava. Hörpin kaksi tuntia capua ja laskin kemmaa. Miinusta tuli tietenkin tuolta päivältä, mutta sain tunnit loppuviikosta kasaan kumminkin. Nyt oli siis huolto hoidettu.

Illalla olin koulussa ja kävin samalla katsomassa tätiäni sairaalassa. Enonikin oli paikalla ja tunnin ajan sain kuunnella juttuja lapsuudestani ja sukumme historiasta. Oli kyllä tosi mielenkiintoista ja huomasin, että ehkä minullakin on juuret, joita olen itselleni kovasti kaipaillut.

Keskiviikolle Mies oli varannut lapsille parturiajat heti kerhon jälkeen. Suuntasin suoraan töistä parturiin Miehen avuksi. Mettinen istuskeli rattaissaan ja päätimme aloittaa Minikäävästä. Hän nostikin sitten ihan kamalan metakan, kun ilmeisesti kammattiin vähän kovakouraisemmin. Ikinä ennen ei Miniäinen ole itkenyt parturissa, mutta nyt on sekin nähty. Seuraavaksi leikattiin Käävän tukka ja siitä tuli oikein sievä. Kampaaja vielä föönäsi vähän latvoja ja likka oli sievä kuin rusina.

Koska seuraavaan asiakkaaseen oli aikaa puoli tuntia, päätimme myös tasata minulta latvat. Hiusten päät alkoivatkin olla aika hamppua, mikä ei toki sinänsä haittaa, kun pidän tukkaa aina nutturalla. No, nyt sitten pestiin ja leikattiin vielä minunkin hiukseni ja olen jopa ollut kaksi päivää töissä hiukset auki! Ooh.

Mies meni lasten kanssa etukäteen autoon ja minä jäin maksamaan. Vähän kauhistutti, kun olen kuullut hirveitä summia, mitä naisten hiustenleikkuusta joutuu maksamaan. No, summa ei ollut ihan hirveä - rouva laskutti meiltä kolmelta yhteensä 45 euroa :) Ja auton kahden tunnin huoltoon oli eilen mennyt 400.

No, sitten oli tukat leikattu, mieskin oli käynyt juuri viime viikolla. Menimme Hämpyn Mäkkiin ja siskon luo kylään. Ehdimme nähdä myös vilauksen vaarista, joka oli menossa työjuttuihin veikan kanssa. Jotain valoja siis menivät tarkastamaan. Parturissa oli ollut koira ja siskolla kissoja, joten Miehen oli pakko jossain välissä luovuttaa ja pääsimme ihan ihmisten aikaan kotiinkin.

Torstaille olin sitten varannut katsastuksen, elämäni ensimmäisen. Jos huollossa sai capua, sai täällä katsastuksessa vielä parempaa capua ja ässäkeksejä päälle. Kyllä kelpasi, ja aikaa meni 20 minsaa ja toinen mokoma matkoihin. Ei paha. Ja tuota katsastusta olin jännittänyt etukäteen vaikka kuinka.

Opetin tostaina taas myös vähän matikkaa. Oli oikein ihanaa! Torstaina oli vikat sessiot ja nyt vaan pidetään peukkuja, että likalla on hyvä laskufiilis keskiviikkona.

Illalla kävimme kääpäin kanssa suihkussa ja kylvyssä ja vietimme elokuvailtaa. Kesken Totoron soi ovikello ja L&B-vaatteet saapuivat. Saimme Käävän kanssa samanlaiset turkoosit mekot ja valkoiset leggarit, aivan ihanat! Miniäinen sai kaksi uutta puolipooloa ja hippaloikin sitten loppuillan pelkkä punainen poolo päällään. Toukolaiselle oli tilattu elänbody ja myssy, ihanat nekin!

Minikääpä söi niin paljon suolapähkinöitä, ettei sille oikein uponnut iltapala, mutta kasvupyrähdys-Kääpä kyllä söi. Pötkötin Käävän kanssa yläsängyssä ja luimme vanhan Muumi-klassikon. Kääpä sai sen 2-vuotislahjaksi ja silloin sitä piti lukea monta kertaa päivässä.

Tälle vuodelle on luvassa monenmoista jännitystä. Pientä jännitystä aiheuttavat tietenkin nämä työkuviot, mutta isoista jännityksistä tein oikein jännitysten janan. Seuraava iso juttu tapahtuu viikolla 15, kun saadaan tietää Käävän eskaripaikka. Sen jälkeen pitäisi aika pian tietää, mihin pienet ukot on lykätty. Kunpa nyt vain pääsisivät samaan hoitopaikkaan!

Ajatelkaa, meidän Kääpäläinen menee eskariin! Puhuttiin Miehen kanssa, että nykyään ne laittaa kyllä vauvoja ihan kouluunkin asti, esimerkiksi se yhden Lotta-vauvan. No, kai se on vain hyväksyttävä, että käävät kasvaa ja kohta sitten ostetaan yhdessä Ikeasta astiasto omaan kotiin.

No comments:

Post a Comment